En tiedä tuleeko tämä ihan oikealle palstalle mutta jos joku osaisi neuvoa.
tässä minun tarinani: tapasin pari vuotta sitten maailman ihanimman tytön, tutustimme ja menimme melko nopeasti yhteen. Vietimme paljon aikaa yhdessä ja rakastuimme toisiimme. noin vuoden olimme yhdessä, sitten yhtenä päivänä tyttö sanoo minulle että haluaa erota. Olin täysin puulla päähän lyöty ja luhistuin täysin mutta näin ettei se ollut tälle tytöllekään helppo ratkaisu.
Eron jälkeen vaivuin jonnekin todella alas, harkitsin jopa itsemurhaa. Aluksi olimme exäni kanssa yhteydessä mutta hän hankki melko nopeasti uuden poikaystävän. Minä en ollut päässyt vielä yli erostamme ja minua sattui ja loukkasi niin nopea toiminta. Lopetin yhteyden pidon exääni, vastasin vain jos hän otti yhteyttä. Olin kylmä häntä kohtaan. Jopa vihasin.
Pikku hiljaa aloin päästä jaloilleni. 6kk eron jälkeen exäni otti minuun yhteyttä, tarvitsi kai ystävää kun uuden poikaystävän kanssa oli mennyt poikki. Tapailimme kavereina jonkin aikaa. Minusta alkoi kuitenkin pian tuntua että tunteeni häntä kohtaan alkoivat taas vahvistua ja aloimme olla vähän enemmän kuin kavereita. Puhuimme tästä ja tyttö sanoi että hänellä on hyvä olla kanssani ja pitää minusta muttei uskalla ainakaan vielä sitoutua. Myöhemmin minulle selvisi että hän on masentunut ja syö lääkkeitä. Puhuimme lisää, selvitimme asioita ja itkimme yhdessä ja hän sanoi ettei pysty tekemään päätöstä seurustelun aloittamisesta tässä tilanteessa. Tällä hetkellä olemme enemmän kuin ystäviä, tapailemme, vietämme aikaa yhdessä ja olemme rakastelleetkin pari kertaa mutta luulen ettei hän lääkkeiden takia oikein tunne mitään.
Minä olen luvannut että odotan että hän pystyy taas sitoutumaan.
Miten minä voisin auttaa häntä paranemaan?
Mitä pitää varoa?
Neuvoja, kommentteja. kiitos.
tässä minun tarinani: tapasin pari vuotta sitten maailman ihanimman tytön, tutustimme ja menimme melko nopeasti yhteen. Vietimme paljon aikaa yhdessä ja rakastuimme toisiimme. noin vuoden olimme yhdessä, sitten yhtenä päivänä tyttö sanoo minulle että haluaa erota. Olin täysin puulla päähän lyöty ja luhistuin täysin mutta näin ettei se ollut tälle tytöllekään helppo ratkaisu.
Eron jälkeen vaivuin jonnekin todella alas, harkitsin jopa itsemurhaa. Aluksi olimme exäni kanssa yhteydessä mutta hän hankki melko nopeasti uuden poikaystävän. Minä en ollut päässyt vielä yli erostamme ja minua sattui ja loukkasi niin nopea toiminta. Lopetin yhteyden pidon exääni, vastasin vain jos hän otti yhteyttä. Olin kylmä häntä kohtaan. Jopa vihasin.
Pikku hiljaa aloin päästä jaloilleni. 6kk eron jälkeen exäni otti minuun yhteyttä, tarvitsi kai ystävää kun uuden poikaystävän kanssa oli mennyt poikki. Tapailimme kavereina jonkin aikaa. Minusta alkoi kuitenkin pian tuntua että tunteeni häntä kohtaan alkoivat taas vahvistua ja aloimme olla vähän enemmän kuin kavereita. Puhuimme tästä ja tyttö sanoi että hänellä on hyvä olla kanssani ja pitää minusta muttei uskalla ainakaan vielä sitoutua. Myöhemmin minulle selvisi että hän on masentunut ja syö lääkkeitä. Puhuimme lisää, selvitimme asioita ja itkimme yhdessä ja hän sanoi ettei pysty tekemään päätöstä seurustelun aloittamisesta tässä tilanteessa. Tällä hetkellä olemme enemmän kuin ystäviä, tapailemme, vietämme aikaa yhdessä ja olemme rakastelleetkin pari kertaa mutta luulen ettei hän lääkkeiden takia oikein tunne mitään.
Minä olen luvannut että odotan että hän pystyy taas sitoutumaan.
Miten minä voisin auttaa häntä paranemaan?
Mitä pitää varoa?
Neuvoja, kommentteja. kiitos.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Nyt kun ei tiedä kuinka syvää masennusta tyttöystäväsi potee, on vaikea vastata.
Syökö hän pillereitä, mutta ei ole esimerkiksi keskusteluterapiassa. Kysymys on kai silloin lievästä masennuksesta. Sinun pitää miettiä, onko tavalliset elämän vastamäet jo sellaisia, jotka saavat tyttöystäväsi masentumaan. Aika vaikea on tukea ihmistä, joka ei kestä mitään.
Jos kysymys on vaikeista asioista ja syvästä masennuksesta, joka tulee rankoista kokemuksista, niin ainoa keino on olla rinnalla, tuputtamatta mitään, vaatimatta mitään, odottaa suosta nousemista. Muista, että masennuksessakin on oma halu parantua se tärkein.
Olen tavannut yhden sun toisenkin, jotka käyttävät hyväksi "masennusta", on kiva saada sääliä ja paapomista, eikä mitään halua muuttaa omaa elämäänsä.