lukekaa ja vastatkaa

Kani ei varmaankaan osaa surra niin kuin me surun koemme, mutta oma tyttöni oli syömättä miltei viikon kun sen kaveri kuoli..(ehdin jo ajatella, että se menee saman tien)
Apaatisen vaiheen jälkeen huomasi hyvin kuinka paljon se muuttui. Kaipasi rapsutteluja ja silittelyjä, joista se viis veisasi aikaisemmin.

Mulla ei ole kokemusta kanien surusta, mutta monien muitten surusta kyllä. Mulla on ollu viis marsua, isä, emä ja niitten kolme poikaa. Kun äitimaamu kuoli, kultansa pyöri siinä ympärillä ja ihmetteli ja etsi sitä vielä pitkään kuoleman jälkeen. Jonkin aikaa sen jälkeen siirsimme isämarsun poikiensa häkkiin. Pian ne oppivat varomaan ja kunnioittamaan isäänsä, joka oli jo tuolloin syövän ramppauttama ja kaihin sokeuttama. Isä lopetti rakkaansa etsimisen ja rauhoittui, eli vielä pitkään tyytyväisenä ja lihavana, kunnes yhtenä päivänä nukkui pois, levollisena, vaikka syöpäkin oli. Pojat etsivät "tietäjäänsä" jonkin aikaa, mutta eivät kovinkaan pitkään. Jonkin ajan päästä Viiru, yksi pojista menehtyi, ilmeisesti kurkussa olevan rasvapatin takia, kun sitä ei uskallettu leikata pois. Kyseessä saattoi olla myös syöpä. Silloin veljet etsivät sitä pitkään, vaikka Viiru olikin "pahnan pohjimmainen", koska ei totellut pienempikokoisen veljensä tapaan isompaa veljeään, Nöpöä, laumanjohtajaa. Muutaman vuoden kuluttua Nöpö kuoli vanhuuden riuduttamana ja arin ja veljiinsä tukeutunut Tilkku jäi yksin. Tilkku oli pitkän aikaa syömättä ja luulimme jo että se oli mennuttä, mutta silloin se vihdoin alkoi tukeutua ihmisiin. Yhtä kultaista marsua saa hakea. Ja juuri tänään ikäloppu Tilkkuni lensi taivaaseen, seitsemänvuotiaana vanhuuteen...RIP

Minulla on myös kokemusta koirien surusta. Koirani sairastui syöpään ja eli muutaman kuukauden ajan todella sairaana, kunnes se lopetettiin. Sen kaveri ei osannut surra sen kuolemaa, koska toinen oli ollut sairas niin kauan, mutta se menetti taitonsa leikkiä ja ymmärtää muita, sillä se jäi ilman kaveria, joka opetti sen haukkumaan, kerjäämään ja leikkimään. Vasta nyt, saatuaan uuden "veljen" se oppi ymmärtämään ja leikkimään uudestaan ja ennen niin epäluuloinen rakas koirani on iloinen ja energinen, säihkyen silkkaa iloa.