Heipä-hei teille kaikille. Ajattelin, josko tänne kirjoittaminen vähänkään helpottaisi oloani. Tosin tämä teksti saattaa aiheuttaa herkkänahkaisille ällötys-reaktioita, joten varoitus heille.
Akne on niin sielua raastava sairaus, että ei tätä voi muut ymmärtää alkuunkaan kuin he, jotka ovat tämän itse kokeneet. Alkaa pikkuhiljaa loppua huumorintaju, kun ei voi käydä uimahallissa, pitää semmosia vaatteita kuin haluaisi, käydä työ- tai muitten kavereitten kanssa saunassa, nukkua siinä asennossa kuin haluaisi jne, koska kipu on niin helvetillinen. Kaikkein parasta olisi vain maata sängyssä mahallaan ilman vaatteita, tai ainakin ilman rintaliivejä.
Viimeisen kahden viikon aikana aamuni on alkaneet sillä, että joko riemukseni totean vain yöpaidan selän olevan veressä, tai sitten eritteet on tulleet lakanaan asti. Tyynyliinan päällä pitää pitää puhdasta pyyhettä, ettei ihan tyynyyn asti veri imeytyisi. Että tuosta voitte kuvitella, minkälaisia morkuloita selkäni on täynnä. Naamassa tällä hetkellä neljä-viisi karseeta finniä, joista yks oikeen jättisuuri. Tänään saunassa se alkoi vuotamaan itsestään, ja sitä mänkkiä tuli ja tuli, valehtelematta teelusikallinen.
Kaiken tämän lisäksi minua vaivaa työuupumus, joka on ilmiselvästi pahentanut aknea ihan kamalasti. Koko syksyn ollut yhtä kaaosta töissä ja tässä on tulos. Tosin onhan minulla aiemminkin ollut tämä sairaus, mutta ei koskaan todellakaan näin kammottavana kuin nyt. Työelämässä olen ollut yli 7 vuotta, mutta nyt alkaa olla alanvaihto todellakin mielessä.
Luojan kiitos, roa-kuuri on nyt menossa kolmatta kuukautta, mutta näyttäisi olevan ainakin nyt pahenemisvaihe menossa. Huulten kuivuminen on pikkujuttu tällaisessa tilanteessa. Minun tapauksessani ihonhoitotuotteilla ei ole merkitystä, vaikkakin käytän ainoastaan ns. laatutuotteita (tällä hetkellä Arden, tuttuja myös Ella Bache, Babor, Biotherm, Sebamedit ym). Mutta siis akneen näillä ei ole vaikutusta minun kohdallani.
Huomenna menen lääkäriin, koska en enää kestä tätä tuskaa. Sairaslomaa tiedossa... Ei vaan pieni ihminen jaksa tätä kaikkee. Tälläkin hetkellä kyyneleet valuvat vuolaina pitkin poskia. Tuskin kenelläkään on näin kamalaa ongelmaa ihon kanssa. Mutta tätähän se on, toiset haluaa rasvaimuun ja minä haluaisin uuden nahan... Tekee katkeraksikin tämä sairaus. Mutta kait se tästä.
Ilman rakastavaa avomiestäni en jaksaisi.
Jaksamista kaikille meille ja tuskattomampaa vuoden jatkoa!
Akne on niin sielua raastava sairaus, että ei tätä voi muut ymmärtää alkuunkaan kuin he, jotka ovat tämän itse kokeneet. Alkaa pikkuhiljaa loppua huumorintaju, kun ei voi käydä uimahallissa, pitää semmosia vaatteita kuin haluaisi, käydä työ- tai muitten kavereitten kanssa saunassa, nukkua siinä asennossa kuin haluaisi jne, koska kipu on niin helvetillinen. Kaikkein parasta olisi vain maata sängyssä mahallaan ilman vaatteita, tai ainakin ilman rintaliivejä.
Viimeisen kahden viikon aikana aamuni on alkaneet sillä, että joko riemukseni totean vain yöpaidan selän olevan veressä, tai sitten eritteet on tulleet lakanaan asti. Tyynyliinan päällä pitää pitää puhdasta pyyhettä, ettei ihan tyynyyn asti veri imeytyisi. Että tuosta voitte kuvitella, minkälaisia morkuloita selkäni on täynnä. Naamassa tällä hetkellä neljä-viisi karseeta finniä, joista yks oikeen jättisuuri. Tänään saunassa se alkoi vuotamaan itsestään, ja sitä mänkkiä tuli ja tuli, valehtelematta teelusikallinen.
Kaiken tämän lisäksi minua vaivaa työuupumus, joka on ilmiselvästi pahentanut aknea ihan kamalasti. Koko syksyn ollut yhtä kaaosta töissä ja tässä on tulos. Tosin onhan minulla aiemminkin ollut tämä sairaus, mutta ei koskaan todellakaan näin kammottavana kuin nyt. Työelämässä olen ollut yli 7 vuotta, mutta nyt alkaa olla alanvaihto todellakin mielessä.
Luojan kiitos, roa-kuuri on nyt menossa kolmatta kuukautta, mutta näyttäisi olevan ainakin nyt pahenemisvaihe menossa. Huulten kuivuminen on pikkujuttu tällaisessa tilanteessa. Minun tapauksessani ihonhoitotuotteilla ei ole merkitystä, vaikkakin käytän ainoastaan ns. laatutuotteita (tällä hetkellä Arden, tuttuja myös Ella Bache, Babor, Biotherm, Sebamedit ym). Mutta siis akneen näillä ei ole vaikutusta minun kohdallani.
Huomenna menen lääkäriin, koska en enää kestä tätä tuskaa. Sairaslomaa tiedossa... Ei vaan pieni ihminen jaksa tätä kaikkee. Tälläkin hetkellä kyyneleet valuvat vuolaina pitkin poskia. Tuskin kenelläkään on näin kamalaa ongelmaa ihon kanssa. Mutta tätähän se on, toiset haluaa rasvaimuun ja minä haluaisin uuden nahan... Tekee katkeraksikin tämä sairaus. Mutta kait se tästä.
Ilman rakastavaa avomiestäni en jaksaisi.
Jaksamista kaikille meille ja tuskattomampaa vuoden jatkoa!
Vastaukset 9
Vanhimmat
hyvä että pystyt puhumaan tästä asiasta...puhuminen tai kirjoittaminen yleensä auttaa...tää nyt saattaa kuulostaa aika ympäripyöreältä mutta yleensä asiat lutviintuvat. sateen jälkeen tulee pouta, vaikka siinä saattaakin kestää aika kauan. hyvä että sulla on puoliso joka sua tukee kaikki ei ole niin onnekkaita. ehkä tämä helvetillinen kokemus tekee sut vahvemmaksi jollakin tasolla. tiedät sitten ainakin selviäväsi jostaki pahasta kun on jo kärsiny oman henkilökohtasen pahimman...tsemppiä ja jaksamista
Itse kärsin pahasta aknesta nuorena, se onneksi rajoittui selkään ja hartioihin. Muistan hyvin tuon veristen lakanoiden syndrooman.
Se kuitenkin rauhoittui kun ikää tuli lisää, jäljellä on vain pieniä arpia hartioissa.
Sitten kun aloin seurustella, niin tyttöystävälläni oli kasvoissa todella paha akne, mutta se ei häirinnyt elämäämme yhtään. Karmeat arvet hänellle jäi kasvoihin, mutta eihän elämä ole kiinni ihon sileydestä?
Käytäpä niitä Sebamedin Clear Facen tuotteita, itsekin tänään marssin apteekkiin hakemaan sarjan kasvovettä ja puhdistusvaahtoa.
Pesupalasta ja hoitavasta geelistä olen todella pitänyt ja on puhdistanut ihoani.
Jos iho äityy helvetillisen pahaksi, niin kysypä saisitko vahvan lyhyen antibioottikuurin ihosi hoitoon näin Roaccutan kuurin alkuvaiheessa.
Kuulosti todella tutulta nuo paiseet selässä, niskassa tms. Ei ole mukava sairaus eikä sitä kukaan sellainen ymmärrä, joka ei ole omakohtaisesti sitä kokenut tai nähnyt läheisensä kärsivän psyykkisesti ko. sairaudesta.
Koitahan jaksaa, vaikkakaan ei auta, että ajattelisi maailmassa olevan suurempiakin asioita kuin meidän iho-ongelmat, jotka nekin vähättelemättä ovat kiusalliset. :-(
tyrnimehua suoraan sellaisenaan laimentamattomana. Itselläni rauhoittui paha ruusufinni sillä. Mehua saa halvemmalla S-ketjun kaupoista. Puolen litran pullo maksaa 7,60. Eli ei ole kalliskaan kokeilu. Ja jos ei toimi niin vaikka juot loput. SUOSITTELEN OIKEASTI KOKEILEMAAN!!!
Voi kuinka tutulta tuo kaikki kuulostaakaan... Akneni laatu kenties ei ole sama, koska itselläni se on rajoittunut täysin kasvoihin, mutta tuntemuksesi olivat kuin omasta suustani. Niin monet kerrat olen vuosien aikana miettinyt elämän tarkoitusta tällaisen sairauden kanssa. Tuntuu kohtuuttomalta että toiset saavat elää täysin riippumatonta elämää, ilman huolia ihon kunnosta joka helv...päivä.
Ihon ollessa huonona romahtaa sosiaalinen elämä täysin. Jos vain mahdollista pysyttelen täysin sisätiloissa, peilejä vältellen. Monta hienoa tilaisuutta on samasta syystä jäänyt käyttämättä. Itkeä tirautankin aina silloin tällöin kun oikein ahdistaa.
Kaikki reissut on suunniteltava hyvin etukäteen; saunomiset/uimiset ovat porukassa täysin poissuljettuja asioita. Esim. saunomisen jälkeen iho on kauttaaltaan kirkuvan punainen, pahimmat finnit alkavat vuotaa märkää ja ihon rauhoittuminen kestä ikuisuuden. Pahimmassa tapauksessa taas aloitettava vielä meikkaaminenkin alusta. Aina ennen töihinlähtöä on varattava vähintään tunti meikkaamiseen ja finnien paikkailuun. Petivaatteita, tyynyliinoja ja pyyhkeitä on vaihdeltava jatkuvasti, ettei niissä pesivät bakteerit pahentaisi ihoani vielä lisää.
Hiukset on miettittävä ihon kunnon mukaan: Jos posket ovat pahana, jätän hiukset aina auki ikäänkuin suojaksi jne.
Kuulostaa varmasti turhamaiselta, mutta jokainen aknen kanssa kamppaileva tietää täsmälleen mitä tarkoitan. Olen jopa joutunut perumaan ystävien kanssa sovittuja tapaamisia kun ihoni on ollut oikein huonona. Ahdistaa, turhauttaa, itkettää.. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Nyt onneksi Roa-kuurilla ja ilokseni olen huomannut sen toimivan. Toinen ilon aiheeni on se, ettei akneni ole koskaan estänyt seurustelusuhteita. Edelleen elän onnellisena pitkäikaisessa suhteessa, avoliitossa vieläpä erittäin hyvännäköisen miehen kanssa joka ei omien sanojensa mukaan koskaan ollut kiinnittänyt mitään huomiota ihooni ennen kuin otin sen itse puheeksi. Joko hän ei halunnut loukata tunteitani tai sitten rakkaus todellakin on sokeaa :) Niin tai näin, näillä sanoilla toivotan jokaiselle samojen ongelmien kanssa painiville elämänne parasta ja kirkasihoisinta vuotta, tsemppiä!
Etenkin kun ihmiset, joilla tätä sairautta ei ole, eivät haluakaan ymmärtää asiaa, vaan puhuvat "finneistä" kuin se olisi ihmisen oma vika, että tämä "elää epäterveellisesti".
Kasvoja tuijotetaan ja sitten luullaan, että kyllä tuo paranee auringonpaisteella.
Aknekin on sairaus, joka voi puhjeta ihan missä iässä tahansa - se, että omistat täydellisen ihon parikymppisenä ei tarkoita sitä, että se olisi sitä myös esim. 10 vuoden päästä.
Ja jos oikea rakkaus kohdalle sattuu, niin ei sitä tosiaankaan kiinnitä huomiota toisen iho-ongelmiin. tms. :-)
Ehkä ainoa pelastuksemme.
Kirjoitin vähän huonosti...
Eli siis, ihminen voi elää kuinka terveellisesti ja kurinalaisesti tahansa, niin jos jokin sairaus on geeneissä ja on sisäsyntyistä, niin mikään ravinto tai ulkoinen hoito ei tätä paranna.
Ja toisaalta, ainoa pelastuksemme ei ole tosiaankaan rakkaudella sokaistuminen, vaan onneksi lääketiede on kehittänyt sopivat lääkkeet tämän sairauden hoitoon.
Onhan raskas akne suhteeton tauti. Itselläni on iho paranemaan päin, mutta sisäiset vaikutukset ovat ja pysyvät. Kun naama on täynnä kraatereita, joihin ihmiset tuijottaa kammoksuen joka paikassa, rupeaa tuntumaan siltä ettei mikään ole minkään arvoista.
On todella kammottavaa elää taudin kanssa, etenkin jos se on täysin kasvojen ja kaulan alueella. Sitä kun ei voi poistaa, vaikka oricyklineitä ja roacuttaneita on tankattu niin paljon, että maksakin varmaan kohta halkeaa. Eihän taudista kannata syyllisyyttä kantaa, mutta se tuhoaa sosiaaliset suhteet ja luo syvän alemmuuuskompleksin, joka voi johtaa pahaan masennukseen.
Niin kamalalta kun se tuntuukin sanoa, kyllä sitä itsekkin kiinnittää ihmisten ihoon huomiota jos se on surkea. Ei ne aknen tuotteet kauniilta siinä pärstässä näytä, mutta selän tms muut ruumiinosat voi onneksi peittää. Toiset pysyvät vahvoina taudin kanssa ja toiset eivät vain enää kykene (vuosien taistelun jälkeen) jatkamaan elämäänsä, vaan luovuttavat monia asioita kuten työelämän tms. Kannattaa kuitenkin aina muistaa, että tämä tauti menee ohi ja se ei kestä loputtomiin, vaikka siltä usein saattaakin tuntua.
Itse olen kärsinyt aknesta enemmän tai vähemmän jo 15 vuotta. Tuo sinun tarinasi helpotti oloani valtavasti, sillä oma tilanteeni ei ole koskaan ollut sentään noin paha. Nyt voin siis ajatella, että pahemminkin voisivat asiat olla..
Nuo saunomisten välttelyt (itselläni myös yökyläilyt) ovat tuttuja ongelmia. En millään haluaisi esiintyä julkisesti ilman meikkiä. Meikistä huolimatta finnit tietenkin näkyvät, joten en ymmärrä miksi en voisi saman tien näyttää koko totuuutta. Ehkä se meikki on ikään kuin naamio, jonka joka päivä vetää suojaksensa.
Välillä haluan antaa ihon vähän levätä meikistä ja pidän naturelli-päivän. Tämä tietysti tarkoittaa sitä, että joudun pysyttelemään neljän seinän sisällä koko päivän. Yleensä teen tämän sunnuntaisin, joten ulkoilut ja muut menot täytyy silloin jättää väliin... Älytöntä.
Joskus ei voi olla miettimättä, kuinka paljon helpompaa, onnellisempaa ja sosiaalisempaa elämää olisin nuo 15 vuotta voinut elää, jos minulla ei olisi ollut aknea.Kun tälläiset katkerat ajatukset hiipivät mieleen, täytyy vain ajatella, että olisi sitä riesakseen jonkin vielä pahemmankin sairauden tai vamman saada. Kaikesta huolimatta hyvää uutta vuotta kaikille kohtalontovereille.