Ja pyytäkää heiltä itseltäkin anteeksi, jos teette väärin heitä kohtaan. Siinä ei luottamus lasta kohtaan vähene, vaan päinvastoin. Jos sanotte, että olitte väsyneitä kun tuli sanottua mitä sattuu. Ja ne huonot sanat pyydätte anteeksi. Se puhdistaa ilmaa.
Lapselle joutuu laittamaan rajat, mutta älkää vihassa hoitako asioita. Vaan selittäkää lapselle rakkaudella, miksi ei jotakin asiaa saa tai saa tehdä.
Ja älkää puhuko kotiasioita naapurissa. Esimerkiksi, kuinka meillä on lasten kanssa ongelmia. Se vie lapsilta luottamuksen. Ja he voivat lukkiintua ikuisesti, jos he tietävät, että heistä "juorutaan". Sillä sellasena he voivat sen ottaa.
Ja älkää koskaan kääntäkö vanhemmat asioita omaksi eduksi, vaikka lapsi olis mitä tehnyt. Lapsi on aina lapsi, ja hän ei osaa ajatella muuta teistä, kuin että te olette vanhemmat. Ja heidän turva, älkää pettäkö lastenne luottamusta.
Jos te rikotte luottamuksen, sitä on vaikea saada takasin. Ja sitten jos tosipaikka tulee, lapsella ei olkeaan kotona turvapaikkaa. Ei siis paikkaa mihin menee.
Lapset ovat heikkoja ja herkkiä sekä helposti särkyviä. Ja hän näkee vanhempien alistamisen esim. uhkaksi Välinpitämttömyyskään ei ole hyväksi.
Tänä päivänä tekee niin paljon ihmisiä itemurhia, ja etenkin nuoria ja lapsiakin. Mutta vanhempiakin, että olisko aika pysähtyä miettimään asioita vähän syvemmin. Ja opetella enemmän ottamaan huomioon toista ihmistä.
Olisko tällanen oikea asennoituminen toista ihmistä kohtaan, josta Sanassa sanotaan, että minkä te toivotte itsellenne tekevän, tehkää se myös heille.
Lapselle joutuu laittamaan rajat, mutta älkää vihassa hoitako asioita. Vaan selittäkää lapselle rakkaudella, miksi ei jotakin asiaa saa tai saa tehdä.
Ja älkää puhuko kotiasioita naapurissa. Esimerkiksi, kuinka meillä on lasten kanssa ongelmia. Se vie lapsilta luottamuksen. Ja he voivat lukkiintua ikuisesti, jos he tietävät, että heistä "juorutaan". Sillä sellasena he voivat sen ottaa.
Ja älkää koskaan kääntäkö vanhemmat asioita omaksi eduksi, vaikka lapsi olis mitä tehnyt. Lapsi on aina lapsi, ja hän ei osaa ajatella muuta teistä, kuin että te olette vanhemmat. Ja heidän turva, älkää pettäkö lastenne luottamusta.
Jos te rikotte luottamuksen, sitä on vaikea saada takasin. Ja sitten jos tosipaikka tulee, lapsella ei olkeaan kotona turvapaikkaa. Ei siis paikkaa mihin menee.
Lapset ovat heikkoja ja herkkiä sekä helposti särkyviä. Ja hän näkee vanhempien alistamisen esim. uhkaksi Välinpitämttömyyskään ei ole hyväksi.
Tänä päivänä tekee niin paljon ihmisiä itemurhia, ja etenkin nuoria ja lapsiakin. Mutta vanhempiakin, että olisko aika pysähtyä miettimään asioita vähän syvemmin. Ja opetella enemmän ottamaan huomioon toista ihmistä.
Olisko tällanen oikea asennoituminen toista ihmistä kohtaan, josta Sanassa sanotaan, että minkä te toivotte itsellenne tekevän, tehkää se myös heille.
Vastaukset 7
Vanhimmat
koska kyseessä on vähintään yhtä tärkeä taito.
Tahtoo olla hyvin vaikeaa. kokemusta on.
Varsinkin aidosta anteeksipyytämisestä ja antamisesta.
Mitenkä ne lapset sitä oppis,kun ei aikuisetkaan sitä osaa?
Sekä anteeksipyytäminen, sekä anteeksiantaminen. Näissä kirjoituksissa on aina puutteita, joita toiset voi täydentää.
Mutta myös lapsen anteeksipyytäminenkin on iloinen asia, koska ainkain silloin huomaa, että hän on oppinut korjaamaan omia asioita. Ja hänelle alkanut synti kirkastua synniksi, ja tullut omakohtainen tarve korjata asioita ja käydä niistä parannuksen askelille. Sehän jo on erittäin hyvä asia kun näkee, että lapsi haluaa synninpoispanijana tehdä matkaa ja uskoa omakohtaiesti.
Erityisen tärkeä asia oli tuo juoruaminen ottaa esille.
Nimittäin sitä eivät monet vanhemmat(ehkä suurin osa) ole tulleet ajatelleeksi, että lapset loukkaantuvat aivan samalla tavalla kuin aikuisetkin, jos heistä kerrotaan perheenkeskisiä asioita perheen ulkopuolelle.(oli sitten lapsi itse paikalla tai ei) Tämä tulisi kaikkien vanhempien aivan erityisesti huomata tekstistäsi. Mutta ei ainoastaan huomata, vaan myös ottaa siitä OPIKSI.
Muutenkin voin täysin yhtyä tekstisi sanomaan.
Olipa hyvää puhetta.Isänä tiedän,miten tärkeää on saada läheisiltään, lapsiltaan kuulla anteeksiantamuksen evankeliumia.Myös se on lähtemättömästi mielessäni,kun oma isäni, parannuksen armon saatuaan, totesi "minunkin pitää saaha sinulta anteeksi".Kunpa me vanhemmat jaksaisimme asua lapsen paikalla ja julistaa omalla elämällä ja esimerkillä.Jumala antakoon meille kilvoitteluun voimaa!
On tosiaan raamatullista opettaa anteeksiannosta.
Raamatullista ei ole "tehdä" lapsille yliherkkää omaatuntoa. Joskus sellainenkin vaara voi olla.
Mitä pitää pyytää anteeksi? Sitäkö jos pohtii rehellisesti, miksi vaikka telkkarin katsominen on syntiä... Vähän täytyy ottaa suhteellisuudentajua, ja tarkistaa mitä sitä itsestään selvänä syntinä opettaa...
Voi tulla terveempiä anteeksipyytäjiä. Muistakaa korostaa muitakin asioita raamatusta, kuten rakastamista ja uskoa... uskonelämä ei ole tasapainossa, jos vain anteeksi-asiaa korostetaan, ja vieläpä ainoastaan vanhoilliset pystyvät synnit anteeksi julistamaan, monien mielestä.
VL:ien piirissä. Ei se ole niin yksinkertasta, että on lista, josta katsotaan, että tämä on synti ja tuo ei ole.
Eihän silloin Jumslan äänellä omssa tunnossa olis mitään virkaa.