Mitä mieltä olette seuraavasta.
Vanhemmat eronneet useita vuosia sitten. Vanhempien yhteinen tyttölapsi (9v) on alkanut käyttäytyyn oudosti. Viimeaikoina on tapahtunut toistuvasti seuraavaa:
Kun tyttö palaa takaisin etävanhemman luota ja on ruoka-aika, niin hän ei syö kun muutaman murusen ja poistuu vessaan useaksi minuutiksi???
Asiaa kuulusteltaessa niin meni vaan vessaan pissalle. Vessareissun jälkeen kyllä menee ruokapöydän ääreen mutta pyörittelee vaan haarukkaa lautasella eikä syö. Menee ehkä myöhemmin vielä uudestaan vessaan "viettään aikaa". Mitä se tekee vessassa?? Outoa käytöstä kasvavalta lapselta!?! Nyt tämä tyttö oli joulupäivästä uudenvuoden aattoon asti etävanhemmalla, jota tyttö siis näkee joka toinen viikonloppu ja oireet edellämainitut mutta jopa vielä pahemmat. Lautaselle laitettiin 5 lihapullaa ja 2 perunaa. Vessaanmenon jälkeen tarkastin lautasen ja ruokaa oltiin syöty 1,5 lihapullaa ja 2 haarukallista perunaa. Enempää ei suostunut syömään, kun oli kuulemma maha kipee. (Uskokaa, että maha ei ole oikeesti kipeä).
Kun kuulustelen onko kaikki menny etävanhemmalla hyvin ja että oliko kiva viikonloppu niin tyttö on tosi vaitinainen ja on jopa sanonut, että ei tykkää olla siellä.
Onko kellään kokemuksia vastaavasta oireilusta? Mitäköhän siellä etävanhemmalla tapahtuu??
:..(
Vanhemmat eronneet useita vuosia sitten. Vanhempien yhteinen tyttölapsi (9v) on alkanut käyttäytyyn oudosti. Viimeaikoina on tapahtunut toistuvasti seuraavaa:
Kun tyttö palaa takaisin etävanhemman luota ja on ruoka-aika, niin hän ei syö kun muutaman murusen ja poistuu vessaan useaksi minuutiksi???
Asiaa kuulusteltaessa niin meni vaan vessaan pissalle. Vessareissun jälkeen kyllä menee ruokapöydän ääreen mutta pyörittelee vaan haarukkaa lautasella eikä syö. Menee ehkä myöhemmin vielä uudestaan vessaan "viettään aikaa". Mitä se tekee vessassa?? Outoa käytöstä kasvavalta lapselta!?! Nyt tämä tyttö oli joulupäivästä uudenvuoden aattoon asti etävanhemmalla, jota tyttö siis näkee joka toinen viikonloppu ja oireet edellämainitut mutta jopa vielä pahemmat. Lautaselle laitettiin 5 lihapullaa ja 2 perunaa. Vessaanmenon jälkeen tarkastin lautasen ja ruokaa oltiin syöty 1,5 lihapullaa ja 2 haarukallista perunaa. Enempää ei suostunut syömään, kun oli kuulemma maha kipee. (Uskokaa, että maha ei ole oikeesti kipeä).
Kun kuulustelen onko kaikki menny etävanhemmalla hyvin ja että oliko kiva viikonloppu niin tyttö on tosi vaitinainen ja on jopa sanonut, että ei tykkää olla siellä.
Onko kellään kokemuksia vastaavasta oireilusta? Mitäköhän siellä etävanhemmalla tapahtuu??
:..(
Vastaukset 14
Vanhimmat
hanki piaisesti terapia-apua lapsellesi, ota selvää anoreksiasta, tuo on tavallistaettä nuori tai varhaisnuori reagoi vanhempien eroon ja riitoihin syömättömyydellä. puhu lapsen kanssa ja selvitä tilanne ettei riita jaero ole hänen syytä eikä hänen pidä rangaista itseään!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=695&posting=22000000012953378
oletko ajatellut myös sitä mahdollisuutta, että käytös johtuukin sinun huolestuneisuudestasi.., pisti vaan silmään tuo viimeinen lause "mitäköhän siellä tapahtuu...", et siis taida luottaa että hoito pelaa siellä toisessa päässä, entä muut tunteesi, siirrätkö ne lapseen... älä loukkaannu, mutta lapsi kyllä vaistoaa (kaiken). voi olla,, että oletus on väärä, mutta myös vatsakivulla reagoidaan emotionaalisesti
Joo tiedetään. Laitoin tarkoituksella molempiin, jotta saan molemmilta sukupuolilta näkemyksen.
Hätä on kuitenkin todellinen
meillä ilmeni vähän samankaltaista ongelmaa 6v tytön kanssa. Hänen äitinsä kuoleman jälkeen tyttö teki samaa illalla. Katsottiin telkusta ohjelmaa, tyttö katsoi sitä maaten. Sitten mentiin iltapalalle, tyttö söi hieman ja meni vessaan oksentamaan. Eikä suostunut syömään sen jälkeen. Tätä toistui useana iltana, kunnes oivalsin mistä johtuu.
Tyttö oli katsonut samaa ohjelmaa aina äidin kanssa maaten ja tämä asia tuli hänelle joka ilta mieleen. Tyttö ei itse tietenkään ymmärtänyt asiayhteyttä.
Katsoimme, ettei tyttö enää katsonut makuulla tv:ta (vaan erilailla kuin aiemmin) ja kun hän meni kesken iltapalan oksentamaan, menin perässä ja sanoin että "se on vain ikävä, et ole kipeä". Sitten kun onnistuin sanomaan tämän jo siinä vaiheessa, kun tyttö oli menossa vessaan, hän ei oksentanutkaan, itki vaan. Pikkuhiljaa se loppui, enää ei ongelmia ole iltaisin syömisen kanssa ollut.
Kiitos vinkistä. Täytyy ottaa selvää asiasta enemmän.
Ikävä kuulla, että tyttösi on menettänyt äidin! :(
Oletko kysynyt etävanhemmalta, että syökö lapsi tämän luona normaalisti?
Täytyy kait kysyä..
Mä oon vaan niin saamarin huonoissa väleissä sen kans.
vihanpito hetkeksi ja sopia yhteinen aika tai siis että järkkäätte lapselle lääkäriajan ja menette sinne yhdessä sen tytön kanssa, vanhempina siis.
Lapsi näkee, että olette huolissanne hänen hyvinvoinnistaan.
Onko lapsella joku "luottoaikuinen" joka voisi kysellä vaivihkaa asiasta?
Usein tuonikäiset luulee, että vanhemmat suuttuu, kun/jos jotain erikoista on. (kokemuksen rintaääni, lasta kiusattiin koulussa, sitkeällä jututuksella sain selville. Luuli, että minä suutun hänelle.)
Voipi olla pikkujuttu, mikä lasta painaa (siis aikuisen mielestä)mutta häneltä se vie ruokahalun.
Yritä vielä!
En halua säikytellä sinua, mutta minusta äitinä tuntuisi, että kaikki ei ole etäsi luona kunnossa. Onko siellä tapahtunut lapsen mieltä järkyttäviä asioita? Lapsesi nähnyt jotain sopimatonta? Nosta rohkeasti kissa pöydälle exäsi kanssa ja vaadi selvitystä miksi tyttö voisi käyttäytyä tuolla tavoin hänen mielestään, siitä sillä selviää. Jos exäsi ei ole halukas selontekoon, ei ole muuta keinoa kuin lopettaa tapaamiset hetkeksi. Lapsesihan ei ollut halukas itse vapaaehtoisesti menemään exällesi, niin miksi edes pakottamaan häntä menemään sinne, vaikka vain sinun mieliksesi. Jos tulee vielä ongelmia asian selvittämisessä, niin sitten vain sossun palkeille, et tulee kirjattua erimielisyydet ylös ja niiden haluttomuus selvittää aikuisten kesken lapsen hyväksi yhdessä. Näin tulee pidettyä hyvin exä kurissa ja itsekin tehtyä asiat ilman turhia ilkeilyjä, kun sossussa ei voi ilkeillä toiselle vanhemmalle. Maltti on aina valttia asioiden hoidossa, =).
mitähän siellä lähivanhemman tykönä tapahtuu...? Oletko kenties lapsesi aikana tuonut julki joko vahingossa tai tahallaan omat vihantunteesi ex:si kohtaan? Vähemmästäkin lapsella on paha olo!
Lapset rakastavat molempia vanhempiaan. Jos äiti moittii isää, joutuu lapsi ristiriitaiseen tilanteeseen. Kummalle olla lojaali, saako edelleen rakastaa kumpaakin? Vai suuttuuko äiti jos viihdyn isän tykönä = onko parempi antaa äidin uskoa, että siellä ei ole niin kivaa, kuin äidin kanssa? Äidin kanssa kuitenkin lapsi normaalisti asuu, eli ei äidin mieltä voi pahoittaa...
Lapsi voi siis ihan potea syyllisyyttä erosta ja siitä, että molemmat vanhemmat on hänelle tärkeitä, eikä hän tiedä saisiko näin olla!
Nyt sinun olisi äitinä syytä unohtaa omat tunteesi lapsesi isää kohtaan ja keskustella asiasta RAUHALLISESTI JA ASIALLISESTI = ilman että heti syytät jostain. Jos on syytä johonkin muuhun huoleen, mitä itse sitten epäiletkin,niin eiköhän sekin selviä, kunhan maltat keskustella niinkuin aikuisten tulisi, kun kyseessä on kuitenkin lapsesi terveys!!!
Ota huomioon, että tyttö saattaa kärsiä myös syömishäiriöstä (bulimia tai anorexia) mihin ei välttämättä ole isä yksin syypää, vaan ehkä te molemmat ja tapanne hoitaa eronne? Tai syy voi olla kaverit jotka on haukkunu läskiksi, vaikka se ei totta olisikaan! Tällöinkin hän tarvii sekä sinun, että isänsä tukea, eli hautaa jo se "sotakirveesi" lapsesi isän kanssa ja keskittykää yhdessä lapsenne asioihin!
jos sul on huonot välit sinne toiseen päähän, niin sehän jo riittää - lapsi kärsii tästä
Ihan tiedoks kaikille, että lapsi asuu isän luona, eikä äidin.
Täytyy puhua exsän kanssa siitä huolimatta, että sota syttyy jälleen...
Jos etävanhempi on siis äiti, niin lue aikaisempi kirjoitukseni niin, että vaihdat tekstissä isän ja äidin paikkaa. On se kummin päin vain niin se pätee, jos lähivanhempi käyttäytyy niinkuin tekstissäni mainitsin!
Erehdyin automaattisesti ajattelemaan, että tässä äiti syyttelee lapsensa isää. Nykyäänkin kuitenkin suurin osa lapsista jää äidille...
Puhu ihmeessä tyttäresi äidille huolestasi. Pakkohan hänen on sinua kuunnella, jos yhtään lapsestaan välittää! Ainakin toivon että kuuntelee. Onnea yrityksellesi!