olen kolmevuotiaan lapsen yh-isä. lapsen äiti jätti meidät kahdestaan jo tytön ollessa alta vuoden ikäinen. syynä oli toinen mies. tapaamiset ja elatusmaksut ovat toimineet ihan kiitettävästi.
nyt kun itsellä on jo toinen pitempiaikainen parisuhde kaatumassa parinvuoden sisällä. tulee väkisinkin mieleen että olisiko tyttäreni sittenkin parempi asua äitinsä luona. jos siellä saisi ehjemmän perheen. tuntuu siltä että minä en sitä pysty tarjoamaan.
nyt kun itsellä on jo toinen pitempiaikainen parisuhde kaatumassa parinvuoden sisällä. tulee väkisinkin mieleen että olisiko tyttäreni sittenkin parempi asua äitinsä luona. jos siellä saisi ehjemmän perheen. tuntuu siltä että minä en sitä pysty tarjoamaan.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Eivät ole olleet "se oikea" tyyppiä. Jaksa nyt vielä vähän aikaa, ja miksi naisenmallia tarviitkaan, kun kerran äiti on mukana sillointällöin.
Älä ihmeessä luovuta. Lapselle ei tee mielestäni hyvää se, että juuri kun hän on tottunut asumaan sinun luonasi, niin sitten hänet irrotetaan ja viedään jonnekin muualle asumaan. Sinä olet hänelle todella arvokas, pysyvä ihminen. Se, että tunnet riittämättömyyttä, on kaikkien äitien ja isien perusongelma. Eikä se tarkoita, että sinä olisit huono vanhempi.
Vaikka omasta mielestäsi tunnet riittämättömyyttä, niin lapsesi ei näe asiaa samalla tavalla. Hänelle olet TOP-1. Älä turhaan tuollaisia asioita murehdi, saatat vain lapsesi hämilleen. Hän ei ymmärrä mikä sinua vaivaa. Elä hänen kanssaan päivä kerrallaan.
Jos sulla on suhde per vuosi niin taidat olla käänteissäsi turhan hätäinen.. seukkaamisen alkuaikoina ei lapsen tarvitse välttämättä olla asiasta edes tietoinen kuin korkeintaan sen verran että iskällä on kaveri. Aikanaan sitten ehtii tutustua. Aikanaan se oikeakin varmaan löytyy kun rauhassa etenet ja odottelet. Ei yksinäinen isä ole sen huonompi kuin yksinäinen äiti monasti päinvastoin..
Luulen kyllä - kokemuksesta - ymmärtäväni sen tunteen, mikä sinulla ehkä on. Pienen lapsen (ja nimenomaan vielä tyttären kanssa) saattaa tosiaan joskus tuntea itsensä riittämättömäksi.
Tuossa aiemmin joku heitti hyvän kommentin, että olet tytölle TOP-1. Näin varmasti on, joten rohkeasti vaan hetki kerrallaan eteenpäin.
Aikanaan, kun lapsi kasvaa ja hänellä alkaa konkretisoitua tietyt naisen kehitykseen liittyvät asiat, niin saattaa olla, että silloin hänen suhteensä äitiinsä syvenee, joten on hyvä, että tapaamiset sujuvat hyvin ja myös äiti-tytär -suhde kehittyy.
Sinä pärjäät lapsen kanssa. Pidä hänestä huolta.
Ei tod. kannata luovuttaa!
Pystyt kyl tarjoomaan lapselle hyvän lapsuuden ilman sitä parisuhdettakin. Sitäpaitsi, sinuu vois kaduttaa jälkeenpäi jos laps menis äitin luo asumaan, ainakin viimestään sit ku se "oikee" löytyy (siis jos niitä nyt ylippätänsäkkin on).
Tuli mieleen, että onkos lapsen äidillä sitten TOIMIVA/HYVÄ parisuhde, kerta mietit sitä et siulla ei oo tarjota "ehjää perhettä" lapselle. Entäs sit jos he eroovat, ja laps on heillä, sama tilanne.. Eroja sattuu ja tapahtuu, ei niiden takia kannata alkaa pyörittelemää lasta kodista toiseen. Mutta hyvähän se on et mietit tuollasia asiota, mikä on siun lapselle parasta, kertoo miten tärkee se on siulle! :)
Joo, sekavaa tekstiä taitaa taas tulla, väsymyksellä jotain osaa ja arpaa.. heh .. Mut voimia ja jaksamista sekä parempaa alkavaa vuotta!
että tyttäresi olisi syyllinen suhteidesi loppumisiin vai mikä on se syy että halua thänestä luopua?Äiti joka hylkää lapsensas ei koskaan ole lapselle parempi vaihtoehto lähivanhemmaksi.
Ihmissuhteita tulee ja menee,niin valitettavasti käy meille jokaiselle mutta lapsellasi on kuitenkin isä joka pysyy.
siis oliko kyseessä "hylkääminen"? eroja kun sattuu ja joutuu jokatapauksessa toinen siitä lähtemään. Aika ikävältä kuulostaa sanoa hylätä. Hirveän usein tulee kuva että äiti on hylännyt lapsensa ryhtymällä etäksi, ei siinä ole mitään sen kummempaa kuin se että isä on etä.
en tiedä sitten että mikä olisi oikea sana käyttää. mutta kuitenkin lapsen äiti lähti toisen miehen matkaan, eikä halunnut tytärtään luokseen asumaan. vaikka onhan tietysti tosiasia että hän on halunnut tytärtään tavata. ei tietysti täysin hylkäämisestä voida puhua.
Eli ei mitenkään loistokas ero.. noh, et ole ainoa ;)
Mietin et onkos lapsen äidillä nyt sitten mieli muuttunut että haluaako lapsen luokseen asumaan? Jos siusta tuntuu sit jollain tapaa et hän on silloin "teiät hylännyt" (käsitinkö väärin?) niin miksi ajattelet et lapsel vois olla parempi olla äitillänsä?
Ei kannata ajatellakaan, että lapsi menisi äidilleen, joka ei tätä yksinkertaisesti halua. Sä kannoit hienosti vastuusi ja otit rohkean askeleen, kun päätit kasvattaa lastanne, helppoa se ei ole, ja oman henk.koht. elämän ja lapsen yhteen sovittaminen ei olekkaan niin helppoa, moni yh tietää sen.
Mutta anna aikaa. Suhteita tulee ja menee. Hyvä, että mietit asiaa, miten suhteesi vaikuttaa lapseesi. Mutta, ihmissuhteita tulee ja menee, ihmiset tulevat ja menevät. Lastenkin kaverit vaihtuvat ja katoavat.
Pääasia, että rakastat lastasi, olet valmis kaikkeen hänen puolestaan.
Ei kannata astua suhteeseen liian hätäseen, kannattaa tutkia kumppania ja sitä suhdetta tarkkaan, kunnes on aika varma, koska sata varmahan ei voi koskaan olla.
Sullakaan ei ole kiirettä. Keskity teihin perheenä; suhun ja lapseen, kyllä se oikea neitokin sieltä joku päivä tulee.
Kuten jo sanottiin, sä olet lapselle ykkönen. Sä olet häntä kasvattanut ja häntä rakastanut. Äiti ei ilmeisestikkään. Ei olisi reilua lapselle joutua ihmisen luokse, joka ei välitä. :(
Mutta sinä välität, kuten lapsesikin. :)
Lapselle ei ole koskaan hyväksi vaihtaa huoltajaa. Hän on kanssasi asunut kolme vuotta, joten älä nyt jätä häntä. Kukaan ei ole täydellinen vanhempi ja kaikille asioille ei aina voi mitään. Parhaasi tekeminen riittää.
Äiti, jolle toinen mies menee oman lapsen edelle (edes väliaikaisesti) ei ole lapselle hyvä vaihtoehto, jos tarjolla on isäkin. Lapsi todennäköisesti jossain vaiheessa ajattelee, että äiti on hänet hylännyt, älä anna hänelle tilaisuutta kuvitella, että isäkin on hänet hylännyt.
Koita edetä seuraavassa parisuhteessasi vähän rauhallisemmin, kärsit itsekin vähemmän, jos sekin päättyy.
jos sinusta tuntuu siltä että haluat luovuttaa tytön äidilleen ja hän on kykevä ja halukas ottaa lapsen takaisin niin miksi et voisi mutta ota huomioon myös ett haluuko äidin uusi mies tyttöä tai kykeneeko äiti hoitaa lasta koska on jo kerran jättänyt lapsensa??? joten mieti asia tarkaan. ja itsellänikin oli 5 yritystä ennenkö löyty se ns.oikea jonka kanssa nyt on sitten uusioperhe. jos parisuhde yrityksistäsi ei ole haittaa tai henkistä/fyysistä haittaa lapsellesi en sinuna hätiköisi asian suhteen.
Todennäköisesti äidin uusi ei halua etälasta lähilapseksi. Hän on jo tottunut että lapsi "häiritsee" heidän elämäänsä vain silloin tällöin eikä kuulu elämään jatkuvasti.
Että en etsi/aloita uutta naissuhdetta vaan keskittyisin perhe-elämään kaksin lapsen kanssa. Kyllä se nainen elämään löytyy sitten aikanaan. Te kaksi olette se perhe ja tarjoat lapsellesi tasaisen perhe-elämän. Ei siihen elämään naista tarvita. Meillä taas elämä pyörii äiti lapsi -arjessa ja meillä ei miestä oteta sekoittamaan meidän elämää vielä piiiiitkään aikaan. Me olemme perhe kaksin. Ei tasaiseen ja turvalliseen perhe-elämään kahta aikuista tarvita. Yksi hyvä riittää. Lapselle on toki huonoa, että tyttöystävät/miesystävät vaihtuu kun niihin on juuri tottunut. Siksi älä ota uutta kumppania vielä. Sitten vasta kun lapsi on isompi ja ymmärtää.
En antaisi lasta äidille jos hän ei ole sitä edes halunnut. Älä riko lapsen elämää niin että hän joutuu opettelemaan uudet rutiinit ja sinä olet kuitenkin ollut hänen turvanaan jo pitkän aikaa. Älä riistä turvaa lapselta. Jos et jaksa arkea, niin ota yhteyttä perheneuvolaan. Siellä mietitte sitten ratkaisua/tukea.
Positiivista on kuitenkin se, että olet tunnistanut tilanteessa olevan ongelman. Valinta on sun, mutta ei välttämättä ainakaan kannata kääntyä sosiaaliviranomaisten puoleen apua ja neuvoa hakeakseen. Tai riippuu paikkakunnasta. Joissain paikoin ko. viranomaiset ovat valitettavasti vieläkin aika isävastaisia. Että siinä mielessä viaton neuvon-/avunpyyntö voi ryöstäytyä käsistä jos kohdalle sattuu vähän kireämmänsorttinen sosiaalityöntekijä. Olisko joku muu ammattiauttaja hyvä? En tiedä, tuli vain mieleen. Tai sitten ihan yksinkertaisesti, älä hättäile vielä.
Sinä nuori isä, vastuusi kantanut, tiedätkö että niin moni yh-äiti on samassa tilanteessa kuin sinä. Löydät vertaisryhmästäsi helpoimmin sinua ymmärtävän seurustelukaverin. Kaltaisistasi miehistä on pulaa....
Itselläni samanlaisia kokemuksia: exä löysi uuden ja jäin yksin muksuni kanssa. Ota elämässä rennosti. Unohda hetkeksi seurustelu ja keskity ihan muihin asioihin. Itse tein myös sen virheen, että kokeilen seurustelua puol vuotta yh:na olemisen jälkeen. Homma ei toiminut ja sain taas siipeeni.
Nauti ajastasi muksun kanssa ja odota.. kyllä sitä joku hullu rakastuu yh-isäänkin.. ihan tositarkotuksella. =)
Kuitenkaan!!!!!!