Hei!
Haluan kertoa, että nyt ihmettelen kuinka aika kuluu.
Tuntui todella pahalta tehdä abortti, ja tein sen pää kylmänä, eli patosin tunteet sisälleni, ja ajattelin että tunteita minulla ei edes olekaan (onhan niitä oikeesti!)....
Nyt siitä on kulunut pian vuosi! Aika on mennyt eteenpäin.
Lapsemme olisi täyttänyt tässä kuussa kaksi kuukautta. Jos hän olisi saanut syntyä!
Näin hänet, ja muistan ikuisesti hänet. Se oli koskettavinta että hänestä olisi oikeasti tullut mitä hienoin ihminen, sillä hänellä oli jo kehittynyt kaikki elimet, ja näytti todella suloiselta, niin suloiselta että oikeesti meni taju kun siellä wessassa näin "hänet"... =(
Elämä on jatkunut.
Joskus kipu helpottaa.
Itsemurha ei ole ratkaisu!
Itse sitä olen meinannut yrittää abortin jälkeen, ja löysinkin tietoa ja oikein sivun, missä kerrottiin abortin jälkeisistä "kärsimyksistä" ja henkisistä oireista. Laitan linkin jos löydän sen osoitteen vielä, sivulla on todella järkyttävä tarina naisesta, joka oli tehnyt abortin kolmen lapsen synnytyksen jälkeen, ja hän ei selvinnytkään... teki itsemurhan. Sivulla oli myös oikeita valokuvia naisesta, sekä kuva naisesta arkussa (makaamassa kuolleena siis)....
Rakastakaa elämää, yrittäkää edes! Ehkä joskus vielä se aurinko paistaa, vaikka sitä ei näkyisikään PITKÄÄN aikaan!
Haluan kertoa, että nyt ihmettelen kuinka aika kuluu.
Tuntui todella pahalta tehdä abortti, ja tein sen pää kylmänä, eli patosin tunteet sisälleni, ja ajattelin että tunteita minulla ei edes olekaan (onhan niitä oikeesti!)....
Nyt siitä on kulunut pian vuosi! Aika on mennyt eteenpäin.
Lapsemme olisi täyttänyt tässä kuussa kaksi kuukautta. Jos hän olisi saanut syntyä!
Näin hänet, ja muistan ikuisesti hänet. Se oli koskettavinta että hänestä olisi oikeasti tullut mitä hienoin ihminen, sillä hänellä oli jo kehittynyt kaikki elimet, ja näytti todella suloiselta, niin suloiselta että oikeesti meni taju kun siellä wessassa näin "hänet"... =(
Elämä on jatkunut.
Joskus kipu helpottaa.
Itsemurha ei ole ratkaisu!
Itse sitä olen meinannut yrittää abortin jälkeen, ja löysinkin tietoa ja oikein sivun, missä kerrottiin abortin jälkeisistä "kärsimyksistä" ja henkisistä oireista. Laitan linkin jos löydän sen osoitteen vielä, sivulla on todella järkyttävä tarina naisesta, joka oli tehnyt abortin kolmen lapsen synnytyksen jälkeen, ja hän ei selvinnytkään... teki itsemurhan. Sivulla oli myös oikeita valokuvia naisesta, sekä kuva naisesta arkussa (makaamassa kuolleena siis)....
Rakastakaa elämää, yrittäkää edes! Ehkä joskus vielä se aurinko paistaa, vaikka sitä ei näkyisikään PITKÄÄN aikaan!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Miksi menit sitten tekemään abortin? Satavarmasti sua mietityttää seuraavan lapsen saatuasi, että miksi menin tappamaan sen ensimmäisen. Kun luen tuollaisten ihmisten juttuja, niin mieleeni tulee, että ehkä tässä maailmassa olisi pitänyt tehdä aikanaan yksi abortti enemmän!
Siis lääkärissäkö sinun annettiin abortoitua sikiötä katsoa? Vai miten sen näit?
Minkä on tappanut.Tällä ehkäistäisiin seuraavat abortit,tulis järkeä ehkäisy asioihin.Nykypäivänä on hyvät ehkäisyvälineet ja katumuspillerit,ei pitäisi olla tarvetta näin suuriin aborttilukuihin.
Ei se kyllä vauvalta näyttänyt. Onhan niiden sikiöiden kuvia netissäkin jos ei ole aitoo nähnyt. Omaani en ole nähnyt, eikä niitä näytetäkkään. Poltettavaksi ne kai menee niin kuin muutkin ihmisestä otettavat elimet ja kasvaimet.
Entäs suuret ero luvut? Ihmisillä pitäisi olla järkee ja tietoo enemmän, niin miten selität yhä suurenevat ero tilastot? Kun erotaan, karataan ja naidaan enemmän vieraissa siellä sun täällä miten sattuu niin kyllähän tekevälle sattuu...
Lapset kärsii rikkinäisistä perheistä ja vastuuntunnottomista vanhemmista eikä se tunnu hetkauttavan ketään. Joku abotti sitten kaihertaa jonkun hullun mieltä jos jollain järki päässä ettei tee turhaan lasta kärsiin tänne maailmaan. Tai tekee silloin vasta kun on todellisuudessa kypsä siihen.
Parempi isot aborttiluvut kuin se että mentäisiin kehitysmaiden tasolle. Kaikki naimisen tulos vaan pihalle oli sitten olosuhteet minkälaisia tahansa.
Vanhempien tehtävä on ensisijaisesti antaa lapsilleen ehkäisyvalistusta ja hommata pillerit tyttärille. Mutta miten on poikien laita, ei ihan niin helppo homma. Ja kun vanhemmuus on ihan hukassa nykyään erojen ja uusperheiden perustamisien takia niin jää lapset helposti heitteille oman onnensa nojaan. Mihinkään koulun valistukseen en luottaisi ikinä vanhempana.
Syyttävän sormen osoittaisin vanhempiin aborttiluvuissa. Ja näyttäväthän he usein hyvää esimerkkiä itsekkin vastuuntunnottomalla käyttäytymisellään lapsilleen, suhteita vaihdellaan toiseen kuin sukkanauhoja.
Ehkäisystä huolimatta voit itsekkin olla abortin edessä joskus. Vain nuorella, tyhmällä ja elämää näkemättömällä voi olla noin ahdasmielinen suppee ajatusmaailma. Elä elämää yks kakskymmentä vuotta eteenpäin ja tule sitten tänne uudelleen ajatuksinesi.
Elämää nähnyt ja elämää kunnioittava ihminen.Nämä aborttitehtailijat ottavat aivoon.
Kyllä ongelmat ovat silloin ihan muuta jos aborttti noin muka saa mielenterveyden sekaisin. Päättelisin että mielenterveys ongelmia on jo ollut ennen aborttia ja sitten laitetaan sen abortin laskuun kaikki.
Teet vain kärpäsestä härkäsen kuvittelemalla kaikenlaista turhaa. Onko elämässäsi paljon vastoinkäymisiä ja turhautumista kun noin syviä ja syntyjä olet alkanut kuvitteleen? No kukinhan saa purkaa turhautumisensa sitten mitä ihmeellisimpiin henkimaailman asioihin ja jää johonkin menneeseen vatvoon jossitteluineen. Ei ihan tervettä, on oma mielipiteeni.
Abortin kokeneena en tuntenut mitään kipuja ja "jälkimaininkeja", ehkä sen takia kun en tuntenut mitään syyllisyyttä. Ja ihan syyttähän sitä itse itseensä syyllistää.
Unohda koko abortti ja elä elämääsi eteenpäin äläkä jää menneitä kaiveleen. On sananlaskukin, joka menneitä kaivelee, tikulla silmään!
Jos joku asia on ollut sitten todella traumaattinen pitää hakea ammattiauttajan apua eikä tuhota omaa elämäänsä kieriskelemässä ja jurraamassa jossain ihan mitättömässä asiassa. Sillä joku avarakatseisempi ihminen voi opettaa katselemaan elämää laajakatseisemmin mitä nyt itse kykenet.
Ajattele tulevaisuutta äläkä elä menneisyydessä!
Tein alaikäisenä lääkkeellisen abortin toisessa kaupungissa yksityisellä klinikalla, en halunnut että kukaan saa koskaan siitä tietää. Olin helpottunut, mutta olisin halunnut keskustella asiasta jonkun kanssa. Jemmasin koko tapahtuman mielen pimeimpään koloon. Vuosia vieri ja sain keskenmenon. Se oli kova kokemus ja sen lisäksi abortin aiheuttamat tunteet palasivat mieleeni. Tuntui, kuin minua olisi rangaistu keskenmenolla vuosia sitten tehdyn abortin takia. Viikkoja olin sekaisin tunnemylläkästä, mutta sitten uskaltauduin kertomaan asiasta äidilleni. Kävimme pitkiä keskusteluja sekä abortista että keskenmenosta ja yllätys-yllätys, keskustelu helpotti ja tajusin etten ollut tehnyt mitään pahaa. Henkilökohtaisesti en tuomitse ketään abortin tehnyttä, eikä mielestäni kenenkään tarvitse siitä tuntea syyllisyyttä, jos on miettinyt asian loppuun asti. Tärkeintä on, että ei jää yksin asian kanssa, koska vuosiakin myöhemmin haudatut tunteet voivat nostaa pirullista päätään...
ongelmaasi. Kannattaa käsitellä niitä tunnevaurioita joita abortistasi tuli. Puhutaan Post-Abortion-Stress -nimisestä oireyhtymästä. Ituprojektin sivuilla kerrotaan alkavista vertaistukiryhmistä. Voit sellaisessa päästä vapaaksi aborttiin liittyvästä syyllisyydestä ja häpeästä sekä kaikista muista abortin jälkeisistä oireista. Sinulle on olemassa
vielä aurinko, joka voi paistaa elämääsi täydeltä terältä. Sitä toivon Sinulle!