Armeija

Jos ns. menet porukan mukana ja olet kaikin tavoin keskimääräinen, esilläolo varsinkin alokasaikana on hyvin vähäistä. Ison joukon edessä alokas harvemmin joutuu esiintymään, mutta ryhmässä pitää tulla jollakin tavalla toimeen, koska asutaan monen hengen tuvissa ja koulutuksessakin ollaan lähes aina ryhmässä. Missä nyt sitten pitäisi olla yksin äänessä... Lähinnä tulee mieleen ilmoituksen tekeminen esimiehelle, päivystäjälle tms. Jos jännitys ei helpotu alokasajan kuluessa, niin ei kannata pyrkiä aukkiin/rukkiin. Siellä ja erityisesti sen jälkeen joutuu olemaan äänessä ja esillä jatkuvasti.

Jos yhtään lohduttaa, niin intissä on sukankuluttajia laidasta laitaan. Kaikenlaisia persoonallisuuksia löytyy. Ja kouluttajat ovat varmasti uransa varrella nähneet sinua paljon vaikeampiakin tapauksia.

Paras neuvo, mitä voin antaa on, että yritä ottaa rennosti. Kun tekee, mitä käsketään eikä yritä nostattaa omaa v-käyräänsä, asiat yleensä menevät hyvin.

Mulla on tästä kokemusta. Änkytän välillä niin pahasti ettei tahdo saada mitään sanotuksi. Voitte vain kuvitella sitä jännitystä, kun sitten armeijaan lähdin. Päässä pyöri, että jos en edes nimeäni saa sanotuksi niin nehän laittaa heti putkaan siellä=). No niin ei kuitenkaan käynyt, vaan ihan hyvin kävi loppupelistä. Tuli kyllä sellasia tilanteita, että ei tahtonut millään saada asiaa sanottua. Kerran yhdellä alikersantilla petti pokeri ja jätti pinkkatarkastuksen kesken =) Rohkeesti vaan sinne sekaan, kaikki samassa sopassa siellä. Ja ihan rivimiehenä sun ei tosiaan paljoa tarvi imoituksia tehdä, nekin mitä tulee tehdään pienen joukon edessä tai pelkästään yhdelle ihm.. siis sotilaalle.

Itse kärsin sos.pelosta enkä aikoinaan uskaltanut mennä armeijaan, sain vapautuksen.
Nyt vähän vanhempana on alkanut harmittamaan ettei silloin nuorempana uskaltanut mennä sinne. Tosin minulla olisi vielä pari vuotta aikaa käydä armeija. Olettaisin että juuri armeijassa olo tekee hyvää myös pelokkaille. Alussa kaikki uutta ja kaikki ovat samassa tilanteessa. Ja pääseehän sieltä pois puolessa vuodessa. Tsemppiä hyvin se menee!

joo kyllä mullakin jännitti alussa eka päivänä.
mutta hoksasin sitte kun olin ollu pariviikkoa
että hyvänen aika eihän täällä tarvi jännittää.
esim ruokailu tilanne mietitytti. jos sitä jännittää mut ei se sitte jännittänykää.
ja sotkussa kävin kahvilla ihan tuosta vaan.
siellähän on niinkun tiedät kaikilla samanlaiset
vaatteet kaikilla lyhyemmät hiukset.ARMEIJA KANNATTAA OTTAA PIKKUSEN HUUMORIN KANNALTA.
mulla esim loppu siihen jännittäminen kun yksi kokelas sanoi näin-SITTE SE TURHA JÄNNITTÄMINEN PITÄÄ JÄTTÄÄ POIS! TSEMPPIÄ