Olen aina ollut erakkotyyppinen. Ei ole juurikaan ystäviä- ja niitä vähiäkin tapaan tosi harvoin. Luulin olevani tyytyväinen, mutta kun tänään soitti puhelinmyyjä niin venytin keskustelua enkä halunnut hänen lopettavan. Tuntui hyvältä puhua jonkun kanssa vaikka tämä tietysti yritti saada vain lehteä kaupaksi. (en tilannut- ei tarvetta, ei varoja). Puhelun jälkeen rupesin miettimään olenko sittenkään tyytyväinen..? Mikä nyt eteen?
puhelinmyyjä
happyalone(?)
5741
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
tilaa lehti
Niin... toisaalta vihaan sitä että ne soittelevat vähän väliä tuputtaen lehtiään. Mutta toisaalta puhelin ei soisi sitäkään vähää, jos ne kaupustelijat ei soittelisi. Tietää edes että puhelin on kunnossa, ehkä jotkut muut asiat ovat sitten vähemmän kunnossa.....
...tosin minulle ei soita edes puhelinmyyjät. sekin on muuten kumma juttu että ns. ystävät, joita minullakin muutama on, eivät ota koskaan yhteyttä, se olen aina MINÄ joka joutuu soittamaan tai viestittämään. ja sitten se on vähän vaikeaa kun ei tiedä haluaako ne olla missään tekemisissä kun eivät ole ottaneet yhteyttä.
Niin se on ollut minullakin, minä teen aina aloitteen. Aivan kuin minä olisin ilmaa "kavereilleni". Kukaan ei käy jos en erikseen kutsu, ja ne harvat soitotkin tulevat vain silloin kun heillä on oikeaa asiaa. Panee miettimään....
Ja puhelinmyyjät ovat parhaita. Heidän kanssaan pystyy joskus venyttämään viiteenkin minuuttiin, esim jokin veronmaksajien keskusliitto silloin tällöin kerjää rahaa. Tosin juttu on sitten sitä maksun kiertelyä, ei ne ala ilmoista jutteleen kovin pitkään kun ne haistaa yksinäisen.
Onkohan ihmiset jotenkin menettäneet entisaikana aivan normaalin kykynsä pitää yhteyksiä vanhoihin kavereihinsa? Mulla on aivan sama kuvio kun sulla. Jos en minä pitäisi aktiivisesti yhteyksiä yllä niin sitten niitä ei kertakaikkiaan olisi. Minä soitan, kutsun kylään, järkään tarjoilut jne.jne. ja aina on hauskaa, mutta koskaan näiden kaverien mieleen ei juolahdakaan että hekin voisivat joskus olla aktiivisia ja toimia puolestään emäntänä joka tarjoaa kaiken ja kutsuu kotiinsa. Yhdetkin ystävä on olleet meillä lukemattomat kerrat kylässä täyshoidossa viimeiset 15 vuotta ja sinä aikana he ovat peräti kerran kutsuneet meidät kylään, silloinkin ankaran vihjailun ja suoranaisen painostuksen jälkeen.