En ymmärrä miten selviän... Olen erittäin masentunut. Mulla ei ole ketään... muutama kaveri ja perhe, siinä se. Kavereille en voi tästä puhua, enkä välttämättä edes halua. Monet ajattelee, että oon onnellinen ku on sentään perhe...no joo. Ei sekään loppujen lopuksi korvaa oikeita ystäviä tai rakkautta mitä olen jo kauan kaivannut. Muutama vuosi sitten olin myös masentunut ja kerroin siitä perheelleni..tuntuu että siitä oli vaan haittaa..he huolestuivat jne..en jaksa sitä rumbaa enää. Käperryn yksinäisyyteen ja itken surkeaa elämääni..näin on kai sitten vaan tarkoitettu..oon aina joutunu selvii ongelmistani yksin..ja yksin tulen myös loppuelämäni varmaan olemaan. Todella masentavaa..koko ajan toivoo että jäis auton alle. Koulukin tietysti tästä kärsii...tekis mieli pitää välivuotta :( Auttakaa ihmiset... en jaksa..
ei helvetti..
f*ck Girl17
6765
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Löytääksesi oikean ystävän, tulee sinun kertoa ongelmista kavereillesi ja se joka alkaa auttamaan on se oikea ystävä (jotka ovat harvassa ja ovat niitä jotka ovat itekkin masentuneita), toinen millä saat oloasi paremmaksi on löytää se mieli hyvä itsestäsi... sielt kyl löytyy se hermo mikä saa elämän taas maistuun hyvälle (usko pois) :)
Kannattais varmaan mennä jonkun ammattiauttajan puheille? Ite kävin eilen lääkärillä joka määräs masennuslääkettä jotta sitä pääsis pahimman yli. Olen itsekin ERITTÄIN masentunut; tyttöystävä jätti mut 4 viikkoa sitten, työ ei maistu sitten yhtään, välillä tekis mieli kadota tästä maailmasta...Tänään sit lähetin aika monelle psykiatrille kertomuksen, katotaan nyt kuka vastaa. pakko päästä juttelee jonkun kans joka ekhä vois auttaa. Ja mulle ainaki auttaa se, että saa jutella perheen kanssa asiasta, vaikka he ovatkin tosi huolissaan mun tilanteesta. Kaveritki jotenki häipy samalla kun tyttöystävä mut jätti, nyt just ku tarttis niitä kaikkein eniten! Kyllä me selvitään, pakko vaan uskoa. ;)
"Mukava" kuulla sinunkin tarinasi... etten ole ainut, joka haluaa vaan kadota täältä! Mulla on vaan sellane juttu etten halua puhua tästä kenellekään... niin kuin jo aikasemmin sanoin niin olen ollu ennenki masentunu ja silloin puhuin siitä...se ei auttanut...joillekin (ehkä useimmille) puhuminen auttaa, mutta mulla ei! En sitte tiedä mikä ois ratkasu...=(
Ei anneta valtaa masennuksille,kevättä kohti mennään,kenties voisin olla avuksi keskustelun merkeissä.
hei teille masentuneille
auttaisko teitä sama kuin mua: depressiotyökirja. Siinä mennään askel askeleelta kohti parempaa. Mua on auttanut tosi paljon. Mua auttoi myös alkaa puhua ammatti-ihmiselle, vaikka ensimmäiset kolme tapaamista sain tuskin mitään sanotuksi ilman kyynelehtimistä!
Nyt olen alkanut nähdä, että minua masentaneet asiat eivät olekaan yksi iso möhkäle, vaan läjä useita asioita joita pystyn purkamaan.
girl17, ehkä sullekin olisi siitä kirjasta apua. Saa mielenterveysliitosta hesasta ainakin. tilasin sieltä...
voimahali
Kirjoituksestasi sain sen kuvan, että opiskelet.
Silloin sinulla on käytössäsi kouluterveyden hoitaja sekä lääkäri.
Rohkeasti vaan puhumaan masennuksestasi terveydenhoitajalle tai lääkärille. Tulet varmasti saamaan apua. Ajattelen näin: saat masennuslääkkeitä(kannattaa kokeilla) ja keskustelu apua. Ei tarvitse sinun sitten puhua vanhemmillesi, joskin uskon, että he ovat jo huomanneet masennuksesi. Lääkkeet auttavat noin yhden kuukauden kuluessa ja jos yksi lääke ei sovi voi kokeilla toista lääkettä - valikoimaa löytyy.