Kepuehdokkaat ovat presidentinvaaleissa järjestään haluavansa vahvaksi presidentiksi ja ilmoittaneet Urho Kekkosen esikuvakseen. Näin tekivät etityisesti Paavo Väyrynen ja Esko Aho ollessaan ehdokkaina. Matti Taneli Vanhanen on tässä vähän hillitympi ja kertoo esikuvansa olevan enemmänkin Martti Ahtisaari. Ehkä etunimet Matti ja Taneli muistuttavat Vanhasta siitä, että pojasta polvi huononi Kekkosen kohdalla ja todella paljon.
Vahvan presidentin kaipuu on samaa kuin heikon parlamentarismin ihannointi. Tämän kertaisista ehdokkaista vain Heidi Hautala on ilmoittanut halunsa mieluummin vahvistaa parlamentarismia kuin presidenttiyttä. Jo tämän takia Hautala ansaitsisi paljon suuremman kannatuksen kuin mitä hänellä nyt on.
Suomessa vallitsi 1980-luvun alkupuolelle asti 1956 alkanut vahvan presidentin aika. Sitä aikaa voi kutsua myös harvainvaltaiseksi kovan K-linjan kaudeksi. Se muistetaan monella tapaa demokraattisen parlamentarismin häpeäaikana. Tämä kausi huipentui siihen, kun presidentti Kekkonen alkoi muuttua sairautensa vuoksi kykenemättömäksi hoitamaan tehtäviään. Hänen sijaansa astuivat näkymättömät K-linjan miehet vallankahvaan Kekkosen nimissä. Näillä ei ollut minkännlaista mandaattia tähän vallankäyttöön. Se oli K-linjalaista vallanryöstöä.
K-linja oli keskustalainen vallanhimoinen klikki, joka lähti liikkeelle Urho Kekkosen ja Arvo Korsimon häikäilemättömästä valtapolitiikasta. Sen tuloksena syntyivät mm. Ahti Karjalainen, Eino Uusitalo ja monet muut, jotka olivat lopulta valmiit myymään isänmaansa valtaan päästääkseen. Muun muassa historioitsija Seppinen on luonnehtinut Ahti Karjalaisen ympärille suunniteltua toimintaa 70-luvun vaaran vuosiksi, joita vuosia hän pitää paljon vaarallisempina kuin aiempia aikoja. Karjalaisesta oli tarkoitus tehdä kommunistien nukkehallitsija Suomeen, ensimmäinen virallinen kenraalikuvernööri sitten autonomian aikojen. K-linjan viimeiseksi näkyväksi edustajaksi jäi Paavo Väyrynen. Toivottavasti viimeiseksi, mikä on kansan onni.
Jopa presidentti Kekkonen hätkähti tilannetta saatuaan tietää Karjalaisen valtapyrkimyksistä. Hän rikkoi välinsä Karjalaiseen ja ymmärsi pitää tämän paitsiossa. Vielä paremmin sen ymmärsi tehdä Johannes Virolainen, joka oli enää ainoa näkyvä K-linjasta erillään oleva kepulainen poliitikko. Hänet yritettiin moneen kertaan kammeta vallankahvasta. Viimeisen yrityksen teki Paavo Väyrynen neuvotellassaan Karjalaiselle vetoapua vieraan vallan edustajan kanssa.
Pääministeri Koivisto toimi päättäväisesti lainmukaisuuden puolesta Kekkosen kadottaessa ajan ja paikan tajunsa. Hän pani Kekkosen valtaa käyttäneet K-linjan hämärämiehet ruotuun. Koiviston presidenttikausi oli murroskautta ja sikäli erittäin merkityksellistä, että silloin alkoin parlamentarismin tervehdyttäminen. Koivisto kausi merkitsi myös loppua vahvaa presidenttiyttä ja harvainvaltaa ajavalle Kepun ja kommunistien suosimalle K-linjalle. Tämä kehitys ajoi Suomen lopulta lännen leiriin ja kaikki poliittiset sidokset Venäjään irtisanottiin heti kun se kävi mahdolliseksi. Voi vain kysyä, kenen kanssa me nyt olisimme liitossa, jos Ahti Karjalainen ja Paavo Väyrynen olisi onnistuttu juonimaan maan johtoon.
Eurooppalaisista länsimaista kaikki Ranskaa ja Suomea lukuunottamatta ovat selkeästi parlamentaarisia järjestelmiä. Suomessa ja Ranskassa presidentillä on ollut paljon valtaa. Kuningaskunnissa kuninkaallisilla ei ole juuri mitään poliittista valtaa. Ruotsissa kuningasta on jopa kielletty lausumasta mitään politiikkaan vivahtavaakaan.
On hyvin omituista, että meillä Suomessa edelleen ihannoidaan alamaisasennetta. Kansalaiset eivät luota itseensä sen vertaa ja ottaisivat heille kuuluvan vallan omaan käyttöönsä ja pyrkisivät vahvistamaan parlamentaarista järjestelmää heikentämällä presidentin valtaoikeuksia. On suorastaan tyrmistyttävää, että yksinvaltaan on ihastuttu oikein joukolla. Heidi Hautala on ainoa selvä poikkeus tästä linjasta. Vihreät puolueenakin on selkeästi se, joka eniten ajaa kansanvaltaista järjestelmää. Kepu on puolueista taas se, joka on aina kommunistien ohella eniten vastustanut kansainvaltaista parlamentarismia.
Vahvan presidentin kaipuu
6
277
Vastaukset
- hmm_
Euroopan eliitti, se haaveilee vakavissaan EU-presidentistä, josta tuskin tulisi mitään seremoniamestaria...
- kunniallinen
Täyslaidallinen poliittista propagandaa. Mahtaako kuitenkaan tunnevaltainen julistus, joka palautuu sellaisiin argumentteihin kuin esimerkiksi että Matti Taneli Vanhanen on nimettykin Kekkosen poikien mukaan, vakuuttaa yhtään ajattelevaa ihmistä? Käyt päivittäistä ristiretkeäsi kepulaisuutta ja Kekkosta vastaan, mutta sinulle taitaa riittää samojen teesien toistelu -- mehän jo tiedämme nämä näräiset näkemyksesi. Ehkä sinun joskus kannattaisi kysyä itseltäsi, miksi hyökkäilysi ei tee mitään vaikutusta. Vain tyypillinen pilli&pullaporukka jaksaa samalle astialle kanssasi.
Ei ole niin kuin sanot, että keskustalaiset olisivat ne jotka kaipaavat vahvaa johtajaa. Jos ovatkin, hekin kaipaavat sitä samasta syystä kuin suuri osa suomalaisista sitä kaipaa. Vastikään - taas kerran - kyselyllä todettiin kuinka suosittu johtaja Kekkonen oli. Keskustalaiset eivät vahvan johtajan kaipuussaan ole yhtään sen enempää väärässä kuin suurin osa muistakaan suomalaisista. Jos me kaipaamme vahvoja johtajia, mitä vikaa siinä sitten on? Minä vaan kysyn.
Jos vahvan johtajan valta on demokratiassa legitimoitua, mitä sinulla on sitä vastaan? Emmekö me saa haluta vahvaa johtajaa? Emmekö saa kaivata tilannetta, jossa vahva johtaja panee keskenäisiä kähmintöjään ynnä muita "parlamentaarisia" valtapelejään pelailevat puoluepukarit kuriin, ja sillä lailla vahvalla kädellä, että joskus jopa asiatkin tulevat hoidettua? Mikä tällaisessa tilanteessa on sinulle kauhistus?
Koska tavoitteesi ovat puoluepukarin propagandistisia tavoitteita, et osaa ajatella mistä vahvan johtajan problematiikassa pohjimmiltaan on kyse. Kaikissa ihmisyhteisöissä - ihan riippumatta siitä mitä historiallista aikaa, kulttuurista kehitysastetta, tai millaisia kulloisiakin poliittisia oppisanastoja on käytössä - valtarakenteet tiivistyvät ja johtajien auktoriteetti kasvaa, kun yhteisö kohtaa kriisitilanteita. Kriisiaikoina vahvoja johtajia kaivataan. Jos nyt meillä kotosuomessa on mielestäsi ilmassa erityistä vahvan johtajan kaipuuta, kysy ihmeessä itseltäsi miksi. Miksi ihmiset kokevat kiristyneitä kilpailuasetelmia, miksi on taustalla vaistottavaa kriisityunnelmaa? Tähän on vain yksi vastaus. Se on poliittinen vastaus. Ihmiset ovat pelokkaita siksi että maailma menee sitä rataa kuin poliitikot ovat sen viime vuosikymmeninä panneet menemään. He ovat romuttamassa turvallista hyvinvointiyhteiskuntaa, he ovat olleet sallimassa taloustoimijoille vapauksia, joista ei hyvää seuraa.
Jos välttämättä haluat käyttää puioluepukarin propagandistisia sanakäänteitä tilanteen ilmaisemiseksi, sano että nyt kaivataan vahvaa johtajaa siksi että meillä on tehty perin juuri oikeistolaista sosialidemokraattista politiikkaa, jonka seurauksena kansalaiset ovat joutuneet paniikkimielialaan. Kuten presidenttimme uudenvuodenpuheessaan sanoi, yhteiskunnallinen eriarvoisuus on lisääntynyt, köyhyys on lisääntynyt -- ja kuka "parlamentaarikoistamme" muka uskaltaa luvata kansalle mitään parempaa? Outo juttu tämä edustuksellinen demokratia ja parlamentarismi. Sen pitäisi pitää huolta siitä, että yhteiskunnallisessa päätöksenteossa toteutuisi se mitä kansalaiset yhteuiskunnaltaan tahtovat. Mutta vaikka kansalaiset toistuvasti ilmaisevat mielipiteenään esim. että hyvinvointipalveluista ollaan valmiita maksamaan nykyistä enemmän, parlamentaarikkomme eivät saa tätä toivetta toteutumaan. Sensijaan he saavat toteutumaan muutamien vahvojen taloustoimijoiden edut.
Miytä poliittiseen historiaan tulee, tiedän vuorenvarmasti että pohjoismaisen mallin mukainen hyvinvointiyhteiskunta on meillä toteutettu Kekkosen toimesta pitämällä vuorineuvokset pelossa. Siinä ei ole mitään häpeämistä. Kekkonen oli vuorenvarma vahva valtapoliitikko, mutta käyttikö hän valtaansa väärin kansaa, siis suomalaisten suurta enemmistöä kohtaan? Toistaiseksi nimittäin kansalaiset muistelevat Kekkosen otteita kaihoten. Kekkonen piti niin vuorineuvokset kuin puoluepukarit kurissa, ja hänen otteissaan toteutui sekä kansan etu että sen tahto. Vain vuorineuvoksilla ja puoluepukareilla on aihetta olla Kekkoselle katkera. Ja sitä he ovatkin. Sen näräisyyden määrä, josta sinunkin pikaristasi, Mielipidepankki, yliläikkyvä sappi on merkkinä, on puoluepukareiden piirissä ehtymätön. Kun he puhuvat "parlamentarismista", jostain syystä ilmassa lemahtaa myrkkymielisten oikeistodemareiden kaunaisen hengityksen haju.Naapurimaamme Ruotsi on tullut hyvin toimeen ilman vahvaa johtajaa koko sen ajan mitä Suomi on mukamas sitä tarvinnut. Ei Ruotsi ole mikään erillinen saareke talouskysymyksissä. Samanlaiset vuorineuvokset ja puoluepukarit sielläkin ovat olleet toimimassa. Silti Ruotsissa ei kukaan vaadi, että kuninkaalle pitää antaa nyt suurempi valta. Ruotsissa pääministeri ja hallitus ovat keskeisiä toimijoita. Ne ovat parlamnetaarisen demokratia osia. Ne eivät ole korvaamattomia. Kun kansa kyllästyy Perssonin, se valitsee tilalle jonkun toisen. Parlamnetaarinen valta perustuu kilpailuun kansan suosiosta. Vahtikoirat ovat aina valvomassa vastapuolelle ja kertovat kansalle vallanpitäjän todellisesti ja oletetuista virheistä.
Parlamnetaarista järjestelmää pitää tietenkin pyrkiä kehittämään niin, että kansalaiset yhä enemmän valveutuvat seuraamaan politiikkaa ja elinolojen kehittymistä. Ei asioita voi jättää yhden kortin varaan. Hyvänä pitämäsi Kekkosen tilalla olisi voinut olla joku vallanhimoinen mutta lepsu Karjalainen ja silloin asiat olisivat menneet niin päin helvettiä kuin ikinä.- JormaKKorhonen
...otsikkoa pitemmälle, kun tulee jo hyvät naurut ja voin iloisin mielin ryhtyä laittamaan vaatimatonta lounastani jouluruokieni jämistä! "Huumorin kukkanen se on kaunis kukkanen", sanoi Vesku Loiri, ja hyvin sanoi!
>> Kekkonen sentään oli kunniallinen - tekijät
Mielipidepankki kirjoitti:
Naapurimaamme Ruotsi on tullut hyvin toimeen ilman vahvaa johtajaa koko sen ajan mitä Suomi on mukamas sitä tarvinnut. Ei Ruotsi ole mikään erillinen saareke talouskysymyksissä. Samanlaiset vuorineuvokset ja puoluepukarit sielläkin ovat olleet toimimassa. Silti Ruotsissa ei kukaan vaadi, että kuninkaalle pitää antaa nyt suurempi valta. Ruotsissa pääministeri ja hallitus ovat keskeisiä toimijoita. Ne ovat parlamnetaarisen demokratia osia. Ne eivät ole korvaamattomia. Kun kansa kyllästyy Perssonin, se valitsee tilalle jonkun toisen. Parlamnetaarinen valta perustuu kilpailuun kansan suosiosta. Vahtikoirat ovat aina valvomassa vastapuolelle ja kertovat kansalle vallanpitäjän todellisesti ja oletetuista virheistä.
Parlamnetaarista järjestelmää pitää tietenkin pyrkiä kehittämään niin, että kansalaiset yhä enemmän valveutuvat seuraamaan politiikkaa ja elinolojen kehittymistä. Ei asioita voi jättää yhden kortin varaan. Hyvänä pitämäsi Kekkosen tilalla olisi voinut olla joku vallanhimoinen mutta lepsu Karjalainen ja silloin asiat olisivat menneet niin päin helvettiä kuin ikinä.Oikeastaan mikään Ruotsia koskevista argumenteistasi ei pidä paikkaansa. Ensinnäkin vahvoihin johtajiin liittyvä valtasosiologinen aspekti on kulttuurinen, ei pelkästään taloudellinen. Eurooppalaisessa perspektiivissä kuningasvalta tranformoitui demokratiaksi, ja siellä missä kuninkaat säilytettiin, poliittinen valta asettui pääministerien ympärille. Pitää kuitenkin nähdä valtasosiologinen ero demokratian ja parlamentarismin välillä. Ne eivät ole yksi ja sama asia. Vahva johtaja - presidentti tai pääministeri - voi olla demokraattinen hallitsija, jos kansalaiset kokevat odotuksiensa toteutuvan, ja parlamentarismi voi olla epädemokraattista, jos poliitikot muodostavat oman säätynsä joka toimii omilla ehdoillaan.
Jos viime vuosisadan historiaa tarkastellaan, Ruotsille siunautui osa olla erillinen saareke. Muutenkin vertailut kansojen välillä vievät helposti ja jokseenkin totaalisesti harhaan, sillä valtasosiologia on kansallista, ja yleisten käsitteistöjen varassa tapahtuva analyysi jättää helposti kansalliset ominaispiirteet noteeraamatta. Mainitsemasi Heidi Hautala on malliesimerkki huonosta ajattelijasta, joka muodostaa omat mielipiteensä pelkästään idealisoitujen oppisanastojen pohjalta. Kuitenkin jokaisella kansalla on omat pohjimmaiset sosiaaliset ehtonsa, omat kehitystiensä ja historia, jota oikeasti voi ymmärtää vain ottamalla kansallinen ominaislaatu tulkintoihin mukaan.
Poliittisesti käyttökelpoisilla oppisanastoilla operoijia on akateemisiinkin ympyröihin kovasti tyrkyllä. Tuskin nämä närähistorioijat onnistuvat yhtään ajattelevaa ihmistä vakavoittamaan. Heille tärkeämpää on saada näränsä näytille, ymmärrystä historiallista tapahtumista kohtaan propagandan varaan rakennellut visiot eivät lisää.
Tarpeeksi on myös sitä poliitikkojen ja puoluepukareiden joukkoa, joka kuvittelee, että ideologiat ovat kansan käsittelemiseksi käyttyökelpoisempi työkalu kuin edes astetta tieteellisempi tarkastelutapa. "Parlamentarismi" rapistuu tällaisten poliitikkojen käsissä pelkäksi keskinäiseksi valtapeliksi, jossa asiaa kuin asiaa koskevat käsitteistöt kehittyvät pikemminkin peittämään kuin paljastamaan sitä mistä missäkin todellisuudssa on kyse. Kansalaisten reaktio, vahvan johtajan kaipuu, on tällaisessa vailla todellista demokraattista sisältöä olevassa parlamentarismissa aivan terve reaktio. - Jaba_43
Olisikohan asia siitä kiinni, että me suomalaiset olemme kautta historiamme joutuneet vetoamaan joko Ruotsin kuninkaaseen tai Venäjän tsaariin, kun paiukallishallinnon virkamiehet ovat kohdelleet kansalaisia kaltoin?
Olisiko se vahvan johtajan kaipuu meillä jotenkin perimässä?
Itse en nimittäin ymmärrä koko asiaa, sillä minusta kansanvalta perustuu parlamentarismiin, eli siihen, että kansaa edustaa kansan valitsema eduskunta, joka nimittää pääministerin ja antaa luottamuksensan hallitukselle.
Tässä pitäisi olla parlamentaarisen vallan ydin, jota presidentti täydentää ikään kuin kansan suoraan valitsemana ylimpänä johtajana, mutta selkeän työnjaon puitteissa.
Itse pitäisin hyvänä, jos presidentin valtaoikeudet rajattaisi selkeästi nykyisiä suppeammiksi. nimitysvaltaa presidentille saisi jättää samoin valtaa ulkopolitiikassa ja Suomen ulkosuhteiden hoidossa, yhteistyössä valtioneuvoston ja eduskunnan kanssa.
Yhteistyö varmistaa, ettei ylikävelyjä synny, sillä itse luotan vankasti siihen, ettei meille koskaan tule keskenään isoissa asioissa erimielisiä presidenttejä ja pääministerejä, että päätökset ajautuisivat johonkin pattitilanteeseen.
EU-päätösvallan suhteen on nyt hankala tilanne, kun Vanhanen ajoi Halosen käskystä suoraan omaan miinaansa, yrittäessään laajentaa perustuslain tulkintaa sen tulkintahaarukan toiseen laitaan perustuslakivaliokuntaa painostamalla, mutta saikin aikaan, että myös hallituspuolueiden perustuslakivqaliokunnan jäsenet eivät Vanhasta tukeneet, vaan valiokunnan kannaksi - eili perustuslaiksi - tuli tulkintahaarukan toisen äärilaidan mukainen tulkinta.
Kun Vanhanen sitten panikoitui ja ilmoitti, että Halosen ja hänen kanta ajetaan läpi väkisin perustuslakia muuttamalla ja uhosi vielä Heinäluoman säestyksellä, ettei sellaisilla puolueilla ole asiaa 2007 muodostettavaan hallitukseen, jotka eivät Halosen/Vanhasen näkemystä hyväksy, niin meillä on käsissämme perustuslakikriisin sijasta perustuslakifarssi.
No, joka tapauksessa tilanne on se, mikä se on, jolloin kannattaisi samalla käyttää tilaisuus hyväksi ja miettiä, millainen olisi sellainen perustuslaki, joka ei tulevaisuudessa salli mahdollisuutta moisiin kriiseihin ja farsseihin.
Vahva johtaja ja sellaisen kaipuu tulisi siinä sitten samalla mietitytksi jälleen kerran uudelleen, vaikka sitä taidettiin jauhaa toistakymmentä vuotta kompromisseja hakien ennen kuin tämä nykyinen perustuslaki saatiin aikaiseksi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voisin jopa maksaa että saisin nähdä sut mies
Miten helvetissä joku voi olla tollanen kotihiiri. Edes mä en ole noin paha ku sä! Miten sua voi ikinä edes nähdä ?861789Tumman vihreä mercedes
Mikä se on tuo kylää ympäri ajava vihreä mercedes, takakontti tärisee kuin hullu ja välillä kylän juoppojakin kuskailee,171121Käyttäkää kumia kajaanilaisten naisten kanssa
Elkää ottako riskiä ilman kumia kun saattaa käydä niin että sinusta tuleekin isä lapselle ja elättäjä molemmille.981106Miksi tällainen pelottaa ja aiheuttaa joillakin ärtymystä?
"Sitoudun ystävien ja kollegoiden kanssa puuttumaan seksistisiin vitseihin ja vähättelyyn. Sanon ääneen, kun jokin ei ol79972- 92846
Jymyuutinen: Suomen talous kasvaa hurjaa vauhtia
https://www.iltalehti.fi/talous/a/11fba8a8-a7fb-44f4-a58b-f129f6d5bdf5 Akavan pääekonomistin mukaan Suomen kokonaistuot151828Tunnusmerkkejä Kaivatulle
Jotain mistä toinen tunnistaa. Täällä vaalea nainen kaipaa miestä jolla vaaleat hiukset ja asuu maalla. Pelataanko kortt51764Pakkomielle
Tahdon pyytää anteeksi, että olen kaivannut sinua kaikki nämä vuodet ja olet ollut minulle pakkomielle. Nyt on aika pääs54751- 53684
Oletko nainen enää täällä?
En ole tunnistanut kirjoituksiasi hetkeen. Ainoastaan yhdessä neutraalissa ketjussa, missä ei ollut kyse tunteista. Hyv52681