Heti alkuun huomautettakoon täällä netissä sensuroimattomana etenevästä kriittisestä keskustelusta huolestuneille hoitureille skientologiväitteineen, että olen uskonnollisesti täysin sitoutumaton.
Millainen oli maailman laitospsykiatriaan lähtemättömän jälkensä jättänyt lääkäri Josef Mengele ja millaisia ovat aikamme skinheadit sekä mielisairaaloittemme työntekijät?
Saksan SS-joukkoihin oli pääsyvaatimuksena vähintäin 180 cm pituus aikana, jolloin miesten keskipituus oli vain noin 170 cm. Aistitoimintojen ja elämäntapojen tuli olla tädelliset. Mengele läpäisi nämä kyseenalaisen joukko-osaston vaatimukset, eteni pataljoonanlääkäriksi ja sitä kautta Auswichizin pääpsykiatriksi.
Suomalainen nykylääkäri kuten kirurgi tai terveyskeskuslääkäri noudattaa terveitä elämäntapoja. Tupakointi on tässä joukossa äärimmäisen harvinaista ja alkoholiakin käytetään korkeintaan kohtuudella. Kirurgin ja terveyskeskuslääkärin olemuksesta uhkuu usein hyvä ryhti, reippaus ja ainakin kohtuullinen asiakaspalveluhenki ja ystävällisyys.
Suomalaisen mielisairaalan työntekijä on usein fyysisesti rapakunnossa ja sitä kautta helposti väsyvä ja helposti ärsyyntyvä. Yleisolemus on lysähtänyt, henki haisee aamulla viinalle ja palkkaa tunnutaan nostavan henkilökunnan kahvihuoneessa juoruilusta ja jatkuvasta tupakoinnista. Osastoilla säilytetään ihmisiä sekä sairauden vuoksi että lainvastaisesti sosiaalisista syistä. Asiakkaiden psyykkistä kuntoa murennetaan kohtelemalla heitä kuin vierasta sikaa.
Nykyajan saksalainen uusnatsi tai suomalainen skinhead on ihnateensa, kahden akateemisen alan tohtorin Mengelen vastakohta. Omia heikkouksia ja komplekseja peitellään ivaamalla potilaita sairaalassa.
Muutamia ilhaduttavia poikkeuksia lukuunottamatta Suomen psykiatrisiin sairaaloihin päätyykin töihin terveydenhoitoalan skinejä, luusereita. Osaston tupakkahuoneessa sinivalaan kokoiseksi itsensä syönyt "hoitaja" tiirailee munkinrasvan tahrimien silmälasiensa takaa hoidokkejaan tuomitsevasti ja ivallisesti. Harvan suomalaisen laitospsykiatrin tai alan hoitajan itsekuri ja moraali riittäisivät työskentelyyn siellä, missä ihmisiä todella HOIDETAAN kuten kirurgisella puolella tai terveyskeskuksessa.
Suomalainen mielisairaala on todellakin usein valitettavasti hullujenhuone sanan varsinaisessa merkityksessä - syynä henkilökunnan ominaispiirteet.
Millainen oli maailman laitospsykiatriaan lähtemättömän jälkensä jättänyt lääkäri Josef Mengele ja millaisia ovat aikamme skinheadit sekä mielisairaaloittemme työntekijät?
Saksan SS-joukkoihin oli pääsyvaatimuksena vähintäin 180 cm pituus aikana, jolloin miesten keskipituus oli vain noin 170 cm. Aistitoimintojen ja elämäntapojen tuli olla tädelliset. Mengele läpäisi nämä kyseenalaisen joukko-osaston vaatimukset, eteni pataljoonanlääkäriksi ja sitä kautta Auswichizin pääpsykiatriksi.
Suomalainen nykylääkäri kuten kirurgi tai terveyskeskuslääkäri noudattaa terveitä elämäntapoja. Tupakointi on tässä joukossa äärimmäisen harvinaista ja alkoholiakin käytetään korkeintaan kohtuudella. Kirurgin ja terveyskeskuslääkärin olemuksesta uhkuu usein hyvä ryhti, reippaus ja ainakin kohtuullinen asiakaspalveluhenki ja ystävällisyys.
Suomalaisen mielisairaalan työntekijä on usein fyysisesti rapakunnossa ja sitä kautta helposti väsyvä ja helposti ärsyyntyvä. Yleisolemus on lysähtänyt, henki haisee aamulla viinalle ja palkkaa tunnutaan nostavan henkilökunnan kahvihuoneessa juoruilusta ja jatkuvasta tupakoinnista. Osastoilla säilytetään ihmisiä sekä sairauden vuoksi että lainvastaisesti sosiaalisista syistä. Asiakkaiden psyykkistä kuntoa murennetaan kohtelemalla heitä kuin vierasta sikaa.
Nykyajan saksalainen uusnatsi tai suomalainen skinhead on ihnateensa, kahden akateemisen alan tohtorin Mengelen vastakohta. Omia heikkouksia ja komplekseja peitellään ivaamalla potilaita sairaalassa.
Muutamia ilhaduttavia poikkeuksia lukuunottamatta Suomen psykiatrisiin sairaaloihin päätyykin töihin terveydenhoitoalan skinejä, luusereita. Osaston tupakkahuoneessa sinivalaan kokoiseksi itsensä syönyt "hoitaja" tiirailee munkinrasvan tahrimien silmälasiensa takaa hoidokkejaan tuomitsevasti ja ivallisesti. Harvan suomalaisen laitospsykiatrin tai alan hoitajan itsekuri ja moraali riittäisivät työskentelyyn siellä, missä ihmisiä todella HOIDETAAN kuten kirurgisella puolella tai terveyskeskuksessa.
Suomalainen mielisairaala on todellakin usein valitettavasti hullujenhuone sanan varsinaisessa merkityksessä - syynä henkilökunnan ominaispiirteet.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itselläni on enimmäkseen hyviä kokemuksia hoitajista psykiatrisessa sairaalassa,tai sitten olen sattunut osumaan varsin hyvään sairaalaan.Tietysti aina löytyy muutama hapannaamakin,mutta suurin osa hoitajista kyseisessä sairaalassa oli todella mukavia.Tietysti enemmmän voisi viettää aikaa potilaiden seurassa eikä siellä kaffekupposen äärellä.
Minusta hoitajina oli pääasiassa mielisairaalassa ihan tavallista porukkaa, mutta kyllä siellä joillakin oikeuspsykiatrina osaston hoitajilla nenä punotti ja ääni oli ryyppäämisestä käheä. Eihän mielisairaalanhoitajan työ niitä kaikista houkuttelevampia ole, kun joskus asiakkaat saattavat olla kovinkin hankalia. Kumminkin se on pieni aika työajasta, kun potilaita otetaan vastaan osastolle ja lääkitys alkaa tehoomaan, jolloin hoitajat sitten ringissä naureskelevat tokkuraisille potilaille. Muistan kun yksi hoitaja sanoi minulle loukkaavasti, että me olemme kyllä ihan erilaisia tuntematta minua kumminkaan sen paremmin.
Ehdottomasti hoitajat voisivat viettää aikaa sairaaloissa enemmän potilaiden keskuudessa ja olihan niitä muutamia todella helposti lähestyttäviä hoitajia, mutta joillekin oli silti noussut valta ja asema sen verran päähän, että nämä eivät juuri potilaiden kommenteista välittäneet. Minulle olisi juttutuokio omahoitajan kanssa kelvannut usemminkin kuin kerran kuussa, kun aika tuntui useasti osastolla pitkältä. Onneksi kumminkin päivisin pääsi terapiatöihin aikaa kuluttamaan.
Itse käyn ammattini puolesta pari kertaa nuoriso-osastolla. Yleistämättä täällä ainakin hoitajat ovat nuorehkoja, yhtään ylipainoista ei ole näkynyt. Urheilullisia ja kai tupakoimattomiakin, koska oppilaani (12-14v poikia), kertovat, että häviävät lajissa kuin lajissa hoitsuille eli "vanhuksille". Onkohan vain meidän psykiatrisessa näin hyvin asiat ja kaikki muut on täytetty sinivalailla.
Yli- tai ali- tai normaalipaino ei korreloi ammatilliseen pätevyyteen, mielestäni lisäksi ylipainoinen ihminen on paremmin sinut itsensä kanssa (ei laihduttamispakkoa).
Muistuttaa Hotakaisen tekstiä eräässä kirjassa.
Tekstissä yhdistyy, proosa, satiiri ja komiikka.
Sinällään houkuttelee lukijaa lukemaan.