Kannustava,ilonen,avoin,auttava...MINÄ!? niin mä luulen..tai muut ainaki luulee. Miten kauan jaksaa olla sitä mitä joskus on oikeesti ollu? 7tuntia päivässä mun kulissit pysyy pystyssä,yksin mä itken...Tulee vaan helvetin paha olo,kyyneleet jo valuu.MITÄ JÄRKEE ON ELÄMÄSSÄ JOTA EI HALUU ELÄÄ??????!?!?!?!!
Kertokaa: ootteko välttäny itsemurhan?tai päässy ylös huonosta olosta? mä en tiiä vaivaaks mua oikeesti mikään,mut kertokaa jos teijän elämä hymyilee!!miten ootte päässy siihen tilaan...Kiitti
Kertokaa: ootteko välttäny itsemurhan?tai päässy ylös huonosta olosta? mä en tiiä vaivaaks mua oikeesti mikään,mut kertokaa jos teijän elämä hymyilee!!miten ootte päässy siihen tilaan...Kiitti
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sinua vaivaa varmasti jokin, kun itket ja olet epätoivoinen ja kun tunnet elämäsi turhaksi.
Huonosta olosta voi päästä ylös, mutta yleensä se on hidas prosessi. Neuvoisin sinua hakemaan ammattiapua.
Soita kotipaikkakuntasi mielenterveystoimistoon ja kerro tilanteesi psykiatrille. Se, miten pidät kulissejä yllä, miten itket yksinäsi, että tunnet elämäsi merkityksettömäksi ja ajattelet jopa itsemurhaa.
Saatat saada lääkkeitä, joiden tarkoituksena on helpottaa tilaasi nyt, että pystyt rakentamaan tien ulos epätoivostasi. Ehkä pääset terapiaan selvittämään, mistä epätoivosi johtuu.
Tsemppiä!
Olet siis luonut itsellesi kulissin. Se on sitä kaksoiselämää. Sitä minäkin "sairastan". En nyt lähtis heti apua hakemaan. Mietin aina että nyt on minusta kyse, eikä sitä tarvitse jakaa (niin tyhmältä kun kuulostaakin). Ei mitään järkeä kuvitella että joka vaivaan löytyy aina sopiva pilleri. Jospa vaikka tekisit kuin minä ja yrittäisit parannella elämäsi pimeää puolta, psyykata sitä, hemmotella itseäsi asioilla joista nautit.. unohda muut, unohda itsesi.. siis herää vaikka yöllä katsomaan tähtiä tms.. se on auttanut minua.
pari ekaa kirjaa. Niistä löytää varmasti jokainen oman elämänsä rakennuspalikoita. Todella mielenkiintoinen kurkistus lapsuuden tyypillisten perherakenteiden sisään. :)
Itselläni on sama juttu, vaikka olen masentunut, välillä tuntuu etten jaksa jne. niin ulkopuoliset ei sitä huomaa. Käyn psykoterapiassa 2 x viikossa, mutta edes terapeutti ei näe todellista tuntenettani. Ollaankin otettu mun päiväkirja avuksi ja sillei hän pysyy ajantasalla.
Hän epäili että kun lapsuudessa on aina saanut näyttää vain että kaikki on hyvin ja ok, niin se on "jäänyt" osaksi luonnetta että muille ei näytetä.
Ystävien kesken olen iloinen, vitsikäs, tuen toisia jne. Tuskin niistä moni edes uskoisi jos selittäisin että en ole "oikeesti" näin iloinen =)
Lapsuuden tonkiminen on vähän auttanut asiaa mutta ns.naamari on kyllä edelleen käytössä.
Kannattaa hakea apua sinunkin ennenkuin romahdat (kuten mulle kävi) kukaan ei osaa tarjota apua kun päällepäin ei näy..
Voimia sinulle!