Uusimmassa Siionin Keväässä oli kirjoitus piirretyn dvd:n lainaamisesta, s. 10.
Poika lainasi sen, ei kertonut äidilleen. Paljasti kuitenkin, että sellaisia oli kirjastoautossa tarjolla. Äiti: "Niitä ei varmaan kannata lainata." Piirrettyjäkään? "Kyllä ilman piirrettyjäkin tulee toimeen." sanoi äiti.
Poika vei dvd:n takaisin - katsomatta sitä.
Mikä oli tarinan opetus vl-lapsille? Ehkä kaikille muillekin lapsille ja heidän kasvattajilleen?
Mitä kaikkea tuo viestiikään rivien välissä?
Poika lainasi sen, ei kertonut äidilleen. Paljasti kuitenkin, että sellaisia oli kirjastoautossa tarjolla. Äiti: "Niitä ei varmaan kannata lainata." Piirrettyjäkään? "Kyllä ilman piirrettyjäkin tulee toimeen." sanoi äiti.
Poika vei dvd:n takaisin - katsomatta sitä.
Mikä oli tarinan opetus vl-lapsille? Ehkä kaikille muillekin lapsille ja heidän kasvattajilleen?
Mitä kaikkea tuo viestiikään rivien välissä?
Vastaukset 181
Vanhimmat
"Pieni määrä hapatetta hapattaa koko taikinan. (Gal 5:9)."
"Te ette ole saaneet orjuuden henkeä, joka saattaisi teidät jälleen pelon valtaan. (Room 8)."
noin harhautunut ja ymmärtämätön!!!
Tautisi on päässyt aika pahaksi
Ymmärrystä asioista: ei olenkaan
Ajantaju: täysin olematon
Inhimillisyys: voit kysyä mitä se on
Mikä tärkeintä: mitä jumalaa sinä palvelet
onko uskosi noin horjuva > rukoile Jumalalta armo ja syntisi anteeksi saaduksi ja ota oikea rakkauden sanoma vastaa Jeesuksessa Kristuksessa jolloin sinä näet nämä maallisetkin asiat oikeassa valossa.
Anna rakkautta lähimmäisillesi sillä se ei ole sinulta pois!
Oliko vastauksesi minulle? Mielellään kommentoisin sitä, mutta kun en ymmärtänyt viestiäsi.
Tarkoituksenani oli sanoa, että pieni määrä hapatetta hapattaa koko taikinan. Siis pieni määrä lakia kilvoitukseen tekee tyhjäksi Kristuksen uhrityön. Näitä "Mooseksen sauvoja" on piilotettu Päivämiehen ja nyt Siionin Keväänkin lehdille viime aikoina. Joku vähättelee niitä. Minä hylkään ne.
Kyllä tuo sinun ensimmäinen viestisi oli ihan selvä, jos hapate-sana on Raamatusta tuttu. Samoin kuin se, ettei evankeliumin rinnalle saa laittaa mitään pelastumisen ehdoksi.
Lakihapate pilaa ja vesittää Jeesuksen sovintotyön, koska silloin ihmisen kerskaaminen pelastuksesta ei olekaan täydellisesti oikeassa osoitteessa. Jotain omaa on lisätty. Eikö sellainen ole aivan saastaksi sanottu?
Jos ajattelin väärin,mitä tarkoitit, tunnen kyllä nuo sanat, mutta ajattelin kirjoittajan ajattelevan asiaa vl:n harhaoppien mukaisen lakiuskoon niiden osoitusta.
Silloin olet tekstini mukaisesti harhateillä ja pahasti.
Jos ei piirrettyjä saa kattoo, niin kattokoot pornoo..
Sitä sanomaasi lajia on piirretyissäkin! En ole tutkinut, mutta sattumalta törmännyt.
Niissä ikäraja on kai K-18? Ei sellaisia lapsille kirjastoautosta lainata! Minä luotan virkailijoihin. Aikuiset saavat itse päättää ja katsoa vaikka piirrettyä pornoa. Lasten pahentaminen ja turha pelottelu on kuitenkin väärin.
Tuli kyllä toisaalta paha mieli sen pojan puolesta, en aio lukea sitä omille lapsilleen. Jo pienestä pitäen pienillä tulee ahdistus aivan normaali asioista. (`Joudun varmaan tulimereen kun tälläisen katson`) Vaikka lapsen normaaliin kehitykseen kuuluu olla utelias ja tutkia tätä maailmaa monenlaisin keinoin. Kyllä niitä piirrettyjä mun mielestä pitää pystyä/saada niin halutessaan katsoa.
"...päätös, että KAIKKI (SRK:n kustantamat)lehdet ja kirjat tilataan JOKAISEEN uskovaiseen kotiin.."
"Lasten Siionikin, vaikka ei lapsia olisikaan."...
"On liikuttavaa vastuuntuntoa niillä vanhemmilla, jotka tilaavat lasten oman lehden kaikille lapsille, kahdeksankin vuosikertaa SAMAAN perheeseen."
Nämä ovat suoria lainauksia Päivämiehestä vuosilta -77 ja -78. Kaksi noista lauseista oli pääkirjoituksessa.
Pääkirjoitus 43/1977 ja 13/1978:
"Kymmenissä tilaisuuksissa on tehty päätöksiä, että kaikki lehdet tilataan jokaiseen kotiin. Mutta aina vain tilastot osoittavat toista, tiedon perille meneminen on vaikeaa. Vai onko puute elävästä tunnosta?"
"Siksi on aihetta VAKAVASTI jokaisen ensi tilassa katsella kirjahyllyään, onko siellä kaikki kristillisyyden kirjat ja onko kaikki kristillisyyden lehdet tilattu."
Ehei, eipä tietenkään.
edes ajatella moisesta kirjoittelusta!!?
Kyllä täytyypi sanoo että kyllä anekauppa on käyty ja kovasti!
Jos tämän päivän ajatukset ovat tuolla tasolla niin kyllä on menty todella harhaan ja kovaa!!
On herätyksen aika te harhaan johdetut!
Rukoilkaa niin te saatte armon!!
eipäs nyt innostuta liikaa. Ihmetyttää tollanen et tarvii kaivaa 30 vuotta vanhaa informaatiota, srk:n julkaisuja EI OLE PAKKO ostaa EIKÄ ASIAA VALVOTA millään tavalla:) ihmettelen kyllä jos tollasta on edes silloin kirjoitettu..Niitä tilataan jos on varaa ja ennenkaikkea tarvetta. VL:n ulkoinen toiminta muuttuu ajan myötä, mutta usko säilyy muuttumattomana!
Onko asiaan tullut muutos? Nuo lainaukset ovat todella suoraan 70-luvun Päivämiehistä, pääkirjoituksista.
Hyvä huomata, että se mikä tänään kuulostaa aivan hölmöltä, oli eilen itsestäänselvyys (tai välttämätön pakko).
Muistuu mieleen, kun koulussa aikoinaan vanha rehtori sanoi: Mihin kaikki uskoivat eilen ja te uskotte tänään, siihen vain hupsut uskovat huomenna.
Eikös kristillisyydessä ole joku kirjan nimi, vai onko se suviseurojen tunnuslause: "Eilen, tänään ja tulevaisuudessa"?
Käsitelläänkö siinä kirjassa tai niissä suviseuroissa tuota kuvaamaasi näkökulmaa? Nyt minusta tuntuu että minulle koitetaan syöttää Päivämiehen kautta uudelleen näitä vanhoja juttuja, jotka on niin hupsuja että hoh hoo...
Kyllä se on sillä lailla rakkaat sisaret ja veljet että kehitys kehittyy ja uskonnon on kanssa kehityttävä tai se kuihtuu pois luonnollisen kuoleman. Ei tehoyhteiskunnassa voida kyntää enää auralla, on seurattava aikaa ja otettava traktorit käyttöön!
Jumalan Sana on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.
Mutta tavat muuttuvat. Käytännöt vaihtelevat.
Onko tarkoituksesti väittää että Pyhän hengen johdatuksessa toimiva Jumalan valtakunta maan päällä saattaa erehtyä?
Luther korostaa monessa kohtaa Raamatulla perustellen, etteivät inhimilliseen tapakulttuuriin liittyvät normit voi olla koskaan Pyhästä Hengestä lähtöisin.
"...Ajatus tässä on seuraava: Sydämen vanhurskaus on luonteeltaan hengellinen asia ja tekee sydämen eläväksi. Toisaalta on varmaa, etteivät inhimilliset perinnäissäännöt tee sydäntä eläväksi EIVÄTKÄ OLE PYHÄN HENGEN AIKAANSAANNOSTA, kuten ovat lähimmäisenrakkaus, siveys jne. Eivät ne liioin ole välineitä, joita käyttäen Jumala taivuttaa sydämiä uskoon, niin kuin sana ja Jumalan asettamat sakramentit, vaan ne ovat käytännön asioita, joilla ei ole ollenkaan tekemistä sydämen kanssa. Näin ollen ei pidä ajatella, että ne olisivat välttämättömiä Jumalan edessä kelpaavan vanhurskauden saavuttamiseksi. Tätä samaa apostoli tarkoittaa Room.14: "Ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä." (Luther, Ausburgin tunnustus)
Luther sanoo, että "Tuota ihmisten säätämiin menoihin liittyvää petollista viisauden ja vanhurskauden harhakuvaa vastaan meidän tulee varustautua Jumalan sanalla." (Esim. Kol.2:16)
Lutherin sanoja täällä tarvitaan. Vaikka SK:N dvd-kanta ei olekaan vielä perinnäissääntö, niin se liippaa läheltä sitä muinaista tv-kieltoa, joka on yhä voimassa.
Ja se on jo vl-isien perinnäissääntö! Siihen voi soveltaa tuota Lutherin tekstiä, jonka kirjoitit tänne.
Kun tv-kieltoa vaatimuksena ja ehdottomana edellytyksenä markkinoidaan, niin se on lakia ja väärin, Lutherin mukaan. Turha sanoa, että se on vain neuvo tai ohje! Se on lakia hengellisessä mielessä.
"Pyhän hengen johdatuksessa toimiva Jumalan valtakunta maan päällä saattaa"
Paavali sanoo: "Jumalan valtakunta ... rauhaa, iloa ja vanhurskautta, jotka Pyhä Henki antaa". Ja Jumalan valtakunta asuu tällä maan päällä uskovaisen ihmisen sydämessä. Siellä missä on Jeesus, siellä on Jumalan valtakunta. Ja siellä missä Jeesus hallitsee, siellä on vain rauhaa, iloa ja vanhurskautta.
Toinen käsite on maanpäällinen seurakunta, josta rabbi aikanaan eräällä palstalla valaisi ("päivämies väärässäkö). Se koostuu elävistä, ruummillisista hmisistä, jotka ovat kaksiosaisia, ja jotka siten tuovat tähän paikalliseen toimintaan aina mukanaan "vanhan osan" hapatetta. Vanhoillislestadiolaisuuden historia on puhutteleva esimerkki ajallisen organisaation/seurakunnan erehtyväisyydestä. Silloin vaadittiin parannukseen jos "seurakunnan omatunto" sairasti. Tai muutettiin rippi julkiseksi pakoksi. Tai muutettiin syntien anteekiantamus ehdolliseksi (oikeat sanat, oikea kohde). Pidettiin rauhanyhdistysten johtokuntia Jumalan Huoneen hallituksena. Yms.
Luin tekstin vaimolleni. Samanaikaisesti pari lasta tuli kirjastosta mukanaan vanha elokuva Pikku prinsessa, jossa Shriley Temple näyttelee. Minusta kyseessä on mahtava elokuva lapsille.
Eipä sitä tekstiä viitsinyt lapsille lukea. Ikävä kyllä.
Kieltämättä hieman mietityttää. Arvioisin, että kysessä on tietoista viestintää jollakin (millä?) taholla päätetyistä linjoista. Teksti sotii taas pahan kerran sitä linjaa vastaan, jota muutaman viime vuoden aikana on tuotu esille - eli sisältö ratkaisee. Samaa linjavetohan MU teki muutama viikko sitten Päivämiehessä.
Epämääräisen syyllistävä juttu, ilman, että asiaa taaskaan sen kummemmin selitettiin.
Jutun äidin perustelu, että ilman piirrettyjäkin tulee toimeen, ontuu pahasti. Toimeen tulemiseen tarvitaan hyvin vähän asioita. Tällaiseen asketismiin ei kuitenkaan kehoteta. Miksi sillä sitten perustellaan epäjohdonmukaisesti yksittäistä asiaa, jossa formaattia paljon oleellisempaa on tuotteen sisältö (niin kuin vielä muutama vuosi sitten Päivämiehessäkin tervehenkisesti linjattiin).
Kummallista oli sekin, että asiasta käytiin poikien kesken vältteleviä keskusteluja, aiottu katselutilannekin kuitattiin "hätävalheella", johon ei enää palattu. Koko juttu jäi leijumaan epäselvänä ja hämmentävänä ilmaan niin että ainakin minua aikuisena lukijana säälitti pienten vilpittömien poikien turha syyllistyminen.
Vai onko tarkoitus, että lasten pitäisikin oppia epämääräisellä tavalla syyllistymään kaikesta liikkuvasta kuvasta? Alkeellisimmillaan sellainen syntyy, kun katselee ympärilleen pahviin leikatun aukon läpi.
Ja mitähän niillä kotiin hankituilla dvd-laitteilla kertomuksen perheessä katsellaan jos raja menee lasten kirjastosta lainaamassa piirretyssä? Mitä sen viattomampaa yleensä vielä voi olla olemassa?
Kiinnostaa yhä enemmän, että kukahan tai ketkä näiden viime aikoina sinne tänne ilmestyneiden omituisten juttujen takana on/ovat?
kiinnitin samoihin asioihin huomiota
tämä ei ole enää raitista
erkki pirin taannoin päivämiehessä linjaama "sisältö ratkaisee" linja videoiden katselun suhteen alkaa olla menneen talven lumia ja estradille alkaa tulla "laite ratkaisee" porukkaa
homma haisee
joku yrittää nyt vetää linjaa todella kireälle, näköjään jo syyllistetään pienet lapsetkin piirrettyjen katselemisesta (mikä on tätä nykyä jo erittäin yleistä että piirrettyjä katsellaan!)
linja horjuu ja heittelee laidasta toiseen
joten lopetan julkaisujen lukemisen tähän ne ovat uskon elämälle jo vaarallisia
ja ajattelen sen sijaan omilla aivoillani mitä katson ja mistä
tämmöinen asiahan ei muuten muille edes kuulu, kyse ei ole uskon asiastakaan, vaan omista valinnoista meedian suhteen
piste
"Siksi on aihetta vakavasti jokaisen ENSI TILASSA katsella kirjahyllyään, onko siellä kaikki kristillisyyden kirjat ja onko kaikki kristillisyyden lehdet tilattu."
Näin on linjattu (Päivämies 1978, pääkirjoitus). Älä siis peru vaan tilaa kaikille lapsille ja vaimollesi oma lehti.
onneksi tuommoisesta käskytyksestä sentään on jo päästy....
mutta todellakin, omalta kohdaltani lopetan julkaisujen lukemisen ja sieltä neuvojen vastaanottamisen tähän
perusteeni: niissä ei ole raitista linjaa, oikeastaan niissä ei ole linjaa lainkaan
ne ovat uskonelämälle jo vaarallisia tällaisina
tuota taikauskolle haiskahtavaa kertomusta ei passaa lapsille lukea, jotka olen kasvattanut siihen että katsoa saa kunhan sisältö on sopivaa
piste
Kirjoitit:
"Ja mitähän niillä kotiin hankituilla dvd-laitteilla kertomuksen perheessä katsellaan.."
Nykymikroilla voi katsoa dvd-elokuvia ilman mitään lisälaitteita. Romppu vaan asemaan ja menoksi..
Tämä on nykykristillisyydessä ongelmallista, sillä videoita varten piti hankkia laite, mutta dvd on kohta joka taloudessa tietokoneen mukana.
Minunkin huomioni kiinnittyi tuohon tarpeellisuusargumenttiin.
Pojathan eivät juuri pohtineet sarjakuvien kohdalla, kannattaako niitä lainata. Ei tullut äidinkään kanssa puheeksi. Minä kyllä suosittelisin lapsille ennemmin muumivideota kuin Lucky Lukea. DVD:kin käy.
Sinänsä hienoa, että aikuiset keskustelevat lasten kanssa ajankäytöstä, mutta kyllä toivoisi tosielämässä selkeämpää rajanvetoa vanhemmilta kuin epämääräinen "kannattaakohan" ja "pärjää ilman" vihjailu. Vanhempien pitää sanoa selvästi, mikä on heidän lapsilleen luvallista ja mikä ei. Vihjailu saa aran lapsen pelokkaaksi ja reipasluonteisemmalle taas ei ole mikään kiellettyä jutun kuvaamalla linjalla.
Sinänsä minulle on aivan sama, jos joku tahtoo kieltää lastaan katsomasta piirrettyjäkään. Mutta paheksun suuresti aikuisia, jotka eivät uskalla tai halua olla aikuisia.
Mitkä siis voivat olla jutun tai jutun kuvaamalla tavalla toimivan vanhemman kasvatustavoitteet?
Eikö tuttavapiiriisi kuulu sellaisia vanhempia, jotka laittavat kaikki pyynnöt, käskyt ja kiellot kysymyslauseisiin, konditionaaliin tai esittävät ne muuten vähäeleisesti ilman jyrkkiä sanakäänteitä? Vastaamatta jättäminen saattaa olla äärimmäisen voimakas kannanotto. Naapuriperheessä kaikki kommunikointi tehdään puolestaan sillä tasolla, että tottumaton vieras tarvitsee aluksi kuulosuojaimet. Kumpi tyyli on sinusta parempi? Miksi pehmeämpi tyyli ärsyttää niin paljon? Eikö oleellisempaa ole, kuinka hyvin vanhemmat tuntevat lapsensa ja saavat sanomansa perille.
Minusta on huomattava ero konditionaalimuotoisella pyyntölauseella (joka käytännössä saattaa toimia myös käsky- tai kieltolauseena) ja vihjaavalla kysymyksellä "kannattaakohan".
Totta kai aikuinen saa lapsen toimimaan haluamallaan tavalla, mikäli todella tuntee lapsensa. Kasvatustavoitteeksi ei toivoakseni riitä, että lapsi saadaan yksittäisissä tilanteissa toimimaan vanhempien mielialaa puntaroimalla. Omatunnostahan tulee silloin ilmanpuntariin eikä esimerkiksi Raamatun opetusten järkiperäiseen soveltamiseen sidottu.
Äänen voimakkuus on eri asia kuin sanamuoto. Itse olen kasvanut vaikenemisen ja sanattoman ymmärryksen vaatimisen ilmapiirissä, jossa kaikki sanominen tuli huutamalla. Konditionaalimuoto keskusteluvoimakkuudella olisi varmasti ollut terveellisempi ja nopeampi tapa omantuntoni ja moraalitajuni kehittymiselle. Mutta ei varmastikaan jutussa kuvattu vihjaustyyli edes kuiskattuna.
Aikuisena olemisella ei varmastikaan tarkoitettu huutamista vaan selkeää näkemystä ja sen johdonmukaista perustelua - vaikka sitten konditionaalissa!
Tämä kasvatustavoitepohdintani edellä oli aika rajoittuneesta näkökulmasta kirjoitettu, aloittajan alempana tekemä lisäysviesti sai minut tarkastelemaan juttua laajemmassa perspektiivissä
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000012995676
Juttuhan todella kertoo tämän dvd:n lainaajan kaverin äidin kommenteista, eli jutussa jää auki se, miksi lainaajakaan ei katsonut lainaamaansa piirrettyä.
Jos tämän kaverin kotoa kerrottua sananvaihtoa tarkastelee irrotettuna koko jutun juonen kontekstista, se ei sinänsä ole minustakaan mitenkään erityisen epäilyttävä: neljäsluokkalainen ottaa äitinsä kanssa puheeksi kirjastoauton uudet tuotteet, äiti puolihuolimattomasti kommentoi, kannattaakohan uutuuksia lainata.
Jos esimerkiksi ei ehdi tai jaksa paneutua syvällisemmin uuteen asiaan, varmaan on ihan järkevä kommentoida uutta asiaa tällaisen kysymyksen muodossa. Ja voi pitää ihan hyvänä perusteluna asian tarkemman pohtimisen lykkäämiselle tuonnemmaksi, että ilman näitä uutuuksiakin pärjää. Siis tullaan toimeen, vaikka tämä asia jääkin just nyt pohjia myöten miettimättä. Ihan ok, minusta.
Koko jutun juoni on kuitenkin rakennettu tämän kaveri - äiti -keskustelun ja sitten kaveri - lainaaja -puhelun välttelevän läksyjenlukuvastauksen varaan. Kun jutun loppuratkaisuksi jää, että lainaaja vastaa hiljaa, ettei tiedä oliko piirretty hyvä, on loppuratkaisun mrkitys luettava edeltävän juonenkehittelyn valossa, joka siis oli tätä asian tuonnemaksi siirtävää, välttelevää ja kyselevää sananvaihtoa.
Jääkö jutun opetukseksi, että kumpikaan pojista ei sitten maistanut hyvän ja pahan tiedon puusta? Jättivät ottamatta selvää, oliko piirretty hyvä vai ei! Mutta toinen viesti tämän rinnalla on, että asioista ei tarvitse puhua suoraan, ei kysyä toisten mielipidettä suoraan, ei tarkastella avoimesti omia tunteitaan ja mielenkiinnon kohteitaan.
Kaverin puhelimessa antama välttelevä kieltäytyminen piirretyn katsomisesta tuo mieleen huumevalistusvideon, jossa esitettiin erilaisia kieltäytymisstrategioita tilanteessa, että itselle tarjottaisiin huumeita. Yksi kieläytymismalli oli juuri tällainen "valkoinen valhe", jossa ei suoraan sanota ei, vaan vihjataan, että ehkä seuraavalla kerralla, mutta juuri nyt on ylittämätön este. Tämä malli ei provosoi tarjoajaa esim pakottamaan ja antaa vastaajalle aikalisän.
Kertooko juttu siis pohjimmiltaan siitä, miten voisi toimia kun törmää huumaavaan aineistoon (liikkuva kuva), joka vaikuttaa voimakkasti ihmisen aisteihin ja saattaa aiheuttaa riippuvuutta?
Tällainen rinnastus vaikuttaa tietysti kaukaa haetulta. Jostain syystä kuitenkin tällaisesta asiasta kuin piirretty liikkuva kuva on katsottu tarpeelliiseksi kirjoittaa juttu. Ihan asiasta tehden, otsikkoa myöten.
Juttuhan ei sinänsä ota kantaa, oliko loppuratkaisu onnellinen vai onneton. Kaiken kaikkiaan olisin kuitenkin osittain valmis perumaan edellisen viestin krittiikkini jutun kaverin äidin toimintatavsta ja sen sisältämistä kasvatustavoitteista. Silti itse jutun kasvatustavoitteet jäävät mielessäni edelleen epäselviksi ja epäilyttäviksi.
Yksi mielenkiintoinen näkökulma, jota voi pohtia, esitettiin jossain toisaalla tässä ketjussa, entäpä, jos juttu olikin kirjoitetu vanhempia varten. Esitetäänkö tässä vaihtoehtoinen toimintatapa sellaiselle vanhemmalle, joka suhtautuu fanaaattisen kielteisesti kaikkeen sodan jälkeiseen kulttuuriin ja kehitykseen. Joka yksiselitteisti julistaa kaikki videot ja dvd:t sinänsä sielunvihollisen salajuoniksi, jotka pitäisi polttaa roviolla. Yritetäänkö tällaiselle aikuiselle opastaa, että varovaisen pohdiskeleva ja kyselevä suhtautuminen asioihin saattaa olla tuloksellisempi toimintamalli kuin lasten uusien kinnostuksenkohteiden yksioikoinen kieltäminen ja tuomitseminen?
Itse en osaa ottaa kantaa, onko lapsen moraalikehitykselle parempi joutua lukemaan aikuisten vihjailailuja vaiko tulla suoraan tyrmätyksi uusien mielnkinnonkohteittensa suhteen. Ensimmäisessä on vaarana ilamanhaistelu- ja miellyttämismoraali ja pelokas suhtautuminen ympäröivään maailmaan; jälkimmäisessä taas uhkaa vastakkainasettelusta seuraava uhma ja kielletyn hedelmän tuoma itse sisällöstä riippumaton viehtymys tehdä salaa sitä, mistä vanhemmat eivät suostu keskustelemaankaan.
Tietysti lapsen moraalikehitykseen vaikuttaa perimä ja edellä puhutusta riippumattomatkin ympäristötekijät. Itse ihailen kuitenkin erään ystäväni tapaa suhtauta lastensa uusiin luku- peli- ja videomielenkiinnon kohteisiin. Hän lukee itse ensin uudet kirjat, joita suosittelee lapsille, tai tiedustelee meiltä tutuilta huolellisesti lukukokemuksia ennen kuin hankii uusia kirjoja tai antaa lapsen lukea ennestään tuntemattomien kirjailijoiden tekstejä.
Videot katsotaan ensin aikuisten kanssa ennen kuin lapset pääsevät keskenään katselemaan. Uusien videoiden hankinnassa tiedustellaan tuttujen kokemuksia. Isompien lasten videoiden katsomisen ehtona on, että elokuvan pohjana ollut kirja on luettu itse. Pelien hankinnan yhteydessä puhutaan lasten kuullen niiden sisältämästä mahdollisesta väkivallasta ja sen haitallisesta vaikutuksesta lapseen. Tuon perheen lapset ovat vasta vuosien päästä aikuisia, joten en tietysti voi ola varma, onko tuokaan tapa sen parempi kuin jutun esittelemä. Ja koska juttu on fiktiivinen, sen linjan mukaisen kasvatuksen tulokset eivät ole arvioitavissa koskaan.
Jokaisen kannattaa kuitenkin varmaan itse miettiä todella huolellisesti, millaisen peruslinjan lasten moraalikasvatukselle valitsee. Täydellistä kasvattajaa ei varmasti ole eikä tule, mutta itse pitää varmaa jollain tavalla olla sinut periaatteittensa kanssa. En usko, että koskaan kannattaa soveltaa periaatteita, jotka eivät itsestä tunnu oikeilta.
Niin, hyvä kysymys, kuka vastaa Siionin Kevään artikkeleista?
Yritin selvittää SRK:n nettisivulta kun toisaalla kerrottiin lehdessä olleesta proagandistisesta tarinasta jolla idealisoidaan Bushin sotaista ulkopolitiikkaa.
SRK:n nettisivulta ei käy ilmi kuka vastaa näistä tarinoista joita lapsille levitetään.
Lapsille suunnatulta aineistolta tulee vaatia kaikkein korkeinta tasoa.
päätoimittaja ole vastuussa lehden sisällöstä. Siionin keväässä M-L.S
Meillä lehti tulee nuorimmaisen lapseni nimellä. Onneksi (?) hän on jo sen verran iso, ettei lue lehteään, vaikka lukutaito on ollut jo kauan omasta takaa.
En haluaisi, että hän omaksuisi tuollaisia uskonkäsityksiä. Parempi varmaan pitää lehti kaukana tai panna se roskiin heti saavuttuaan.
Toivottavasti pyhäkoulussa tai raamattuluokassa ei ole tuollaista opetusta. En haluaisi omille lapsilleni ahdistusta turhan takia. Sillä tuohan on todella turhaa - ellei peräti vahingollista.
peruin sekä siionin kevään että Siionin Lähetyslehden tilauksen muutama kuukausi sitten. Niitä ei kukaan meillä lukenut, ja totesin, että muodon vuoksi en tilaa.
"piiri pieni pyörii"...niin että pää menee sekaisin
minäkin.
Mutta kannatuksen vuoksi se on tullut vielä. Nyt tulee mieleen eräs kysymys: mitä minä kannatan? Kannattaako kannattaa tuollaisen opetuksen levittämistä?
että tällainen poukkoileva linjaaminen milloin mihinkin suuntaan on uskonelämälle ja uskovaisten välisille ihmissuhteille vaarallista
nimittäin. tuo oli juuri se kysymys, jonka jälkeen peruutin tilauksen. En halua kannattaa sellaista toimintaa joka vahingoittaa kristillisyyttä. meikäläisten julkaisutoiminta ::näyttää arvokkaalta:: mutta ::todellisuudessa se palvelee vain ihmisen itsekkyyttä::
Se juuri on palaute että jätetään tilaamatta kun Siionin Keväässä julkaistaan lapsen psyyken kehitystä pilaavia ja kunnollisten, rehellisyyttä ja avoimuutta edistävien kasvatustavoitteiden vastaisia kirjoituksia.
Ei niitä sitten se Jumalan nimen hokeminen pyhitä kun tarinat ovat silkkaa ammattitaidotonta roskaa.
on sekoittanut?Hulluja puheita toinen toisensa perään. Itse luen lehdet heti kun ne kotiin tulee,ja vaikka ei ole lapsiakaan Siionin Kevät on tullut vuosikymmenet, samoin muutkin lehdet.
Enkä minä ole mielestäni mikään tiukkapipo.
Mikähän "henki" se saa tällaisia keskusteluja aikaiseksi?
Ei hyvältä näytä :( Onko tämä vasta sitä "vapaata kasvatusta"? Kaiken sallivaa,ja varsinkin mailmanmielenmukaisuuteen menemistä?
Tuleeko uusi -70 luku, Eikös silloin kaikki alkanut siitä kun samanmoinen kapinahenki kuin nyt näkyy täällä nettikeskusteluissa käyvän?
Valvokaa,sillä ette tiedä minä hetkenä Ylkä tulee!
1970- ja 80-luvuilla rauhanyhdistyksissä kautta maan toteutettu mielivalta ja hengellinen vallankäyttö mahdollistui koska me tavalliset uskovaiset olimme hiljaa ja luotimme edusmmiestemme oiekamielisyyteen ja Raamatun tuntemukseen. Olimme itse asiassa vastuuttomia, me kaikki riviuskovaiset jotka emme nousseet sanomaan ääneen että tämä ei ole oikein.
Jospa nyt tällä kertaa toisimme esiin sydämessäämme tuntemamme huolen siitä minne SRK ja vanhoillislestadiolainen herätysliike on menossa. Johto vänkää taas jotain joka ei oikealta tunnu. Lukekaamme Raamattua, Lutheria ja Tunnustuskirjoja, kuunnelkaamme omaatuntoa. Olkaamme rohkeita ja totuudellisia - mutta ei liioitellut auktoriteettiuskoisia. Sillä Jumalan lapsina olemme vapaat.
Suojamuurista tässä on kysymys. Se oli tuttua fariseuksillekin:
"Viisaudessaan lainsäätäjä...ympäröi meidät särkymättömillä aidoilla ja rautaseinillä estääkseen meitä millään tavalla sekoittumasta muihin kansoihin. Hän ympäröi meidät joka puolelta tarkoin säädöksin, jotka koskevat lihaa, juomaa, koskettamista, kuulemista ja näkemistä, niin kuin laki säätää, jotta emme turmeltuisi, kun joudumme tekemisiin muiden kanssa ja jotta emme saisi huonoja vaikutteita muilta kansoilta (j. 139, 142, Aristeaan kirje)."
Hyvää ne fariseukset tarkoittivat. Ja olivat tosissaan! Ja varmasti omasta mielestä oikeassa. Paavalikin kirjoittaa, että hänen "lakiin perustuva vanhurskautensa oli moitteeton".
"Te mielettömät galatalaiset, kuka teidät on lumonnut? Asetettiinhan teidän silmienne eteen aivan avoimesti Jeesus Kristus ristiinnaulittuna! (Gal 3:1)"
Kuka on lumonnut?
mutta en ymmärtänyt mikä oli jutun pointti.
Olet ilmeisesti sama kirjoittaja kuin ketjun alussa. Olenko loukannut sinua jotenkin?
Suojamuurilla tarkoitan tapoja ja "perinäissääntöjä", joiden tarkoituksena on varjella muurin sisäpuolella olevaa, siis uskoa (tai lakia). On valaisevaa huomata, että näin tekivät fariseuksetkin. Siis juuri ne, joita me vähättelemme ja pidämme uskon irvikuvina.
"Älkää pelätkö, luotakaa minuun ja luottakaa Jumalaan!", sanoi Jeesus. Usko on Jumalan lahja. Ja sen minkä Jumala on aloittanut , sen Hän saattaa loppuun. Ei Hänen työnsä ole riippuvainen meidän rakentamista suojamuureista. Eikä Hänen mahtinsa ole uhattuna muureittakaan. Tämän maailman majesteetti on jo voitettu.
Olikin hyvä siionin kevät luin melkein kaikki muut jutut lapsille paitsi??? mutta DVD.
Lapsen uskoa loukanneelle on parempi kohtalo jos myllyn kivi ripustetaan kaulaan jne..
Elävä usko tukehtuu tuollaisen alle ja lapset katkeroituvat, tämä näkyy nykyäänkin nuorison käyttäytymisessä uskosta irtaantumisena.
Tuo kirjoituskin voisi olla ihan ok, jos taustalla ei kummittelisi vanhat tiukat ajat. Tarinan voisi lukea kevyesti ja ajatella, että nuorilla on eri tyyli ja tapa ilmaista ajatuksia. Ei tulisi mieleenkään tuijottaa hätävalheita tms.
Mutta lähihistorian painolastin alla sieltä huomaa ehkä liioiteltuna sellaista, mitä siellä ei ole tarkoitettukaan. Kirjoittaja voi olla hieman ihmeissään tästä keskustelusta.
olemaan tärinää vähän siellä sun täällä näiden tapa-asioiden kanssa. luulis että olisivat varuillaan tällaisten höpöhöpö kirjoitusten kanssa
arvaa sen että ei hyvä seuraa ku tällaista piilotetaan tekstiin. onko tässä kuitenkin tarkoituksena "salaa" muokata mielipiteitä
eikö ne 8 siioninkevättä korvaa yhden raaàn piirretyn?
Niin ja säästytään housupyykiltä, kun ei katsota DVD:tä.
Tarkoitatko sitä, että jutun kirjoittajalle pitäisi laittaa myllynkivi kaulaan? Laitatko jutun tänne tai edes osan siitä, meille ei vielä tule SK:ta, harmi.
”Mitä kaikkea tuo viestiikään rivien välissä?”
”Arvioisin, että kysessä on tietoista viestintää jollakin”
”Teksti sotii taas pahan kerran sitä linjaa vastaan, jota muutaman viime vuoden aikana on tuotu esille”
”Epämääräisen syyllistävä juttu”
”joku yrittää nyt vetää linjaa todella kireälle,”
”tuota taikauskolle haiskahtavaa kertomusta ei passaa lapsille lukea”
”En haluaisi, että hän omaksuisi tuollaisia uskonkäsityksiä”
”tällainen poukkoileva linjaaminen milloin mihinkin suuntaan on uskonelämälle ja uskovaisten välisille ihmissuhteille vaarallista”
”Lapsen uskoa loukanneelle on parempi kohtalo jos myllyn kivi ripustetaan kaulaan”
”Elävä usko tukehtuu tuollaisen alle ja lapset katkeroituvat”
”luulis että olisivat varuillaan tällaisten höpöhöpö kirjoitusten kanssa”
Kommenteista päätellen juttu on todella hurja. Vai kävikö niin, että rivienvälistälukijaiset, linjanvetopelkouskovaiset ja julkaisukriittiset kristityt pääsivät taas mieliaiheeseensa? Tälle uskonsuunnalle ei ole merkitystä juurikaan sillä, mitä tekstissä on oikeasti sanottu, vaan seurakunnan ”vanhimmat” ja ”oppineet” tulkitsevat rivien välistä, mikä on kirjoituksen linja ja onko se näinollen ollenkaan kristityille sopivaa luettavaa.
Miksi vimmastut, jos Srk:n julkaisuja kritisoidaan?
Miksi vimmastut, jos Srk:n julkaisuja kritisoijia kritisoidaan? Sivuun mennen sanoen en mielestäni kritisoinut. Rivien välistäkö kaivoit esille sen linjanvedon, että kritisoin sinun kirjoituksiasi? Tosi hyvä meininki on tässä keskustelussa. Minua vain kiinnosti, että mikä oli noin rankka juttu.
Kirjoitin sen sanasta sanaan kokonaan tänne. Siitä voit lueskella ja makustellakin, jos haluat. Niin ainakin minä teen.
Kiitokset. Otamme suurennuslasin ja luemme ainakin rivien välit suurella mielenkiinnolla.
heh heh.. kyseessä ei liene kuitenkaan mikään hentai/shounen -manga-piirretty? :D
Jättäkää turhat uhoamiset ja lapselliset höpötykset pois ja keskittykää asiaan. Niin täällä muutkin tekevät. Ellette siihen kykene, niin harkitkaa vielä koko keskusteluun osallistumista.
piirrettyjäkin on monenlaisia!
Tuskin niitä kuitenkaan lapsille kirjastoautosta lainataan. Ei kai sentään ns. epäuskoiset virkailijatkaan niin pahoja väärintekijöitä liene, että laittomuuksiin sortuvat?
Sellaiseen on turha vedota!
Toki tajuan senkin, että kirjoittaja voi olla nuori ja kokematon. Mutta eikö päätoimittaja lue juttuja läpi? Miten hän "salli" tuollaisen? Jos se on jotenkin vl-hengen ja -opetuksen vastaista?
missään ei sanottu, että ”vain tosikoille” tai ”ei lapsille eikä lapsenmielisille”. Eikö SK ole suunnattu vähän niin kuin lapsille? Otan kuitenkin neuvostasi onkeen ja harkitsen vielä koko keskusteluun osallistumista. Kiva oli tähänkin astinen keskustelu kanssasi herra asiallinen aikuinen.
Jos minun mielipide kiinnostaa, niin aika ahdistavalta vaikuttaa tuo rivienvälistälukijaisuus. Todella vähäpätöisissä lauseissa piilee hirvittävän suuria pelon aiheita ja vaaran paikkoja. Kysyn vaan, että eikö elävä kristillisyys ole vapaata juuri tuollaisista kauhistuttavista pelkoskenaarioista.
niin - nykyään tarvitaan mediakriittisyyttä lukiessamme kristillisyytemme julkaisuja
kaikkea ei saa näköjään uskoa mitä siellä kirjoitetaan...
ei kuule tarvitse lukea rivien välistä. on niin selvästi sanottu tuossa kirjoituksessa, että sarjakuvat ovat hyviä, mutta DVD:t eivät.
Uskokoon ken on riittävän hölmö.
Niinkö? Tarkoititko, että se on sanottu selvästi rivien välissä? Olin niin hölmö, etten sitä heti tajunnut enkä tajua vieläkään.
Tämän ketjun perusteella on pääteltävissä, että rivinvälistälukijaisuuden oppeja ovat, että Lucky Luke –sarjakuva ja NHL-tietokonepelit ovat soveltumattomia uskovaisille. SRK:n julkaisut soveltuvat rivinvälistälukijaisille niiltä osin, joissa ei puhuta musiikista tai DVD:stä. Kaikki esimerkiksi lapsille annettavat SRK:n julkaisut on syytä vanhempien tarkastaa, että ne ovat uskonsuunnan opin mukaisia, ennen kuin ne annetaan lapsille. Kaikki kirjastosta lainattavat DVD:t sen sijaan sopivat sellaisenaan lapsille, koska ne on jo ennakkotarkastettu.
Rivinvälistälukijaisten tunnuspiirteenä on pelko erilaisista linjanvedoista. Kaikki sellaiset sanat, joista on rivien välistä hiukankaan pääteltävissä linjanvetoja, ovat kiellettyjä. Uskonnon edustajat suojelevat erityisesti lapsiaan tuollaisilta vaikutteilta. Esimerkiksi lasten isä tai äiti eivät koskaan saa lapsen tekemisiä kommentoidessaan käyttää vihjailevaa kysymyslausetta, jotta lapsi ei epäile sanontaan sisällytetyn piilotettua linjanvetoa. Elämäntapa-asiat ovat korostetussa asemassa liikkeessä. Uskonsuunnan edustajat suhtautuvat erittäin tarkasti elämäntapakysymyskeskusteluihin. Ainoastaan tupakasta, alkoholista ja populaarimusiikista he saavat puhua vapaasti. Muista elämäntapaan liittyvistä kysymyksistä he saavat keskustella vain johtajiensa määräämiä linjan mukaisia fraaseja käyttäen. Elämäntapa-asioista puhuttaessa heitä vaivaa alituinen pelko ja ahdistus väärinymmärretyksi tulemisesta.
Rivinvälistälukijaiset kokoontuvat Suomi24 uskontopalstoilla. He tekevät ahkerasti lähetystyötä keskustelupalstojen välityksellä. Heidän johtajanaan on eräs vanhoillislestadiolaisuuspalstalle ahkerasti kirjoittava henkilö, joka vaihtaa nickiä useamman kerran päivässä. Tunnustuskirjoina heillä on Luterilaisen kirkon käyttämät teokset lisättynä Suomi24 vanhoillislestadiolaisuuspalstan perimätiedoilla vuosikymmenien takaisista traumoista tai muuten yleistä mielenkiintoa herättävillä legendoilla.
Kirjoituksesi on sen verran paksua syyttelyä, että en viitsi sitä kommentoida.
Voisitko sinä kertoa, mitä tuolla kirjoituksella haettiin? Ja miten se rakentaa uskoamme? Miksi se julkaistiin vanhoillislestadiolaisen kristillisyyden lehdessä?
Periaatteessa voisin alistua uskomaan, että kyseessä on lipsahdus, siis että tuollainen artikkeli on päässyt läpi sormien. Mutta pidän tuollaista "opetusta" harhaanjohtavana. Ja samalla mielessäni kysyn, että miksi näitä lipsahduksia ei ikinä satu toiseen suuntaan.
Siis että joku lainaisikin piirretyn DVD:n ja sitä ihailtaisiin!
Tuntuiko tuo kirjoitukseni juuri sinua kohtaan syyttelyltä? Jos niin kävi, pyydän anteeksi,
Minulla ei ole tietoa, mitä tuolla SK:n kirjoituksella haettiin. Tuskin sillä mitään suurta linjanvetoa on haettu. Minulle itselleni tuo kirjoitus oli niin harmiton kuin olla ja voi. Ilman muuta kristillisyyden lehdissä voi olla kirjoituksia arkisista asioista. Onko pakko ylihengellistää kaikkia SRK:n julkaisuihin painettuja sanoja?
Pikemminkin tämän ketjun keskustelut ovat olleet syyllistäviä jutun kirjoittajaa kohtaan. En ymmärrä sitä, miksi kaikkia peilataan vanhojen ja anteeksiannettujen vaikeiden kokemusten läpi. Vaikka tietysti entinen elämä kulkee matkassamme elämänkokemuksena, niin eikö olisi syytä pitää repussamme päällimmäisinä niitä hyviä ja rakentavia kokemuksia? Oleellisinta on kuitenkin katsoa eteenpäin uskomisen asiassa. Anteeksiantamuksen mieli näyttää hukkuneen keskustelun tiimellyksessä johonkin. Toki palautetta saa antaa ja kritisoida huonoja tuotoksia, mutta eikö lipsahdukset voi antaa etulahjana anteeksi, vaikka sitä oli tullutkin tekstiin kuulemma niinkin paljon kuin kokonaista kolme virkettä. Aika suuri energiamäärä on tuhrattu sijamuotojen analysointiin ja tekstin henkilöiden ajatuksenjuoksun arviointiin. Totista torvensoittoa ainakin on tämä rivinvälistälukijaisuus.
"Totista torvensoittoa ainakin on tämä rivinvälistälukijaisuus."
Miksi et sitten jätä sitä ja keskity tosiasioihin? Oma kantasi piirrettyihin? Onko sinusta merkitystä miten SK:ssa asioita linjataan? Arvostelemalla muita et hirveästi tuo uutta keskusteluun vaikka tiuhaan kirjoitatkin.
Hyvä huomio, että olin vääristä asioista kirjoitellut ja kiva kun palautit keskustelumme päiväjärjestykseen. Aiheenahan oli tosiaan DVD:t, piirretyt ja SK. Oma jyrkkä kantani niihin löytyy kirjoituksesta 59 riviä alempaa, otsikolla ”viides versio”. Lyhyesti sanottuna se menee jotenkin niin, että en ole puolesta enkä vastaan, vaan ehkä nimenomaan juuri päinvastoin.
En osaa sanoa mitään kovin fiksua SK:n linjauksista ja niiden tarpeellisuudesta. Näiden keskustelujemme perusteella antaisin enemmän painoarvoa sille, miten me luemme noita julkaisuja ja miten itse linjaamme asioita.
Samassa lehdessä oli juttu myös pojasta, joka pelaa tietokonepelejä. Peleissä, mm. jääkiekko, korostuvat väkivalta. Sellaisten pelien pelaaminen on paljon turmelevampaa kuin piirretyn elokuvan passiivinen katseleminen.
Mutta pointti taitaa olla tuo sana ELOKUVA, joka on kielletty vl-kristillisyydessä. Tietokonepeleissä ei sellaista leimaa ole, vaan pelin sisältö ihan oikeasti ratkaisee.
Meillä lapset saavat katsella piirrettyjä. Me vanhemmat valvotaan kylläkin, että mitä katsellaan.
Minusta videoiden katselussa ollaan saman tilanteen edessä kuin ostaisi kirjan: Onko tämä sopiva kirja/video?
Meikäläiset lukevat kirjoja joissa on väkivaltaa ja seksiäkin. Tällainen on sopivaa mutta kaikenlainen liikkuva kuva on syntiä?
Se oli kirjoitettu suuraakkosin, joten teen samoin.
"KOULULLA KÄVI TORSTAISIN KIRJASTOAUTO, JOSTA SAI RUOKAVÄLITUNNILLA LAINATA. USKOVAISET POJAT, NELOSLUOKKALAISET TONI JA ARTTU, OLIVAT PÄIVÄN AINOAT LAINAAJAT. ARTULLA OLI KAINALOSSAAN AKU ANKKOJA, TONILLA PARI LUCKY LUKEA.
- TÄNNE ON TULLUT DVD-LEVYJÄ, ARTTI HUOMASI.
POJAT SELAILIVAT LEVYHYLLYÄ, ARTTU POIMI HYLLYSTÄ LEVYN.
- VOISIKOHAN TÄMÄN LAINATA, HÄN MIETTI JA VILKUILI YMPÄRILLEEN.
TONI EI SANONUT MITÄÄN.
- MINÄ TAIDAN LAINATA TÄMÄN, TÄMÄHÄN ON PIIRRETTY, ARTTU SANOI. - TULETKO KATSOMAAN ILLALLA?
- VOISIN MINÄ TULLAKIN, JOS VAIN KERKEÄN, TONI SANOI EPÄRÖIDEN.
POJAT LAINASIVAT SARJAKUVAT, ARTTU OTTI LISÄKSI DVD:N.
KOTONA TONI KERTOI ÄIDILLE, ETTÄ KIRJASTOAUTOON OLI TULLUT DVD-LEVYJÄ.
- NIITÄ EI VARMAAN KANNATA LAINATA, ÄITI SANOI.
- AI VAIKKA OLISI PIIRRETTYJÄ? TONI KYSYI.
- KYLLLÄ ILMAN PIIRRETTYJÄKIN TULEE TOIMEEN.
ILLALLA TONIA EI KUULUNUT TULEVAKSI JA ARTTU SOITTI TONILLE.
- EN MINÄ TAIDAKAAN TULLA, PITÄÄ TEHDÄ LÄKSYT, TONI SELITTELI.
SEURAAVINA PÄIVINÄ POJAT EIVÄT PUHUNEET DVD:STÄ. TORSTAINA ARTTU KÄVI VAIVIHKAA PALAUTTAMASSA LEVYN KIRJASTOAUTOON.
- OLIKO SE HYVÄ? TONI KYSYI VAROVASTI.
- EN TIEDÄ, ARTTU VASTASI HILJAA."
Siis levy oli viikon verran Artulla. Hän ei sitä katsonut lainkaan, Toni ei kai päässyt kaveriksi katsomaan läksyjen takia koko aikana?
Arttu palautti - katsomatta. Miksi? Tapahtuiko jotain Artun kotonakin? Vai oliko hänen katsomisensa kiinni siitä, että saisi kaverin?
Korjaus aloitusviestiini. Luin sen hötelösti. En huomannut, ettei siinä puhuttu mitään Artun kodista, vaan keskustelu käytiinkin naapurissa.
Vaikutus oli kuitenkin se, ettei Arttu katsonut sitä. Oliko siihen vaikuttamassa piiloviesti hätävalheen muodossa Tonin taholta?
Sanonko mitä? En taida sittenkään, osaatte kyllä lukea jo näistäkin rivien välistä kaiken tarpeellisen ja tarpeettoman, te hyvät linjanvetonäkijäherrat ja -naiset. Sen verran vain, että olette tosi huumoriporukkaa. Oletteko muuten koskaan ajatuksella lukeneet omia kirjoituksianne?
:D
Tosikoksi minua on aiemmin sanottu.
Juttu pahentaa lapset karttamaan "piirrettyjä", mikä ei ole oikeaa kasvatusta, vaan lapset tulee opettaa valitsemaan katsomansa SISÄLLÖN mukaan, EI LAITTEEN TAI FORMAATIN mukaan, niinkuin nyt yritetään väittää
SISÄLTÖ RATKAISEE!!
jutussa opetetaan väärin, ja se on pienten lasten kohdalla yksi pahimmmista synneistä mitä tehdä voi
ÄLKÄÄ LUKEKO JUTTUA LAPSILLENNE!!!
osaavat tulkita tuota tekstiä. Ei ainakaan meidän lapsemme, vaikka hän luki sen. Enempi hän sanoi saavansa traumoja kansikuvasta! :DDDD
Mutta se vaikuttaa epävarmoihin vl-kasvattajiin, jotka yrittävät elää "varman päälle" ja välttää vl-syntejä. Heidän asenteensa voi muotoutua tuon mukaan ja he välittävät käsityksiään lapsille vaivihkaa. Se on tehokasta.
kristillisyytemme julkaisut ovat nykyään sellaisia joita joutuu lukemaan oikein ajatuksella, mitä voi ottaa todesta ja mitä ei
mikä on historian valossa ymmärrettävä höpötykseksi (esim juuri tämä juttu, tai koko päivämiehen taannoinen usiikkinumero) ja mikä taas olisi uskonelämää rakentavaa
mutta oppiihan tässä mediakriittisyyttä :O)
Syyllistämisen retoriikkaa, mutta ei perusteluita.
Tarinaa ei viety loppuun, vaan näytettiin vain joitain aihelmia, jotka löyhästi kytkettiin toisiinsa. Lapsi ei saanut ajatella eikä kehittyä.
Tällainen tarina saa lukijan tulkitsemaan asiat sillä tapaa, että se ruokkii juuri syyllisyyttä (olenko katsonut jne.) ja varmaa oikeaa vastausta, ei johdata pohtimaan asioita. Surullista oli myös itsekin vastauksesta ehkä epävarman äidin auktoriteetti - näin sitä totutaan kieltämään tunteen varassa eikä kasvateta omaan ajatteluun - siitähän on meille myös etua että osaamme ajatella hieman.
Mun lapsuudessa piirretyt oli syntiä. Aikuisena kuitenkin aloin niitä katsoa ja olenkin katsonut niitä urakalla. Joissakin piirretyissä on uskovaisille "sopimattomia" asioita mutta pääsääntöisesti ne ovat viattomia ja hauskoja.
Aikoinaan on ollut liian kireätä henkeä. Tuleeko se taas takaisin?
Jos itse saan lapsia, aion heille näyttää piirrettyjä, luontofilmejä ym. Tietysti saa olla varovainen mitä katsoo, mutta on paljon sellaista jota voi katsoa.
Tämähän on psykologisesti erittäin tuhoisaa
lasta opetetaan, että
-tottele
-älä kysele
-ei tarvtse esittää mitään perusteluja
-ei asioita tarvitsekaan ymmärtää
Kuvattu lapsen toimintamallikin on sairas:
-en kerro mitään
-salailen
-hämään
-tarvittaessa valehtelen
-korjaan asian kaikessa hiljaisuudessa
-en puhu asiasta jälkeenkään päin mitään kenellekään
Tällaiseenhan lestadiolaislapset ovat kyllä tottuneet, valitettavasti....surullisen tuttuahan tämä on
Että Toni olisi kertonut Artulle totuuden siitä mitä mieltä hänen vanhempansa piirretyistä ovat? Ei kai ole mitenkään suotavaa, että lapsi opetetaan pienestä pitäen valehtelemaan kun ei uskalla kertoa totuutta?
Valehtulu on varmasti pahempaa kuin piirretyn katsominen.
Ja olisiko Arttukin kenties joutunut valhtelemaan Tonille, jo hänelle on annettu kotona lupa katsoa, mutta vanhemmat ovat sanoneet ettei kertoisi siitä muille? Kun vanhemmat tietävät, että joissain perheissä kuten Ronin piirrettyjä ei lainkaan hyväksyrä.
Eikö olisi tärkeämpää otta esille ennemmin ne asiat mitä ei oikeasti pitäisi tehdä, eikä valheeseen tulisi koskaan sortua, kuin asia katsooko joku piirrettyjä vai ei? Piirretyllä kun ei ole mitään tekemistä uskon kanssa, mutta valehtelulla taas ajaa itseään aina kauemmaksi Jumlasta ja totuudesta.
Olisiko päikkärin opetus se että kun kaikilla olisi samat säännöt, niin ei tarvitsisi selitellä ja turvautua hätävalheisiin?
Teksissä oli monta vihjailevaa kohtaa. Ei sanottu suoraan eikä avoimesti, miksi tehtiin niin tai näin. En ymmärrä lainkaan tuollaista tyyliä kasvatusasioissa. Enkä ole sellaista harrastanutkaan, en kotona enkä vieraiden lasten kasvatuksessa töissä.
...vilkuili ympärilleen...
...sanoi epäröiden...
...selitteli...
...eivät puhuneet...
...kävi vaivihkaa...
...kysyi varovasti...
...en tiedä...vastasi hiljaa...
Nuo eivät ole edes rivien välejä, vaan selvää tekstiä! Niitä ei tarvitse tulkita, sen kun lukee vain.
Tuoda juuri sitä esille, että ne piirretyt elokuvatkin ovat "syntiä" ja niitä ei pitäisi katsoa.
Kaikki tuo salakähmäisyys joita kirjoituksessa esiintyy, viitaisi tietoiseen synnin tekemiseen, asian jonka "synniksi" tietää. Siksi pitää vilkuilla ja epäröidä, eikä kerro toiselle oliko elokuva hyvä vai ei, eli jää avoimeksi katsoiko sitä edes.
Samaa miletä, että vanhenpien kuuluisi reilusti kertoa lapsille mikä on oikein ja väärin. Miten lapsi oppii luottamaan edes omien vanhempien neuvoon, jos hekään eivät tiedä onko joku oikein vai väärin, ja jätetään tavallaan kysymys auki, kannattaakohan niitä lainata? Pitäisi vain sanoa, ei kannata ja selittää miksi ei. Lasten kanssa pitää keskustella asiat loppuun asti, että he ymmärtävät miksi jotain ei saa tehdä. Muuten lapsi jää liikaa oman onnensa varaan ja koittaa löytää itse ne ratkaisut. Elokuvien kanssa ei ole ehkä niin vakavaa, mutta jos ei osata selittää vakavammissa asioissa lapselle vaaroja ja haittoja, niin ei kovin hyvällä pohjalla ole silloin lapsen ja vanhempien välinen suhde.
Tämä on joukkopsykologiaa. Joukkojen autoritääristä hallintaa. Joukkojen koossapitämistä.
Kyllä nämä perusasiat on johdossamme sisäistetty, kuule perin pohjin
Yhteinen salaisuus, häpeä tai joku muu negatiivinen konkreettinen käsilläoleva asia sekä yhdistää joukkoja että erittäin tehokkaasti erottaa ne ympäristöstään. Tilannetta pahentaa edelleen ympäristön demonisointi.
Täydellinen passiivinen negatiivissävyinen eristäytyminen ympäristöstä sekä oman joukon identifiointi "me ja muut" tyylisesti.
Sinut on vihitty erilaisten salaisuuksien yhteyteen, ja niiden kautta muihin. Olet yksi "meistä" eikä ympäristö voi laidastakaan ymmärtää elämäämme tai valintojamme. Muut ovat todellakin "muita".
dvd piirrettyjen elokuvien vihjaileva, salaileva, logiikkaa vailla oleva katselukielto ei ole niiden elokuvien itsensä vuoksi yhtään mitään mutta millainen isolationismin keino sellainen onkaan? Suorastaan täydellinen.
Tämä on eristäytymispolitiikkaa pohjoiskorealaiseen tyyliin, isolationismia sen äärimmäisessä muodossaan. Siellähän on kielletty kaikki länsimaihin viittaavakaan ja länsimaat on demonisoitu, kuten myös länsimaat ovat tehneet heille
Kyse on joukkojen hallinnasta psykoligisilla keinoilla jotka istutetaan jokaiseen jo äidinmaidosta.
Itse Jeesukseen uskomisen kanssa tällaisella ei tietenkään ole mitään tekemistä.
Saivartelen yhäkin tuon salamyhkäisyyden vuoksi!
Enpä osannut lukea rivien välejä tarpeeksi tarkkaan, vaikka todella isontava suurennuslasi oli käytössäni! ;)
En huomannut sitä mahdollisuutta, että Arttu sittenkin katsoi piirretyn, mutta ei tiennyt / osannut sanoa, oliko se hyvä.
Oletin, että hän pienistä, hienovaraisista vihjeistä ymmärsi, ettei ole soveliasta katsoa sitä lainkaan.
Hän oli siis aika mestari tulkitsemaan toisen piiloviestintää ns. synnin välttämisessä?
Voi olla lähempänä käytäntöä se, ettei hän osannut kokemattomuuttaan arvioida piirretyn esityksen hyvyyttä tai huonoutta, vaikka katsoikin sen. Niin kuin kai arvelitkin?
Koko tarina viestii sitä, että molempien poikien kotona piirrettyihin suhtaudutaan yksimielisen kielteisesti. Tomi on Arttua tietoisempi tästä tosiasiasta alkutilanteessa kirjastoautossa. Jo Artun kysellessä ympärilleen vilkuillen, että "voisikohan tämän lainata?" Tomi ei vastaa mitään.
Ja Artun pyytäessä Tomia illalla katsomaan piirrettyä, Tomi epäröi ja epäilee kerkeämistään.
Kuitenkin asia vahvistuu myös Artun kotona. Äiti sanoo, että piirrettyä ei kannata lainata koska ilmankin sitä tulee toimeen.
Sitten tulee erikoinen kohta. Siitä huolimatta, että äiti ei tiennyt Artun jo lainanneen dvd:n ja esitti verhotun paheksuntansa asiaa kohtaan, Arttu ilmeisesti kuitenkin päättää katsoa piirretyn. Kun Tonia ei kuulu kaveriksi, Arttu soittaa hänelle. Toni turvautuu selittelyyn ja vetoaa läksyihinsä. Siitä voi päätellä, että äidin puheet myös Tonin kotona ovat olleet Artun äidin kanssa yhteneväiset.
Seuraavana päivänä asiasta vaietaan kiusaantuneena. Levy palautetaan vaivihkaa. Tonin kysyessä varovaisesti, oliko dvd hyvä, Arttu vastaa, ettei tiedä.
Tietäen, että Arttu aikoi omin päin katsoa piirretyn, vaikka Tomi epäröi ja selitteli ja äiti piti sitä tarpeettomana, voi hyvällä syyllä uskoa, että hän oli katsonut piirretyn ennen sen palauttamista. Tomin kysymykseen hän vastasi "en tiedä" koska:
a. Hän ei osannut sanoa. Piirretty ei ollut ehkä erityisen hyvä.
b. Hän halusi säästää Tomin tältä tiedolta siksi, että pelkäsi Tomin pahentuvan.
c. Hän halusi säästää Tomin tältä tiedolta siksi, että tunsi myötätuntoa häntä kohtaan (jos piirretty olikin ollut hyvä).
Tietysti on myös mahdollista, että Arttu ei katsonut piirrettyä ja vastasi tästä johtuen vain totuudenmukaisesti kysymykseen.
Tonin kysymykseen on siis parikin selitystä. Hän arveli Artun "langenneen" kiusaukseen. Se oli varmaan todennäköistäkin, koska kiinnostusta oli ollut ehkä molemmilla pojilla. Artulla erityisesti.
Muutenhan Tonin kysymys olisi ollut toisenlainen ja ehkä mielikin murheellinen kaverin oletetun tottelemattomuuden vuoksi.
Nyt kysymys oli normaali lapsen kysymys, jossa oli hienoista uteliaisuuttakin? Harmiakin ehkä jälkeen päin, jos se olisi ollut hyvä?
Jos Artun vastaus oli valhetta, niin tuli kaksinkertainen väärä teko, dvd:n katselu ilman vanhempien hyväksyntää ja sitten valkoinen valhe, josta voi päätellä, ettei hän ollut katsonut lainkaan. Kaverin pettäminen.
Jospa Tonin kotona ei hyväksytty minkäänlaista elokuvan katselua, oli piirretty tai ei, niin siksi Toni oli hijaa eikä osannut vastata kun Arttu häneltä kyseli.
Artun kotona taas sallittiin piirrettyjen katsominen siten että vanhemmat valvovat mitä lapset katsovat. Arttu ei oikein tiennyt sen tarkemmin elokuvasta olisiko sitä soveliasta katsoa, niin hän epäröiden kysyi ja katseli ympärilleen.
Kun Arttu vei elokuvan kotiin, niin hänen vanhempansa ovat saattaneet olla sitä miltä ettei sitä elokuvaa olisi hyvä katsoa. Artulla lupa ehkä katsella muita, mutta sitä ei saannut katsoa, ja siksi vastasi Tonille ettei tiedä oliko elokuva hyvä, eli vastasi rehellisesti. Toni taas sortui hätävalheeseen kun ei kehdannut sanoa, ettei heillä saa katsoa edes piirrettyjä (liiat kiellot saavat pahaa aikaiseksi, ja ajavat pois totuudesta)
Jos Artun kotona olisi annettu lupa katsoa elokuva, niin hän olisi voinnut muina päivinä pyytää Tonia kaveriksi koska aikaa oli ennenkuin elokuva piti palauttaa.
Molemmat pojat olisivat halunneet katsoa elokuvan, mutta molemmat tottelivat vanhempiaan, ja Tonin tapauksessa ainakin jäi epäselväksi se miksi edes piirrettyä ei saa katsoa.
Joka tapauksessa tarinan "opetus" jää epäselvänä ilmaan. Hupaisa kokeilu lukea tarina siten, että kuvittelee dvd:n sijaan jonkun muun, meille neutraalin asian, vaikka cd:n. Jutusta tulee täysin outo!
- Mitä ne pojat siinä oikein kiemurtelee ja mieloilee ja mitään ei kuitenkaan selvästi käy ilmi? Mikä ihme on tarinan pointti :)
Me sen tietysti heti tiedämme. Siinä paheksutaan liikkuvaa kuvaa ja kerrotaan lapsille, että sellaisista tulee paha mieli ja kiusallisisia tilanteita muuten niin vapaiden kaverustenkin välille. Ja että aikuiset ajattelevat liikkuvista kuvista samalla tavalla eri kodeissa (tämä on tietysti vähän ristiriitainen opetus kun video- tai dvd-laitteet nyt kuitenkin on jo ehditty hankkia 90% vl-perheitä. Ratkokoon pojat itse tuon ristiriidan).
Sekin on hauska sattumus, että tarinassa ovat rinnakkain juuri sarjakuva ja piirretty elokuva. Ilmaisumuotoinahan ne ovat täydet kaksoset, molemmat keksittiinkin samoihin aikoihin ja siis ilmaisullinen perusperiaate niissä on ihan sama :)
Animaatiota kutsutaan usein liikkuvaksi sarjakuvaksi. Ja sarjakuvaa pysäytetyksi animaatioksi.
Toista ilman pärjää ja toista ilmeisesti ei? No, ratkokoon pojat senkin ristiriidan itse, äidiltä ei kovin selkeää faktaa asiasta irronnut.
Tuo kirjoitus oli niin lyhyt ja vihjaileva, että siinä on mukava verrytellä työstä lomalla olevia aivosoluja.
Arvailuja riittänee vieläkin ja tuskin oikeita vastauksia tulemme koskaan saamaan. Mutta ei haittaa ainakaan minua! :)
Jotainhan Artullakin oli mielessä, kun vilkuili ja yritti salaa tutkia levyjä sekä sitten palauttaa, ettei kukaan näkisi.
Ketä hän pelkäsi? Tuskin Tonia, koska uskalsi tälle kertoa aikeensa ennakkoon. Ketä muita? Ei-veeälliäkö? En uskoisi. Heillehän tuollainen ei ole outoa tai epätavallista.
"Jos Artun kotona olisi annettu lupa katsoa elokuva, niin hän olisi voinnut muina päivinä pyytää Tonia kaveriksi koska aikaa oli ennenkuin elokuva piti palauttaa."
Juuri niin! Kirjastosta saa videon tai dvd:n lainaan viikoksi ("en siitä tiedä, että itse olisin lainannut. Pojat ne on kertonu", mumisee Maria ympärilleen pälyillen)
Tuohon minäkin kiinnitin huomiota, se ympärilleen vilkuilu piirretyn elokuvan yhteydessä oli jotenkin niin lutuisen vl kohta.
Ja tuttua meille kaikille. Esim. kun ostaa kaupasta peitepuikkoa joka sijaitsee aina niiden koreimpien huulipunarivien ja luomivärispektrien keskellä, niin ihmeesti tulee siinä beigen sävyä pohtiessaan vilkuiltua ympärilleen, että ketäs kaikkia täällä marketissa oikein sattuukaan ostoksilla olemaan...
Minusta tuossa kirjoituksessa oli se paha piirre, että ns. normaali elämä tuntui niin epävarmalta ja jotenkin vaaralliselta. Se heijastui poikien käytöksestä. Ihan kuin oltaisiin pahanteossa!
Niin kuin kai olivatkin? Muutamien mielestä. Pojatkin tiesivät ja tunsivat, että tuo asia pitää tehdä varkain ja salaa. Arttukin tunsi, vaikka uskalsi viedä kotiinsa kuitenkin tuollaisen levyn. Se ei ollut siellä aivan tuntematon tavara.
Varoitukset eivät olleet menneet kuuroille korville, vaan pojat tunsivat liikkuvansa heikoilla jäillä? Pelotti?
Sama "vika" täällä. Samoin olen huomannut eräänkin kerran esim. hedelmäpelien kanssa. Matkoilla on mukava olla vapaammin...
Miten noin lyhyeen kirjoitukseen oli saatu sisältymään paljon asiaa?
Jos sen lukee pikaisesti läpi, siitä jää varmaan se oikein tuntuma, vl-mäisin tunne. Mutta kun sitä miettii tarkemmin, kirjoituksen antama elämäntyyli ja -malli nousee tarkemmin esille. Eikä se ole mielestäni kaunis eikä houkutteleva!
Tämä oli ma_ria mainio kommentti. kiitos.
Kerrohan mitä syntiä niissä sitten on ja kaiken lisäksi asiaa hoidetaan oikein "keskusjohtoisesti" stalinistiseen malliin. Mielipiteesihän sinä esitit
Voi yksinkertaisuus että voi olla heikkoa itsetuntoa ihmisillä, kun asioita ei pystytä päättämään itse tämmöistäkään asiaa.
Siis mitä syntiä siinä on??
On olemassa hyvin paljon kiehtovia piirrettyjä. Eikä siinä mitään paha ole vaikka niissä olisi vähän huonojakin asioita siis mitä ei oikeassa elämässä saa tehdä. Tällaisessa tapauksessa aikuisen tulee ohjata ettei tuollai saa tehdä !! jne
Kun rajataan lapsilta todellisuus elämässä niin lapset eivät ole koskaan elämässään päässeet sisään oikeaan elämään vaan voivat sitten pahoin, ovat häirikköjä ja uskonasiatkin loppujen lopuksi jäävät johonkin taka-alalle kun kasvetaan aikuisiksi! Kielletään koko asia ja pahimmissa tapauksissa jopa kirotaan vanhemmat uskonasioilla painostamisesta ja elämän pilaamisesta.
Mielestäni ne piirretyt elokuvat eivätkä muutkaan ole syntiä. Tuossa jutussa vain annetaan ymmärtää niin, että se piirrettykin olisi pahasta ja sitä ei pitäisi lainata saati katsoa.
Poika tavallaan tietää ettei elokuvia pitäisi katsoa, ja epäröi lainaamisen kanssa. Tietää asian vääräksi, ja silti tekee niin, siksi joutuu vilkuilemaan ja toimimaan vaivihkaa. Pojalle se on siis "syntiä", koska on ehkä opettettu niiden olevan pahasta.
Vaikka omassa kodissa se sallittaisikiin, niin on saatettu kertoa etteivät kaikki sitä hyväksy, ja joutuu vaivihkaa toimimaan kun lainaa ja palauttaa ettei kukaan näe. Siis joillekkin "syntiä", ei kuitenkaan kaikille. Ainoat tietenkin jotka asiaan saattaisivat reagoida olisivat vl-uskovaiset ihmiset, tuskin muut siitä piirretyn lainaamisesta välittäisivät.
Hyvä analyysi sinulta.
Toit esiin sen, kuinka kierolla tavalla näihin epämäärisesti formuloituuihin tarinoihin on kytketty liikkeessämme laajasti käyttössä oleva sairaalloinen syyllistäminen jolla syyllisyydentunto kytketään asioihin joihin se ei lainkaan kuulu.
tarina on erittäin arveluttava, siinä tehdään juuri kuten täällä yksi kirjoittaja totesi:
" ... lasta opetetaan, että
-tottele
-älä kysele
-ei tarvtse esittää mitään perusteluja
-ei asioita tarvitsekaan ymmärtää."
Tuolleiselle aateperustalle rakennetaan diktatuurit, henkinen ja hengellinen terrori ja kaikenlainen mielivalta.
Tämä ei ole raitista kristillisyyttä vaan kieroontunutta pseudo-hengellisyyttä.
d. hän katsoi piirretyn, mutta ei kehdannut sanoa koska ei ollut saanut ketään tukemaan ajatustaan sen katsomisesta
Vastaus hyväksytty :)
että se kirjoitus oli varmaankin aika nuoren kirjoitus, jopa saattoi olla lapsen kirjoitus?
Muuten olen sitä mieltä,että olette te aikamoisia saivartelijoita!
Olen ottanut sen huomioon. Mutta en usko, että ihan lapsi osaisi kirjoittaa noin "monipuolisesti" ja vihjaillen.
Saivartelija olen. Sen tunnustan julkisesti. ;(
Aikuisen, akateemisen koulutuksen saaneen kirjoittama. Valitettavasti.
Katkeruus on maailmassa hyvin yleellistä ja harmiteltavaa...!!!!
Tämä saa perheet jakautumaan kahtia. Monessa siionissa osa katsoo ja osa ei videoita/dvd. Ihmetyttää, että tällaisesta asiasta on tehty uskon kysymys. Sisältö ratkaisee niin videoissa/dvd, kirjoissa, musiikissa jne. Aikoinaan oli päivämiehessä kirjoitus tästä videoasiasta ja silloin puhujalla oli tälläinen ymmärrys.
Miten nyt monissa jutuissa mennään äärimmäisen tiukkaan linjaan. Itse olen 70-luvulla kokenut ja on se tuntunut ahdistavalta. Nykyisin omat nuoret ovat paljon avoimempia ja vapaammin uskomassa. He katsovat videoita/dvd, enkä ole huomannut uskonelämää huonontavan. Päinvastoin ei heillä ole hinkua katsella sopimattomia, kun on lupa katsoa sopivia.
En enää ymmärrä näitä uskonasioita. Miksi menee uskomisen vapaus ja luoteta omaantuntoon ?
Sama jakava hämmentävä linja nähtiin jo PM musiikkiteemanumerossa
SRK 70 lukuun perustuvilla vanhentuneilla kannanotoillaan aiheuttaa uskovaisten välisiin suhteisiin hämmennystä ja jakaa porukoita
90 luvulla käynnistynyt liikkeen halvaantuneiden järjettömien sääntöjen alasajo ja terveen järjen voittokulku on nyt vastatuulessa
ja taas meille opetetaan , armon vuonna 2005, "uskon asiana" että uskovainen ei katso piirrettyjä videoita saati osallistu klassisen musiikin konserttiin
PANKAA sinne PÄIVÄMIEHEEN PALAUTETTA!!!!
Kun meidän siionin keskusteluillassa todettiin, että kaikki muut paitsi itse kuvatut videot ovat syntiä ja kehotettiin ihmisiä kantamaan ne pikimmiten roskiin jos sellaisia kotoa löytyy, luulin kysymyksessä olevan meidän siionin oman kotikutoisen uskonkappaleen. Onhan sisällöltään moitteettomat videot jo aikaa sitten ihan virallisinkin kannanotoin hyväksytty veeällien keskuuteen ja elämä niiden kanssa on ollut jokseenkin vakiintunutta.
Ei sitten vissiin ollutkaan. Lienee meneillään jokin kurinpalautuskampanja. Jos on, niin eikö se pitäisi kertoa suoraan? Että nyt pelätään meidän veeällien elämän luisuneen liian leväperäiseksi ja on katsottu tarpeelliseksi korjata kurssia. Silloin tietäisimme, missä mennään ja mistä on kysymys.
Parhaassa tapauksessa syntyisi aito ja realistinen keskustelu joka voisi jopa saattaa asioita oikeisiin mittasuhteisiin ahdistuneiden pelkojen ja epämääräisten vihjailujen sijasta.
"Onhan sisällöltään moitteettomat videot jo aikaa sitten ihan virallisinkin kannanotoin hyväksytty veeällien keskuuteen "
Näihin maallisiin asioihin EI tarvita minkään instanssin hyväksyntää! On hätkähdyttävää, että meidän pitää kysyä lupa "moitteettomiin" asioihin joltakin "instituutiolta". Siis meidän, aikuisten ihmisten?
Hämmästelen tätä touhua, ja pyörittelen päätäni. Samalla jauhetaan tuota omavanhurskasta lausetta "Siionin rakkaudesta", jolla legitimoidaan epävakaiden ja vinoutuneiden persoonallisuuksien harjoittama terrori.
Missä Luther on? Auta!
mielestäni pitäisi tarvita. Rauhanomainen keskustelu aiheesta on asia erikseen.
Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että ihan niin yksinkertaisia kuin uskonpuhdistajan mielestä, asiat eivät meillä vl-liikkeessä aina ole olleet.
Mutta viittauksellani yleisesti hyväksyttyyn asiaan tarkoitin tässä yhteydessä sitä, että olisi luullut olevan kysymyksessä vl-kontekstissa selvä asia, kun se on jo kertaalleen joksikin "nähty".
Ainakin toisin päin tuo logiikka toimii; kireä näkemys ei hevillä lievene, koska asia kerran "on niin nähty".
Olen samaa mieltä, että kireät ei helposti hellitä. Ollaan tiukasti sitä kireää mieltä.Esim.koulussa järjestetään lapsille vaikkapa teatteriesitys. Meidän perheessä olemme sopineet, että koulussa järjestettyihin juttuihin lapset osallistuvat. Osa perheistä on eri mieltä eli ei osallistu. Nämä erimieltä olevat ei varmasti taivu ja ovat sitä mieltä, etä meidänkin pitäisi toimia heidän mukaisesti. Mielestäni tiukkojen ihmisten mielipide ei todellakaan ole aina oikea.Ei tietenkään meidän väljemmin ajattelevienkaan. Itse tulee araksi kyseenalaistaa asioita. Näin ei saisi olla. Uskominen tulisi ola iloinen ja vapaa. Kuunnella omantunnon ääntä eikä aina olla varuillan ja epäluuloinen.
asia pitäisi olla.mutta ei se siltä vaikuta jos lapset ahdistuu jostain piirretyn dv,n lainasta.
Ja olen samaa mieltä siitä että kouluissa osallistumis päätöstä vl-lasten kohdalta ei saisi yksipuolisesti ratkaista aina se tiukka ei kanta.Se kanta monesti kuitenkin on vähemmistönä.
Ja olisi kiva kuulla mitä pahaa on katsoa joku lasten piirretty,tai luonto ohjelma,onko vieläkin vallalla käsitys että lapsia pitää varjella kaikelta liikkuvalta kuvalta,ettei se jossain vaiheessa riistäydy johonkin porno kautta väkivalta elokuviin.Kyllä tämä video dvd netti ja tv asia pitäisi pohtia kiihkottomasti terveesti ja järkeä käyttäen.Tuntuu joskus että sitä taitoa ei tiukkapipoilla ole, järkevä keskustelukin tyssää siihen paikkaan kun mainitsee sanan elokuva.
Kyllä täällä Lutheria tarvittaisiin! Ei riitä, että hänen kirjoituksistaan otetaan vain ne kohdat, jotka tukevat yhden seurakunnan löytymistä ja sille kuuliaisuuden osoittamista.
Hän on kirjoittanut muutakin, sellaista mitä esim. Maria on täällä lainannut.
Kumpi voittaa, jos yhtenäisen seurakunnan edellytys ja ehdoton armoevankeliumi ovat vastakkain?
Lutherilla voitti onneksi ehdoton armo pelastuksen tiellä. Vaikka entinen hengellinen koti joutui sen valossa huonoon asemaan, peräti hylätyksi. Ei ollut hänellä kuuliaisuutta! Ei.
palstalla enää ollenkaan nämä tiukkapipot,juttelin kerran erään sellaisen ns tiukkiksen kanssa ja mainitsin tästä palstasta hän sanoi oitis että ei siellä kannata käydä ja katsoi epäuskoisesti kuin kysyen et kai vaan ole käynyt siellä.
En tiedä mikä on virallinen kanta näihin palstoihin,mutta hänen mielestään oikeat uskovaiset ei täällä käy.
Tähän ketjuunkaan ei ole tullut yhtään puolustavaa kirjoitusta kyseiseen kirjoitukseen,josta voisi päätellä että valtaosa ei käy täällä.
Mitä tulee tuohon lasten piirrettyyn miksihän kyseisellä perheellä ylimalkaan oli dv laite mitahän he siitä katsoivat.Olisi kyllä hyvä tietää mitä pahaa on lasten piirretyssä.
Totuushan on se että liian tiukassa kurissa ja liian tiukoissa säännoissä elävät ovat itsenäistymisen tullessa kaikkein pahimpia mennään elokuviin ja törttöillään mielin määrin,otetaan ilo irti,eli ei niillä säännöillä varjella nuoria.
Voi kun näihin tiukkapipoihin ei tarvitsisikaan törmätä ei täällä netissä eikä todellisessakaan elämässä, heiltä kun ei saada mitään lisäarvoa ei maalliseen eikä hengelliseen elämään, vaan päinvastoin.
Uskon elämä ilman näiden lakihenkisten alati valvovaa epäolennaisuuksiin suistunutta silmää on - ah - niin paljon vapaampaa ja oikeampaa.
Silloin saamme keskittyä uskon kannalta olennaisiin asioihin, kuten nyt vaikkapa omantunnon peilaamiseen kymmenen käskyn valossa, niinkuin Luther kehottaa muuttumattoman Jumalan Sanan mukaisesti.
Eikä meidän niin rajallista aikaa ja energiaa tarvitse tuhlata "dvd piirrettyjen elokuvien meillä katsotaan - teillä ei katsota -" turhauttaviin väittelyihin, joilla ei siis uskon elämän kannalta ole
HÖYKÄSEN PÖLÄHDYKSEN PIENINTÄKÄÄN MERKITYSTÄ!
Voit olla osittain oikeassa. Minunkaan lähipiirini tiukkikset eivät luultavasti kukaan käy täällä.
Tämähän on turhaa, aiheuttaa turhia ajatuksia ja pohdintoja. Sellaiset ovat perinteisesti olleet vältettäviä asioita. Mielilause voisi olla: "Turhat kysymykset hylkää" ja "Varo ämmien juttuja ja jaarituksia".
Asioiden monipuolinen mietintä ja keskustelu ovat naisten lörpöttelyjä, joita ei kunnon miehet, varsinkaan oikeat hengenmiehet, ei suostu edes kuuntelemaan. Eivätkä sallisi muillekaan?
Mikä vanhakantainen asenne, jonka muutamat naisetkin ovat omineet itselleen ja puolustavat tätä kunnon perinteistä miehistä tarkastelukulmaa!
Mutta ollaan me täällä ja keskustellaan ja keskustellaan ... niin kauan kuin aiheita riittää ... ja niitähän riittää. (Onneksi täällä on miehiäkin seassa! :))
"Mitä tulee tuohon lasten piirrettyyn miksihän kyseisellä perheellä ylimalkaan oli dv laite mitahän he siitä katsoivat"
asiaan on otettu tässä ketjussa kantaa: lähes kaikissa pc- ja kannettavissa tietokoneissa on cd/dvd-asema
ihan tällainen luonnollinen selitys asialle löytyy
Olet oikeassa. Minäkin yritän karttaa niitä tiukkapipoja, muttei aina onnistu. Pitää sitten vain pysytellä kaunisilmatänään-jutuissa ja väistyä taaemmaksi vähin äänin...
Antaa heidän kauhistella rauhassa maailman pahuutta ja epäuskoisten kamaluutta. Omia ajatuksia ei voi paljastaa. Siksi heidän seuransa on niin rasittavaa...
Se on aivan varmaa, että perheet jakaantuu ja kyräilyä tulee välille. Tuohan oli näkyvissä jo poikien suhtautumisessa toisiinsa ja muihin. Ei sellainen tule tyhjästä. Jos ollaan avoimia ja rehellisiä, niin vapaus säilyy.
Ei ole turhaan mainittu, että kun vääryys saa vallan niin rakkaus kylmenee. Se vääryys on juuri sitä vaatimusten ja ihmissäädösten tuomaa ehdollisuutta uskomisessa. Se vie rauhan, vapauden ja ilon. Juuri ne jotka on parasta uskomisessa!
Minusta voisi alkaa julistuksessa korostamaan toinen toisemme ja erilaisuutemme kunnioittamista. Vanhemmat ovat kaikki keskenään erilaisia. Yksi jaksaa paneutua lasten- ja nuortenkirjallisutten ja kuvamateriaaleihin toinen ei. Erilaiset vanhemmat ovat kukin vastuussa oman lapsensa kasvattamisesta. Kammottaisi ajatus jostain kolhoosi-lastenkasvatuslaitoksesta, jossa tehtäisiin kaikki keskimääräisesti, eikä kukaanolisi henkilökohtaisesti vastuussa mistään.
Luulenpa, että Jumalan kuva meissä ihmisissä toteutuu juuri siinä, että olemme erilaisia!
näinhän tämä olisi pitänyt kertoa
poika huomaa kirjastoautossa piirretyn dvd levyn
hän katsoo takaa elokuvan selostuksen
hän kysyy kaveriltaan olisiko hei tämä sopiva katsottavaksi
yhdessä he katsovat sen olevan sekä kiintoisa että sopiva
poika menee kotiin ja näyttää dvdtä äidilleen joka myös tarkastaa takaa selostuksen
äitikin toteaa dvd:n olevan ihan sopiva
toinen poika tulee kylään ja sanoo että hei muuten katsotaankos nyt se dvd
ja he katsovat sen yhdessä hyvällä mielellä äidin tieten ja luvalla
poika palauttaa dvdn ajoissa kirjastoautolle ettei tule myöhästymissakkoja
loppu
Miten käytännönläheinen ja lämmin kertomus olikaan tuo sinun tekemäsi!
Tuollaisen lukisin mielelläni lapsille. Siinä näkyy luottamukselliset välit aikuisten ja lasten välillä. Se lisää turvallisuuden tunnetta ja tuo hyvää fiilistä koko perheelle. Ei ole viemässä mihinkään pahuuteen. Ei valehteluun, salailuun eikä pelokkuuteen.
Melkoinen vastakohta alkuperäiselle!
kun lapset ovat yhdessä arvioineet levyn sopivuutta, se lainataan. Äiti arvioi takatekstiä, ja jos se tuntuu hänestä sopivalta, katsotaan yhdessä aikuisen kanssa. Jos tarina saa esimerkiksi väkivaltaisia tai muuten vahingollisia käänteitä, äiti keskeyttää katsomisen ja keskustelee yhdessä nähdystä lasten kanssa.
Harkinnnan mukaan katsomista jopa jatketaan tai tarina jätetään kesken ja sovitaan, että sen katsomista harkitaan esimerkiksi, kun ikä on tullut lisää.
Ainakin tuttavaperheessä käy kuulemma joskus niin, että sensuuri iskee kesken videon katsomisen. Tai ikärajaa sovelletaan tiukemmin kuin tarkastajat.
Tietystikään aikuinen ei voi aina olla katsomassa intensiivisesti yhdessä lasten kanssa, mutta ainakin sivusta katsottuna vaikuttaa aika hyvältä käytäntö, että vanhemmat seuraavat ensimmäisellä katselukerralla tuotteen sisältöä. Sama pätee lastenkirjallisuuteen!
ei suinkaan loppu vaan välinäytös (siirtymä)
yöllä toni pyörii sängyssä
aamulla kertoo omalle äidille mitä katsoi artun kotona artun äidin luvalla
tonin äiti soittaa arton äidille kun lapset on laitettu kouluun
puhelinkeskustelua, tonin äiti vastustaa kovasti ja artun äiti puolustaa hyvää dvd:tä, inttämistä
kumpikin pitää päänsä ja puhelu päätetään
soitetaan vielä isälle töihin mitä on tapahtunut, kauhistelua
sitten tulee sunnuntaiseurat, tonin äiti ei enää vastaa artun äidin tervehdykseen, isät vaan nyökkää toisilleen ja antaa naarasleijonien raadella hiljaa toisensa
puheen jälkeen tonin äiti menee mikrofoonille ja ilmiantaa artun äidin seurakunnalle
arvannette lopun...? jos joku haluaa niin kirjoittakoon onnellisen lopun edeltävät osat. viimeinen osa on:
artun ja tonin äidit katsoo yhdessä piirrettyjä ja syövät sipsejä, lapset on koulussa
Me ollaan niin arkoja ja pelokkaita ettemme rohkene ilmaista käsityksiämme emmekä koskaan lähetä palautetta.
Siitä voisi joutua erotetuksi, ymmärrät kai.
Tuo oli mielestäni todella hyvä käytäntö. Minä olen jo kokenut senkin, että lapset oikein odottavat ja houkuttelevat minut katsomaan kanssaan jotain filmiä. Olen "opettanut" heidät siihen. Katsomme yhdessä ja keskustelemme aiheesta ja tapahtumista. Se on itsellekin antoisaa. Siten lapselle oudot ja epäselvät kohdat tulevat turvallisesti käsitellyiksi.
Siksikin olen erittäin kummastunut tuosta ko. kirjoituksesta, koska itse olen toiminut toisin. Ja nähnyt sen hyväksi. Osa lapsista on jo aikuisia.
mahtumaan omia videokuvia ja digikuvia. Myös opetusmateriaalia on dvd-levyillä.
Onhan sanottu että itse koneet eivät ole pahasta, vaan se ohjelma mitä suurimmaksi osaksi esim. tv:stä tulee.
Ei minun mielestäni vl-perheiden lapset kovin ahdistuneilta näytä, paljon tasapainoisempia ovat kuin ne lapset,jotka joutuvat kodeissaan katselemaan televisiota ja pelaavat tietokoneilla väkivaltapelejä.
Tässä on kasvattajilla suuri vastuu, minkälaiset elämäneväät saavat kodeissaan.
Uskovaisilla vanhemmilla vastuu on mielestäni vielä suurempi,koska sellaisilta joilla ei ole uskontuomaa ymmärrystä oikeasta ja väärästä, ei voi sitä vastuuta odottaakkaan.
Älä ole siitä ihan noin varma?
Koululla kävi torstaisin kirjastoauto, josta sai ruokavälitunnilla lainata. Uskovaiset pojat, nelosluokkalaiset Toni ja Arttu, kävivät myös kirjastoautossa. Artulla oli kainalossaan Aku Ankkoja, Tonilla pari Lucky Lukea.
- Täällä on uusia DVD-levyjä, Arttu huomasi.
Pojat selailivat levyhyllyä, Arttu poimi hyllystä levyn.
- Voisikohan tämän lainata, hän mietti ja vilkuili ympärilleen.
Toni ei sanonut mitään.
- Minä taidan lainata tämän, Arttu sanoi.
- Tuletko katsomaan illalla?
- En tule! Eikä lainata yhtään mitään, lähdetään äkkiä pois, sanoi Toni viimein.
- Miksi niin? kysyi Arttu.
- Shht, ei puhuta noin isoon ääneen, nyt äkkiä pois, Toni kuiskasi
Arttu katseli vähän aikaa kummissaan, mutta jätti kirjastoautoon kaikki lehdet sekä levyn ja lähti Tonin perässä pois.
Kotona äiti kysyi Tonilta olivatko oliko pojat käyneet kirjastoautossa koulun pihalla.
- Ei, vastasi Toni.
- Eikö se käy aina torstaisin? Kai te nyt joitakin DVD-levyjä sieltä lainasitte tai sarjakuvia, äiti kysyi.
- Ei, ei, ei ja vielä kerran ei, älä puhu siitä enää! huudahti Toni ja piteli korviaan ikään kuin merkiksi äidille, ettei tämä enää kyselisi.
Illalla nukkumaan mennessä äiti kävi Tonin huoneessa, seisoi vähän aikaa sängyn vieressä ja alkoi jutella uusista luistimista ja muista mukavista asioista.
- Kun päivällä kävitte siellä kirjastoautossa, niin mitä siellä oikein tapahtui? äiti sai viimein kysyttyä.
- Ei mitään, Toni vastasi.
- Varastiko se Erno taas sinun kirjastokortin?
- Ei, ei sellaista. Ei puhuta siitä, äiti.
Sängystä rupesi kuulumaan nyyhkytystä.
- Jouduitteko lumipesuun, oliko ne yläasteelaisia? kysyi äiti ja silitti Tonin hiuksia.
- Ei ne…
- No?
- Ne siellä…
- Kerro vaan, rohkaisi äiti.
- Ne siellä palstalla, puuskahti Toni itkun keskeltä.
- Niin siellä Suomi24 vanhoillislestadiolaisuuspalstalla? hoksasi äiti hetken päästä ja ei voinut olla hymyilemättä.
- Niin ne.
- No mitä siellä palstalla? uteli äiti.
- No kun tämä juttu tulee Siionin Kevääseen ja se porukka siellä palstalla aina niin kovasti arvostelee meitä ja kaikkia sinunkin puheita… Kun käytiin kirjastoautossa, niin kaikki meni muuten hyvin, mutta Arttu sitten ei muistanutkaan, että ei saa käyttää kysymyslausetta varsinkaan konditionaalin kanssa kertoessaan lainaavansa DVD:n. Ja sitten se vielä vilkuili samalla ympärilleen niin… en minä jaksa enää, sai Toni selitettyä itkun keskeltä.
- Ei meidän tarvitse välittää ollenkaan siitä porukasta, äiti tyynnytteli.
- Eikö oikeasti.
- No eihän nyt toki rakas lapsi. Se on ihan kiva porukka siellä, mutta joillakin heistä on ollut pienenä leikkikalut patterin välis… öh, tuota, niillä joillakin on ollut vähän vaikeampia asioita joskus aikaisemmin elämässään, niin että he tarpeettomasti peilaavat kaikkea julkaisuja ja muita vähänkään, mikä tuntuu virallisemmalta, siltä pohjalta, että kaikista löytyy kannanotto tai linjanveto.
- Eikö se ollutkaan kannanotto liikkuvaa kuvaa vastaan, kun Arttu tänään sekosi sanoissaan ja sitten ei lainannuttukaan DVD:tä? Toni kysyi.
- Höpsis, kaikkea se ihmisen mielikuvitus teettää, äiti sanoi ja alkoi nauramaan.
- Kun tiesimme, että juttu kirjastoautosta tulee Siionin Kevääseen, päätimme Artun kanssa, että lainaamme DVD:n juuri sen takia, että ne palstan porukat eivät saisi mitään aihetta kuvitella, että meidän perheessä on jotakin liikkuvaa kuvaa vastaan. Ja ajattelimme olla tarkkoina sanamuotojen kanssa, että he eivät epäilisi sinun ja isän kasvatusperiaatteita. Mutta koko homma meni pieleen, kun se Arttu meni sanomaan niin.
- Kuulehan Toni, ei sinun olisi tarvinnut miettiä asioita ollenkaan noin monimutkaisesti. Se on aikuisten oma vika, jos heidän ajattelunsa on noin tarkoitushakuista kuin se tuolla palstalla on. En minäkään siitä ajatusmaailmasta kaikkea ymmärrä, mutta varmasti isompana sinä opit vähän enemmän ymmärtämään tätä maailman menoa ja tuollaisten ajatusten syntyyn vaikuttavia tekijöitä.
- Eikä minua olisi edes yhtään kiinnostanut katsoa jotakin DVD:tä tänään, jatkoi Toni.
- Asia on niin, että me itse sen päätämme, mitä katsomme tai katsommeko ollenkaan. Ei ihmisen tarvitse heittäytyä kaiken maailman harrastuksiin miellyttääkseen vain muita, lähinnä erilaisista lähtökohdista olevia aikuisia. Kaikkiin harrastuksiin ei tarvitse ottaa edes mitenkään jyrkkää kantaa puoleen ja toiseen ja siitä huolimatta voi olla ihan vapaasti harrastamatta. Eikä kaikkea pienten lasten valintatilanteita ja niistä kertovia kirjoituksia tarvitse ylihengellistää, niin kuin monet tekevät sillä palstalla.
- Mitä se ylihengellistäminen tarkoittaa? Onko niissä DVD:ssä jotenkin liikaa hengellistä? Toni kysyi.
Äiti ei voinut olla enää nauramatta.
- No, se voi olla vähän pitkä juttu tai en osaa sitä hyvin selittää. Mutta lyhyesti sanottuna kun usko ja elämä liittyvät toisiinsa ja kun mietitään miten arjessa me uskovaiset suhtaudumme erilaisiin tilanteisiin, voidaan mennä äärilaitoihin ja unohtuu se kultainen keskitie. Ei minun ymmärtääkseni niissä DVD:ssä ole sen enempää hengellistä kuin esimerkiksi jääkiekon pelaamisessa. Mutta totta puhuen DVD:ssäkin on monenlaisia filmejä. Olen joskus, vähän nuorempana, nähnyt sellaisen filmin, joka olisi kannattanut jättää katsomatta, koska siinä oli paljon sellaisia asioita, joita ei tarvitse olla uskovaisten elämässä. Joku voi pitää sitä hyvänä viihteenä, mutta ajattelen, että kun ei ole pakko niitä katsoa, parempi on kun ei tuollaiseen viihdemaailman sisälle sukella. Kun olen tätä mieltä, minua saatetaan pitää ajastaan jäljessä olevana vanhana hupakkona, mutta olkoon sitten niin. Monissakaan kodeissa ei katsota ollenkaan DVD:tä ja se voi olla tosi hyvä periaate. Tätähän ei kannattaisi kirjoittaa ollenkaan Siionin kevääseen, kun näitä sanoja jotkut lukevat niin paljon rivien välistä, mutta menköön tämän kerran.
- Miksi siitä DVD:stä meuhkataan siellä niin paljon, tarviiko sitä noin vakavasti ottaa? Toni kysyi.
- Jaa, kunpa sen tietäisikin. Tämä voi kuulostaa typerältä, mutta ehkä joillekin toisen uskovaisen epävarmuus ja varovaisuus kaikissa uusissa ilmiöissä koetaan jotenkin uhkaksi omalle ajattelutavalle tai arkisistakin asioista on vaikea puhua asiallisesti, koska ihmisten lähtökohdat ovat niin erilaiset ja maailmat näyttävät sen vuoksi niin erilaisilta. Saattaa olla, että joillakin on aivan aito huoli omasta ja läheistensä uskomisen asioista, mutta mistä kaikki johtuu, on jo vaikeampi ymmärtää, kun emme tunne noita aktiivisia kirjoittajia ja heidän taustojaan. Osa on tietysti ihan tarkoitushakuista vedätystä. Ehkä se on niin, että tuolla palstalla äänekkäimpiä ovat ääri-ilmiöt. Monet, jotka eivät koe asiaa ongelmaksi, eivät edes lue noita juttuja. Vähän on sellaisia ihmisiä, joilla on mahdollisuus töikseen kirjoitella, analysoida ja vaihtaa mielipiteitä netissä. Asioista tietysti kannattaa aina puhua, jos ne mietityttävät. Kun minulla ei ole täydellistä ymmärrystä kaikista maailman asioista, juttelen niistä muiden uskovaisten tuttujen kanssa. Sillä tavalla tulee monta hyvää kokemusta. Mutta välillä täytyy käydä töissä ja koulussa, joskus pelaamassakin. En minä noita DVD:tä niin paljon mieti, eikä sinunkaan tarvitse.
Toni katseli pitkän aikaa ikkunasta verhojen välistä näkyvää kuutamoa ja kääntyi sitten äitiin päin.
- Ensi torstaina lähden Artun kanssa luistelemaan. Enkä käy sitten kirjastoautossa ollenkaan.
olla sitä ns. kultaisen keskitien näyttämistä ja oikeaa asioiden pohdiskelua?
Siispä me, joiden taustalla kummittelevat patterin välissä olevat lelut tai toisten liian kireät pipot, voimme mennä peilin eteen ja miettiä sitä miksi sieltä katselee huolestuneet kasvot.
Miksi poskessani on mustelma? Aiai, sehän oli sitä kun joku rakkaudessaan sanoi tappaneensa myrkkykärpäsen, jottei se purisi minua. Myöhemmin tosin todettiin, ettei sellaista ollutkaan?
Kirjoitus oli hyvä jos ei huomioida kohtaa. jossa kaveri keksi hätävälheen, ettei voi tulla kun tekee läksyjä. Olen jo pitkään seurannut nuorten talostelua. Siinä on merkkejä maallistumisesta, jotka eivät kuulu kristitylle. Nuoret kokoontuvat katselemaan porukoissa viihteellisiä ja sielunelämää vahingoittavia DVD elokuvia. Jo videoihin hyväksyvä suhtautuminen oli minusta virhe, en tarkoita itse kuvattuja videoita. Onko se vapautta jos sielunviholliselle annetaan vain lisää valtaa uskovaisten keskuudessa. Hyvin hälyyttävät merkit ovat nähtävissä näissäkin kirjoituksissa. Eikö Saaraäidin neuvot olekaan enää tärkeitä. Uskon "kuuliaisuus on parempi kuin uhri ja perempi kuin oinasten lihavuus" Ja vielä minä sanon VALVOKAA!!
valvokaa ettei kenkään teitä eksyttäisi!!!
nyt tässä on sellaisen vaara!!!
!!!OIKEA SUHTAUTUMINEN VIDEOIHIN ON ETTÄ:!!
videoelokuvat sinänsä ei ole mikään synti
vaan
!!SISÄLTÖ RATKAISEE!!!
kirjoitit: "Eikö Saaraäidin neuvot olekaan enää tärkeitä."
Mitä tarkoitit? Lähes kaikki tämän otsikon alle kirjoittaneet noudattavat tässä asiassa "Saaraäidin" neuvoja, eli piirretyt DVD:t on arvoitava sisällön mukaan.
Tuo Siionin Kevään kirjoittaja poikkesi yleisesä linjasta, mutta annetaan se hänelle etulahjana anteeksi. Rakkaus rakentaa.
"Tuo Siionin Kevään kirjoittaja poikkesi yleisesä linjasta, mutta annetaan se hänelle etulahjana anteeksi."
Jos nämä kirjoitukset ovat elävän uskon hedelminä, niin kyllä Siionissa on tapahtunut liberalisoitumista. En pidä sitä kovinkaan terveenä merkkinä entisten Pyhien kannanottoihin verrattuna, kannaottoihin, asioista jotka on nähty vahingollisiksi Herran Siionissa. Onko suurtakaan eroa katsella DVD:ltä maailmallisia elokuvia, (en nyt tarkoita piirrettyjä) kuin katsella samoja elokuvia televisiosta? Ohjelma vain kulkee rilaista johtoa pitkin. Kun pirulle antaa pikkusormen se vie pian koko käden.
Tuota tänne on kaivattukin. Lienetkö kuullut sen ja tulit sitten feikkinä tai pellenä leikkimään? Pilaamaan hieman-tiukempien mainetta?
Tuollaisen rohveetan puhetta eivät korvani oikein kestä. Missä sitten vika piillee? Onko oikeasti kyseessä ns. terveellinen oppi, jota julistat?
Mitä tekemistä tällä on opin kassa? Kyllä Jumalan Valtakunnassa terveellinen oppi on aina ollut raamatunmukaisena esillä, ei se voi joistakin nettikirjoituksista muuttua, tai jos muuttuu, suuri vika on silloin tapahtunut.
Näin ne entiset Pyhät mm. opetti:
"On liikuttavaa vastuuntuntoa niillä vanhemmilla, jotka tilaavat lasten oman lehden kaikille lapsille, kahdeksankin vuosikertaa SAMAAN perheeseen. (Päivämiehen pääkirjoitus 1978)"
Kuten huomaat, niin Pyhässäkin on pahaa. Oli vain yksi Pyhä paheeton ihminen, ja se oli (ja on) Kristus. Jos väität muiden opetusta erheettömäksi, niin teet tyhjäksi Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen. Kysymys ei ole siis ihan pienestä asiasta.
Ne entiset Pyhät, kuten Paavali, Luther ja Laestadius eivät paheksuneet kyllä DVD:tä tai piirrettyjä - ainakaan minun tietääkseni. Ketä muita Pyhiä tarkoitat? Onko perspektiivisi kuinka monen vuoden, vuosikymmenen, vuosisadan vai vuosituhannen mittainen?
Sen sijaan Paavali nimenomaan kehotti "uudistumaan" ja "muuttumaan" ja etsimään sitä mikä on hyvää. Meille on annettu järki ja Pyhä Raamattu ja Pyhä Henki, ja niiden avulla voimme yhdessä tutkailla maailman menoa turvallisin mielin, kaiken pahuuden keskelläkin.
Rakkauden neuvo Jaakolle: tarkistapa Raamatustasi ajan kanssa Jumalan Valtakunta -käsitettä.
katsopas tämän ketjun viestejä Jumalan valtakunnasta. Siellä on kristillinen näkemys: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000012695877
Paavali opettaa, että Jumalan valtakunta = rauhaa, iloa ja vanhurskautta.
Jumalan valtakuntaa ei voi eikä pidä samaistaa mihinkään maalliseen, ajalliseen tms. instituutioon. Erityisesti tarkoitan tällä vanhoillislestadiolaisuutta ja rauhanyhdistystä.
Jumalan valtakunta on aina oikeassa. Siksi että se on puhdasta Jumalan valtaa, ja Jumala ei ole väärässä.
Mutta maanpäällinen seurakunta, taisteleva, piskuinen on täällä ajassa sielunvihollisen tärvelemä ja siksi hyvin erehtyväinen. Serakunta on aina alisteinen Jumalan Sanalle. Kuten Luther sanoo: ""Ei ole muita kuin yksi ainoa varma tuntomerkki, josta saatat tietää, missä Kristus ja hänen kirkkonsa ovat. Se on tämä tähti, pyhä evankeliumi. Kaikki muu on pettävää ja harhaanjohtavaa. Mutta siellä, missä evankeliumia julistetaan, siellä täämä tähti loistaa, se on varmaa, siellä myös varmasti löydät kirkon, olkoot sitten vaikka Turkissa, Venäjällä, Böömissä tai missä tahansa." Näin Luther selittää loppiaisen tekstiä.
Ja toisessa kohtaa Luher opettaa: ""Raamatun tulee olla hallitsevana ruhtinattarena: sitä on kaikkien alamaisesti kuunneltava ja noudatettava. Ei sen mestareita, oikojia ja tuomareita, vana aivan yksinkertaisesti sen todistajia, oppilaita ja tunnustajia tulee kaikkien olla, olkoot he paaveja, luttereita, augustiinuksia tai vaikkapa enkeleitä taivaasta".
mikä terveellinen oppi kieltää katsomasta lasten piirrettyjä vaikka se kulkeekin elokuvan nimellä.Mikä ylimalkaan tekee liikkuvan kuvan mielestäsi synnillisemmäksi kuin em sarjakuvalehden kerroppa se.Ettei vai sinullakin ole oma ajattelukykysi herpaantunut sen vuosikymmenien televisio kielteisyyden takia.
Luuletko tosiaan että säilytät lapsesi ja nuoresi uskomassa sillä että estät heitä katsomasta kuvaa joka liikkuu,luulen nimittäin että kaikkein halukkaimin video ja dv vuokrapalveluita käyttävät ne uskovaisen kodin nuoret joiden kotona on niihin suhtauduttu kaikkein kielteisimmin.
Yritä nyt ymmärtää että SISÄLTÖ RATKAISEE EI SE LIIKKUUKO SE VAI EI.
Mitäkö tekemistä opin kanssa? :O
Jos se on terveellistä oppia, että puhutaan kuuliaisuudesta saaraäidille ja siitä, että se uhria parempaa, niin se on oppia minun mielestäni. Oppia siitä, mitä uskovainen tottelee ja tekee, jotta olisi oikea uskovainen.
Siinä on perusopetusta uskossa elämisestä! Mutta onko se oikeaa opetusta, oikeaa oppia, jos kuuliaisuutta on osoitettava tuollaisille seurakunnan neuvoille?
Ostin lapsillemme "Olipa kerran elämä" -DVD sarjan, josta olin nähnyt vilauksen joskus ala-asteella kaverin luona. Piirretty sarja esittää ihmisen elinten toiminnot ja elimet selkeänä ja kiinnostavana satuna.
Alkutekstien/hieman vieraan kuuloisen musiikin jälkeen on useassa jaksossa esitty kehon toiminta. Lapsen luontainen uteliaisuus ihmiskehon toiminnasta tulee samalla täytetyksi.
Nytkin lapset kaivelevat lumihangessa kun katsoivat sarjasta jakson sydän: lumilinna on komentokeskuksena ja viestinviejät sieltä singahtelevat viesti kourassaan. Hauskaa näkyy olevan.
Mielestäni lapset ovat saaneet hyviä virikkeitä leikkeihinsä. Hieno asia kun on hyviä DVD-levyjä!
Toisaalta: Raamatun tapahtuviin perustuvat Disneyn Egyptin prinssi ja Joosef tuntuivat aika vierailta, lähinnä keskeisessä asemassa olevan musiikin vuoksi. En niitä viitsinyt näyttää lapsille vaikka itse katsoinkin.
Mitä vanhempaa materiaalia löytää, sitä harmittomampaa. Uudempien kanssa saa olla tarkkana. Siksi olisi hyvä nostaa esiin vaikka sitten SRK:n julkaisuissa ihan konkreettisia esimerkkejä siitä että on olemassa ihan ok materiaalia. Mutta eikös kohta joku saa siitä jo listan "vl-tarkastuksen hyväksymä tms.".
Joo, oletteko huomanneet että ruokalistoillekin on jo tullut uskonnon mukaan laitettu uusi ruokatyyppi? Juutalaisilla on kosher muonat ja ja lestadiolaiset saa tilata ruokalistasta niitä rivejä joissa lukee perässä maininta "vl". Siinä saa olla tarkkoja, jotkut jos syö muuta kuin tuota vl-motodin mukaista ruokaa niin saa vatsanväänteitäkin. Ja hei, on ameriikassa tutkittu juttu!
Esim. kaikki vanhat Disneyn piirretyt ovat ihan ensiluokkaisia taiteen tuotteita. korkealatuisesti tehtyjä, söpöjä, vanhanaikaisia, sinfoniaorkesteri taustamusiikkisia, opettavaisia, humoristisia. Bambi, Lumikki, Tuhkimo, Kaunotar ja Kulkuri, Topi ja Tessu, Prinsessa Ruusunen, Aku Ankat, Mikki Hiiret, Kilpikonna ja Jänis...
Uudet Disneyt taas ovat järjestään sellaisia, etteivät ole meillä menneet sensuurin läpi.
Muumit ovat suositeltavia, samoin Myyrät ja muutkin tsekkianimaatiot.
Samoin ei-piirretyt Peppi Pitkätossut, Saariston lapset, Vaahterämäen Eemeli ym. Astrid Lindgrenin kirjojen pohjalta tehdyt lastenelokuvat.
Sitten on myös sellaisia esim. Disneyn piirrettyjä, jotka on tarkoitettu kielten opiskeluun; hauskaa ja tehokasta!
on paras. Ja Viiru & Pesonen.
Hyviä piirrettyjä ja elokuvia on kasoittain. Kokemuksesta tiedän.
Tuo on aina vaarana, jos aletaan toisilta epävarmoina kysellä, mitä saa tehdä ja mitä ei. Varmemmat ja vallanhaluisemmat ottavat toisen omantunnon taskuunsa ja määrittelevät mitä voi katsoa. Ei kuulosta hyvältä eikä oikealta. Tietysti keskustelu tasavertaisina uskovaisina on ihan eri asia. Silloin päädytään oikeisiin ratkaisuihin.
Minä olen törmännyt sellaisiin tv-vl:iin, jotka "tietävät" tasan tarkkaan, mitä sieltä voi katsoa! Siis he osaavat määritellä sisällön ja voivat neuvoa jopa toisia. Kuulostaa tutulta! Raja vain on jossakin muualla kuin muilla.
Joskus muinoin saatettiin esim. kysellä, mitä muita lauluja kuin Siionin Lauluja voi hyvällä omallatunnolla hyväksyä. "Taivas on sininen ja valkoinen" meni muistaakseni läpi Jämsässä talvipäivillä...
Jostakin kumman syystä nämä tiukkikset tietävät tv:n ohjelmien sisällön. Ovatko he itse niitä katselleet? Kuitenkin kieltävät muilta.
Hämmästystä aikoinaan herätti Päivämiehen pääkirjoitus jossa teilattiin Mej Gibsonin Jeesus-elokuva. Pääkirjoituksen toimittajalla tuntui olevan tarkka tietämyt ohjelmasta, jonka hän sitten kielsi muilta. Joku saa katsoa, joku toinen ei. Kysy seurakunnalta kuka saa ja kuka ei?
Juttu edustaa sellaisia vastuuttomia ja demorallisoivia kasvatukellsia "periaatteita" että tästä asiasta olisi syytä ilmaista paheksunta Siionin Keväästä vastaavalle päätoimittajalle:
Marja-Liisa Sivula
kustannustoimittaja
Siionin Kevään päätoimittaja
020 765 9025
[email protected]
Onko kenelläkään tiedossa jutun kirjoittajan nimeä?
sivula on ihan hyvä tyyppi mutta taitaa olla puristuksessa siellä firmassa. ei oo vapautta tehdä työtä siten kun haluaa
Jos on väärin sanoa kirjoittaja, niin poistakoon moppi tämän viestini.
Se on Topi Linjama.
Minä en tunne häntä, joten tämä ei ole häntä vastaan, vaan sitä tyyliä vastaan, jolla vl-lapsia pitäisi kasvattaa oikeassa uskossa.
..rajoittava kannanottokin voitaisiin ihan hyvin jo kumota aikansa fossiilina. Olen ihan samalla linjalla DVD: luvallisuudesta ja vielä joutais TV:kin pannasta, koska aika moni uskovainen kuitenkin sitä katsoo jopa omasta tai naapurin telkkarista. Minusta on ihan turhaa saivartelua se, että DVD:ssä voi valita sisällön. Ei TV:stäkään ole pakko katsoa kaikkea mitä sieltä tulee. Itse ainakin katsoisin ihan mielelläni kaikenlaisia dokumentteja ja vanhoja elokuvaklassikkoja.
Aloittaja (x-vl?) lukee taas kovasti rivien välistä ja ?????? (hmmm... vl2003?) syyttää häntä totisesta rivienvälilukijaisuudesta. Teenpä oman yhteenvetoni.
Siionin kevään kirjoitus ei varmaankaan ole mikään "linjanveto" tai "virallinen kannanotto". En myöskään kuitenkaan usko, että sen tarkoitus on saada vain lukija pohtimaan piirrettyjen DVD:ien "tarpeellisuutta" (sanalla on erityisvivahde, johon palaan myöhemmin). Jutun sanoma on aika selvä, piirrettyjä DVD:itä kehotetaan olemaan lainaamatta ja katsomatta, eikä siihen johtopäätökseen tarvita monimutkaista rivien välistä lukemista tai erityistä ryppyotsaisuutta.
Lapsena opin, että jos jokin asia ei ole "tarpeellinen" tai "ilmankin tulee toimeen", se tarkoittaa ilman muuta ettei sitä ole tekeminen (vai jättikö lapsi pohdinnan ja punnitsemisen aiheettomasti väliin?) Noita ilmaisujahan voisi soveltaa niin moneen asiaan. Kummasti vain teemme paljon asioita, jotka eivät ole tarpeellisia - mutta joista ei kuitenkaan sanota että ne "eivät ole tarpeellisia". :)
Sulle on näköjään tärkeää tietää, kuka kirjoittaa ja vastaa. Itsekin kai vaihdat nimimerkkiäsi ja väriäsi kameleontin lailla?
Hyvä toteamus, että olet törmännyt minuun aiemminkin tyyleineni. Niin on varmaan joku sinuunkin ja laittanut viestinkin samoilla sanoilla. Koska osaat sen soveltaa tähän!
Parempi ja selvempi olisi paljastaa itseään kuin repiä vaatteita toisen päältä!
Kutsuitko minua kehiin?
En tule enää, ainakaan sinun kanssasi, jos tyylisi on entinen.
arvella.
Avaus ei ole millään logiikalla x-vl:n.
Taas ????? on nimimerkki Einari, johon tutustuimme jo Päivämiehen musiikkinumerokeskusteluissa. Hän kirjoittaa tässä ketjussa usealla nimimerkillä.
Vl2003:n näkemykset ovat Einarin kanssa samansuuntaisia, mutta vl2003 on fiksu kaveri, pysyy asiassa ja perustelee näkemyksensä. Eikä ivaten pilkkaaa keskustelukumppaneitaan kuten Einari.
Oho, reaktioista päätellen kevytmielinen nikkien pohdiskelu olisi saanut jäädä viestistäni pois, pahoitteluni.
Hassua että vain viestini alkuosa keskustelija-arvioineen on saanut kommentointia, vaikka sen oli tarkoitus olla täysin sivuseikka koko viestissäni.
Olen samaa mieltä. Se että joku asia mainitaan uskovaiselle tarpeettomaksi, tarkoittaa, että emme halua olla sitä tekemässä/itsellemme hankkimassa.
"Tarpeeton" on meidän kielellämme paheksuttava.
Lieväkin kiintyminen tarpeettomaan osoittaa maailmanmielisyyttä. Ja se on paha asia.
Asioita ei kuitenkaan kutsuta tarpeettomiksi tai tarpeellisksi loogisesti sillä perusteella, ovatko ne oikeasti ihmiselle tarpeettomia tai tarpeellisia. "Tarpeeton" on nimitys juuri tietyille yksittäisille asioille, joita jotkut paheksuvat.
Tarkoitus lienee keskustella avauksen aiheesta eikä arvailla kirjoittajan henkilöllisyyttä? Menit tosiaan väärille urille. Saat anteeksi minun puolestani. :)
Mitä muuhun viestiisi on sanomista, niin kirjoitit asiallisesti, vaikka et ymmärräkään meitä rivienvälistälukijoita.
Olemme myös mielestäsi ryppyotsaisia! Taidat itse olla vielä siloposkinen ja kirkasotsainen?
Olisipa helppo elää, kun olisi tuollaiset luonteen lahjat. Käy melkein kateeksi!
Tarkoitit varmaan sanoa, että kaikkea ei tarvitse ottaa tosissaan, vaan kulkea aina oman harkinnan jälkeen. Tuollaiset jutut voi lukaista välipalana ja unohtaa saman tien? Niinkö sinä teet?
Niin taidan minäkin tehdä ja lopettaa tämmöiset höpötykset, kyselemiset ja lukemisetkin.
hihhulainen sellaista ole sanonut?
Taisin kirjoittaa omia ajatuksiani ja oikoa mutkia liian suoriksi.
Ei hän niin sanonut, joten otan sanani takaisin. Korjaan, että vain itse alan ajatella vähitellen tuolla tavalla kuten kirjoitin.
En halua olla ryppyotsainen, enkä saivartelija enkä nipottaja enkä ... jne.
Tunnistan minäkin tuon termin "ei tarpeellinen". Sillä todellakin tarkoitetaan että asia on jokseenkin torjuttava ja syntiä, joskaan ei ihan niin pahaa syntiä kuin jokin suoraan synniksi määritelty. Se on siis synnin lievempi aste.
Jos et ole samaa mieltä, mietipä voitko tehdä niitä asioita joita "ei pidetä tarpeellisena", vapaasti valiten sen mukaan mikä on oma kantasi, joutumastta silmätikuksi siionissa.
"Ei tarpeellinen" on esimerkki uskovaisten elämässä sovelletusta kielenkäytöstä, joka on sukua George Orwellin totalitaristisen yhteiskunnan "kaksoiskielelle". Asioilla on hiukan erilaiset merkitykset kuin miltä kielen sana ensi kuulemalta vaikuttaa... Kieli on osa SRK-laista vallankäyttöä.
"Kieli on osa SRK-laista vallankäyttöä."
Itse asiassa kieli on yksi merkittävistä vallankäytön välineistä, oli kyse ihan mistä asiasta tahansa. Mieleen tulee Norman Faircloughin mainio kirja "New Labour, New Language?", jossa kirjailija analysoi Tony Blairin johtamaa työväenpuoluetta ja sen käyttämää kieltä Britanniassa. Oli aika hämmästyttävää huomata, että ko. puolueen politiikka jatkaa monissa asioissa Thathcerin aikaista oikeistopolitiikkaa ja eroaa muutenkin suuresti perinteisistä työväenpuolueen arvoista. Kuitenkin, suurimmaksi osaksi pelkällä kielenkäytöllä, suuri yleisö saadaan voitettua tämänkin asian taakse. Onhan se hienompaa sanoa, että meillä on nykyään "elinvoimainen, moderni New Labour" kuin "me teemme nykyään sitten oikeistopolitiikkaa". :-)
Joka tapauksessa, termi "ei tarpeellinen" on ihan pesunkestävä eufemismi ja tarkoittaa asiaa, joka ei ehkä ole syntiä, mutta josta kuitenkin katsotaaan hyväksi varoittaa, niin kuin tässä ketjussa onkin tullut jo ilmi useaan otteeseen.
Kielen kaksoismerkitykset tulevat oikein hyvin esiin vaikka nuorten puhetta kuunnellessa. He kai ovat niitä, jotka uusintavat kieltä. Korvaani on pistänyt verbimuotojen uudenlainen käyttö, pääverbiä ei enää taivuteta vaan se on perusmuodossaan. Pronominien taivutus ja käyttö on erilaista, esim sanan kuka tilalla käytetään sanaa ketä.
Kukapa ei tietäisi, että vähän hyvä on oikeastaan erittäin hyvä. Siisti on nykyään hieno, mainio. Entäpä sitten se v-alkuinen "joka toinen" sana? Ajan myötä siitä varmaan tulee neutraali vahvistussana.
Uskonnollinen kielenkäyttö on oma lukunsa. Siitä on tehty tutkimusta, joka olisi varmaan mielenkiintoista lukea, jos käsiin osuisi.Lestadiolaiset puhuvat Kaanaan kielestä. Vallankäytön välineeksi minun on sitä vaikea mieltää, ennemminkin se luo yhteenkuuluvuuden tunnetta ja turvallisuutta. Tuosta vallankäyttö-merkityksestä kuulisin mielelläni enemmän joltakin.Jos viitsit vastata tai vaikka avata uusi keskustelu, kun tämä on aika täysi jo. Ja taitaa olla off-the topic!
nyt kelpo hihhulaisen nimimerkkiin ??????, jonka tässä ketjussa esittämiä näkemyksiä tunnut kritisoivan.
Kävi vähän niin kuin pitkässä avioliitossa: keskustelu polkee paikallaan kun minä luulin, että sinä luulit, että minä luulin... jne. :)
Mielenkiintoinen aihe ja kirjoitit siitä hyvin.
Yhdyn JIAn ehdotukseen, sorvailepa uusi avaus tästä aiheesta!
Kielen ja vallan suhde on todella mielenkiintoinen asia, ja voin kyllä tehdä avauksen siitä (tosin paremmalla ajalla, nyt en ehdi paneutua tarpeeksi). VL-liikkeessäkin käytetään paljon valtaa kielen välityksellä (niin kuin kaikissa yhteisöissä tehdään), joten juttua varmasti syntyisi. Jos/kun tällaisen avauksen teen, toivon vain, ettei koiralauma hyökkää välittömästi haukkumaan "vikovaa mieltäni". :-)
Anteeksianto vastaanotettu.
Mitä tulee muuhun viestisi sisältöön, niin olet ymmärtänyt jotenkin väärin. Lainailin ?????:n kielenkäyttöä ja totesin itse, ettei kirjoituksen tulkitseminen DVD-kielteiseksi vaadi "ryppyotsaisuutta ja saivartelua".
"Koiralauma" voi kyllä hyökätä. Mutta jos ei mieli ei ole vikova, niin silloinhan se hyökkäys ei oikeasti osu hyökkäyksen kohteeseen. Vastuu tilanteesta on hyökkääjillä.
Olisi mielenkiintoista keskustella siten, että puhuttaisiin ongelmallisesta asiasta eikä yritettäisi kääntää sitä asian esittäjän persoonaan liittyväksi ongelmaksi.
Aihe joka tapauksessa on kiinnostava, joten odotellaan!
En ole kritisoinut yhtään ????:n viestiä. Joku toinen on tehnyt niin. Vain se ilmoitus, että kirjoitin ko.tekstin kokonaan, oli hänelle, ilman mitään arvostelua!
En sotke kelpo hihhulaista enkä häntä toisiinsa.
Mutta viittaus avioliittoon on hyvä. Tullut todeksi jo tänäkin päivänä täällä. ;)
Siinä ei ole mitään outoa, että ymmärsin väärin. Jos olisi ollut toisin, niin se olisi ihmeellistä, kerrassaan uskomatonta, melkein ainutlaatuista. ;)
Minua kehuttiin aikaisemmin ymmärtämättömäksi. Sitäpä hyvinkin olen, kun en päässyt lopullisesti selville, kenelle tässä ”taas sama juntti eri nickillä” –spekulaatioissa on jaettu risuja ja ruusuja. Siihen voin yhtyä, että vl2003 on fiksu kaveri. Joskus muistelen hänen kirjoituksiaan lukeneeni. Tällä kertaa tuskin on Einari ajellut höyryjunalla. Minulla ei ainakaan ole kunniaa tuntea häntä, eikä hänen kirjoituksiaan. En ole muistaakseni tuohon kuuluisuuteen tällä palstalla törmännyt.
Mutta kuka sinä olet? Tuli heti mieleen 8 nickiä, jotka sopivat juuri sinun tyyliisi. Muita sinun tyylilläsi kirjoittavia nickejä ovat Bjarne, Sauli, Timo, Heidi, Henrik, Matti, Arto ja Tarja? Kerro nyt reilusti kuka heistä olet vai oletko kaikkia noita yhtä aikaa?
Kerron sinullekin suoraan, etten ole väitellyt kanssasi tässä ketjussa, jos olet ollut koko ajan samalla nikillä. En edes siinä viestissä, jonka laitoin ns. viidennen version kohtaan. Joku toinen on ollut asialla. En tiedä kuka.
Mistä tiedämme, vaikka itse hihhulainen on liikuskellut linjoilla... ;)
Se oli tuo taidat –nimimerkki, jota myös kuvittelin höyryjunaexpertiksi, siis höyryjunista aikaisemmin kommentoineelle, jolle kysymykseni oli tarkoitettu. Hän näyttää ihastuneen Einariin niin kovasti, että näkee häntä kaikkialla. Kaikesta päätellen et ole sama kirjoittaja? Sinunkin kirjoituksissasi on jotain tuttua, mutta ei nyt siitä sen enempää.
Laitoin vain selityksen siksi, kun joku arveli toisaalla minun kritisoineen sinun viestejäsi.
En ole "taidat" -kirjoittaja.
Tarkoitinkin nimimerkki Einoa. Hänet sinulla nimimerkki ??????? on varmaan suurikin ilo tuntea!
Suora kysymys johon odotan suoraa vastausta: kiistätkö?
Vaikenemisen tulkitsen myöntymiseksi.
Olinkin jo lähes varma, että tuosta tyylistä ei voi erehtyä. Eli se jota tarkoitin, olikin nimimerkki Eino eikä Einari.Tämän ketjun kiihkeät kysymysmerkkirivit loppuivat kuin seinään tuon tosiasian tultua ilmi. Se oli Einon vastaus.
Ei se nyt sinänsä niin tärkeä tieto ole, mutta nimimerkkikirjoittajien tunnistaminen on yksi hauska sivujuonne keskustelussa. Olen kehittynyt siinä aika hyväksi, kuten taaskin huomaa. Toisaalta tämän ???????/Einon tyyli on niin poikkeuksellinen, että siitä ei juuri voi erehtyä. Eino todella tulee kuin höyryjuna, haukkuu kaikki vähänkin toisella tavalla ajattelevat hengästyttävällä tempolla pystyyn, tajuaa poikkeuksetta jokaisen asian hiukka vierestä ja sitten puksuttaa pillit viheltäen ohi!
On niitä helposti tunnistettavia muitakin.Mm. entinen nimimerkki Reinhard paljastuu viimeistään kolmannessa virkkeessä, käyttipä mitä vaan nimimerkkiä.Samoin Kicki 112. Kaikkia en viitsi tässä edes paljastaa.
Tunnistin heti tuon ???????/Einon toisenkin kirjoituksen tässä ketjussa, elikkä otsikolla kolmas versio tai sinne päin. Myöhemmin hän myöskin itse kertoi että oli sen kirjoittanut.
Pitäisi kai ottaa netti mukaan seuroihin ja töihin, että pystyisin sinun kanssa leikkimään ja pelaamaan esimerkiksi bingoa tauotta. Mitä Einarit, Einot ja Eskot ovat sinulle tehneet, että nostat heidät näiden - ah niin rakastettujen, mutta kiisteltyjenkin - julkkisten, reinhardin ja kickin rinnalle? Mitä merkitystä sillä on, vaikka olisin itse Erkki?
Salapoliisintyösi on aika vakuuttavaa, koska löysit tästä ketjusta muitakin minun kirjoittamia viestejä. Jos haluat etsiä vielä uusia kirjoituksiani tästä ketjusta, voin antaa sellaisen lisävinkin, että niissä on nickinä neljä kappaletta kysymysmerkkejä.
Kun puhutaan Siionin keväästä – siis lasten maailmasta – ja rivien välistä lukemisesta, olen oppinut tässä keskustelujen lomassa jotakin. Olen vähän oppinut lukemaan rivien välistä. Jos minun tyylini on ollut hiukan provosoiva, kun vihjailin tarkoitushakuisesta kirjoittelusta, niin mitä sitten yleinen keskustelun taso on ollut? Tässä keskustelussa on puhuttu mm. taikauskosta, tiukkapipoista, vinoutuneiden persoonallisuuksien harjoittamasta terrorista, diktatuurista, henkisestä ja hengellisestä terrorista, kieroutuneesta pseudo-hengellisyydestä, eristäytymispolitiikasta ja joukkojen autoritäärisestä hallinnasta. Minäkö ainoastaan ymmärsin kaiken väärin? Vaikka keskustelun sävy ei tunnu enää hätkäyttävän ketään, on ainakin minulla vaikeuksia löytää siitä yhtymäkohtia lasten maailmaan ja lapsenmieliseen uskomiseen.
Ehkä tämä palsta ei sittenkään niin kaukana ole lasten maailmasta. Tämä on kuin yksi iso hiekkalaatikko. Mutta minunlaisia keskustelijoita ei taideta kaivata. Laatikossa tykätään vain samalla tavalla leikkivistä. Sotkin ehkä leikit pahastikin, mutta uudet leikit on jo käynnissä.
Huomasitko, että kovan höryämisesi ja asian vierestä höpöttämisesi ohessa jätit vastaamatta itse kysymykseen.
Se minua tässä kiinnosti.
No, asia tuli Eino kuitenkin selväksi.
Lopettakaa tuon idioottimaisen, vanhanaikaisen lehden tilaaminen, niin olette PALJON FIKSUMPIA!
Viestissäsi oli monta kohtaa, joita en allekirjoita.
Lehti ei ole idioottimainen eikä vanhanaikainen. Minusta ei tule lainkaan fiksumpaa, vaikka en sitä tilaisikaan.
Arvostelusi ei ollut kovin fiksua.
esimerkkisi ei liikoja kannusta! Sinä et kai ole kyseistä lehteä lukenut... mutta missä on fiksuus?
Törmäsin tähän palstaan vahingossa. Tosi mielenkiintoista keskustelua - aivan tavallisen evankelis-luterilaisenkin kannalta. Katson paljon tv:tä, mutta suren sen tuomaa turmelusta. Meillä on kotona enää yksi alaikäinen, joka ei saa yksin katsoa sarjoja, vaan aina joku aikuinen on hänen seuranaan. Silti törmään päivittäin tv:stä poimittuihin "totuuksiin", jotka aiheuttavat aina uusia keskusteluja. Olette kaikki, vähemmän tiukkapipoisetkin oivia kasvattajia. Uskon, että teitä seuraa siunaus elämässä!
Enpä tiedä miten osuvia tuollaiset ylistykset ja yleistykset ovat? Kukin kuljemme tietämme niiden varustusten kanssa, jotka olemme Luojaltamme saaneet lisättynä ympäristön antamilla kuorrutuksilla. Jotkut mallit ja käytännöt ovat selkärangassa tietämättämme ja joitakin voimme työstää jopa älyllisen kapasiteettimme avulla.
Varmasti täällä on oivia kasvattajia. Minäkään en uskaltaisi toisin sanoa. Voihan olla, että tuollainen tyyli, josta jotain kritiikkiä itsekin kirjoitin, on sopiva ja tarpeen jollekin. Tarkoitan tuota varovaista ja pelokasta linjaa elämisessä. Jotain hyväähän siinäkin on, ettei ryntäile kovin kiivaasti uusiin asioihin, esim. juuri piirretyt dvd:t.
On väärin, että toisia pakotetaan sellaisiin asenteisiin, jotka tuntuvat vierailta, ei välttämättä syntisiltä. Toiseen suuntaan pakottaminen on myös väärin.
Miksi katsot paljon tv:tä, jos koet sen tuovan turmelusta? Olisiko parempi valita sellaisia ajanviettotapoja, jotka eivät sitä tuo?