Puheterapeutin toiminta???

niillä on kaikkia pelejä ja sellasi minkä avulla puhetta harjoitellaan ja sit ne saattaa harjoitella suun motoriikkaa esim. puhaltelemalla pillillä veteen ym... Ja sitten monilla lapsilla jos ei normaali puhe tule otetaan käyttöön viittomat tai kuvat tai vaikka molemmat, että saadaan joku keino komminikoida, sehän se on tärkeintä...noi viittomat ja kuvat ei kuitenkaan tarkoita että ei normaalia puhetta harjoiteltaisi, ne on vaan väliaikaisia noi kuvat ja viittomat ja niiden avulla voidaan opetella sitten puhe. Meidän pojalla(3,5v) on käytössä kuvat ja muutama viittoma, että meillä olisi jokin komminikointikeino, se on alkuun tavoite että oppii viittomia tai käyttämään kuvia...mutta sellaisista sanoista jotka hän osaa sanoa ei käytetä kuvaa eikä viittomaa...

lapsestasi niin voisi tarkemmin sanoa..

Pelien ja leikkien avulla nimenomaan harjoitellaan sitä asiaa joka on työn alla kulloinkin. Olisi aika tuskastuttavaa sellainen meikäläisen aikainen peilin edessä suun vääntely jolla koitetaan saada osat paikalleen.. tosin sekin kuuluu hommaan, mutta vain pieneltä osin. Leikki on lapsen työtä ja tämäkin asia hoituu sen avulla. Lisäksi lopussa on usein joku hauskempi juttu jolla palkitaan uurastus.

Oman lapseni puheterapia oli joskus oven ulkopuolelle niin hauskaa että riipoi istua siellä vanhoja naistenlehtiä lukemassa oven takana.. ja tulosta tuli!

Jos lapsella on viittomia käytössä tai niitä on tarkoitus opetella lisätueksi niin silloin niitä ilman muuta käytetään ohessa runsaastikkin.

Pelkältä leikiltähän se voi sivullisen silmin näyttää, mutta terapeutti tietää kyllä mitä tekee :). Etenkin 3-vuotias on vielä niin pieni, ettei hänen kanssaan voi lähteä esimerkiksi sellaiseen äänteiden harjoitteluun kuin jo miltei kouluikäisen lapsen kanssa. Ei lasta oikein voi istuttaa eteensä ja viereensä ja sanoa, että "Teepäs kielellä näin". Silloin nimittää miltei lapsella kuin lapsella mennä tupsahtaa suu kiinni ja jatkossa hän on erityisen herkkä sille, että entistä nihkeämmin lähtee harjoittelemaan.

Me aikuiset voimme järkevästi ajatella puutteitamme ja harjoitella päästäksemme johonkin tavoitteeseen. Lapset yllättävänkin nopeasti tuntuvat ajattelevan kuin heissä olisi jotain "vikaa" kun aikuiset ympärillä hokevat, että "Sano näin tai sano noin". Heistä saattaa tulla kovin herkkiä sille, etteivät suostu tekemään mitään ja siksi terapiaa tehdään leikin varjolla. Myös siten, ettei lapsen tarvitsisi kokea olevansa jollain tavalla puutteellinen ja että hänen itsetuntoaan kasvatetaan koko ajan onnistumisten kokemusten myötä. Terapia voi ja sen pitää olla hauskaakin.

Lasten terapia etenee usein hitaasti, joskus harppauksittain. Sitä ei mitenkään voi kiirehtiä ja meidän aikuisten on syytä olla kärsivällisiä.

Erittäin tärkeää on ymmärtää myös se, että puheterapialla ei suinkaan tarkoiteta pelkästään puheen eli äänteiden kuntouttamista. Olennaista on myös kielellinen kuntouttaminen millä tarkoitetaan esimerkiksi erilaisten käsitteiden omaksumista. Mitä tarkoitetaan sellaisilla sanoilla kuten alla, vieressä, iso, pieni, ensimmäinen, keltainen, eilen, aamulla jne.

Usein nimittäin puheen tuoton ongelmat ovat selvemmin havaittavissa, mutta voi olla että lapsella on myös ymmärtämisen vaikeuksia. Ja varsin usein ne eivät tule esille tutussa kotiympäristössä ja tutuissa rutiineissa. Lapsi voi ymmärtää tutut rutiinilauseet, mutta viimeistään kun hän menee kouluun voivat käsitteiden ja puheen ymmärtämisen vaikeudet tulla ajankohtaisiksi ja vaikeuttaa oppimista. Usein puhe- ja kielellisiä vaikeuksia omaavilla lapsilla voi olla myös lukemaan oppimisen vaikeuksia (luki-vaikeuksia). Puheterapeutti ennakoi tämän ja opettaa lapsellenne luki-valmiuksia ja pyrkii näin jo etukäteen siloittamaan ja helpottamaan lapsen tulevaa koulutietä.

Viittomat auttavat myös juuri käsitteiden oppimisessa ja puheen ymmärtämisessä. Ja jos lapsi alkaa itsekin käyttää viittomia saa hän myös kommunikaatiokeinon, joka auttaa häntä ilmaisemaan halujaan. Tämän seurauksena voivat kiukkukohtauksetkin usein jäädä pois tai huomattavasti vähentyä. Hän voi itse viittoen ilmaista, että haluaa juuri keltaisen puseron eikä tuota sinistä! Hän saa onnistumisen kokemuksen siitä, että sai viestinsä ja mielipiteensä esille. Älkääkä olko huolissanne siitä, etteikö lapsi oppisi puhumaan koska hänelle opetetaan viittomia puheen tuottamisen ja ymmärtämisen tueksi (lapselle ei siis opeteta varsinaista viittomakieltä mikä on aivan eri asia). Asia on nimittäin juuri aivan päinvastoin! Sen voitte tuoda esille myös hyvää tarkoittaville isovanhemmille ja muille sukulaisille, jotka usein ensimmäisinä parahtavat, että "Voi hyvänen aika, nyt se ei sitten ikinä opi puhumaan kun te sille viittomia opetatte!".

Kyllä lapsenne aivan varmasti puhuisi jos hän vain osaisi. Häntä ei mitenkään voi pakottaa sellaiseen mitä hän ei osaa. Sama kuin puolisonne ei yhtäkkiä suostuisi ymmärtämään suomea vaan vain jotain aivan muuta kieltä, jota te ette osaa. Tai kuvitelkaa vaikka, että olisitte lapsi ja haluaisitte oikein kovasti kertoa äidille/isälle, että näitte juuri ison hienon lentokoneen/junan/auton/koiran/perhosen tms. Avaatte suunne, mutta teillä ei kertakaikkiaan olisikaan sanoja! Eikä mitään muutakaan keinoa ilmaista asiaanne. Miten kauhean ahdistavaa ja tuskallista. Ei voi edes juotavaa pyytää kun ei osaa!

Olisi suorastaan kiusaamista ellei lapsen kanssa otettaisi käyttöön vaihtoehtoisia keinoja kuten kuvia tai viittomia! Tuolloin ahdistus siitä, ettei osaa sanoa tai ei ymmärrä jotain jää pois. Saa onnistumisen kokemuksia ja itsetuntokin kasvaa kun voi viittoa haluavansa vaikka mehua. Ahdistuksen vähentyessä jää enemmän energiaa myös puheen opetteluun. Ja kun viittomien tai kuvien avulla on yhteistä kommunikaatiota vanhemman kanssa se tukee myös keskinäistä suhdetta. Jää tilaa rakkaudelle ja henkiselle läheisyydelle. Lapsenne alkaa kyllä puhua kun hän on siihen valmis. Sitä ennen - tukekaa häntä kaikin mahdollisin keinoin. Ja muistakaa myös se, että tukeminen ei tarkoita pelkästään sitä, että lapsenne selviää kotona kun hän itsenäisesti menee jääkaapille ja ottaa sieltä haluamansa. Se ei aina suinkaan ole "itsenäisyyttä" ja "oma-aloitteisuutta" vaan se voi olla myös kykenemättömyyttä ilmaista itseään muuten. Tukekaa häntä sellaisin keinoin, että hän saisi myös keinoja selviytyä ja tulla ymmärretyksi tulevaisuudessa kodin ulkopuolellakin. Siksi tukeminen merkitsee ehkä myös viittomien ja kuvien käyttöönottoa käsitteiden oppimiseksi ja puheen oppimisen tueksi. Päiväkodissa tai kyläpaikassa lapsi ei voi mennä jääkaapille ottamaan itse haluamaansa. Hän tarvitsee kommunikaatiokeinon.

Tässä yleistä tietoa puheterapiaan liittyen. Toivottavasti osasin tuoda esille joitakin teitä kaikkia vanhempia ehkä askarruttavia asioita. Olkaa rohkeita ja kyselkää lisää tietoa omalta terapeutiltanne. Kotona voitte myös tehdä paljon lapsenne kielellisten taitojen edistämiseksi. Katselkaa yhdessä kuvakirjoja, osoitelkaa ja kertokaa mitä kuvissa on (älkää tingatko joka välissä lapselta :) ), matkikaa miten lehmä, possu jne. sanoo. Kun puette lasta älkää sanoko "Laitetaan tämä tähän" vaan "Laitetaan punainen sukka jalkaan" (lapsi oppii sanat 'sukka','jalka' ja värikäsitteen 'punainen'). Katsokaa lasta, puhukaa hänelle hitaasti ja rauhallisesti, laulakaa ja loruilkaa, ottakaa mukaan arkisiin askareihin ja selittäkää mitä teette jne.

Toivon kaikille lasten vanhemmille mukavaa loppuvuotta 2006!

Lämmöllä.