Miksi en voi mennä takaisin AAhan. Luulen tietäväni, että jotkut AAlaiset eivät usko haluuni raitistua, koska eivät usko puheisiini muutenkaan. Miksi sitten välitän toisten mielipiteistä, enkä keskity siihen, mitä itse olen asioista mieltä? Se johtuu omien korvieni välin kunnosta. Mutta epäluottamus on aina ollut sellainen asia, jota en osaa vieläkään käsitellä. Harmi.
Ja eihän se ole kovin kannustavaakaan, jos ajattelee, että vaikka kuinka itse yrittäisi, niin muut ovat "tuominneet" epäonnistumaan. Koska ovat sitä mieltä, että ei tuo tosissaan edes mitään yritä, kunhan vain harrastelee taas jotain aikansa kuluksi.
Vaikka etsisin sellaisen ryhmän, jossa minua ei kukaan tunne entuudestaan, eikä osaa siten motiivejani kyseenalaistaa, niin silti mielessäni väijyy tieto siitä, että joku jossain ajattelisi niin kuin ajattelee.
Mahdoton yhtälö siis niin kauan kuin voin luopua uskostani sen suhteen, mitä muut ajattelevat. Ei taida olla muuta konstia kuin jatkaa juomista niin kauan kuin jaksan tai tapahtuu jotain. Siitäkin huolimatta, että eräs läheiseni soitti eilen itkuisen puhelun, kun on kovasti huolissaan nykyisestä tilanteestani. Mitäpä se hänelle kuuluu. Ainakin toistaiseksi olen kyennyt kaikki velvollisuuteni hoitamaan myös hänen suhteensa.
Omasta aiemmasta kokemuksesta tiedän, että kusessa ollaan taas alkoholin käytön suhteen. Haluan tilanteeseen muutosta, mutta missä ja miten se onnistuu, sitä en millään keksi. Jää siis nähtäväksi, mitä tulevaisuudessa tapahtuu.
Hyvää alkanutta vuotta 2006 kaikille joka tapauksessa!
Ja eihän se ole kovin kannustavaakaan, jos ajattelee, että vaikka kuinka itse yrittäisi, niin muut ovat "tuominneet" epäonnistumaan. Koska ovat sitä mieltä, että ei tuo tosissaan edes mitään yritä, kunhan vain harrastelee taas jotain aikansa kuluksi.
Vaikka etsisin sellaisen ryhmän, jossa minua ei kukaan tunne entuudestaan, eikä osaa siten motiivejani kyseenalaistaa, niin silti mielessäni väijyy tieto siitä, että joku jossain ajattelisi niin kuin ajattelee.
Mahdoton yhtälö siis niin kauan kuin voin luopua uskostani sen suhteen, mitä muut ajattelevat. Ei taida olla muuta konstia kuin jatkaa juomista niin kauan kuin jaksan tai tapahtuu jotain. Siitäkin huolimatta, että eräs läheiseni soitti eilen itkuisen puhelun, kun on kovasti huolissaan nykyisestä tilanteestani. Mitäpä se hänelle kuuluu. Ainakin toistaiseksi olen kyennyt kaikki velvollisuuteni hoitamaan myös hänen suhteensa.
Omasta aiemmasta kokemuksesta tiedän, että kusessa ollaan taas alkoholin käytön suhteen. Haluan tilanteeseen muutosta, mutta missä ja miten se onnistuu, sitä en millään keksi. Jää siis nähtäväksi, mitä tulevaisuudessa tapahtuu.
Hyvää alkanutta vuotta 2006 kaikille joka tapauksessa!
Vastaukset 9
Vanhimmat
on paljon paholaisia,jotka houkuttelevat toisia ihmisiä samanlaiseen pahuuteen,siis rukoilkaamme voimia Jumalalta,ainoastaan Hän voi auttaa.
Älä ainakaan kerro että juot ja käyt paltsuissa sillä se on vihoviimeinen niitti omahyväisille AA:laisille jotka ovat niin hyviä ihmisiä kun ovat raittiina vaikka muutoin ovat kuin piruja
yksityis elämässään juuri he tuomitsevat julmasti AA:ssa yrittävän ja vielä toistuvasti juovan ihmisen yritykset raitistua AA:ssa koska
AA filosofian mukaan pitää kertalaakista raitistua sen jälkeen kun tulee ekaa kertaa palaveriin eikä sitten enää koskaan juoda sillä se on pyhäinhäväistys.
-ja jos retkahtaa usein niin et ole tietenkään AA:lainen vaan kaikkein hyljeksityin olento koko AA:ssa
Siksi nykyään en käykään paltsussa jos käyn niin en ainakaan kerro että olen ottanut eilen viimeksi ja rupea selittelee paltsussa miksi taas otin ne asiat kuuluu selittää vaan kummille ei ryhmäläisille mutta kun kummitkin vaatii ehdotonta raittiutta eikä aina retkahtavaa alkoholistia niin siksei löydy kummiakaan.
- mutta ehdoton vaitiolo siitä koska viimeksi ottanut onhan kysymyksessä päivä kerrallaan ohjelma pääasia että on nyt tänään ottamatta vaikka eilen olinkin päissäni samoinkuin toissakin päivänä mutta tänään olen ottamatta ja menen tänään paltsuun mutta en kerro eilisen kännäyksistä tee niin sinäkin älä puhu omahyväisille raitistuneille mitään koska olet viimeksi kännäillyt ja käy vaan paltsuissa..
Saattaa raittius tarttua ja oma elämänlaatu parantua ja toivottavaa on ettei itsestä tule samanlaista omahyväistä pyhää raitistunutta alkoholistia kuin pitkään raittiina olleet mutta sanotaanha AA:ssa että ensimmäiset kymmenen raitista vuotta vituttaa itseä sen jälkeen alkaakin vituttaa muita
-ja kännäilyäkin tuomitsevampaa on kertoa AA:ssa lääkkeistä, pameista tai vaikkapa lekurin määräämistä psyykelääkkeistä sitten ainakin kuulee että AA on vaan puhtaita alkoholisteja varten siksi vaitiolo lääkkeistä jos niitäkin vetää korkeintaan voi sanoa, alkoholisti ja seka-käyttäjä,muttei saa muuta puhua lääkkeistä.
Silloin saa helposti pilleristi leiman AA:laisilta sekä alkaa vähättely ainakin selän takana jos ei heti paltsussa.
että yhtaikaa juomaan ja palavereihin? Se on kyllä sellainen yhdistetyn laji, että sitä en halua. Mitä siellä palavereissa käymään, jos tarkoitus on kuitenkin jatkaa juomista? Käsittääkseni palavereissa käydään tapaamassa muita ihmisiä, jotka haluavat samaa asiaa eli raittiutta ja elämänlaatua. Ja onhan kokoontumisten yksi tarkoitus saattaa sanomaa vielä kärsivälle. Jos taas haluan juoda ja kaipaan muuten vaan juttuseuraa, niin sitä varten on kapakat ja muut olemassa.
Toistuvasta juomisesta AA-tietoisena minulla on runsaasti kokemusta. Mutta mielestäni olen aina palaveriin mennyt vilpittömin mielin haluten vain yhtä ainoaa asiaa. Joskus suoranaisessa hädässäkin olen toivonut, että kunpa raittius tarttuisi meikäläiseen jollain ihmeen kaupalla.
AAssa tuomitaan ihan niin kuin elämässä yleensä. Ei se ohjelmakaan kenestäkään pyhimystä tee. Oman näkemykseni mukaan elämänkokemus ja ehkä myös sen kylkiäisenä tuleva suvaitsevaisuus on kaikille suotu. Jotkut ottavat sen käyttöönsä hyväksyen erilaisia ihmisiä. Toiset taas jatkavat ehdottomalla linjallaan. Mutta eihän se sentään ole ideologia, joka tuomitsee, vaan yksilöt AAssakin.
Siitä olen kanssasi samaa mieltä, että palzussa ei tarvitse selitellä juomisiaan. Ja käytännössä olen kokenut, että eipä kummikaan sillä tiedolla mitään tee. Mutta on myös tilanteita, joissa on hyvä kertoa kenttäkokemus. Siitä saattaa olla jollekin epäilijälle apua. Silti olen sillä kannalla, että puhuminen palavereissa ei ole välttämätöntä ollut koskaan.
Nöyryys ja rehellisyys tuntuu olevan vieraat käsitteet raitistuneille alkoholisteille,sivusta seuranneena voin sanoa näin.He nostavat itsensä korkealle jalustalle ja sieltä tuomitsevat ja arvostelevat muita ei raitustuneita.
Jos läheisesi olisi sinulle sanonut, että nyt uskon raittiuteesi, niin etkö enää olisi tarttunut pulloon?
Älä mene kerhoihin, jos kerran sieltä saat syyn juomiseen. Ole nyt rehellinen itsellesi, haluatko raitistua, muitakin mahdollisuuksia on, miksi et hanki antabusta tai hakeudu hoitoon, siihen voi käyttää kesäloman.
Alkoholistien syistä tulisi paksu kirja, sinunkin syy oli uusi, pitää juoda, kun kukaan ei usko.
Enhän minä positiivisia puheita itsestäni ole koskaan uskonut. En siis usko, että kenenkään sanomiset minua raitistaisivat, mutta toisin päin homma toimii kyllä. Jos tielleni asetetaan esteitä, niin pyrin löytämään jonkun toisen reitin päästäkseni tavoitteeseen.
En hanki antabusta, koska olen saanut kaikista pillereistä tarpeekseni. Lääkärin ohjeen mukaan kiltisti syön vielä joitakin, mutta lisää repertuaariin en halua enää yhtäkään nappia. Sitä paitsi en oikein usko tuohon antabukseen, mutta tuo tietysti perustuu vain toisten kokemuksiin.
Hoitoon en halua nyt käytännössä hakeutua, sillä minulla ei ole luontevaa mahdollisuutta sille. Voisin harkita, jos pystyisin olemaan vaikka töistä lomalla, mutta juuri nyt se on mahdotonta.
En muuten usko, että olisin tässäkään mikään erityistapaus, kun sanon juomisen syyksi sen, että minua pidetään valehtelijana. Ehkä et vain ole kuullut tuota aiemmin mainittavan. Omalla kohdallani syitä on varmasti lukuisia ja merkittävin niistä tänä päivänä on se, että mieleni tekee juoda ja samanaikaisesti en enää haluaisi. Olkoon se sitten psyykkistä tai fyysistä riippuvuutta, sama se. Asioita mielessä pyöritellessäni huomaan kuitenkin kerta toisensa jälkeen törmääväni tuohon valehtelijarooliin, joka minulle on annettu. Se ei siis voi olla täysin merkityksetön, koska en saa sitä mielestäni, vaikka kuinka yritän. Jos se ei olisikaan suoranainen syy juomiseeni, niin tunne-elämääni se kuitenkin pyörittää ajoittain valtavasti. Ja koska en tuolle asialle mitään muuta voi tehdä käytännössä, niin juon sammuttaakseni ajatusteni rattaan.
Kun olen itse käynyt vuosikaudet Al-Anonissa ja siellä tutustunut moniin alkoholistien aikuisiin lapsiin, tuli vaan mieleeni, että sussa on tosi paljon samoja piirteitä. Heillä just on vaikeuksia luottaa keneenkään, epävarmuutta, pelkotiloja, mielen ailahtelua ja usein sellainen olo, kuin olisi kiinni kahdessa hevosessa, jotka vetää eri suuntiin.
Myös muu alkoholismiolosuhteita muistuttavassa tilanteessa eläminen tuottaa samaa, eli jos perheessä on ollut vaikea mielenterveysongelma tai sairaus, vakavaa köyhyyttä, työnarkomaniaa, uskonnollista ahdasmielisyyttä...
Eli voi olla, että myös Al-Anon -ryhmästä voisi olla apua ja tukea. Meillä ainakin on ryhmässä kaksoisjäseniä, jotka käy sekä AA:ssa että Al-Anonissa.
Tosiaan toivon, että löytäisit ittellesi apua, sillä sä vaikutat vilpittömältä ihmiseltä.
Raittius on alkoholistille paremman elämän perusta.
Niin on. Siitäkin minulla on kokemus, ehkä useitakin. Ehkä juuri sen tähden siitä haaveilen. Tuntuu vain käytännössä helvetin vaikealta toteuttaa.