Ujous on mulle

Ennen häpesin itseäni kun olin niin ujo, punastelin, jännitin, aivan kauheeta oli. Mutta kun nyt lähestyn kahtakymppiä olen oppinut hyväksymään ujouteni ja huomannut että se on jo karissut pikkuhiljaa pois matkan varrella. Olen siis vieläkin ujo, mutta se ei haittaa ainakaan minua sosiaalisissa tilanteissa enää niin paljon. Olen huomannut että monet pitävät minua hyvin empaattisena, nöyränä ja toiset huomioon ottavana, ja kaikki tämä vain ujouteni ansiosta. Monet miehetkin pitävät ujouttani viehättävänä piirteenä. Tärkeintä mielestäni on, että vaikka on ujo, niin rohkaisee itsensä vaan kaikkiin tilanteisiin, eikä ota sitä niin vakavasti ja jäädä ujoutensa vangiksi. Tsemppiä, tiedän että ei ole helppoa, mutta kyllä se siitä helpottuu. Tärkeintä on että arvostat itse itseäsi, etkä huolehdi siitä mitä muut sinusta ajattelevat.
5967
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

pelkää ujoudessani lainkaan toisia - ihan vain itseäni.

Äänestä
  • johtuu, että et ole ujo silloin, kun olet yksin.

    Äänestä

  • niin mistä kirjoitti:

    johtuu, että et ole ujo silloin, kun olet yksin.

    Minä pelkään itseäni usein yksin.

    Äänestä

Minäkin olen kyllä yrittänyt ajatella ujouttani voimavarana. Tiedän, että muiden mielestä olen jotenkin nöyrä, herttainen ja söpö kaikessa kainostelussani, mutta itse koen ujouteni hankalana. Sosiaalisissa tilanteissa yritän aina jotenkin kadota, enkä saa mielipiteitäni sanottua, ainakaan oma-aloitteisesti. Sitä paitsi jotkut tulkitsevat ujouden ylpeydeksi ja töykeydeksi. Tästä on kyllä vielä pitkä matka siihen, että osaisin valjastaa ujouden jotenkin hyödykkeeksi. No joo, onneksi olen sentään vielä nuori.

Äänestä

Minulle ujous on aina ollut rasite tai ainakin melkein..Pelkään esiintyä ja minua on nälvitty ujouden takia..

Äänestä

Kommentoi aloitusta


voimavara! kirjoitti:

Ennen häpesin itseäni kun olin niin ujo, punastelin, jännitin, aivan kauheeta oli. Mutta kun nyt lähestyn kahtakymppiä olen oppinut hyväksymään ujouteni ja huomannut että se on jo karissut pikkuhiljaa pois matkan varrella. Olen siis vieläkin ujo, mutta se ei haittaa ainakaan minua sosiaalisissa tilanteissa enää niin paljon. Olen huomannut että monet pitävät minua hyvin empaattisena, nöyränä ja toiset huomioon ottavana, ja kaikki tämä vain ujouteni ansiosta. Monet miehetkin pitävät ujouttani viehättävänä piirteenä. Tärkeintä mielestäni on, että vaikka on ujo, niin rohkaisee itsensä vaan kaikkiin tilanteisiin, eikä ota sitä niin vakavasti ja jäädä ujoutensa vangiksi. Tsemppiä, tiedän että ei ole helppoa, mutta kyllä se siitä helpottuu. Tärkeintä on että arvostat itse itseäsi, etkä huolehdi siitä mitä muut sinusta ajattelevat.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu