Olen reilu 2-kymppinen mies ja täysin kiinni tietokonemaailmassa. Töissä olen tekemisissä ihmisten kanssa, mutta vapaa-ajalla en uskalla olla kenenkään kanssa oikeasti tekemisissä. On vaan helppo hautautua koneen äärelle ja keskustella ihmisten kanssa siinä. En kestäisi, että joku katsoisi minua päin, on helpompi "vaihtaa katseita" tässä maailmassa.
En käy ulkona, alusvaatteista lähtien tilaan vaan netistä. Onneksi pizzaakin saa jo tätä kautta, niin tulee edes jotain syötyä.
Välillä minua ahdistaa ihan tosissaan, mutta mistä saisin apua?
Nettikavereiden kanssa vaan naureskellaan "tyhmille", mutta oikeasti itken pieniä punaisia kyyneleitä. Olen niin yksin.
Jos tälle tietokoneelle sattuisi jotain, katoaisi vihoviimeinen välineeni ulkomaailmaan.
Toivon vaan, että ei tulisi pitkää sähkökatkoa.
Saisin varmaan paniikkikohtauksen välittömästi.
Tiedän, että pitäisi käydä ulkona,mutta kun en vaan saa jalkaani ulos ovenraosta.
Tai sitten otan kannettavan joukkooni.
Eikö olekin naurettavaa?
Tiedän, että meitä nettiriippuvaisia on muitakin, niin naisia kuin miehiäkin.
Pitäisikö nykyaikana perustaa joku nettiriippuvaisten AA-kerho, jossa saisi tunnustaa:
Olen *piipä ja koukussa nettiin.
En pysty tuntemaan mitään enkä ajattelemaan mitään muuta kuin tietonetaajuuksia.
Kyllä, hoidolle olisi tarvetta.
Auttakaa!
En käy ulkona, alusvaatteista lähtien tilaan vaan netistä. Onneksi pizzaakin saa jo tätä kautta, niin tulee edes jotain syötyä.
Välillä minua ahdistaa ihan tosissaan, mutta mistä saisin apua?
Nettikavereiden kanssa vaan naureskellaan "tyhmille", mutta oikeasti itken pieniä punaisia kyyneleitä. Olen niin yksin.
Jos tälle tietokoneelle sattuisi jotain, katoaisi vihoviimeinen välineeni ulkomaailmaan.
Toivon vaan, että ei tulisi pitkää sähkökatkoa.
Saisin varmaan paniikkikohtauksen välittömästi.
Tiedän, että pitäisi käydä ulkona,mutta kun en vaan saa jalkaani ulos ovenraosta.
Tai sitten otan kannettavan joukkooni.
Eikö olekin naurettavaa?
Tiedän, että meitä nettiriippuvaisia on muitakin, niin naisia kuin miehiäkin.
Pitäisikö nykyaikana perustaa joku nettiriippuvaisten AA-kerho, jossa saisi tunnustaa:
Olen *piipä ja koukussa nettiin.
En pysty tuntemaan mitään enkä ajattelemaan mitään muuta kuin tietonetaajuuksia.
Kyllä, hoidolle olisi tarvetta.
Auttakaa!
Vastaukset 7
Vanhimmat
tää ei ollut hupijuttu.
AA:t hoitavat kyseistä ongelmaa.
Etsi netistä joku joka on ujo tai jollain määrin saman lainen, ei ole pakko olla just ja just. Mutta sitä kautta voisit tutustua henkilöihin ja jos ovat samasta kaupungista tai edes läheltä niin saattaisit saada kohtalo toverin tai jotain enemmänkin.
Itse en oikein usko tuohon mutta parempiakin ideoita varmaan on, noh sinullahan on aikaa sitä miettiä. Mutta onhan noita tapauksiakin.
Pakko jatkaa tätä "päiväkirjaa", kun on niiiiin paha olo. Kiitos vaan teille, jotka jaksoitte kommentoida jotain. Voisiko musta joku välittää jossain... -ei, en tiedä, liian kaukainen ajatus. En osaa ajatella tunteita sisälläni, alkaa pelottaa. Mieluummin lyön kaiken läskiksi ja pakenen tähän maailmaan.
Tämä päivä on ollut ihan hirvee. Viikonloppu tuli taas surffailtua ja häröiltyä näillä sivuilla, viime yönäkin nukuin vaan muutaman tunnin ja tulin taas päivittelemään juttuja. En vaan osaa olla netistä pois. Kumpa joku laittais mulle käsiraudat ja istuis vaikka päälle. Auttakaa!
Niin en päässyt sitten töihin. En vaan saanut taaskaan otettua askelta ulos pihalle. Vaikka ei sielä olut edes paha keli. Ei mitään muuta selitystä kui tämä riippuvuus. Mun naama alkaa olla kalmankalpea, pelästyin ihan itekin peilikuvaani -rasvaista hampsottavaa tukkaa, rillejä vinossa nenän päällä ja pari finniäki otsas. Joo, siitä liiasta pizzan tilaamisesta.
Mistä mä löytäisin naisen?
Kyllähän näissä häröilyporukoissa yks *Kyllikki pyörii, mutta en mä oikeesti halua niin ilkeetä ihmistä. Ei sen kanssa vois mitään oikeeta rakentaa, sehän nukkuukin perhana fläpperin kanssa. No empä ole itse sen kummempi, mutta silti, kyllä mä haluaisin aidon naisen.
Jä mä en kyllä ole oikeesti paha ihminen, vaikka pyrinkin pätemään tällä saralla. Olen vaan niin hiton hyvä tässä (oho, kehasinpa itseeni, tuntu hyvältä) Täytyyhän sitä jokasen JOSSAIN päteä. Niin mulla on vaan rankkoja elämänkokemuksia siltä ajalta, kun uskalsin vielä elää, niin sen takia mä olen katkera ja puran pahaa oloani muihin. Mut en mä paha...
Tääläkin 24:ssa pyörii ihmisiä paljon.
Moni on vaan läpikulkumatkalla haaveilemassa jostain, mut mä oon ja jään.
Sad but true.
oon jääny jo monta kuukautta vai olikos se vuotta.
En tajua enää oikeista asioista niin mitään.
No, sinne AA:han kai päädyn tunnustamaan syntini.
Sinne otan kyllä vaaleanpunaiset käsirautani mukaan. Tai saavat laittaa mut pakkopaitaan.
Etten olisi näin nörtti. yhyy :'/
Hei!
Sun pitää tehdä jotain nyt, kun tajuat jo ongelmas. Katsos noin sä et voi jatkaa elämääs, sillä sun ongelmat saattaa pahentua(en haluaisi pelotella) ja silloin voi leikki olla jo kaukana. Jos jätät jo töihinkin menemättä!!
KUN kerran haluat muutosta ja apua elämääsi, sä vaan päätät hakea sitä huomenna.
Elikäs päätät,että soitat vaikka terveydenhoitajalle tai jonnekin perheneuvolaan ja varaat ajan sieltä ja meet juttelemaan asioistas tai AA:n. Apua on saatavana, joten hae ihmeessä. Et kai halua tulla joksikin nettimuumioiksi, jolta jää elämä elämättä!
Sovitaanko, et toimit näin ja vastaat mulle tänne, kun oot tehnyt jotain asian hyväks?
Missäpäin sä asustelet?
Nyt vauhtia töppösiin! Ja tsemppiä!
Ensimmäinen askel muutokseen on tuo ongelman tunnistaminen/tunnustaminen, toinen askel on avun hakeminen. Yksityislääkäriasemia voisin lämpimästi suositella, käynti työterveyslääkärillä, psykiatrilla, psykologilla tms.voisi auttaa sinut uuteen alkuun. Olisiko kohdallasi kyse masennuksesta ja sosiaalisten tilanteiden pelosta vai onko se ennemmin seuraus kuin itse syy tilanteeseesi..
Olisi tärkeää hakea apua nyt kun olet sen tarpeen tunnistanut itsessäsi- se on lupaava alku muutokselle takaisin "normaaliin elämään".
Hakeudu ihmisten keskelle, aloittamalla ihan pienistäkin asioinneista tai tapaamisista tuttujen tai ystävien kanssa, tai etsi itsellesi kohtalotovereita jotka ymmärtävät tilanteesi ja osaavat sinua tukea.
En usko että sinussa ihmisenä on mitään vikaa tai olet sen pahempi kuin kukaan muukaan meistä, olet vain eristäytynyt sen verran ulkomaailmasta että positiivista palautetta ja hyviä vuorovaikutussuhteita ei pääse kokemaan.
Rohkeutta uudelle elämälle, tiedän itsekin miten helppo neljän seinän sisälle on linnoittautua ;) Mutta: the world is out there, ei "in here" !
Kas kummaa, jollakin on hieman samanlainen elämäntilanne kuin minulla. Tuossa ehdoteltiin avun hakemista, mutta luulenpa, että kynnys tähän on sinulla liian suuri. Sama juttu täällä. Minusta tämä johtuu ihan siitä, että on syntynyt addiktio maailmasta pakenemiseen. Ainoa pakokeino on siis se, että pakotat itsesi koneen äärestä pois. Palautuminen kestää kauan, mutta se tapahtuu. Oma tilanteeni varmaan kohenee, kun kohta lähden puoleksi vuodeksi armeijaan, pakoon tietokoneilta. :)
Sinänsä aika kummallista, että meillä molemmilla tämä aiheuttaa pelkoa negatiivisesta palautteesta, siksi en minäkään hirveästi seurassa ole pyörinyt. Tai sitten tietokone surkastuttaa tunteet, ei vain kiinnosta muiden jutut. Eniten tässä tarvitaan vaan nyt sitkeyttä ja uskoa elämänlaadun parantumiseen koneista irroittautumiseen.