Nimiäiset/nimijuhla

Käykää vain maistraatissa ilmoittamassa lapsen nimi rekisteriin. Juhlia ehtii myöhemminkin, kun vauva on isompi. Ilmeisesti vauvanne ei ole vielä syntynyt, ettekä ymmärrä millainen tilanne voi olla synnytyksen jälkeen. Ainakaan lapsen äiti ei jaksa mitään juhlia järjestää. Jos isoäidit ovat innostuneita niin antakaa heidän touhuta ja järjestää.

Kirkkoon kuulumattomilla on se hyvä puoli, että heidän ei ole pakko järjestää mitään serermonioita. Emme kuuluneet mihinkään kirkkoon, kun esikoisemme syntyi, emmekä järjestäneet mitään sesremonioita.

En ole ikinä ollut nimiäisissä, tai järjestänyt nimiäisiä, mutta tämä on mitä olen kuullut juhlasta ja ohjelmasta siinä.
1. Isä yleensä pitää tervetuliais puheen, jossa kertoo lapselle annetut nimet ja miten nimiin päädyttiin. (Oliko nimet suvusta, jos oli niin keltä, tai jos ei niin mikä sai päättymään kyseisiin nimiin? Entäs mitä nimet tarkoittavat? Esim. Aurora tarkoittaa auringon nousua. Yleensä puheen aikana tarjotaan viiniä tai kuohuviiniä pienen suolaisen kanssa. Toki jokin raikas alkoholiton, tai alkoholillinen boolikin olisi ihana.
2. Puheen aikana yksi "haltiakummeista" jos sellaisia haluatte, pitää vauvaa sylissä. Tämä koko puhe pidettiin siten että isä seisoi pienen pöydän luona jossa oli tuoreita kukkia maljakossa, sekä paljon tuoksukynttilöitä. Myös äiti ja "haltiakummit" seisoivat pöydän vieressä, "haltiakummilla" lapsi sylissään. Muut vieraat seisoivat kauempana, pitäen kynttilöitä kädessään, ja seuraten puhetta. Puheen loputtua kohotettiin malja lapsen kunniaksi.
3. Toimituksen ajan vauvalla oli päällää hennon roosan värinen vähän liian "suuri" mekko, sekä pieni kukkaseppele. Sen jälkeen "haltiakummit" yksi kerrallaan antoivat yhden toivomuksen lapsen elämään. Esim. "Saakoon ... minulta... lahjaksi taidon olla vahva elämän vaikeuksissa".
4. Puheen jälkeen oli ruoka, sekä vapaa muotoista juttelua.

Toivottavasti näistä ideoista on hyötyä???

Meillä vietettiin nimijuhla. Poikamme oli parin kuukauden ikäinen silloin. Juhlat olivat hyvin "epäviralliset", lähinnä aika kului seurustelulla ja syömällä kaikkea, mitä olin leiponut ja paistanut. Kutsujakaan en lähettänyt, vaan ilmoitin yhdelle sukulaiselleni puskaradiolla, että saa tulla jos haluaa (ja kyllä niitä tulikin :O) Nimi paljastettiin todellakin vasta juhlissa, vaikka nimen tiesimme jo pojan ollessa pari päivää vanha.

Kummit pojallamme on, vaikkemme kirkkoon kuulukaan. Siihen tehtävään ilmoittautuvat kaksi hyvin läheistä ystäväämme ilman kysymistä.

Sitten tässä on jotain tietoa, mistä voi olla hyöytyä.

http://www.pro-seremoniat.fi/juhlat/nimiaiset.phtml

Kiitos hyvistä ideoista sekä kokemuksista. :)
Lisää saa laittaa jos mieleen juolahtaa...

Kastetta/ristiäisiä luullaan nykyisinkin liian usein nimenantojuhlaksi. Oikeastihan siinä liitetään lapsi seurakuntaan.

Nimiäiset voisivat mielestäni kuitenkin lähteä samankaltaiselta pohjalta. Varsinkin, jos suku on hyvin läheistä, voisi joku suvun vanhimmistä toivottaa pienokaisen tervetulleeksi sukuun pienen puheen muodossa (vrt. kaste = liittäminen seurakuntaan, eräänlainen tervetulotoivotus yhteisöön).

Nimen julkaiseminen on luonnollinen asia nimiäisissä (senhän sanoo jo tilaisuuden nimikin). Jompi kumpi lapsen vanhemmista tai lapselle valittu luottoaikuinen voisi sen (selvällä äänellä) kertoa läsnäolijoille.

Kastetilaisuudessa lauletaan virsi. Yhteislaulaminen on monista ihmisistä mukavaa, joten tätäkin voisi nimiäisissä matkia ja laulaa sopiva "lapsellinen" laulu yhdessä (esim. "Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa...) Laulun sanat tietenkin kauniisti kirjoitettuna kaikille läsnäolijoille jaettavissa monisteissa.

Kastetilaisuudessa harvoin on muuta "virallista" ohjelmaa ja toimituksen jälkeen siirrytäänkin kahvitteluun. Ja jälleen voi matkia tätäkin nimiäisissä.

Suvussamme on tapana jakaa kaikissa yhteisissä juhlissa "juhlakaramellit" hääkarkkien tapaan. Yleensä teemme pienen organzapussin, jonne laitamme karamellin ja pienen aiheeseen liittyvän esineen (30-vuotta täyttävän kissojen ystävän karkkipusseihin pieni kissa, kastetilaisuudessa pieni vauvanukke jne...) Pussit suljetaan nauhalla ja siihen kiinnitetään kortti, jonka toisella puolella on juhlan kohteen nimi ja päivämäärä. Toisella puolella aiheeseen sopiva runonpätkä tai mietelause. Tiedän, että monien mielestä tällaiset ripeltämiset ovat turhia, mutta meidän suvullemme tällainenkin on tärkeää ja osoittaa, että muutkin haluavat nähdä vaivaa juhlan takia (pussit tekee siis joku muu kuin itse päivänsankari).

Kastetilaisuudessa lapsella on valkoinen vaate (alba), joka liittyy oleellisena osana kasteeseen. Nimiäisissä olisi mielestäni syytä käyttää jonkin muun väristä vaatetta (eihän sitä kastetta ihan joka asiassa tarvitse matkia:)

Läheisten yhdessäolo on varmaan nimiäistenkin parasta antia.