Meillä on kohta 14v poika, joka halusi joululahjaksi vain leluja. Spiderman hahmoja, Star Wars leluja, ei mitään mitä samanikäiset serkkunsa esim. cd-levyjä tai iPodeja yms. Hänellä on pari ystävää joiden kanssa poika käy lähinnä uimahallissa ja pelaamassa jääkiekkoa. Nyt joulun välipäivinä hän ei edes halua lähteä ystävien kanssa minnekään, vaan leikkisi koko ajan kotona omassa huoneessaan. Hän on ihan hyvä koulussa, ja tasapainoinen muutenkin. Vuosi pari sitten hän oli kiinnostunut bändeistä ja halusi seinilleen julisteita. Nyt ovat pokemonkortitkin taas tärkeitä. Onko kenelläkään samoja huolia lapsensa kehityksestä?
Lapsellinen poika
näin meillä
257275
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Haluaisin vielä sanoa, että pojallani on alkanut muut murrosiän jutut tulla; raamikkuutta ja karvankasvua. Kengännumerokin on 43. Ristiriita on huima.
oiskohan poikasi taantunut jonkin tapahtuman takia?
Ei ole tapahtunut mitään erikoista, hän vain tulee miehen malliseksi, ilman että psyyke tulisi mukaan.
vielä voi ihan hyvin leikkiä. Mäkin leikin viel ton ikäsenä esim. barbeilla ja legoilla. Meiy on moneks:)
Minä leikin 12-vuotiaana ihan täysillä, ja niin tekivät kaikki muutkin. Yläasteelle siirtyminen kuitenkin lopetti leikit kuin seinään. Muut olivat olevinaan aikuisia ja minäkin menin mukana.
Sitten siinä 14-vuotiaana heräsin siihen, että en halua menettää lapsuuttani vielä nyt, kun minulla kuitenkin eli sisimmässäni pieni tyttö. En halunnut esittää jotain muuta kuin mitä olin. Niinpä kaivoin nuket vielä esiin ja itsekseni niiden kanssa puuhailin. Kuulin aikuisten kauhistelevan, miten olen häiriintynyt ja käytökseni johtuu siitä, ettei minun muka ole annettu pienenä leikkiä.
Kasvoin aikuiseksi omaa tahtiani, mutta hyvin ehdin silti nuorten ja aikuisten juttuihin mukaan ja hyvin olen elämässä pärjännyt. Väliin jäi minulta ainoastaan ryyppäilyt ja sekstailut alaikäisenä jossain pusikossa, mitä en pidä ollenkaan pahana.
Voisiko hän kokea aikuistumisen jotenkin uhkaavana ja vaikeana. Näin toimimalla hän ikäänkuin luo jonkinlaisen suojakuoren ympärilleen. Olen mallikko näissä asioissa,mutta tälläinen ajatus tuli mieleeni. Soitappa jollekin ammatti-ihmiselle esim.koulupsykologi tai koululääkäri tai joku muu. Ammattilaisen näkökulma olisi ihan hyvä kuulla.
Anna lapsen leikkiä! Mitä sillä on väliä. Empaattinen nuori teillä siellä kasvamassa. Meilläkin vielä selaillaan Pokemoneja, kattellaan piirrettyjä, luetaan akkaria jne. Leikki naamioidaan videoitten tekemiseksi jne ja niissä on just nämä hahmot ja ukkelit mukana. Niitä piirrellään jne.
Onko urheiluhulluus ja rock hyväksyttäväpää kuin leikki?
Ole onnellinen, ettei pyöri pussikaljaporukoissa (tai siis nyk. mäyräkoiraporukka),
ja kuten tuo isi sanoi, ne vois olla rakentelu- ym sarjoja ne "lelut".
Kyllä kerkee aikuistumaan, anna lapsen olla lapsi.
eikä kaikki ole kiinnostuneet samoista asioista.
Saatat hyvinkin olla oikeassa. Leikki minunkin tyttöni tuon ikäisenä vielä barbeilla,mutta oli toki kiinnostunut myös harrastuksista. Joskus vain on niin,että kun jokin asia vaivaa mieltä niin PUHUMINEN toisen ihmisen kanssa avaa uusia näkökulmia ja ei huolehdi enää suotta. Ensi viikolla alkaa taas koulukin ja tuo mukanaan läksyt ja kaverit.
Minäpä toivoin itselleni joululahjaksi tekniikkalegoja ja myös sain niitä. Pojalle piti olla työkalusarja ja tekniikan kirjoja. :D
Että näin päin meidän perheessä.Kyllä ihminen saa olla "lapsenmielinen" vaikka koko ikänsä jos haluaa.Keneltä se on pois?!?Pelkäätkö että pojastasi ei tule sitä mitä SINÄ olet hänestä odottanut....anna lapsen olla juuri sellainen kun hän on.Ellei kyse ole jostain sairaalloisesta asiasta.
Vuosimallia 1979 ja pidän Potterista Tiedän myös monta yli 40 v. jotka on ihan hulluna Harry Potteriin. Luen Akkaria ja Roope-setä tulee edelleen postiluukusta omalla nimelläni kerran kuussa. Pelaan lasten pc-pelejä, lastenohjelmat(vanhat etenkin) on kivaa katsottavaa, pulkkamäessä on hauskaa, jne... Entä sitten? Olen tietääkseni(?) silti ihan tasapainoinen ja vastuuntuntoinen ihminen. Näin olen kuullut kerrottavan;)
Muistan päättäneeni kaverin kanssa joskus ala-aste ikäisenä, että emme koskaan lakkaa leikkimästä. No, se ei ole ihan sanan varsinaisessa merkityksessä toteutunut.
Mäkin pidän harry pottereista ja sain lahjaksi Narnia -kirjan... Narnia leffaan pitää mennä kattoo. Pidän Aku Ankoista sun muista sarjakuvista sekä villivarsasta ja lemmikeistä... Aikoinaan jätin nämät väliin, ku tuntui ettei ne oo sopivia, mut sit otin taas esiin noita, niin niitä on oikeastaan kiva lukea. Mikä laki käskee lopettaa lapsenmielistä tehtävää, jos se itselleen tuntuu hyvältä...
Sit tykkään kattoo Muumeista televisioita ja disney -piirrettyjä sekä lasten-perhe lämmintä elokuvaa... Itselläni ei vielä oo lapsia, mutta silti on kivaa katsoa ne...
Mä kanssa tykkään lastenohjelmista (oma on jo 17v!) ja Ansa ja Oiva olivat mun suosikit ja Pelle Hermanni aivan ehdoton! Entäs Rölli, smack!
(alkanu ällöttämään noi jutut, missä vaan nuoleskellaan ja pyöritään lakanoissa ja tapellaan, ei jaksa enää)
Isäni on 75 ja pitää röllistä ja pikkuoravista. Hän on mieleltään erittäin virkeä, vaikka onkin fyysisesti sairas. Itse luen sarjakuvia ja katson piirrettyjä. Monet noista eivät edes ihan pienille lapsille sovi. Potterit olen lukenut kaikki ja katsonut elokuvan paitsi uusinta. Itselläni on ikää 40. Meilläkin poika 14-v leikkii esim. tecnic legoilla pikkuveljensä kanssa ja oli tavallisistakin leluista normaalia pitempään kiinnostunut. Hänellä ei oikein ole omia kavereita, paitsi yksi vähän kauempana asuva, joka myös on vähän lapsenmielinen. Koulumenestys pojalla on kohtuullinen, keskiarvo jonkun verran päälle kasin. Matemaattisesti erittäin lahjakas ja teknisen alan kirjoja sitten lukee vastapainoksi, todella vaikeatajuisia. Nämä nörtit ovat niitä, jotka tulevat vielä pärjäämään, ainakin toivon.
Jos ei ole käytöshäiriöitä tai muuta kehitysviivettä, niin miksi ei voisi leikkiä. Mitä haittaa siitä on? Aika moni tuonikäinen pyörii puistoissa mäyräkoirien kanssa. Moni pitää sitä normaalina kehityksenä - haloo - alkoholi ei kuulu tuonikäiselle niin kovasti heitä kuin se kiinnostaakin. Olisko se vaihtoehto parempi?
3-kymppinen perheenäiti ja keräilen Potter-figuureja (sanomattakin selvää, että olen SUURI fani:), rakastan piirrettyjä elokuvia, lasken pyllymäkeä ja teen muutenkin kaikkia "lasten juttuja". Kehtaisin jopa väittää tällä tavalla olevani enemmän aikuinen, kuin sellainen, jonka mielestä nuo jutut ovat lapsellisia tai "noloja".
Katsoppas sitäpaitsi tuonne http://irc-galleria.net/channel.php?channel_id=882792 Keski-ikä 15,6 vuotta. Pokemonit ym. ovat muotia, varsinkin yläasteikäisten keskuudessa.
Katsos sitten tuotakin http://irc-galleria.net/channel.php?channel_id=764341
Ja Star Wars nyt ainakaan ei ole pelkästään mikään lasten juttu.. minäkin haluaisin sellaisen Darth Vaderin kypärän ;) http://irc-galleria.net/channel.php?channel_id=681357
Sellaista se on..
Muistan itse omasta nuoruudestani tuon ajanjakson, kun siirryin ala-asteelta yläasteelle. Mulle tuo muutos oli jo selvä aikuistumisen vaihe, mutta pari kaveriani leikki vieläkin samoja leikkejä kuin ala-asteikäisenä.
Heistä toinen tuli jopa 8 -luokalla pyytämään leikkiin barbien kanssa, mikä tietty sen ikäisenä kuulosti jo naurettavalta.
Silti nää molemmat kaverini on tätä nykyä aivan normaaleja nuoria aikuisia, tää kys. barbeilla leikkinyt jopa selkeästi ajatusmaailmaltaan kypsempi kuin me muut samanikäiset.
Ei varmaan kannata niin herkästi kategoroida lapsia ja nuoria joihinkin tietyn iän käytösmalleihin. Yksilöitähän me ollaan kaikki!
Kiitos teille paljon vastauksistanne, varsinkin pari oli tosi ihana lukea. Tottakai ymmärrän läpi elämän akuja lukevia ja piirrettyjä katsovia, eihän ne ole vain lapsille, vaan kaikille viihdettä. Huoleni oli lähinnäse, että ystävieni ja sukulaisteni lapset menee eriaikoja ja omani on ainoa, eli vertaistuki(?) puuttuu ja nämä ihmiset ovat ihmetelleet ompa lapsellinen. Kirjoitin tänne juuri siksi, että sain kuulla muidenkin mielipiteitä JA NYT TUNTUU HYVÄLTÄ. En uskonutkaan tämän olevan elämää suurempi asia. Mielestäni tämä palsta palvelee näin parhaimmillaan, eikä tule mentyä ainakaan vielä perheneuvolan jonoon.
En lainkaan halua vähätellä orastavaa huoltasi, joka toivottavasti on jo helpottunut saamiasi vastauksia lukemalla; mutta ihan aikuisten oikeesti enemmänkin syytä huolissaan oloon olisi niiden LASTEN vanhemmilla, jotka 13-14-vuotiaina kännäilevät ja sekoilevat milloin missäkin. Ja vaikuttaa siltä, ettei vanhemmat oikein välitä tietää missä ja milloin lapset ovat, huhhuh...
14-vuotias on vielä lapsi vaikka näyttäisikin mieheltä taikka naiselta. Ja lapsihan on terve kun leikkii :) Jokainenhan kasvaa ja kehittyy omaan tahtiinsa. Siispä ei voi sanoa, että 14-vuotias, joka ei leiki olisi epänormaali, mutta jos leikkiikin niin ei siltikään ole epänormaali.
Minä olen yksi noista aiemmin kirjoittaneista, en muista nimimerkkiä, jolla oli se lapsellinen nörttipoika. Sukulaistesi osalta kysymys voi yksinkertaisesti olla myös kateudesta. Jos oma lapsi kulkee yömyöhään pussikaljojen kanssa puistoissa ja toisen samanikäinen on kiltti ja kotona, niin kyllähän se vähän kismittää ja kääntämällä tämä lapselliseksi mielessään puolustetaan oman lapsen touhuja sekä itselle että muille. Ainakin itse olen kohdannut rivien välissä selvää kateutta siitä, että tuo lapsi on kiltti ja menestyvä. Oli muuten todella villi pienenä ja oppi myöhään puhumaan, en muista muistinko mainita.
leikkimään pikkuveljensä, 12v. kanssa! Enkä koe sitä pahaksi, päinvastoin.
Itse olen 50v ja luen pottereita yms. , käydään nuorten kanssa katsomassa piirrettyjä, pelailen ns. lasten pelejä jne.
Midän pojat kaikki minä iskä 50v mukaan lukien, on olleet aina vähän lapsellisia.
Vanhin on nyt intissä ja alkaa miehistyä ihan oikeesit vaikka intistä lomilla ollessaan mm viimeviikonloppuna oli mukana kun tehtiin jättimäistä lumilinnaa meidän pihalle.
Mukana oli siis hänen kaksi pikkuveljeään, 13 ja 15v sekä siis minä 50v.
Nämä 13 ja 15v ovat juuri hienossa iässä siinä suhteessa että on äärimmäisen mukava seurata heidän touhujaan kun esim keskenään ihan oikeesti vielä leikitään ja monasti on samanikäisiä naapurin kavereitakin mukana. Lähes kaikki toiminta tapahtuu ulkona josta tullaan simahtaneina, nälkäisinä, hikisinä, posket punaisina sinään. Pesulle ja pehkuihin.
Kehitys fyysisesti kuin henkisestikin on aivan ok ja tämä vanhin joka on nyt intissä on jo ihan oikeesti seurustellutkin, taitaa olla jo toinen tyttöystävä menossa. Mutta pikkuveljet ei vielä tyttöjen perässä ole kerinneet juosta. Mopo ja moottorikelkka on tärkeämmät.
Niin ja on erittäin paljon kauniimpaa nähdä heidät tuollaisena kun se että olisivat panneet piikkiä suoneen jo 4-6 vuotta ja panneet jonkun paksuksi pari kertaa puhumattakaan että olisi ehdonalaista..
Tai sitten toinen ääripää, notkuttaisi netissä ja luettaisi sieltä kaikki maailman perkeleet.
Kyllä tässä maailmassa kerkiää ja sanonkin tähän loppuun kaikille ja kaikenikäisille:
Kasvetaan ei aikuistuta.
Pysytään aina pikkuveljinä ja pilkettä silmäkulmaan.
Itsekin ostan useammin leluja/pelejä itselleni kuin esim. jotain vaatteita. En ole meikannut koskaan, ei kiinnosta!
Vai pitäisikö juoda viinaa ja polttaa roskapöntössä ja vääntää lapsi 18 vuotiaan poikaystävän avulla ollakseen normaali ja terve lapsi?
Minä itse muistan leikkineeni hiekkalaatikolla sotaukoilla vielä sinä kesänä kun täytin 15, leikkikavereina nuorempia serkkuja ja naapureita.
Naapurin pojan olen nähnyt leikkivän metsässä sotaleikkejä jne. vielä 16-vuotiaana, eikä häpeillyt yhtään vaikka näki aikuisen nähneen touhut.
Itse olen myös harrastanut lumisotaa, lumilinnan tekoa, mäenlaskua ym. leikkejä kummipoikani (nyt 11-v) kanssa ja kivaa on ollut aina. Ei minulla tosin ole ikää kun vasta 28-v.
Näin aikuisenakin on vanhojen kavereiden kanssa käyty joskus ihan varta vasten pulkkamäessä. Ongelma on nykyään vaan se, että paikat ja pulkat ei oikein tahdo kestää - ja ylämäet on liian rankkoja nousta;)
Että en olisi kysyjänä huolissani...
Ymmärrän huolesi kun koet varmaan painostusta muiden taholta pohtiessasi onko poikasi normaali vai ei mitä leikkimiseen tulee.
Yhdyn edellisiin kirjoittajiin, että murkkujen ulkonäkö hämää usein mikä aiheuttaa vanhemmille hämmennystä. Unohdamme, että tosiasia on se, että niin kauan kuin lapsi on alaikäinen, lapsi ei kykene ajattelemaan aikuisten lailla ennenkkuin vasta lukiossa jos silloinkaan.
Sitäpaitsi poikien henkinen kehitys laahaa perässä tyttöjen ollessa poikia edellä.
Ehkä siinä piilee yksi syy miksi samanikäiset tytöt tuntevat vetoa vanhempiin miehiin. :)
Joka tapauksessa poikasi olla lapsi, lapsuus päättyy kuitenkin muutaman vuoden päästä ja uskon poikasi siirtyvän isojen miesten leluihin.
Lapsuutta pyritään muutenkin lyhentämään keinotekoisesti mikä vääristää vanhempien käsitystä lapsen kasvusta ja kehityksestä.
Fyysinen ja henkinen kehitys eivät aina kulje käsi kädessä, varsinkaan samanaikaisesti.
Hei, älä sure, meillä saman ikäinen ja kerää pokemon-kortteja edelleen. Kropan muutos käynnissä ja hiki haisee, mutta järki ei ole vielä kasvanut..
Olen jo yhden kasvattanu täyspäiseks ja luotan,
että kyllä tämäkin tikanpoika löytää paikkansa..
Ystäväni poika puki aina äitinsä vaatteita päälleen ja meikkas... ja hänestäkin kasvoi kunnon perheellinen mies.
Älä vaan naljaile asiasta. Ole tukena, jos muut mollaa!
meillä on myöskin perheessämme poika joka täytti jo 15. kokoa on kuin isolla miehellä mutta silti hän on kuin pikku poika. ehkä juuri tuo koon tuoma ristiriita saa sinutkin hämentymään mutta totuus on että 15 vuotias on vielä lapsi ja hyvä onkin että pysyy lapsena.minä ainakin olen tyytyväinen että poikani on vielä selkeästi lapsi eikä mikään pikkuaikuinen.sitäpaitsi, kävin itsekin tuossa jokunen viikko sitten katsomassa lapsille suunnatun elokuvan teatterissa,mies oli mukana ja lapsent kans....joten anna poikais olla ihan rauhassa lapsi,kyllä se ehtii aikuistua vielä moneen kertaan!