Asioiden käsitteleminen?

ne käsittelemättömät tunteet, jotka yrittää unohtaa, putkahtavat jossain elämänkriisissä ulos - kun psyykkiset turvarankenteet pettävät. Siksi ne tunnetilat on silloin kriisissä hyvä käydä esim. ammattilaisen kanssa läpi.

Lapsuudessa koetut kriisit esim. vanhempien avioero voi myöhemmässä elämän kriisissä ilmetä esim. tuskaisena tunteena ja itkeskelynä, jollei sitä ahdistusta ole purkanut silloin lapsuudessa.

Usein myöhemmässä kriissä voi tulla myös positiivisiakin tunteita lapsuudesta ulos, ja tästä onkin tullut varmaan sanonta "itkin ja nauroin yhtäaikaa" tai oli kauheaa, kun ensin oli paha olo ja itketti ja heti perään hyvä olo ja nauratti. Eli kriisi voi puhkaista herkälle ihmiselle määräaikaisen "mieliala-aaltoiluhäiriön", mikä sitten tasaantuu kriisin jälkeen.

Siinä nyt aloitusta pohdinnallesi "käsittelemättömistä/käsittämättömistä" asioista ja tunnetiloista. Käsitteleminen parhaimmillaan on sitä, että menneet käsittelemättömät tunnetilat käydään uudestaan läpi kokemalla ne tunteet ihan kongreettisesti: itkien nauraen, huutaen ... Tämä "käsitttelyaika" on yleensä hyvin raskasta aikaa ihmisille ja läheisillekin ja se aika voi muuttaa koko ihmisen elämän suunnan.

Tsemppiä - t. keski-ikäinen :)

Kehotan ehdottomasti menemään ammattiauttajalle! Lapsuudessa koetut,käsittelemättömät asiat voivat johtaa persoonallisuushäiriöön,joka kokemuksesta voin kertoa ei ole kiva asia.Mene hoitoon ennen kuin on myöhäistä.

Tuossa oli jo pari hyvää vastausta eikä niihin mitään lisäämistä.

Toteamuksesi että, 'ja psyykkinen kehitys kait jonkun verran vielä kesken', särähti kuitenkin korvaani joten en voi olla puuttumatta siihen.

Eli lausahduksesta tulee aivan kuin käsitys että psyykkinen kehitys olisi jokin, joka olisi jossain tietyssä iässä, pituudessa tms. valmis. Tavallaanhan niinkin on, psyykkinen kehitys on silloin valmis kun on niinsanotusti kaksimetriä multaa päällä.

Mutta asiaan: Ihmisen psyykkinen kehitys on jatkuva prosessi, toki siitä voidaan eroitella erilaisia vaiheita ihan valinnan mukaan esimerkiksi, leikki-ikä, koululais-ikä, varhaispuperteetti jne. Eri kehitysvaiheita voidaan sitten kuvata tietynlaisin kuvauksin, kuten itsenäistymisvaihe, pesänrakennusvaihe jne.

Halusin tämän tuoda esille Sinulle, koska olet ilmeisen aidosti kiinnostunut ihmispsyykkeestä. Asiasta on erinomaista kirjallisuutta esimerkiksi lukion psykologian oppikirjat käyvät hyvin ensitiedoksi ja kirjastosta löydät varmasti lisää eritasoista kiinnostavaa luettavaa aiheesta. Usein psykologian opiskelu autta parhaiten oman mielen tutkimuksissa.

Kun oppii analysoimaan, jäsentelemään saamaansa tietoa ja ajatuksiaan ja tuntemuksiaan ne eivät edes peloita niin paljoa (ja omasta kokemuksesta sanon, terapeutin kanssa on siten helpompi työstää omia tunteitaan.)

Lähinnä käsitteleminen on samanlaista kuin jätteidenkäsittely. Roskat heitetään pois ja unohdetaan täysin jonnekin kaatopaikalle mutta ongelmajätteille pitää tehdä jotain ettei ne tule haittaamaan elämää.

"Roskaongelmat" on sellaisia jotka kuitataan sanomalla "mitä vitun väliä?" ja hymyilemällä tai irvistämällä päälle.

Ongelmajätteet... niitä pitää katalysoida, tarkkailla, koittaa tehdä niistä normaalia jätettä. Parhaassa tapauksessa se mitä seuraa on hiukan elämänkokemusta ja muisto joka ei lähde mutta silti se on vain muisto joka ei vaikuta.

Eristämistä, tunnistamista, oikealla tavalla käsittelemistä, järkeistämistä.

Pelkkä unohtaminen on huono koska alitajunnan kautta asiat pyrkii pintaan. Jopa niin että käyttäytyy häiriintyneesti eikä huomaa että miksi.