Hyvää uutta vuotta kaikille!
Lupailin tuossa päivä pari sitten ilmoitella kuinka rakettikammoisen koiran kanssa tuo "kauhunjuhla" sujuu.
Lähtökohtana koira, joka oli n.1-vuotiaana pelästynyt sekä rakettia että myös rakettia pelästynyttä omistajaansa. Viime vuonna uusi vuosi oli suoranaista hel...tiä! Koira oli paniikissa jo aatonaattona ja kauhua riitti seuraavan vuoden puolellekin, kiitos niiden ääliöiden, jotka jatkoivat paukuttelua vielä tammikuun toiselle viikolle asti! Koira siis vain läähätti, vapisi ja pyöri levottomana pystymättä edes syömään.
Syksyllä aloitimme siedätyshoidon rakettien paukkeeseen. Hankin D.A.P.-haihduttimen ja raketti cd:n joita käytettiin yhdessä lokakuun puolivälistä asti. Kävimme myös lenkkeilemässä varuskunnan ampumaradan lähistöllä. Kolme päivää ennen vuoden vaihtumista aloitettiin myös Serene UM-valmisteen napsiminen ja aattona laitoin koiran kaulaan liinan johon oli suihkutettu D.A.P.ia.
Ja sitten tulokseen... Väivannäköni palkittiin rauhallisella käyttäytymisellä, ei läähätystä, ei vapinaa ja levoton pyöriminen oli muuttunut raukeaksi löhöilyksi, olin kuulevinani pari kuorsahdustakin! Vain pahimman räiskeen aikana koira hetkeksi "terävöityi" kuuntelemaan pauketta mutta pysyi silti rauhallisena. Onnistumisen maksimoimiseksi sälekaihtimet olivat tälläkin kertaa kiinni ja ulkona ei käyty enää 18 jälkeen, lukuunottamatta takapihalla käyntiä ennen klo 22.
Oman kokemukseni perusteella em. "apuvälineistä" oli suurta hyötyä. Koiran tilassa oli huomattava ero edellisvuoteen ja tällä kertaa saimme viettää lähestulkoon normaalin lauantai-illan ilman suurempaa ahdistusta.
Suosittelen siedätyshoitoa lämpimästi kaikille kohtalotovereille!
Lupailin tuossa päivä pari sitten ilmoitella kuinka rakettikammoisen koiran kanssa tuo "kauhunjuhla" sujuu.
Lähtökohtana koira, joka oli n.1-vuotiaana pelästynyt sekä rakettia että myös rakettia pelästynyttä omistajaansa. Viime vuonna uusi vuosi oli suoranaista hel...tiä! Koira oli paniikissa jo aatonaattona ja kauhua riitti seuraavan vuoden puolellekin, kiitos niiden ääliöiden, jotka jatkoivat paukuttelua vielä tammikuun toiselle viikolle asti! Koira siis vain läähätti, vapisi ja pyöri levottomana pystymättä edes syömään.
Syksyllä aloitimme siedätyshoidon rakettien paukkeeseen. Hankin D.A.P.-haihduttimen ja raketti cd:n joita käytettiin yhdessä lokakuun puolivälistä asti. Kävimme myös lenkkeilemässä varuskunnan ampumaradan lähistöllä. Kolme päivää ennen vuoden vaihtumista aloitettiin myös Serene UM-valmisteen napsiminen ja aattona laitoin koiran kaulaan liinan johon oli suihkutettu D.A.P.ia.
Ja sitten tulokseen... Väivannäköni palkittiin rauhallisella käyttäytymisellä, ei läähätystä, ei vapinaa ja levoton pyöriminen oli muuttunut raukeaksi löhöilyksi, olin kuulevinani pari kuorsahdustakin! Vain pahimman räiskeen aikana koira hetkeksi "terävöityi" kuuntelemaan pauketta mutta pysyi silti rauhallisena. Onnistumisen maksimoimiseksi sälekaihtimet olivat tälläkin kertaa kiinni ja ulkona ei käyty enää 18 jälkeen, lukuunottamatta takapihalla käyntiä ennen klo 22.
Oman kokemukseni perusteella em. "apuvälineistä" oli suurta hyötyä. Koiran tilassa oli huomattava ero edellisvuoteen ja tällä kertaa saimme viettää lähestulkoon normaalin lauantai-illan ilman suurempaa ahdistusta.
Suosittelen siedätyshoitoa lämpimästi kaikille kohtalotovereille!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itselläni on kolme koiraa, ja uusi vuosi on vaihtunut suhteellisen rauhallisesti niiden kanssa jo 9 vuotta. Paukku harjoitusta on tarjonnut vuosien varrella pari poikaa nallipyssyineen, ja muine paukkuvine vempaimineen. Mielestäni koiran pennun peruskoulutukseen pitäisi liittää opetusta pamausten sietämiseen, esim. nauhoittaa varastoon uuden vuoden rakettipauketta ja ukkosen jylyä. Jota sitten soitellaan pennulle pienestä asti.
Otin koirani tylysti mukaan, ensimmäiseen uuteenvuoteensa. Raketteja ammuttiin paria kolmea, neljääkin pelästyi ja loikkasi ilmaan, mutta eipä siinä mitään voinut kun ihmiset ampuivat niitä ympärillä, oli varmaan sata ihmistä.
Sitten se jäi kyhjöttämään ja katselemaan raketteja (en paaponut mitenkään!) ja lopussa olisi jo jahdannutkin :)
Sinne vaan sekaan, sillä se tottuu :D
ja lisättäköön vielä, että monen rodun käyttökelpoisuutta mitataan myös paukahdusarkuudella. Paukkuja pelkäävä koira on arka koira eikä arka koira ole koskaan niin hyvä, kuin peloton. Mielipide vain.
tapa toimii todennäköisesti hyvin koiralla, joka näkee ja kuulee raketteja ensimmäistä kertaa eläessään, mutta koiraa joka jo pelkää raketteja (kuollakseen) ei kannata viedä paukkeen keskelle "tottumaan".
Pari vuotta sitten ajattelin itsekin tyyliin "pelko lähtee sillä millä se on tullutkin" ja niinpä olimme katselemassa raketteja(omasta mielestäni turvallisen etäisyyden päästä). Teko oli kaikessa hyvää tarkoittavuudessaan tyhmä sillä koirani pelko vain paheni entisestään ja niinpä ei jäänyt enää vaihtoehdoiksi muuta kuin edellä kertomani kaltainen siedätyshoito.