Moikka,
Viikko sitten (ensi)synnyttäneenä voin sanoa, että synnytyspelko oli aivan turha. Olen kohtuu pienikokoinen ja pelkäsin miten minulle mahtaa käydä synnytyksessä. Noh, hyvin kävi. Synnytys oli nopea - niin nopea ettei mitään kivunlievitystä edes ehditty antaa MUTTA en niitä olisi käytännössä tarvinnutkaan. Kipua oli tietysti jonkin verran, mutta ei niin paljoa etteikö sitä olisi kestänyt. Repesin myös jonkin verran, mutta en tuntenut sitä itse synnytyksessä. Laittoivat muutaman tikin - sekään ei sattunut juuri yhtään sillä tikkejä varten sitten jo sain puudutuksen.
Siis, ÄLKÄÄ pelätkö synnytystä. Kyllä se sujuu ihan hyvin. Ei tarvi pelätä repeämiskipuja tms. ne peittyivät "normaalin" synnytyskivun taakse. Normaali ja terve äiti kyllä kestää sen kivun mikä synnytyksestä aiheutuu - nyt sen tiedän.
Seuraavan lapsen synnytystä en sitten jännitä enkä pelkää yhtään.
Mikku
Viikko sitten (ensi)synnyttäneenä voin sanoa, että synnytyspelko oli aivan turha. Olen kohtuu pienikokoinen ja pelkäsin miten minulle mahtaa käydä synnytyksessä. Noh, hyvin kävi. Synnytys oli nopea - niin nopea ettei mitään kivunlievitystä edes ehditty antaa MUTTA en niitä olisi käytännössä tarvinnutkaan. Kipua oli tietysti jonkin verran, mutta ei niin paljoa etteikö sitä olisi kestänyt. Repesin myös jonkin verran, mutta en tuntenut sitä itse synnytyksessä. Laittoivat muutaman tikin - sekään ei sattunut juuri yhtään sillä tikkejä varten sitten jo sain puudutuksen.
Siis, ÄLKÄÄ pelätkö synnytystä. Kyllä se sujuu ihan hyvin. Ei tarvi pelätä repeämiskipuja tms. ne peittyivät "normaalin" synnytyskivun taakse. Normaali ja terve äiti kyllä kestää sen kivun mikä synnytyksestä aiheutuu - nyt sen tiedän.
Seuraavan lapsen synnytystä en sitten jännitä enkä pelkää yhtään.
Mikku
Vastaukset 10
Vanhimmat
Siis kyllähän se nyt niin on, että kaikki synnytykset eivät suju hyvin.
no ehkä alkuperäinen vain halusi "lohduttaa" ensimmäiseen synnytykseen meneviä että ei se aina niin kauheaa ole, että voi olla helppoakin...mun mielest on turhaa lietsoa jotain hysteriaa ja pelotella ensimmäiseen synnytykseen meneviä(ei se mitään auta)...on kiva kuullu välillä tollasiakin juttuja että synnytys oli helppoja pelko turhaa! Pelkääminen ei tosiaan kannata, ei se ainakaan tilannetta paranna...
Minua ei ainakaan lohduta, onko jotakuta sattunut vähän vai paljon revetessä. Se on suhteellisen sama jos onnistuu saamaan kohdulaskeuman tai peräsuoli repeää ja ulostetta saa kaivaa sormella ulos seuraavan vuoden. Ei auton alle jäädessäkään satu juuri yhtään, mutta jälkikäteen voi olla tarina toinen jos makaa sairaalassa suoliavanne mahassa ja luut ruuvattuna.
Mutta valtaosa synnytyksistä sujuu ihan ok! Ja tosiaan, pelkäämällä ei voita mitään, ainoastaan hidastaa synnytyksen etenemistä.
Ei ku ihan tosissaan et auta ainakaan itseäsi tuolla ajattelutavalla jos pelkäät, etkä niitä jotka siitä pelosta kärsivät.
Ei muakaan lohduta tieto toisten kivuista.
Kolmatta menen pian synnytttämään ja esikoisesta oli jo asenne se, että menee niin kuin on mennäkseen.
Ja tiedätkös mitä?
Se on kaikista tervein asenne sinne menoon.
Liiaksi ei kannata suunitella lievennyksiä yms. asentoja, koska silloin ne vähiten toteutuukaan.
2 synnytystä takana ja molemmat olivat aivan erillaiset, mutta enpäs kerro kerro sen enempää kuin että eka kesti 14h ponnistus 42min. ja tokalla imukuppisynnytys 4h ponnistus 9min.
Itse jopa vitsailen, että tää on varmaan sektio niin on sitten koettu lähes kaikki.
Tietysti toivon alatiesynnytystä riskien takiakin jo.
Koittaisitte mieluummin rohkaista pelkääviä kuin luotsaamalla lisää huolta entisten päälle.
Synnytys on ihmeellinen siitä, että kaikki unohtuu pian.
Esikoista ponnistaeesa kiroilin niin maan p...sti ja vannoin etten koskaan tee enempää lapsia. :D
Kas'kummaa, miten onkaan käynyt...
Voisin vaikka neljännen synnytttää vaikken ole vielä kolmatta saanut ulos, mutta en kyllä jaksa niin monen lapsen kanssa :(
Eikä mun synnytykset ole ollut helpoimmasta päästä edes, ettei siihenkään kukaan voi vedota.
voihan sitä varautua kaikkeen.
Mutta toisinaan pelolle ei mitään voi ja vaikeista synnytyksistä on hyvä tietää etukäteen. Itselläni tuli tilanne eteen esikoista synnyttäessäni, kun kaikki oli vain sanoneet minulle, että "hyvin se menee" jne.
Vai hyvin!! Entä se kamala tuska, sakset ja imukuppi!? Homma oli kuin suoraan jostain kauhufilmistä.
Niin, että hyvin se menee... justiinsa juu...
Kiitos kun kerroit hyvän tarinan synnytyksestä, sitä oli niin lohdullista lukea. Odotan esikoistani ja pelko hiipii mieleeni aika ajoin. Usein kuulee vain kauhutarinoita. Tulee mielen, miten se voi olla niin kauheaa kun se on tavallaan luonnollista. Kiitos sinulle!
Kiva kun joku kirjoittaa positiivisistä kokemuksista! Yleensähän vain ne kauhutarinat synnytyksistä kerrotaan. Hyvä hyvä.
Olen samaa mieltä alkuperäisen kirjoittajan kanssa. Synnytyskivun kestää kyllä ja apua on saatavilla, kun vain aukaisee suunsa tai tukihenkilö aukaisee suunsa..
Itse jännitin etukäteen ponnistusvaihetta.. Ajattelin, että sen on pakko sattua julmetusti, jos iho repeää.. Vaan ei muuten sattunut yhtään.
Niin ja huom.. Pelko ei ole varautumista!!! Voi varautua asioihin ennakkoon ja luottaa siihen, että henkilökunta on asiansa osaavaa ja huolehtii koko ajan vauvasta.