olen jonkun aikaa miettinyt että kummalla sitä tulisi ajatella.. sydämmellä vai järjellä? jossain tilanteessa tiedät että järki on oikeessa mut kuitenkin toimii niinku sydän sanoo.. ja taas jossain vaiheessa kun on ajatellu sydämmellä ja saanu pahasti siipeensä ni haluais ajatella järjellä ja miettii mikä oikeesti olis fiksuinta mut kuitenki sitä jotenki ajattelee aina sydämmellä.. jotenki ku ajattelee järjellä ni kaikki kiva jää kesken eikä uskalla heittäityä mukaan mut jos ajattelee sydämmellä ni sit tulee just niitä pettymyksiä.. kuitenki olen sitä mieltä et ei kannata huolehtia huomisesta, elä vaan tätä hetkee täysillä.. mutta ne pettymykset hajoittaa ihmistä aika rankasti, ainakin pitemmänpäälle. tosi sekava viesti mut toivottavasti joku nyt tajus ja auttais mua joka ei tätä juttua vielä ole tajunnut..
sydän vs. järki
memmu-86
161010
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
paradoksi se onkin, että ”sydänasiat” kuten mm. rakastumiset aiheuttavat ihmismielessä ja elämässä hurjimpia (ja toisinaan kurjimpia) kaaoksia. Eikö vaan?
näinhän se on mutta olis kiva kuulla jotai syvällistä kyseisestä asiasta.. tai tuskimpa kukaan sen paremmin tajuaa näitä juttuja. "elämä on testi josta ei selvii yks ainutkaan, se testaa sun sydäntä ja siihen sä et voi vaikuttaa" niin se menee ja niin kai sen sit pitääkin.. eli täytyy kai antaa palaa vaan..
Tulisi aina muistaa, että kaikki ihmis- ja rakkaussuhteet on tarkoitettu meille opiksi meni syteen tai saveen.Luulen, että rakkausasioissa sydämen äänen kuunteleminen on tärkeintä, koska se voi viedä, vaikka sitten yhden tai monen mutkan kautta, todelliseen onneen...Katsele ympärillesi ja tarkkailepas järki syistä olevia pariskuntia...leiskuuko?Jokainen tietenkin valitsee oman tiensä.Jos haluaa elää rehellisesti,kursailematta, uskaltaa antaa tunteiden viedä, niin pelottavaa kuin se onkin.Mutta muista myös, että,mahdollisesti valmiiksi tehty mielikuvasi "ihmistyypistä" voi johtaa tunteinesi harhaan ja pettymyksen suuruus vain kasvaa...Kuuntele toisen ihmisen läheisyyttä ja kehon kieltä, tuntuuko se luonnolliselta? Huh, huh. ;)Tsemppiä vaan.
vasta 1800-luvulla ihmiset ja heistäkin vain joutilaitten pieneen luokkaan kuuluvat alkoivat pohtia onnellisuuden käsitettä ja tänäkin päivänä suuri osa vakinaisista parisuhteista maailmalla on järkisyin järjestettyjä. (avioliitot esim. islaminuskoisissa maissa, Intiassa ja muualla)
En usko, että ne suhteet ovat ilman muuta tuhoon tuomittuja.
Oikeastaan ratkaisun ei tarvitse ollakaan joko tai. Sydän ja järki tasapainossa on ihan hyvä ratkaisu.
aika syvällistä.. iso kiitos.. ehkäpä sitä sitten vaa tarkkailla omia tuntojaan ja myös sen toisen osa puolen. mukavaa loppu vuotta sinulle xxx!
Sellainen olotila, jossa ihminen tuntee itsensä onnelliseksi, mene kyllä ohi jonkun ajan kuluttua ihan itsestään.
olen samaa mieltä.. jotenkin aina luulee olevansa onnellinen mutta tajuaakin hetken päästä että se olikin harhaa ja olo oli korkeintaan iloinen.. ei mitenkään sillä että olisin masentunut tai jotain mutta se sama oravan pyörä alkaa puuduttaa. enkä kyllä usko ikuiseen rakkauteen.. aina on olemassa jotain parempaa sitä kai aina jää vain jumittamaan eikä tajua enää katsoa eteensä.. "rakkautta se ei oo"
en voisi sinua milloinkaan satuttaa, sinun ihosi tuoksu, huuliesi kosteus, tuo katseesi salaperäisyys, silmiisi vajoan huulemme kohtaa, kahden ihmisen läheisyys, ohikiitävän hetken vain me kahden kun yhdymme maailman kaikkeuteen, kun otat minut syliin tuntuu kuin sukeltaisin pumpuliin, maailma pyörii radallaan voi kuinka sinua kaipaan, olet poissa vain pienen hetken en silti malttaisi odottaa.
voiko sitä sittenkään olla?, sillä rakkaus on raatoo, se ei tapa vaan kiruttaa... sanoo hämäl. sananlasku.
minä tulen olemaan n. 7 kertaa onnellinen. Olen ollut (huom. aikamuoto)rakkaudesta onnellinen 5 kertaa ja 6. on menossa.Siten jemiksessä on vielä yksi kerta (ainakin). Onnellise´ksi minut on tehnyt leijona, 2 kertaa vaaka, kerran vesimies, kerran halvaannutti kauris ja nyt meneillään hehkuttaa rapu. Suuri haaveeni on kohdata vielä oinas, aito sellainen eikä kuu sellainen. Kaikilta olen oppinut jotain (huom. taas aikamuoto)ja nyt käyn rapukoulua, alkutentit ovat olleet vaativia, mutta valtavalla kokemuksella ja järjellä olen ne selvittänyt. Tähän mennessä lopputentti on aina ollut ylivoimainen. Totuuden nimissä on sanottava kuitenkin, että näistä kauris on ollut se "suurin".
Saturnuksen mokoma kyttää tuossa minun venuksen merkissä, eikä anna toimia vapaasti. Minä kyllä näytän sille vielä. Nyt oinaat piristyvät ja alkavat elää, jotta eiköhän jos ei tänä vuonna niin ehkä jo ensi....
kun sydämessäs säilyy vihreä oksa, niin sinne saattaa laskeutua laulava lintu
Omien havaintojeni pohjalta ja hieman yleistäen näin merkit ajattelevat:
Järki:
-Oinas, Härkä, Rapu, Leijona, Neitsyt, Kauris.
Sydän:
-Vaaka, Kalat.
Sekä että:
-Kaksonen, Skorpioni, Jousimies, Vesimies.
eli tämän mukaan leijona ajattelee järjellä.. mutta mielestäni olen enemmän tunteilla ajattelija.. hmm.. tarkkailen itseäni.
On järkevää osata rakastaa.
On järjetöntä paeta rakkautta.
On rakastavaista olla järkevä,
jottei järkeile rakkautta pois elämästään.--
Ei ole järkevää ottaa riskejä niin rakkauden kuin muidenkaan asioiden vuoksi. Mies taputti hyväsydämisyyksissään koditonta koiraa jossakin päin thaimaata ja sai siitä palkkiokseen yököttävän maksasairauden. Mitä nykyään voi tehdä pelkäämättä joko psyykkistä tai fyysistä siipeeniskemistä tai murtumista?
KAIKKEA.
Sillä mieluummin sitä on murtuu kristallina elämän taivaalla kuin pötköttää tavallisena tiilenä kauppahallin katolla, eiköstä.
Näin erään hemmon paidassa tekstin: "Elä, koe, tiedosta". Mä en tiedä mikä politiikka siihen liittyi mutta se sopi suuhun.
Elämään kuuluu pieni osa myös tuskaa. Se kasvattaa meitä ja auttaa meitä rakastamaan aidosti. Jollet ikinä ole itkenyt rakkauden tähden voiko sitä kutsua rakkaudeksi?
Yst. terv.
-krrsh-
mieletön vastaus sinulta! tiedän sen että rakkauteen ja elämään kuuluu myös tuska ja olen aika hyvä sitä kaikkea kestämään mutta jotenkin siihen kyllästyy, ei jaksa jokaisen ihmisen jälkeen kerätä palasia maasta ja koota itseään uudestaan.. lopulta se hajoittaa niin että jättää ne palat siihen maahan ja elää loppu elämänsä kylmänä kusipäänä joka ei enää uskalla ihastua.. tavallaan helpommalla pääsisi mutta kuitenkin rakastan rakkautta ni miten ihmeessä voisin olla rakatumatta.. ja itkuhan tavallaan on henkisen tason puhdistus mekanismi pahaa oloa vastaan, vai voisiko? aivan mielettömän sekava viesti mutta toivottavasti tajusit mun pointin:)
kaunis kiitos tosta viestistä.. täytyypä varmaan kirjoittaa oiken paperille ja kaivaa esiin aina "vaikeissa" tilanteissa.. tuntuu hyvältä vaihtoehdolta kuunnella sinua.. tai jotain!
Jos jokainen meistä osaisi tuntea aidosti myös rakkautta eikä aina vaan sitä vihaa, maailma olisi varmasti rutkasti paljon parempi paikka.
Taidat olla hieman liian kiltti. Elät kenties omaa rakkauttasi liikaa peilaten sitä toisen kautta ja jos se toinen osoittautuu kusipääksi yhtäkkinen jalustalta pudottaminen on katkeraa kuin kommunistin katsoessa leninin patsaan pään halkeamista paskaiselle katukivetykselle.
Rakkaatkin ovat vain ihmisiä, usein kovin erehtyväisiä sellaisia.
Jotkut meistä tietävät mitä hakevat - he eivät lämpeä muutakuin yhdelle tai muutamalle sydämen palolle koko elämässään. Joskus käy niin hienosti että nämä ihmiset löytävät sielunkumppaninsa - joskus he päätyvät etsimään sitä jotakin koko elämänsä saavuttamatta ikinä perimmäistä tavoitettaan.
Usein meidän pitää etsiä ja etsiä ja etsiä kunnes me löydämme sen, jota olemme syntymästämme asti hakeneet. Paljon on lokaa ajautunut ihmisten päälle ja maailman kauneus pitää hakea. Mutta kyllä se siellä on ja niin kauan kuin on ihmisen sydämessä edes pieni lämpö, niin kauan on uskoa ihmisen hyvyydestä... Pidä sydämessäsi valoa niin sinne löytää pimeän hetkenäkin hän, jonka silmät hakevat sinun silmiäsi, jonka suu on tehty sinun korviasi varten. Jollei tässä niin ehkä siinä toisessa elämässä.
Itku tarkoittaa sitä että välität. Aluksi se turruttaa mutta kuten tiedät se turruttaa myös kivun joka ajan kuluessa muuttuu jomottavaksi säryksi, kivusta tulee tavallaan päivittäinen ystävä kunnes se usvana haihtuu taivaanrantaan ja yhtäkkiä katsoessasi kesäisen aamun kultaisena nousevaa aurinkoa tunnet outoa lämmintä tunnetta -iloako se on? Ja mustat varjot kirvoittavat kylmän kouransa sydämestäsi joka alkaa taas sykkiä. Hiljaa, voimistuen. Siitä on tullut vahvempi, viisaampi ymmärtävämpi ja niin paljon suurempi.
Elämä on luopumista -konkreettista tai henkistä- mutta kun tavallaan hyväksyy sen epäreiluuden lähtee seuraavaan taistoon eri mielellä. Eräänä päivänä huomaat ettei sun tarvi taistella vaan rakkauden lumivalkoinen lintu on laskeutunut olallesi ja antaa sinulle herkuleen voimat. -Pidä puoliasi ja tiedä mitä haluat - jollet tiedä -etsi.
"Elä,koe, tiedosta". Totta tosiaan.
Kiitos kiitoksista..
krrsh.
kertakaikkiaan wau!
mikäs tyyppi sä oikein olet ku noin mielettömän järkeviä kommentteja kirjoittelet? tuntuu kuin kaikki olisi sanottu kun lukee sun kirjoitukset.. sä tiedät selkeesti jotain elämästä. ainut mitä jäin miettimään oli että luulet minua liian kiltiksi, ehkä olen mutta epäilen.. pidän itseäni ehkä liiankin kylmänä kun tosi paikka tulee. en ehkä uskalla ihastua mutta luulen että se johtuu juuri niistä pettymyksistä.. toisaalta olen niin teini vielä että enhän mä nyt voi elämästä mitään tietää.. kovin vaikeaa.. on niin paljon ajatuksia ettei niitä saa kirjoitettua järkevästi. on niin halpa olo kun reilun vuoden aikana olen aina löytänyt sen "elämäni miehen" ja ihastunut.. kuitenkin hetken päästä tajuan että taas olin se helppo.. onko kaikki miehet yhtä julmia? siksi en uskalla ihastua ku pelkään että se joka on aidosti erillainen on kuitenkin samanlainen ku ne kaikki muutkin kusipäät.. kuulostanko kovin katkeralta?;)
kiitos kuitenkin taas syvällisestä keskustelusta -krrsh-.