ohjelmassaan, että Kotiäidin työtä voi verrata kahteen työhön kodin ulkopuolella! Ettäs siitäs saitte kaikki ne, jotka vähättelevät ja morkkaavat äitejä. Kaikista ei ole kotityöhön, koska töissä pääsee helpomalla. Näin moni sanoo, jolla on pieniä lapsia.
Tohtori Phil
sanoi tänään
221260
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
moni sitäpä ku ei tiiä ja harva arvaa.. onpa kumma että ukot ku joutuu lasten kans viettään aikaa niin alkaa muut menot kiinnostaan..on harrastuksia niitä näitä.. onnelliset on ne äitit joille annetaan mahollisuus viettää sitä omaa aikaa.. toiset ne joutuu lapset raahaan joka paikkaan mukana ku ei jakseta kattoo. ja kun katotaan niin kämpästä sen sitte huomaa että on jätetty lapset ja isompi lapsi kottii..noo mieshän sen rahan taloon tuo jne jne.. ehehhee olipa tekstiä mutta valitettavan monen kohalla täyttä totta!!
niin tarkotin noita kaikkee vielä sen jälkeen kun äitikin on työelämässä (ja isäkin) niin akka huolehtii kodin, perheen, miehen, lapset .. hohhoijaa
Minkämoisia miehiä et täällä palstalla liikkuvat naiset tunnette tai ootte naineet?! :D
Nojoo, sen sitä kai saa, ku ottaa jonkun äidin helmoista ja alkaa sikiämään kersoja... heh
tuppaavat paisuttelemaan kaikissa asiossa.
meistä, Miehistä ? Voisiko Koti-isän työtä verrata neljään työhön kodin ulkopuolella. Ainakin itse tunnen tekeväni (vähintään) neljän työt.
ja näin kahden asian samanaikaisesti tekeminen tuottaa suuria vaikeuksia.Koti-isää pitää sen vuoksi arvostaa erityisen paljon,varsinkin jos hän todellakin tekee lastenhoidon lisäksi vielä kaikki muutkin kotityöt.
Dr. Phil ei ole koskaan eikä kertaakaan sanonut mitään mitä moni ei jo tietäisi, toistaa samoja asioita jaksosta toiseen.
Kotivanhemman rooli on aina raskas. Kuitenkin monella on toinen kumppani (yleensä töissä) joka auttaa kotonakin.
Yksinhuoltaja tekee yleensä kaiken yksin.
Minä olen kotiäitinä ja lisäksi teen 2-4 yötä viikossa töitä....
viikossa kahtena yönä ! näkisipä nekin "yötyöt", heh
haista sinä pitkä p.
takaa ei ylety, päällä ei pysy ja alle ei uskalla mennä, pitäkööt ja haistelkoot muut.
Tarjoilija ammatiltani.Puuttuuko sivistyksestäsi yö-työ ammatit?
=yhtä suuri ero kuin yöllä ja päivällä.
Käsittänyt että sivistyksestäsi puuttuu käsite yötyö,mutta näkyy siitä puuttuvan muutakin...
eikös yötyö ole vankilaslangia, ainaski tuttavat puhuvat usein, yötyöstä, keikoista, kilikalista jne sekä ovat talvisin linnassa. Sinne on sitten tietokoneet teille hankittu !
on paljon tuttuja, jotka ovat rikollisia.
Ilmankos et tiennykään, että yöllä voi tehdä ihan säädyllisiäkin töitä.
No, aina oppii jotain uutta.
Toivotaan kuitenkin, ettei seura tee kaltaisekseen ja pysyt kaidalla tiellä.
oleminen on kyllä paljon asenteestakin kiinni. Itsekin olen tavallaan yksinhuoltaja, vaikka yhteishuoltajuudesta puhutaan. Siinähän ei käytännössä juuri mitään eroa ole. Lapset ovat välillä toisellä vanhemmalla kummassakin tapauksessa.
Minä ainakin olisin kaikkein mieluiten kotona lasten kanssa, vaikka isä olenkin. Pakko on kuitenkin käydä töissä.
Ei minusta kotityöt kovin vaativia ole. Tekee vähän koko ajan, niin ei tule sitten niitä hirveitä pyykkikasoja, villakoiria sängyn alle yms. Lapsetkin osallistuvat yllättävän hyvin askareisiin, vaikka usein heidän apu lisää omaa työtä.
Toki väsymyksen iskiessä ei sitten ole apua niin lähellä kuin ns. normaalissa perheessä.
Minun työmäärä kuitenkin väheni erotessa huomattavasti (tai ainakin olo keveni), mutta ainahan näin ei tietenkään käy.
Itselläni palkkatyö on ainakin rankempaa kuin kotityö.
Maassa, jossa ei osata käyttää aivoja ja organisoida. Samaa pätee näihin, jotka tällä palstalla marisevat kotihoidon rankkuutta. Vain tyhmä tekee sen tuplatyönä, kun siitä selviää ihan normaalin duunin ohellakin.
Elävä esimerkki elämästä:
Äiti kotiäitinä ja keikkahommia yrittäjänä isä 24/7 yrittäjä ja työpäivän jälkeen talo- ja autoremontteja = 10 vuoden putki monilapsellista perhe-elämää, päätteeksi riitaisa ero.
Syy: väsymys.
Kuka voitti? Verottaja ja vakuutusyhtiöt.
Kuka hävisi? Me kaikki, suurimmat tappiot kärsivät lapset.
Kun näitä palstoja lukee, niin huomaa monessa kirjoituksessa naisten kertovan lastenhoidon ja kotiäitiyden rankkuudesta, melkein ylitsepääsemättömyydestä. Itselläni ei vielä ole lapsia ja olenkin alkanut miettiä, kannattaako niitä lapsia tehdä ollenkaan jos kerran elämä on sen jälkeen yhtä tuskaa, väsymystä ja kun *ihan kaikki* ymmärtävät väärin sen äitiyden. Väittävät helpoksi, vaikka se on niiiiin vaikeaa ja raskasta jne (huom. pieni ironia ilmaisussa, älkää vetäkö hernettä nenuun).
Siis että kannattaako oikeasti lasta hankkia kun tuntuu että naisen elämä menee siitä pilalle? Kun *kukaan* ei tajua kuinka raskasta on kun on raskaana, *kukaan* ei tajua synnytystä ja sitä valtavaa tuskaa jonka lapsen eteen näkee, *kukaan* ei tajua kuinka raskasta on imettäminen, syöttäminen, kodista huolehtiminen jne. Ja *kukaan* ei kiitä jne.
Mitä järkeä siis on tehdä lapsia? Joo, tiedän, järki on siinä että ihmiskunta ei kuole sukupuuttoon, mutta jos ei mietitä niin laajasti kuitenkaan.
Sitten vasta kun sinulla on oma lapsi sylissäsi voit tietää miten rankkaa ja palkitsevaa elämä lapsen kanssa voi olla. Elämä ei mene pilalle lapsien kanssa mutta rankkaa se toki voi olla. Jaksaminen on siinnä, että tietää kaiken jaksamisen tulevan lapsen hyväksi.
Yksinhuoltajana jaksaminen on hyvin pitkälti kiinni asenteesta. Itse en kokenut sitä raskaana, vaikka kasvatin kummatkin lapseni aikuiseksi yksin. Jaksamiseni johtunee siitä, että perusasenteeni elämään on optimistinen enkä ylipäätään odota mahdottomia elämältä. Pienet ja isommatkin ongelmat kuuluvat asiaan, oli perhemuoto mikä tahansa. Harva välttyy ongelmilta. Pointti onkin sinä, antaako ongelmien kuluttaa itsensä loppuun vai oppiiko niitä tarkastelemaan vähän kuin sivustakatsojana, jolloin niille on helpompi tehdäkin jotain.
Sanoisin sinulle, että lapsia kannattaa ehdottomasti tehdä jos siltä tuntuu. Vaikka olen työssänikin saanut hoitaa kiinnostavia projekteja, tämä kahden ihmisen aikuiseksi luotsaaminen on kyllä ollut antoisin ja ainoa todella tärkeä projekti. Että siitä vaan, ja hymyä huuleen!