Ongelmani; Itken vähäisimmästäkin asiasta. Siis en yleensä jos joku ihminen on ollut minulle jotenkin 'ilkeä' tjtn. vaan koska minusta tuntuu että minua kohdellaan jotenkin...erilailla.
Olen siis 14, alan aina itkeä koska minulla on paha olla. Syömishäiriö, kaikki muu elämässä huonosti. OIKEASTI huonosti, ei niinkuin teinit valittaa. En tunne kateutta muita kohtaan kun heillä on ns. parempi elämä, vaan ajattelen etten hyvää elämää ansaitse, olen huono jne. ja tästä tulee taas paha olla ja alan itkeä.
Poden myös jonkinmoista ihmiskammoa, pelkään ja kartan sosiaalitilanteita, johtuu että alan heti ajatella että kaikki muut ajattelevat minusta pahaa.
Juuri näissä sosiaalisissa tilanteissa joissa ihmisiä on ympärilläni, alan pelätä, jos joku nauraa minusta tuntuu kuin hän nauraisi minulle. Näin varsinkin suunnilleen saman ikäisten ihmisten kanssa. Voisiko juontaa jotenkin koulukiusaamisesta, minua on kiusattu kolmannelta luokalta lähtien koulussa ja muuallakin eikä minulla ole ystäviä.
Sosiaalisissa tilanteissa minusta tuntuu että kaikki kohtelevat minua jotenkin erilailla kuin muita, jotenkin kuin pikkulasta. Varmaan koska ovat nähneet kuinka alan itkeä lähes ilman syytä, koettavat kohdella 'nätisti' ja alan taas itkeä.
Miten tuosta ainaisesta ihmiskammosta ja itkemisestä pääsee eroon?!
Olen siis 14, alan aina itkeä koska minulla on paha olla. Syömishäiriö, kaikki muu elämässä huonosti. OIKEASTI huonosti, ei niinkuin teinit valittaa. En tunne kateutta muita kohtaan kun heillä on ns. parempi elämä, vaan ajattelen etten hyvää elämää ansaitse, olen huono jne. ja tästä tulee taas paha olla ja alan itkeä.
Poden myös jonkinmoista ihmiskammoa, pelkään ja kartan sosiaalitilanteita, johtuu että alan heti ajatella että kaikki muut ajattelevat minusta pahaa.
Juuri näissä sosiaalisissa tilanteissa joissa ihmisiä on ympärilläni, alan pelätä, jos joku nauraa minusta tuntuu kuin hän nauraisi minulle. Näin varsinkin suunnilleen saman ikäisten ihmisten kanssa. Voisiko juontaa jotenkin koulukiusaamisesta, minua on kiusattu kolmannelta luokalta lähtien koulussa ja muuallakin eikä minulla ole ystäviä.
Sosiaalisissa tilanteissa minusta tuntuu että kaikki kohtelevat minua jotenkin erilailla kuin muita, jotenkin kuin pikkulasta. Varmaan koska ovat nähneet kuinka alan itkeä lähes ilman syytä, koettavat kohdella 'nätisti' ja alan taas itkeä.
Miten tuosta ainaisesta ihmiskammosta ja itkemisestä pääsee eroon?!
Vastaukset 2
Vanhimmat
se on vaan teiniangstia
Minulla oli muutama vuosi sitten itkuisuutta, mutta kun popsin mielialalääkettä niin eipä enää itkettänyt. En nyt aivan suhteettomasti itkenyt, mutta kumminkin epätavallisen paljon suomalaiseksi mieheksi.