ujot huom!

ollut vaa pakko hyväksyä ku olen aina ollu ujo/hiljanen,en tästä oo muuttunu miksikään.haluisin kyl olla rohkeampi mutta en uskalla muuttua,en tiedä mitä oikeen pelkään.missä tilanteissa sä oot erityisen ujo?

Eikös tuossa sinun kirjoituksessasi ollut jo eväät aika pitkälle tuon ujouden kanssa?

Tuohon arvostukseen... minä itse taas arvostan ihmisiä joiden ei tarvitse pitää meteliä itsestään. Hallittu ja hillitty olemus on paljon mielenkiintoisempi kuin se hölöttävä ja äänekäs yli-energinen.

sun kannattaisi kääntää katseet pois omasta itsestäsi ja mennä vain rohkeasti sekaan kaikenlaisiin tilanteisiin, jotka ehkä vaativat hieman puheliaisuutta. Jos sun on todella vaikea avata suutasi porukassa, vieraassa tai tutussa, niin anna itsesi vaan olla hiljaa, äläkä koko ajan mieti, että kun pitäisi sanoa jotakin. Kavereiden kanssa voit vaikka ihan jutellakin ujoudestasi ja sillä tavalla hieman vapautua siitä.

Itse kävin muutama vuosi sitten psykologin luona juttelemassakin muutaman kerran ujoudestani ja ehkäpä se auttoikin. Mutta eniten ehkä kumminkin auttoi se, että tietoisesti pohdin syitä ujouteeni ja sitä kautta opin käsittelemään sitä.

Myös aloitettuani uudestaan opiskelut ja saatuani siten lisää itsevarmuutta, olen muuttunut itse asiassa aika paljonkin. Oma epävarmuuteni liittyy suurimmaksi osaksi siihen, etten usko olevani tarpeeksi älykäs, joten kaikenlainen opiskelu/lukeminen on saanut minut itsevarmemmaksi. Kaiken tämän myötä tapahtunut iloisempi ja avoimempi asenne on saanut miehet kiinnostumaan, joka tietysti antaa uutta pontta itsetunnolle.. :)

Eli kaikki vaikuttaa kaikkeen.. Anna ihan rauhassa ajan kulua ja elät vain rohkeasti, niin se itsevarmuuskin kasvaa huomaamatta siinä sivussa.

Ja kysy, jos tulee jotakin mieleen.. :)

No mutta, sehän vain stressaa hirveästi jos yrittää liikaa muuttaa itseään tai olla väkisin "puhelias tai sosiaalinen". Tämän tosin jo varmaan tiesitkin.

Itse olen kokenut helpottavana muihin ujoihin tutustumisen, joten samaa ehdotan sinulle. :) Heidän kanssa on helpompi tulla toimeen, ja samalla se toimii ikään kuin "vertaistukena".

ei se mun menoa hidasta...olen mielestäni oppinut hyväksymään ujouteni osana minua itseäni. Pienenä kyllä häpesin ujouttani, ja tunsin aivan kuten sinä nyt. Jossain vaihees kuitenkin rupes tympimään se, että ihmiset piti mua heikkona ja ujona, ja saivat mut aina tuntemaan itseni huonommaksi. Vähitellen aloin vaan tsemppaamaan itseäni kaikissa sosaalisissa tilanteissa, ja ikäänkuin "näyttämään" muille millainen oikeasti olen. Ehkä suakin vois auttaa se, että lisäät itseesi asteen asennetta, etkä enää anna toisten määritellä sitä millainen olet tai millainen sinun tulisi olla. Itsevarmuus tulee siinä ohessa, ja pian huomaat, että ei ne muutkaan mitään kummoisempia olleet, niinkuin aluksi olit luullut. Ota vaikka mallia vihaisista naislaulajista, joilla on oikeanlaista asennetta...

"Tiedän ihmisiä, jotka ovat ujoja ja hiljaisia, mutta silti vahvoja ja itseensä tyytyväisiä. Miten voisin saavuttaa saman?"

Ihminen joka pelkää puhua julkisesti, tai enemmänkin ihminen, joka ei uskalla puhua pelostaan huolimatta, tuskin on vahva tai itseensä tyytyväinen. Hiljainen ja rauhallinen ihminen sen sijaan voi olla näitä mainitsemiasi asioita. Hiljaisuus ja rauhallisuus eivät siis tarkoita sitä, että ihminen olisi välttämättä ujo.

Voit saavuttaa itsehyväksynnän ymmärtämällä, että ihminen saa olla hiljaa, ja että sosiaalisessa vaikuttamisessa ilman täyttäminen sanoilla ei ole itsetarkoituksellista. Kun ymmärrät, että sinun ei tarvitse puhua vain viihdyttääksesi muita ihmisiä, ujouskin katoaa. Tässä on vain kysymys itsetunnosta ja itsekunnioituksesta.

Toisin sanoen siitä, että sinun elämäntehtäväsi ei ole miellyttää muita. Ei ole olemassa ujoa luonnetta. On olemassa hiljainen luonne. Ujous ja puhumisen pelko johtuvat siitä, että ihmiset odottavat sinun olevan äänessä, toisin sanottuna tekemään jotain sellaista mikä ei ole sinulle ollenkaan luontaista.

Puhumista tärkeämpää on se, mitä sanoo, kun sanoo. Jos tarkkailet ihmisiä, huomaat että suurin osa arkisesta jutustelusta on sitä, että puhutaan paljon eikä sanota yhtään mitään. Smalltalkia todellisempaa sosiaalista taituruutta on empatia, tunneäly yleensäkin, ja muiden ihmisten kunnioittaminen sellaisinaan. Hiljaisuuden pitäminen kiusallisena on vain tottumuskysymys.