onko teillä aamumasennusta. En tunnu pääsevän siitä eroon. Syön B-vitamiinia vahvoja. Masennuslääkkeet lopetin 15 vuoden käytön jälkeen.Niiden kanssa en saaanut tehtyä mitään töitä.
aamu masennus
ei paista
72281
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Juuri tuota olen tänäkin aamuna pohtinut, että miksi juuri aamuisin on niin raskasta. Kaikki maailman murheet ja vääryydet tuntuvat kaatuvan niskaan heti silmät aukaistuani. Kun puolille päivin on itkenyt ja voinut pahoin, elämä alkaa kirkastumaan iltaa kohti.
Minä söin noin kuusi vuotta masennuslääkkeitä, mutta vuosi sitten jätin ne pois kun tuntui että elämä oli mielekästä jälleen. Myös niistä tullut hurja painon nousu oli syynä, miksi halusin niistä eroon.
Nyt tuntuu taas, että monet vastoinkäymiset ja kuristava yksinäisyys (yh-äitinä olo kahdelle menevälle nuorelle) ovat laukaisemassa uudelleen jotain, josta en tiedä miten pääsisin yli.
Aamumasennus lähtee viimeisenä. Minulla kesti ja oli niin paha, että oli tehtävä jotain. Olin varmasti vaarallinen liikenteessä ja vapaapäivät surkuttelin sängyssä puoleen päivään.
Minä latasin kahvinkeittimen jo edellisiltana ja kun vessaan piti mennä, napsasin sen päälle ja kahvikupin kanssa kylpytakissa katselemaan hetkeksi aamuteeveetä, jotenkin se riuhtaisi taas elämään. Kannattaa miettiä keinoja saada se masennus mahdollisimman lyhytaikaiseksi.
Olen kärsiny jo kouluajoista alkaen aamuväsymyksestä. Sitä ei vaan jaksa nousta peiton alta, vaikka pitäisi mennä esimerkiksi omahoitajan luo.
Ei voi olla totta!Ja minä olen vain paasannut itselleni kuinka laiska ja huono ihminen olen(ja olen varmasti sitäkin) kun aamut ovat yhtä helvettiä!
En ymmärrä kuinka voi oikeasti ola niin vaikea nousta sängystä ylös.Ja kun nousen rupeaa ahdistamaan ja pitäisi lähteä kouluun ja keksin itselleni hyvät selitykset miksei tarvitse mennä ja kun näitä aamuja on monta putkeen olo on jo äärimmäisen ahdistava.Poissaoloja kertyy ja kuitenkin haluaisin koulusta selvitä.
Aamuisin se tuntuu vaan mahdottomalta.Nyttenkin istun kotona,heräsin jo ajat sitten.Tarkoitus mennä kouluun mutten kykene.Ahdistaa.En pysty toimimaan.
Yleensä menen jossain vaiheessa takaisin nukkumaan ja nukun jopa 14-15 asti.Sitten olo on monin verroin pahempi.iltaa kohti helpottaa ja taas uskottelen itselleni että aamulla kykenen lähtemään.Ja taas sama.
Sitten kuluu pari viikkoa paremmin ja toimin kuin normaalit ihmiset.Ja taas sama rumba.Olen miettinyt unenmäärää ja tuntuu ettei mikään ole sopiva.
Tätä on jatkunut jo n.8 vuotta.Niin kauan?Kamala kun aika menee nopeasti.Ja mitä olen saanut aikaan?Enpä juuri mitään.Näin se elämä valuu.
Kiitos kun sain purkaa itseäni,helpotti tätä aamua.
x
Kokeilkaa kahvista luopumista. Ei tätä kukaan usko, mutta mulle se ainakin aiheuttaa jatkuvaa väsymystä, ei todellakaan oikeasti piristä.
ihanista unista on vaikeata herätä, itse enempi yön kukkija.
aamut on sitten ankeita...