Nostan tätä viestiketjua tänne ylemmäksi, kun se on jäänyt tuonne kovin alas.
On tärkeä keskustella ja vaihtaa kokemuksia myös siitä, miten lapsiamme hoitavat laitokset ja sairaalat ovat myös tehtailemassa huostaanottoja. Hyvä, että tämä hoitojärjestelmän epäkohta on tullut paljastetuksi ja esiin.
Mikä oikeus laitoksella on vaatia huostaanottoa, JOS HEILLÄ ON SELLAINEN KÄYTÄNTÖ?? Perustuuko tämä käytäntö voimassaolevaan lakiin vai onko heillä jokin vanhemmilta salattu käytäntö?
On tärkeä keskustella ja vaihtaa kokemuksia myös siitä, miten lapsiamme hoitavat laitokset ja sairaalat ovat myös tehtailemassa huostaanottoja. Hyvä, että tämä hoitojärjestelmän epäkohta on tullut paljastetuksi ja esiin.
Mikä oikeus laitoksella on vaatia huostaanottoa, JOS HEILLÄ ON SELLAINEN KÄYTÄNTÖ?? Perustuuko tämä käytäntö voimassaolevaan lakiin vai onko heillä jokin vanhemmilta salattu käytäntö?
Vastaukset 63
Vanhimmat
Ei kai laissa liene kohtaa, joka oikeuttaisi tuollaisen vaatimuksen. Vai ovatko pykälät niin ympäri pyöreitä, että tavalla tai toisella ne saadaan siihenkin tilanteeseen sopiviksi.
Pyysin lääkäriltä loppiaslomaa lapselleni, joka on lasten psykiatrisella osastolla. Hän esitti heti lapsen huostaanottoa ilman mitäään neuvottelua tai vaihtoehtoa. Voiko huostaanottouhkaus palvella hoitoa? Miksi pitää lasta osastolla viikonloput ja juhlapyhät, jolloin lapsi voisi olla aivan hyvin kotona?
paperilla, jos se ei käy, niinkuin yleensä ei , sitten iso joukko todistajia mukaan ja asia vain eteenpäin,
joko oikeuteen tai kantelun muodossa, esim Oikeuskanslerille. Tuo oli kyllä täysin uutta, että siis lääkärit alentuvat tuollaisia esittämään, varsinkin jos loma ei olisi lapselle haitaksi.
jotakin sellaista josta et ole tietoinen. Lapsen terveydentila ja se mistä se johtuu on usein vasten biologisten vanhempien tunteita ja niitä totuuksia joita ei biovanhemmat halua kuulla.
Lasta ei palauteta kotiin jossa uhkana se esille tullut syy miksi lapsi voi huonosti.
teillä ja todennut, kotinne tilanteen vaaralliseksi lapselle mikäli tuo edellinen kirjoitus pitäisi paikkansa?
Oman lapsen hoidossa ei saa olla mitään sellaista jota lapsen huoltajalta voisi pimittää. Lääkärit kyllä tekvät lapsen terveydestä ja sen syistä OMIA päätelmiään. Niiden perustelut täytyy kertoa selkeästi ja ymmärrettävästi lapsen huollosta vastaavalle henkilölle ja lasta on hoidettava yhteistyössä hänen kanssaan. Tämä on oikein lakiin kirjattu ohje.
Jos lääkärit ottavat vanhemmuuden omiin nimiinsä, siitä täytyy nostaa äläkkä. (Rupeaa päättämään lapsen asioista ja hoidosta ohi vanhempien)
kaikki lasta koskevat ns. viralliset asiat. hankalaksihan asioiden hoito menee.
Mutta jos yksi viranomainen (lääkäri, sosiaalivirkailija, jne) sanoo toista ja toinen toista,
on ainakin mustaa valkoisella eteenpäin näyttää,
jos on tarvetta lapsen asioden hoidon vuoksi.
Minulle neuvolatäti sanoi parikymmentä vuotta sitten, että jos sinä (lapsen äiti) et pidä lapsesi puolta ei sitä tee kukaan muukaan;
ei lääkäri eikä sairaanhoitaja jne.
(Kysymys oli sairaalaan lähdöstä pienen vauvan korvatulehdusepäilyn vuoksi ja just oli edellisenä päivänä käyty ja taas mentiin).
pykälät ovat tosiaan ympäripyöreitä...mutta siitä riippumatta niitä pitäisi noudattaa! miten saataisiin sosiaalivalvonta että asiattomuudet pois, on helppoa leimata koti ja vanhémmat huonoiksi jos valhein saa perustella väitteensä ja vieläpä ei tarvitse esittää todisteita, se joka on syyteetty joutuu todistamaan olevansa kunnon ihminen, millä todistat?
Asenteesi lasten psykiatrista hoitoa ja oireita kohtaan vastaa juuri niitä ikävä kyllä vääriä asenteita ja ennakkoluuloja, joita ihmisillä aiheesta on. Vanhempien syyllistäjien mahahappoja närästää varmasti tosi kovasti nykyinen suuntaus psykiatrisessa tutkimuksessa ja hoidossa, joka ei edes pyri etsimään SYITÄ oireisiin. Tietysti jos selviä puutteita lapsen kotioloissa nähdään, siihen puututaan, mutta toivottavasti asiallisella tavalla.
Esim. vaikeassa anorexiassa syyt ovat psyykkiset ja aniharvoin tutkimuksissa tulee esille mitään niin vakavaa traumaa, joka sairauden olisi aiheuttanut. Viime aikaisissa kaksostutkimuksissa on pystytty todistamaan esim. syömishäiriön johtuvan n. 50-prosenttisesti perinnöllisistä tekijöistä. Ei silloinkaan lähdetä kalastamaan koko laajaa sukua läpi, kuka mahdollisesti on geenin kantaja, joka altistaa sairauden puhkeamisen. Eikä lapselle tehdä kallista kromosomitutkimusta siitä, onko hänellä tällainen perintötekijä. Eivät syyt ole ensijainen selvitettävä asia, vaan lapsen kokonaistilanne ja avun antaminen. Eivätkä syyt aina selviä, vaikka kuinka tutkittaisiin ja selvitettäisiin.
Varsinkin pieni lapsi joutuu harvoin suoraan osastohoitoon, yleensä taustalla on jo historiaa neuvolasta, perheneuvolasta tai muusta vastaavasta, jolla lapsen perhetilanne on jo selvitetty. Niinpä kuvaamasi tilanne siitä, että lasta ei palautettaisi sairaalahoidosta kotiin vastoin vanhempien toivomusta, on mahdoton.
Vanhempien tunteista sen verran, että on aina raskas asia kun lapsi sairastuu psyykkisesti. Eikä vaikeasti oirehtivan läheisen hoito helppoa ja kevyttä ole, oli sitten kyseessä fyysinen tai psyykkinen sairaus.
Yksi vastaajista kirjoitti jo aivan oikein, että vanhemmilla on oikeus kuulla kaikki tutkimustulokset, mitä lapsen terveydestä on selvitetty. Ja myös saada kirjallisena. Oman lapseni kohdalla olen lisäksi kysynyt vastuulääkäriltä, onko minulle kerrottu kaikki, onko jotain sellaista tietoa, mitä ei ole papereissa.
Kaipa niitäkin vanhempia löytyy, jotka eivät halua kuulla kaikkea, olkoon heillä oikeus siihen. Yleensähän luottamuksellinen ihmissuhde perustuu myös toisen toiveiden ja tunteiden kunnioittamiselle, niin vanhempien ja lääkäreiden välillä kuin muissakin ihmissuhteissa.
Voisitko sinä tai joku muu asioista perillä oleva valottaa vähän konkreettisemmin, millaista on uudenlainen lasten psykiatrinen hoito. En oikein ymmärrä, että jos ei ongelmien syitä selvitetä, kuinka voidaan antaa oikeaa hoitoa? Millaista se on?
Nuo esimerkit syömishäiriöistä ovat varmaankin aika selviä sairauksia. Mutta psykiatrisissa hoidossa on paljon sellaisia lapsia, joilla ei ole mitään varsinaista mielen sairautta. He ovat olosuhteiden uhreja ja oireilevat siksi.
Kouluikäisillä lapsilla tai nuorilla kun tulee ongelmia, vaikka ei koskaan aikaisemmin ole ollut mitään erikoista, esim. niin voimakasta, että lapsi erotetaan koulusta. He ovat jo niin isoja, että joutuvat osastolle ja sairaalakouluun. Minä vanhempana haluaisin tietää, miten esim. omaa lastani hoidetaan, jos ei ollenkaan puututa syihin, mistä häiriköinti koulussa johtuu.
Luulen, että väärät asenteet psykiatrista hoitoa kohtaan johtuvat juuri tiedon puutteesta. On tiedossa, miten sydänleikkaus tapahtuu, miten katkennu käsi korjataan, miten syöpä hoidetaa, miten rota-virus hoidetaan jne. Näissä ei koskaan salata eikä tehdä mitään sellaista, mitä vanhemmille ei kerrota. Vanhemmat saavat olla myös lastensa kanssa päivät ja yötkin. Psykiatrisessa hoidossa tämä lapsen kanssa oleminen ei ole sallittua. Miksi?
Herää vielä kysymys, voisiko esimerkin omaisesti paljastaa, mitä sellaista voisi olla oman lapsen psyykkisessä hoidossa, jota vanhemmat eivät halua kuullaa? Tämä ajatus nimittäin putkahtaa silloin tällöin esille näillä keskustelupalstoilla.
Kiitos jo etukäteen jos joku osaa valistaa kysyjää.
kaikki dokumentit lastensuojeluilmoitusta ym. sekä lasta koskevat asiakastiedot sossulta, saa monesti nämä "asiakaspalvelijat" varpailleen niin,
ettei ainakaan ihan helpolla
tehdä näitä päivänselviä ylilyöntejä ja laittomuuksia.
Ja sosiaaliviranomaiser pysyvät "asia linjalla" ettei välttämättä aloiteta kuulusteluja mistään "musta tuntuu" lastensuojeluilmoituksista.
Eikä asikirjoihin (ei pitäisi kenellekkään muullekkaan asiakkaale) kirjata mitään "satuja" ja puolitotuuksia puhumattakaan mistään huhuista tai epäilen, että....
totuudella on suurempi mahdollisuus pysyä totuutena.
Asenteesi lasten psykiatrista hoitoa ja oireita kohtaan vastaa juuri niitä ikävä kyllä vääriä asenteita ja ennakkoluuloja, joita ihmisillä aiheesta on. Vanhempien syyllistäjien mahahappoja närästää varmasti tosi kovasti nykyinen suuntaus psykiatrisessa tutkimuksessa ja hoidossa, joka ei edes pyri etsimään SYITÄ oireisiin. Tietysti jos selviä puutteita lapsen kotioloissa nähdään, siihen puututaan, mutta toivottavasti asiallisella tavalla.
Esim. vaikeassa anorexiassa syyt ovat psyykkiset ja aniharvoin tutkimuksissa tulee esille mitään niin vakavaa traumaa, joka sairauden olisi aiheuttanut. Viime aikaisissa kaksostutkimuksissa on pystytty todistamaan esim. syömishäiriön johtuvan n. 50-prosenttisesti perinnöllisistä tekijöistä. Ei silloinkaan lähdetä kalastamaan koko laajaa sukua läpi, kuka mahdollisesti on geenin kantaja, joka altistaa sairauden puhkeamisen. Eikä lapselle tehdä kallista kromosomitutkimusta siitä, onko hänellä tällainen perintötekijä. Eivät syyt ole ensijainen selvitettävä asia, vaan lapsen kokonaistilanne ja avun antaminen. Eivätkä syyt aina selviä, vaikka kuinka tutkittaisiin ja selvitettäisiin.
Varsinkin pieni lapsi joutuu harvoin suoraan osastohoitoon, yleensä taustalla on jo historiaa neuvolasta, perheneuvolasta tai muusta vastaavasta, jolla lapsen perhetilanne on jo selvitetty. Niinpä kuvaamasi tilanne siitä, että lasta ei palautettaisi sairaalahoidosta kotiin vastoin vanhempien toivomusta, on mahdoton.
Vanhempien tunteista sen verran, että on aina raskas asia kun lapsi sairastuu psyykkisesti. Eikä vaikeasti oirehtivan läheisen hoito helppoa ja kevyttä ole, oli sitten kyseessä fyysinen tai psyykkinen sairaus.
Yksi vastaajista kirjoitti jo aivan oikein, että vanhemmilla on oikeus kuulla kaikki tutkimustulokset, mitä lapsen terveydestä on selvitetty. Ja myös saada kirjallisena. Oman lapseni kohdalla olen lisäksi kysynyt vastuulääkäriltä, onko minulle kerrottu kaikki, onko jotain sellaista tietoa, mitä ei ole papereissa.
Kaipa niitäkin vanhempia löytyy, jotka eivät halua kuulla kaikkea, olkoon heillä oikeus siihen. Yleensähän luottamuksellinen ihmissuhde perustuu myös toisen toiveiden ja tunteiden kunnioittamiselle, niin vanhempien ja lääkäreiden välillä kuin muissakin ihmissuhteissa.
Kopioin viestin talteen, enkä äsken tarkastanut, että se oli jo tullut palstalle koneen jumiutumisesta huolimatta :)
sairauden tai terveydenhoidossa yleensäkään?
Onko niin nykyään, että viranomainen kuin viranomainen (sossu, lääkärit, jne) voi
aina kaikessa perheen lasta koskevissa asiassa ns. "kävellä" lapsen vanhempien huoltajuuden ja lasta koskevan päätösvallan "yli". Vedoten LAPSEN ETUUN.
Lapsen etu ei ole sama kuin aikuisen etu. Ja monesti ne ovat täysin vastakkaiset. Lapsen eduksi ei lasketa tilannetta, jossa hänen tulisi jäädä vanhemmalleeen, jotta tämän oikeus huoltajuuteen toteutuisi.
varsinkin silloin kun eivät tiedä, miten lasta pitäisi hoitaa.
vieras sosiaalitäti ja lääkäri ja lääkärin hoitajakin näkevät jo viiden minuutin tapaamisen perusteella.
Sehän se on tänä päivänä se
lapsen edun "aikamitta"!
Ja kun sossu tai lääkäri jne.
vaihtuu, niin taas alkaa sama lapsen "edun vaatimus huutelu" uudestaan ja
aina vaan vieraampien ihmisten kanssa.
Voi Teitä viisaita ihmisparkoja
kuinka Te olettekaan "eksyneet" kauaksi tästä inhimillisestä yhteiskunnastamme
kaikkine perheisiin kohdistuvine "etuoikeuksinenne" ja
kirjasta lukemine viisauksinenne.
Oikein todella Säälittävää.
Olipa mielenkiintoinen kysymys! Kaikkea en tiedä, mutta yritän vastata sen tiedon varassa, mitä minulla on.
Käydään nyt ensin läpi tuo kun sanoit 'psykiatrisissa hoidossa on paljon sellaisia lapsia, joilla ei ole mitään varsinaista mielen sairautta. He ovat olosuhteiden uhreja ja oireilevat siksi. ' Eräänlaisia mielen sairauksia kaikki psyykkiset oireet ovat, jos ne kasvavat ongelmiksi asti. Mutta mielisairauksia ne eivät silti kaikki ole. Mielisairausdiagnoosia ei pienille lapsille edes voida antaa, nuorille kylläkin, mutta siinä ollaan hyvin varovaisia heidänkin kohdallaan.
Terveys ja sairaus mielen alueella on vähän kuin veteen piirretty viiva, mutta jotain määritelmiä on. Terveelläkin lapsella on esim. uhmaa, pelkoja ja aggressiivisuutta. Mutta jos vaikka aggressiivisuus kasvaa itseä tai toisia vahingoittavaksi, pelot lapsen elämää rajoittavaksi ja pitkään kestänyt uhma ympäristön ja vanhempien voimat puuduttaviksi, apua tarvitaan.
Jos jostakin lapsesta sanotaan kertomallasi tavalla, silloin tiedetään minkälaisten olosuhteiden uhri hän on ja siitä voidaan jo päätellä merkittäviä asioita, esim. mahdollinen perusturvallisuuden puute. Mutta lasta tutkimatta ei voida sanoa, mitä se juuri hänelle on aiheuttanut. Ihminen ei ole kone, jossa tietty asia aiheuttaa aina tietyn vian, vaan jokaisella on oma geeniperimä ja ympäristövaikutteet syntymähetkestä asti.
Silloinkin vaikka ongelmien taustat tiedetään, psykiatria ei ole taikuutta eikä poppakonsteja, vaikka monesti niin näytetään luulevan. Jos lapsi on joutunut jonkin selkeän trauman kohteeksi, esim. pahoinpitely tai järkyttävä onnettomuus, on helpompi tutkimusten jälkeen määrätä ikään kuin täsmälääke, esim. tietyn tyyppinen terapia.
Järkytyksen tai kaltoin kohtelun vaikutuksia lapsen psyykkeen tutkitaan erilaisilla testeillä, jotka osoittavat miten laaja-alainen vaurio on. Monesti testausta täydennetään osastolla yksinkertaisesti lasta seuraamalla, häneen tutustumalla leikkien, keskustelujen ja yhdessä eletyn arkielämän avulla. Lisäksi vanhempia haastatellaan, heidän kanssaan keskustellaan lukuisia kertoja perusteellisesti, tehdään myös kotikäyntejä. Myös kerätään paperit kaikista mahdollisista edellisistä tutkimus- ja hoitopaikoista. Myös lisätutkimukset pediatrian puolelle ovat mahdollisia, kuten neurologille. Näin saadaan hänen ongelmistaan selkeä kuva kartoitetuksi.
Saman kaavan mukaan edetään silloinkin kun lapsi oirehtii rajusti ilman huonoa kohtelua tai merkittävää traumaa historiassaan. Tutkimuksilla voidaan siis hyvin perusteellisesti selvittää oireet, mutta syitä ei likikään kaikissa tapauksissa löydy, eikä niitä edes pyritä selvittämään. Ei ole mitään mieltä tehdä esim. kalliita kromosomitutkimuksia ja selvittää perinnöllisyyden osuutta oireisiin, koska hoito suunnitellaan kuitenkin oireiden ja tutkimustulosten perusteella, ei syiden perusteella mistä oireet johtuvat.
Hoitoina käytetään erityyppisiä ryhmä- tai yksilöterapioita, jotka määräytyvät tietysti sen mukaan, mistä arvellaan juuri kyseisessä tapauksessa hyödyttävän eniten. Myös vanhempien kanssa keskustellaan ja neuvotellaan eri vaihtoehdoista. Lasten kohdalla tärkeää on aina hoitoyhteisön mahdollisimman suuri kodinomaisuus turvallisine ihmissuhteineen, niin kuin tavallisessakin kodissa.
Siihen, miksi vanhempien ja lasten tapaamisia psykiatrisilla osastoilla ainakin jonkin verran rajoitetaan, en osaa vastata. Päinvastoin, kysyn itsekin miksi? Mitään sellaista hoidossa ei kuitenkaan tapahdu, mitä vanhemmille ei kerrota.
Luulisin, että jos vanhemmat eivät halua jotain kuulla, se johtuu nimenomaan tiedon puutteesta. Pelätään ehkä syyllistämistä, mitä ei missään nimessä tehdä. Itse en ole koskaan pelännyt kuulla mitään lastani koskevia asioita, kuulun niihin äläkän nostajiin, jos kysymyksiini ei vastattaisi.
On syöttää ihmisille väärää tietoa huostaanotoista.
Suomessa ei ole ainuttakaan sosiaalilautakuntaa jika olisi ottanut kaikki kunnan lapset huostaan. Puheittesi mukaan omassasi on näin. Mutta tarkistin asian. Yhdenkään kunnan huostassa ei ole 100%/kaikki lapset.
Niin kauan kuin näin ei ole, pidä suusi kiinni säälittävistä ja eksyneistä ja siitä, että ilman syitä huostaanotetaan. Se on oman pahan olosi purkua, mutta aikaihmiseltä tulisi voida vaatia vastuullista elämää ja vastuunottoa tilantessa, jonka on itse aiheuttanut itselleen ja lapselleen. Ei ole aikuismaista pelotella täällä muita lasten huostaaotoilla ilman perusteita!
Mut pikaisesti vilkaisemalla en löydä viestiä, jossa kirjoittamallasi tavalla olisi väitetty. Ja kai nyt järkikin sanoo, ettei missään kunnassa ole kaikkia huostaanotettu.
Eivät kaikki huostaanotot kestä suurennuslasilla tarkastelua, se nyt on tosiasia, joka sinunkin on hyväksyttävä.
Mutta mitä tuo vihasi on äitejä kohtaan, jotka ovat menettäneet lapsensa, joko syystä tai ilman perusteltua syytä? Sinulla on outo käsitys aikuisen käytöksestä, jos oma käytöksesi mielestäsi sitä on.
tietämättä asioiden oikeata laitaa. Suunsoittosi osoittaa sinun typeryytesi ja pahantahotisuutesi. Miksi olet ilkeä?
Aivan eri asia. Jos lähtökohdaksi otetaan se, ettei KAIKKI huostat kestä suurennuslasia tai että mikään ei kestä suurennuslasia. Vissi ero.
Tällä palstalla tulee nopeasti sellainen käsitys, että kaikki huostat ovat turhia, perusteettomia ja pelkästään sossujen aikaan saannosta ettei toisella osapuolella ole mitään "tilillään". Tähän minä itse en voi uskoa.
On aivan varmasti niitä, joissa on erehdytty. Riippuen monestakin eri tekijästä, mutta se ei ole vakio.
Jos täälä joku vihaa jotain, niin ne ovat äidit, jotka eivät ole ymmärtäneet huostaanoton tarpeellisutta omassa tapauksessaan. Turha siitä on minua syyyttää.
Koska tiedän, että valtaosa tehdään tarpeesta, aina vain suurenenva osa myöskin biologisten vanhempien suostumuksella, en osoita mitään typeryyttä. Tämä ON ASIOIDEN OIKEA LAITA Suomessa.
Mutta sinä osoitit; paitsi sen, ettei sinulla ole käytöstapoja myöskin sen, ettet ymmärrä, miten typerää on lähteä keskustelamaan vain sinusta, vaikka omaan maailmaasi ei muuta mahtuisikaan, minä en tiedä sinusta mitään. Joten en keskustele sinusta. Et kai ymmärtääkseni ole palstan aiheena. Vai?
Tällä palstalla on useaan otteeseen kirjoitettu, että aiheellisiakin huostaanottoja on, mutta kaikki eivät ole sitä, ihan niin kuin itsekin kirjoitit.
Jos joku nyt on pahassa olossaan tehnyt yleistyksen, jätä se omaan arvoonsa. Mutta kaikilla on lupa purkaa pahaa oloaan välillä
väärällä yleistäjällä ja
myös sinulla.
On monia muitakin, joilla on perusteettomasti tai lainvastaisesti lapset otettu huostaan ja sijoitettu helvetin kauas ja äiti jätetty puille paljaille, ettei vain lapsiaan saisi takaisin. Tässä on yksi tapaus:
Voiko tämä olla totta!
huostaanotto väärin perustein! 1.6.2004 18:44
M.Muranen
Mitä mieltä olette tälläisestä asiasta kun olin raskaana ja espoon kaupunki ei myöntänyt asuntoa ja minua yritettiin asumaan moneen eri asuntolaan ja laitokseen vaikka ongelmana oli vain että minulta puuttui vuokra-asunto.
Sosiaalityöntekijän mielestä en ollut sovelias yksin huoltajaksi ja syyksi moniin papereihin laitettiin päihteiden käyttö.
Kun lapsi syntyi en saanut edellenkään vuokra-asuntoa vaan lapsi sijoitettiin lastenkotiin.
Minua vaadittiin olemaan lapseni luona lastenkodissa aamusta iltaan siis paikassa joka ei ole kotia nähnykkään ja hoitajat valvovat joka liikkettä ja merkkaavat päiväkirjoihinsa vain ja ainoastaan joka ainoan virheen joita jokainen tuore äiti tai isä tekee(ei kukaan ole mestari syntyessään vaan harjoitus tekee mestarin)
Kun lapsi oli kuukauden ikäinen hänet vietiin Jorvin lastenneurologille ja neurologi kirjoitti että lapsella on mahdolliseti fae-oireyhtymä joka selviää vasta lapsen ollessa kouluiässä.
Lapsella ei ole vieläkään todettu mitään epänormaalia ja aikaa on kulunut syntymästä jo melkein vuosi. Lapsi alkaa kohta kävellä=).
Tällä hetkellä lapsi on sijoitettuna sijaisperheeseen kaukana siis minusta.
Tässä vain odotellaan korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä asiasta kohta on mennyt yli puoli vuotta kun asia on laitettu kho:n
Terveisin : Kidnapatun ja väärin perustein huostaanotetun lapsen äiti
Löytyy Mannerheimin lastensuojeluliiton "Kasvatuksen kiemurat sivuilta"
huostaanotto väärin perustein
http://www.mll.fi/kasvattajan_tietokulma/kasvatuksen_kiemurat-keskustelu/?num=43676
Ja tässä toinen:
Alueellemme Espoossa tuli sosiaalityöntekijä 1996, joka otti 1997 minulta lapset pois ja kehuskeli, että "olen ottanut eniten lapsia huostaan Espoossa, ja kyllä sinun lapsesi ovat parhaimmasta päästä".
Kun hän tuli alueellemme 1996, hän oli ottanut alakertani 6-lapsen yh-äidin lasten opettajiin yhteyttä, ja kysellyt, että onko lapsissa vikaa. Opettaja oli sanonut, ettei mintään vikaa. Sosisaalityöntekijä oli sanonut, että jos terveydenhoitajalla on jotain kerrottavaa. Mutta kun terveydenhoitajalla ei ollut mitään kerrottavaa. Sosiaalityöntekijä oli vaatinut palaveria. Siinä vaiheessa opettaja oli soittanut lapsen äidille, ja kysynyt äidiltä, että mistä oikein on kysymys. Äiti todella ihmeissään ja soittanut sosiaalityöntekijälle, jota ei ollut koskaan edes tavannut, että mikä on hommannimi. Palaveri oli peruutettu, eikä äiti saanut koskaan tietää syytä siihen. Opettaja oli kirjoittanut lausunnon lapsesta ja äidistä. Todella kaunis lausunto, ja paikkansa pitävä.
Vuosien aikana lopulta sosiaalityöntekijä sai lapset huostaan. Tilanne oli tällainen, että äiti joutui juoksemaan kaikenlaisissa palavereissa. Hän otti työtä yöksi, jakoi Hesaria ja sitten kävi yöllä Vantaan puolella siivoamassa lentokoneita. Hän ei voinut ottaapäivätyötä, koska aika kului palavereissa ja muussa mukavissa seuranta jutuissa. Tietenkin siinä väsyy sen verran, ettei jaksanut kaikista asioista huolehtia. Hänellä jäi asumistukeen jotku tarvittavat paperit toimitettavaksi, ja niihän sitten tapahtui, että äidille tuli häätöilmoitus. Äiti otti sosiaalitoimeen yhteyttä, ja siellä johtava sosiaalityöntekijä, nykyisin sosiaaliasiamies, lupasi äidille, että älä huolehdi, he neuvottelevat vuokranantajan kanssa. Viikko sen jälkeen perjantaina POLIISIT ja sosiaalityöntekijät hakivat lapset - suuria rikollisia?- koulusta, kolme sosiaalityöntekijä haki kolme nuorempaa lasta perhepäivähoidosta ja äidille ilmoitettiin, että asunto pitää olla tyhjä maanantaihin mennessä. Sehän oli sokki äidille.
Samana päivänä toinen johtava sosiaalityöntekijä ilmoitti äidille, että häätö ei ole syy huostaanottoon ja äiti voi hakea lapset lastenkodista. Mihinkä äiti olisi hakenut lapset?
Myöhemmin äidille paljastui, että hänen lapsilleen oli koko sen viikon ajan valmisteltu paikkaa lastenkodilla.
Äiti asui väliaikaisesti vanhemman poikansa kanssa oman äidin pienessä kaksiossa. Kaksi yläaste-ikäistä poikaa protestoi niin paljon lastenkodissa, että heidät potkittiin pois. Tietenkin äiti otti vanhimmat pojat mummin tykö asumaan, mutta ei saanut mitään tukea, ei elatusmaksuja eikä lapsilisiä pojista. Ei edes ruokarahaa. Äiti oli työtön, palavereissa juokseminen kulutti niin paljon energiaa ja aikaa, ettei äiti kaiken muun kaaoksen keskellä voinutkaan hakea töitä.
Niinhän siinä sitten kävi, että äidin äiti joutui myymään asuntonsa, hakemaan kaupungin asuntoa ja ja siinä vaiheessa äidillekkin annettiin asunto, kaksio. Nuoremmat kolme sijoitettiin perhekotiin monen sadan kilometrin päähän. Kun nuoremmille haettiin sijoituspaikkaa, niin tietäen minun tapaukseni, äiti oli kysynyt tapamisista ja sanonut, että meinaatteko vähentää vuosien aikan tapaamisia. Sieltä oli vastattu, että näin menetellään vain perhehoidossa, siis sijaisperheiden kanssa, mutta ei perhekotien ja lastenkotien kanssa. HIP HURRAA. Jotain positiivista.
Ja myös paljon muuta edesottamuksia sattui sosiaalitoimen taholta siinä perheessä, että ihmettelen äidin olevan vielä hengissä.
Ja meidän alueelta lähti monelta lapset pois. osa oli kyllä ihan lasten parhaaksi. Mutta osa todella tekemällä tehty.
Kun minä valitin lasteni kohtelusta sijoituksessa perhehoitoon, niin minulle vastaus oli aina melkein sama. Minun pitää ymmärtää, että sijaisperhe on köyhä, mutta niillä on hyvä parisuhde.
Pihallamme oli nuoripari, joilla oli alle kouluikäinen lapsi. Siinä perheessä oli aika hurja meno, ja lapsi kerjäsi pihalla perhehoitajilta ruokaa. Oli laiha. Ilmeisesti siinäkin perheessä oli "hyvä parisuhde", koska sitten vasta kun alueemme sosiaalityöntekijä vaihtui, puututtiin tämän perheen asioihin.
Pihallamme oli alkoholisti yh-äiti. Päivät kännäsi. Hänen jälkeläinen oli poliisin jälkeläinen, ainakin äiti sanoi minulle. Hän kehuskeli, kuinka sosiaalityöntekijä on auttanut häntä. Minulle hän sanoi, että "sinähän olet skitsofreenikko". Niin. Kukahan hänelle tuommoista oli kertonut, ei kukaan muu kuin "lääkäri/jumala/sosiaalityöntekijä" virassa oleva koko alueemme tuttavamme. Tämänkin yh-perheen elämään puututtiin kun sosiaalityöntekijä vaihtui.
Yllä oleva tarina löytyy täältä:
Helsingin Sanomat Sunnuntaidebatti:
"Päihdeäitien lapset tarvitsevat suojelua"
Kun se apu tulisikin päihdeäitien lapsille, eikä vierestä vietäisi
http://www.helsinginsanomat.fi/keskustelu/message.jspa?messageID=443506
Ja nämä tapaukset pitää tutkia eikä hutkia ja tuomita heti biovanhempaa koska sosiaaliviranomaiset OVAT TUOMINNEET!
Minä en lue näitä yksittäistapauksia, enkä ota niihin MITÄÄN kantaa. Joa aiheesta et pysty muuten keskustelamaan kuin yksittäistapauksina, ei kannata jatkaa.
Toivotaan nyt, että joku kommentoi sinunkin tapaustasi, kun niin sitä haluat.
on yksittäinen oma tapauksensa. Jokainen syntyvä lapsi on yksittäinen tapaus. Jokainen sijoitettu lapsi on yksittäinen tapaus. Jos et pysty lukemaan yksittäistapauksia, miksi syytät muita yleistämisellä. Sinähän kummajainen olet?
Kun Karkkilassa tapahtui alta joulun kauhea tapahtuma, eikö se ollut yksittäinentapaus. Kun Porvoossa tapahtui tänä vuonna ja viime vuonna mitä tapahtui, eikö ne olleet yksittäistapauksia. Mitä tapahtui Matinkylässä ja Pihtiputaalla, eikö ne olleet yksittäistapauksia.
sinun kertomallasi tavalla tehty?
Minäkin voin kertoa sen aivan toisellatavalla.
Sinä et uskoisi sitä silloin todeksi vai miten tekisit?
Eli en edes jaksa lukea juttuasi kokonaan on se niin yksipuolinen omahyväinen toisia syyttävä ja myös aliarvioiva monella tavalla epäluotettava.
Aivan utopiset olettamukset esim. asunnon tarjonnasta. Mikä oli se todellinen ongelmasi sitä et paäjasta, silloin on turha edes vaivautua esittämään vääryyksiä joita sinua kohtaan on mielestäsi osoitettu oikein isolla kepillä.
Yleisesti huotaanotoista puhuminen on eri asia, kuin sinun tapauksestasi puhuminen. Tai joistain mainitsemastasi tapauksesta puhuminen. Minä en kommentoi yksityisiä tapahtumia, joiden todenperästä minulla ei ole käsitystä.
Se ei liene kohtuuton vaatimus. Sen pitäisi olla edellytys kaikelle keskustelulle, että se pohjautuisi kaikkien tiedossa olevaan totuuteen.
suostumusta lapsen huostaanotto tilanteissa ollaan jättämässä
(toivottavasti lakimuutos saadaan asiallisena aikaiseksi) pois.
Oikeusministeriön neuvottelukunnan jne, mielestä "vapaaehtoisen" ja pakkohuostaanoton raja ei ole riitävän asiaosaisille selkeä.
Tälläinen sanamuoto
lastensuojelulaissa
lapsen "vapaaehtoinen"- tai pakkohuostaanotto olisi lakimuutoksen myötä onneksi poistumassa.
mitään. Eli jokainen tapaus lähtee yksittäisen tapauksen tarpeesta. Ja kun samanlaisia on monta, voidaan yleistää. Mutta onko samalaisia tarpeita monta?
Asia (huotaanoton vastustaminen/suostumus/yhteistyökyky/-halu))kyllä selvenee tapauksesta muutoinkin. Sanamuoto on vain kometiikkaa itse tapaukseen nähden.
Suomessa syntyy enemmän poikia kuin tyttöjä. Onko Suomi miesvaltainen maa?
yksittäistapaukset ovat edelleen niin päin että tarpeellisia huostaanottoja on suurin osa. Joten kun haluat yleistää, ja sehän tehdään enemmistön mukaan, ei vähemmistön!!!! Asia on kuten Kaija sanoo.
yksittäistapauksista. Miksi sinulle pitäisi edes jotain todistaa? Vaan älä yleistä ja tuomistse, jos et kerran pysty ottamaan mitään muuta vastaan kuin mitä yleisesti annetaan ymmärtää.
Minun ei tarvi todistaa enäämitään. Olen tehnyt tiettäväksi, mitkä aiat ja ketkä henkilöt ovat olleet huostaanotossa mukana ja monet varmasti häpeävät silmänsä päästään. Siksiraju juttu minun juttuni on.
Olen omahyväinen. Sainhan pelastettua lapseni sijoituksesta ihmisten ilmoille ja heille paremman tulevaisuuden, mitä Espoon kaupunki pystyi tarjoamaan kun lapseni olivat Äänekoskelle sijoitettu. Minä sain tehtyä sen. Kukaan muu ei lapsistani välittänyt, ei sijaisperhe eikä sosiaalityöntekijät.
Minulla on syytä olla omahyväinen!
Noi jutut on täällä jo niin moneen kertaan ollu, että epäilen että kenkään, joka on täällä pidenmpään ollut, ei jaksa edes lukea ko. juttuja.
Jos kirjoittaja muistais vanhan sadun paimenpoijasta joka turhaan peloitteli sudella ja kun oikea avutarve tuli ei kettän tullutkaan. Eli tässä tapauksessa kertaus ei ole opintojen äiti.
sanalla paljasta jos et oikein, arvaa.
mielestäsi elämme edelleen
neuvostavallan aikuista kollektiivi- ja kolhoosimallin mukaista Suomeako?
Varsinkin jos lapsia koskevissa asioissa
sosiaalityö ei voi eikä saa
perustua yksilön tai yksittäisten perheiden tarpeisiin.
Huostaanotetaan sitten
tasapuolisen massakohtelun
takaamiseksi kaikille lapsiperheille,
jokaisesta perheestä lapset
vaikka kahdeksi vuodeksi muualle sijoitukseen.
Ettei vain keskityttäisi
yhtä yksilöä/lasta tai perhettä
tässä suuressa
lasten "kasvatus keskustelussa"
Jo yhdenkin lapsen "väärä ja turha"
huostaanotto on tragedia
lapselle ja hänen perheelleen.
Puhumattakaan koko lasta
ympäröivästä yhteiskunnasta;
ystävät, kaverit, sukulaiset, ystäväperheet, mummot, vaarit jne.
itänaapurissa lapsia otetaan huostaan.
Suomessa se onneksi toteutetaan.
Meinaat että meillä suomessakin pitäisi jättää laopset ilman huolenpitoa ja antaa vanhempien heitä kohdella kuin villikoiria.
Halusit ymmärtää?
Mitä älyä on keikkua täällä, kun osa ei puhu kuin omasta itsestään ja loppujengi kaataa kaiken puhutun päälaelleen?
Luulenpa ettei mitään.
Asia kuitenkin on niin, ettei mitään epäkohtaa lähdetä parantamaan millään mutuilla. Näihin tarvitaan faktoja ja riittävän paljon.
Jos espoossa on yksi, Tammisaaressa toinen ja Loimaalla kaksi muuta, Oulussa epäillään kahta, niin saako sillä riittävän näytön aikaiseksi koko järjestelmää vastaan kun koko maassa suoretteen joka vuosi huostaanottoja? ("esimerkit" olivat täysin tekaistuja)
Jos asioihin hakee muutosta, ensin on katsottava aina peiliin ja jos peili näyttää viatonta naamaa kaikella tavalla, on syytä hakeutua asianajajan juttusille. Hän osaa kyllä sitten enemmänkin neuvoa, jos asiassa on jutun juurta.
Minä olen ymmärtänyt, että soiaalitoimi joutuu tänä päivänä esim. puuttumaan varayttomien äitien lasten tekoaikeisiin, joilta jo lapsia huostassa. Olen kuullut että ehkäsyihin pakotetaan ja sterilointeihinkin puoliksi pakotetaan. Minusta tämä jos mikä on neuvostoaikaista menoa ja johtuu siitä, että rahattomat ihmiset ovat täysiä kusipäitä hankkiessaan lapsia surkeuttaan vielä katselemaan.
Suuresta vapauden illuusiosta on tullut perhehelvetti, jonka rajoittamista sinäkin näemmä vastustat. En tiedä, mitä hyvää siinä näet, minä en näe mitään.
Muutoksen pitäisi lähteä siitä, että naiselle jälleen opetetaan mitä tarkoittaa perhe ja vastuu siitä. Samoin hänelle neuvotaan miten käytetään ehkäisyä ja missä elämäntilanteissa sitä tulee käyttää.
Tässä nyt jotain alustukseksi, minkä saat sitten taas kääntää ympäri.
Hyvä näkökulma...Kadulle vaan lapset...Niinhän se sielläkin on.
"kirkkaan" selkeän yksi oikoinen;
halki, poikki ja pinoon......
ja vielä tämä:
- vain minä ole se ihminen,
joka olen aina oikeassa
- ja tiedän aina ja kaikki maailman
asiat oikein
Surkeaa........
menneestä neuvostovallasta en nykyisestä Venäjästä.
"Tietty" ero näiden
kahden eri valtio järjestelmän välillä.
Jo lopettaisit sen "aina oikeassa" olemisen ja pääsisit samalla tuosta surkeudestasi?
kiinteässä yhteydessä ja seurannut menneenhistorian ja tämänpäivän tilanteen.
Epäilen koska noin heikoin motiivein "Tietty" lukutaito on arvailua, lausahduksia heittelet vaan omiksi olettamus luuloihisi perustuen.
kuvailet. Olisi se turkaa edes keskustella jos kaikki tykkäisivät kuten sinä joka olet aina oikeassa. Eli "Surkeaa......"
"bongaus" järjestelmä tutummalta.
Kaikki "epäilyttäva ja epämääräinen" (lastensuojeluilmoitus perheestä)
ilmoitettiin
Stasille (sosiaaliviranomainen)
ja
Stasin (sosiaaliviranomaisten) järjestämät
kuulustelut ja "tutkimukset"
lapsen perheestä
saattoivat alkaa...........
Kuullostaa
Suomen
lasten suojelu
järjestelmältä
vuonna 2006.
vihdoin ja viimein "välähti"
päässäsi.
Jos ei tunnista
omia ajatuksiaan
eikä omaa käyttäytymistään,
on aika hakoteillä,
varsinkin omassa
ihmis- ja elämäntuntemuksen
"surkeudessaan".
Toivon todellakin
meidän kaikkien
tavallisten ihmisten
tavallisen elämän vuoksi,
että
et ole ainakaan
missään tekemisissä
työsi puolesta yhdenkään
edes tavallisen ihmisen
kanssa.
Etkä varsinkaan
ole
päättämässä tai
vaikuttamassa päätöksiin
mistään etkä kenenkään
ihmisen elämästä
tai asioista.
jo tullut selväksi että sinä et päätä omista asioistakaan...Vaan niistä päättää sossu.
välähdys!
Kuten sanoin
toivottavasti ei
kenenkään jne.......
ja
mielellään...
ei ikinä.
Kiitos vastaajalle tiedoista. Jos olet ei-hoitava henkilö, kuten lopputekstisi paljastaa, olet hankkinut paljon tietoa yhdestä hoitojärjestelmästä.
Edelleen en voi ymmärtää sitä, että miten voidaan saada parantavaa hoitotulosta aikaiseksi, ellei puututa syihin? Siksiköhän on niin paljon lapsia, jotka koko lapsuutensa juoksevat erilaisissa hoitopaikoissa eikä apua tule? Vai onko hoito sitä, että aika parantaa haavat kunhan odotetaan ja lapsi kasvaa.
Lapsilta on vaikeaa saada selville syitä, heillä ei ole vielä edellytyksiä ajatella ja yhdistellä asioita. En oikein ymmärräkään noita lapsille tehtäviä testejä, olisi mielenkiintoista saada nähdä mitä asiota niillä oikein haetaan. Kehitys-, motoriikan häiriöt-, ym. sen tapaiset kyllä selviää, mutta pelot, agressiivisuudet, uhma, kouluongelmat ym ei-keholliset, miten mahtaa.....
Mitä tekemistä on huonon kohtelun tai traumaattisen kokemuksen kanssa kromosomitutkimuksila tai perinnollisyydellä?
Siksi tuo vanhempien kieltäminen osallistumasta kaikilta osin lapsensa hoitoon onkin varsinainen mysteerio. Kyllä käsitykseni lasten psykiatrisesta hoidosta osin sammutetuin lyhdyin vain vahvistui.
Tämä keskusteluketju on lähtenyt liikkeelle siitä ihmettelystä, että sairaalan taholta uhataan huostaanotolla. Missä tilanteessa tällainen tulee kysymyksen? Kai sillekin täytyy olla hoitoprosessissa jokin selvä syy, joka voidaan kertoa ymmärrettävästi. Enpä ihmettele tätä keskustelun kitkeryyttä kun tehdään jotain piilossa.
"Nykyinen suuntaus psykiatrisessa tutkimuksessa ja hoidossa on, ettei edes pyritä etsiään SYITÄ oireisiin. Tietysti jos selviä puutteita lapsen k o t i o l o i s s a nähdään siihen puututaan".
Tässäpä se maaginen sana kotiolot taas tuli!
Eikö pystytä huomaamaan selviä puutteita kodin ulkopuolisissa oloissa, päivähoidossa, koulussa, kaverit, joihin pitäisi puuttua? Lapsi viettää nykyään paljon enemmän aikaa kodin ulkopuolella vieraiden ihmisten kanssa kuin kotonaan vanhempien. Eivätkö he koskaan millään tavoin vahingoita lasta?
Jos vanhemmat yrittävät kertoa jotain, heitä ei osata kuunnella, tai ei osata puuttua asioihin, mitä he tuovat esille.
Ymmärrän kyllä, että kun lapsi oireilee, eikä millään keksitä syitä kodista, eikä muut tahot tule kysymykseen, on helppo tehdä uusi suuntaus: ei tarvitse etsiä syitä, pyöritetään lasta muuten vaan erilaisissa tutkimuksissa ja järjestelmissä. Hoidon nimi on luultavasti huostaanotto.
puoli tuntia hereillä kotona ennen päivähoitoon lähtöä (päivähoidossa klo 7-17/päivä)
ja illalla muutamat tunnit vanhempien kanssa päivähoidosta tulon jälkeen.
Koululaisilla sama meininki kellon aikoineen kaikkineen. Viikonloput ovat ainoat pidemmät ajat.
Asiantuntijoiden on edellenkin vaikea tunnistaa kodin ulkopuolisten kasvatusolojen vaikutusta lapseen kaikkine lukuisine ammattikasvattajineen.
Milläiset vaikutukset lapseen kasvukehitykseen kaikella tällä suurella määrällä eri "kasvattajia"
ja jokainen heistä "parhaimmillaan" vielä
ERI TYYLILLÄ kasvattaja.
Ympärillä "vilisee" ja "pyörii" ammattikasvattajien piiri
koko lapsen pienen elämän ajan,
ihan lapsen aikuisuuteen saakka.
En tosiaan ole mielenterveysalan ammattilainen, siksi kirjoitin jo ensimmäisessä vastauksessa, että kaikkea en tiedä, mutta kerron sen mitä olen selvittänyt asiasta.
Mutta ilmeisesti olisi hyvä olla lääkäri, että osaisin selittää tämän syiden ja oireiden välisen asian ymmärrettävästi. Jos nyt haet jonkun aikuisen aiheuttamaa syytä, totta kai lapsen turvallisuus taataan jatkossa, jos hän on joutunut rikoksen tai muun huonon kohtelun kohteeksi joko vanhempien tai jonkun muun aikuisen taholta.
Mutta selkeä syy on selvillä vain murto-osassa tapauksissa. Eikä ole kysymys lapsen puutteellisessa kyvyssä yhdistellä asioita tai ilmaista itseään. Nimenomaan mainitsemasi tunne-elämän ongelmat kyllä testeissä selviävät. Tuossa laajassa kartoituksessa, mitä lapsen vanhemmista ja elinoloista tehdään, kyllä syyt pääpiirteissään selviävät, JOS kysymys on huonosta kohtelusta, mutta kun niin ei suuressa osassa tapauksia kuitenkaan ole.
En vain ensimmäisestä kysymyksestäsi ymmärtänyt, että nimenomaan huonon kohtelun syitä tarkoitit, luulin että tarkoitit yleensä syitä lapsen oireisiin.
Tutkimuksista ja niiden tuloksista esimerkki: aivan pienellä lapsella oli pelkoja, jotka ilmenivät vanhempien kertoman mukaan monella eri tavalla, testeissä ne todennettiin, tutkimusta jatkettiin ja pelot saatiin haarukoitua niin, että hänen kohdallaan ne perustuivat vuorovaikutukseen nimenomaan toisiin lapsiin, ei kehenkään aikuiseen. Mutta tuossakaan tapauksessa ei aikuisten silmin nähtynä ollut lapselle tapahtunut toisten lasten suhteen kotona, tarhassa, pihapiirissä tai missään muualla niin järkyttävää, että olisi ymmärretty mikä hänen suht voimakkaat oireensa aiheutti. Perheen olosuhteissa ei ollut muutosta heidän vanhempien lastensa olosuhteisiin verrattuna ja vanhemmat lapset olivat selvinneet samoista oloista pelottomina ja tasapainoisina. Tätä tarkoitin, että ihminen ei ole kone, joku selviää samoista oloista ilman ongelmia, toinen oireilee rajustikin.
Tai ajatellaan tilannetta, että lapsella on aistiharhoja, vaikka vanhemmilla tai lähisukulaisilla ei ole diagnosoitu psykoosia. Jos silloinkin syy pitäisi selvittää, jouduttaisiin tekemään koko laajalle suvulle kromosomitutkimuksia, kaivamaan osa vielä haudoistakin, että varmennettaisiin syyn olevan piilevissa perintötekijöissä, jotka vain ovat sattuneet hyppäämään muutaman sukupolven ylitse.
Sama juttu tuossa edellisessä esimerkissä, voihan jonkun lapsen perintötekijöissä olla sellaista herkkyyttä, että hän vain ei selviydy niistä tilanteista joista lapset keskimääräisesti suoriutuvat. Mutta näistä mainitsin siis kun luulin, että olit yleisemmin syiden selvittämisestä kiinnostunut.
Merkittävintä tässä nyt kuitenkin on ymmärtää se, että olivat syyt selvillä tai eivät, tavallaan 'käteen' jäävät vain lapsen oireet, miten ne poikkeavat ns. 'terveestä' psyyken rakenteesta ja mitä ongelmia niistä hänelle itselleen tai ympäristölleen aiheutuu. Ja siinä vaiheessa valitaan sopiva hoitomuoto ja onneksi Suomessakin on jo paljon mistä valita. Ja oikein hyviin hoitotuloksiin monessa terapiassakin on päästy.
Tapauksessa, jota läheltä seurasin jokin aika sitten, äidillä oli lapsen 2 kk kestävän psykiatrisen tutkimusjakson aikana sairaalassa yli 40 palaveri- ja lapsen tapaamisaikaa, siis kaikki yhteen laskettuna. En tiedä, onko kaikilla vanhemmilla noin paljoon osallistumiseen edes mahdollisuutta, jos asuvat kauempana tai on omia työesteitä. Monilla työpaikoillahan palkatonta poissaoloa ei sallita tuollaisessa tilanteessa, koska kyse ei ole lapsen äkillisestä sairaustapauksesta.
Mutta missään tapauksessa ainakaan siellä vanhempien osallistumista ei rajoitettu, päinvastoin kehotettiin yhteydenottoihin aina kun jotain tarvetta siihen tuntui olevan. Lääkäri kehotti 'rohkeasti tarttumaan hihasta kiinni', jos hänelle ei tapaamista sille päivälle oltu sovittu ja asiaa tuntui olevan. Lisäksi sai jättää puhelinvastaajiin soittopyyntöjä tai sähköpostiin viestejä, myös lääkäri vastaili sähköposteihin. Myös kaikki lapsesta kirjatut asiat sai sekä kirjallisena että kerrottiin suullisesti, niin tutkimustuloksista kuin arkisista päivän tapahtumista, jos vanhemmat niistäkin halusivat kuulla.
Sen pystyn tietojeni pohjalta vahvistamaan, että yksityisellä puolella on olemassa ainakin yksi (en tiedä onko muita) hoitolaitos, joka vaatii hoitoon tulevilta lapsilta huostaanoton ennen kuin saavat edes hoitopaikkaa heiltä. Kyse on yleensä suht pikaisesti hoitoa tarvitsevasta lapsesta, koska avoterveydenhoidon puolella jonot ovat paljon pitemmät. Ja huostaanoton vaativat nimenomaan silloinkin kun muita huostaanoton perusteita ei ole kuin hoidon saaminen.
Niin hyvin en laitosta tunne, että tietäisin rajoitetaanko vanhempien ja lasten tapaamisia, ja jos niin minkä verran.
Kiitos uusista tiedoista. Missähän päin tuollainen psykiatrinen mahtava hoitopaikka mahtaa olla, jossa lääkärilläkin on tuollainen määrä aikaa olla tavoitettavissa? Eipä sinne muut kuitenkaan pääse kuin sen sairaanhoitopiirin alueella asuvat.
Millähän lain perusteella jokin yksityinen laitos voi ottaa huostaan kaikki sinne tulevat lapset? Koska on yleensä kiireellisistä tapauksista kyse ei kai tässä vain käytetä vanhempien hädän aiheuttamaa hämmennystä ja mahdollista tilapäistä harkinnan heikkenemistä hyväksi? Ihmettelen, että tuollaiseen hoitolaitokseen yleensä on menijöitä. No kunta ne kuitenkin maksaa joten sen lauluja laulat, kenen leipää syöt.
on niitä ollut muuallakin, kiinassa, nl:ssa kaikissa sosialistisissa järjestelmissä...älä äänestä sossua!
Paikka oli lastenlinnan sairaala Helsingissä. Eikös sinne oteta potilaita muualtakin Suomesta? Joka sairaalassa on varmaan monenlaisia lääkäreitä niin kuin meitä ihmisiä muutenkin, joku paneutuu työhönsä perusteellisemmin ja toinen hoitaa vain pakolliset kuviot. Halusin vain kertoa, että noinkin myönteisiä kokemuksia on olemassa.
Tuon laitoksen osalta ei ole mitään tietoa, miten pykäliä pyörittävät. Toivottavasti löytyisi joku muu, joka osaisi kertoa siitä enemmän.
Nykyinen lastensuojelulaki on vanhempainsuojelulaki. Biovanhempia suojellaan enemmän kuin lapsia, huostaanotetun lapsen tapaamisella pyritään hoitamaan äidin psyykettä, vaikka lapsi ei haluaisi tavata ja pelkää. Biologisuus menee lapsen edun edelle. Usein puhutaan tässä kohtaa ihmisoikeuksista, mutta mikä onkaan parempaa ihmisoikeutta, kun lapsen oikeus turvalliseen ja kehityskykyiseen elämään,
vaikka sijaiskodissa, jos se ei biologisessa kodissa onnistu.
siis en voi uskoa että joku kirjoittaa tuollaista, voisitko poistua netistä ettei tarvi oksentaa!
että huostanotettujen lasten vanhemmat
ovat kuin jotain ihmissyöjistä seuraava
kamalan kammottava ulkoavaruudesta tullut
eläin laji,
joka vihaa, inhoaa ja raivoaa
omalle lapselleen aina kun lapsensa näkee.
mielestä,
eli ei pienitäkään tietoa
ns. vanhemman rakkaudesta lapseensa.
jo o siis olen itse bio mutta uskoisin että sijareistakin löytyy kaikenlaista porukkaa kuten meistäkin... yleistykset pitäisi saada pois ja haukkumiset, jos joku kertoo oman tarinansa ja väääryyden jota on kokenut miksi kellään on oikeutta heti ruveta haukkumaan... totta kai huost.otetun vanhemmat on raivona...ikävä kyllä sitä raivoa riittää joskus lapsen tapaamisiin asti, mutta tämähän on siis sossujen syytä! miksi veivät lapsen?
ihan omakin etu, näitä huostaanottoja tehtaillessa;
- tehdään asialliset ja riittävän ymmärrettävät dokumentit lasta ja perhettä koskevistä asioista
- ei kirjoitella satuja ja tarinoita
- pysytään vain totuudessa eikä mitään mutu- juttuja eikä omia "tuntemuksia" ja epäilujä asioista
käyttäydytään kuten asiakaspalvelussa kuuluukin ja otetaan huomiooon jokaisen perheen yksilölliset tarpeet
totisesti näin on tapahtuva.. joskus.... myös kaikkien sossujen taustavaikuttajien ja neuvonantajien taholta!