Valvotut tapaamiset!

"Lapsi voi olla hämillään uudessa tilanteessa, joten oikea lähestymistapa on tärkeää. Ennen tapaamista lapselle esitellään tapaamispaikkaa, kerrotaan mistä on kyse ja miten valvoja on hänen tukenaan tarvittaessa."

Juu no ihan asiaa tuolla sivuilla oli, mut miten asia selitetään 2 vuotiaalle lapselle? Mikä on se oikea lähestymistapa tässä tilanteessa? Ja tämä isä ei ole väkivaltainen, valvottuun tapaamiseen mennään vain siksi kun isä ei ole lasta koskaan nähnyt ja meillä vanhemmilla on aika kireät välit... en tiedä sit lämpeneekö yhtään kun tavataan, olishan se kiva tulla toimeen lapsen takia.

Minulle kun lastenvalvoja soitti ja selitti tilanteen, että isä haluaa lapsen tavata..hän heti ehdotti tapaamista 2 viikon kuluttua ja sanoi että tapaamiset pitää olla säännölliset, kerran kuukaudessa. Mut eihän isä ja lapsi mitenkään tutustu toisiinsa jos näkevät vain kerran kuussa!? Pitäis omasta mielestäni ainakin kerran viikossa...näin aluksi ainakin...

alkup. kirjoitti:

"Lapsi voi olla hämillään uudessa tilanteessa, joten oikea lähestymistapa on tärkeää. Ennen tapaamista lapselle esitellään tapaamispaikkaa, kerrotaan mistä on kyse ja miten valvoja on hänen tukenaan tarvittaessa."

Juu no ihan asiaa tuolla sivuilla oli, mut miten asia selitetään 2 vuotiaalle lapselle? Mikä on se oikea lähestymistapa tässä tilanteessa? Ja tämä isä ei ole väkivaltainen, valvottuun tapaamiseen mennään vain siksi kun isä ei ole lasta koskaan nähnyt ja meillä vanhemmilla on aika kireät välit... en tiedä sit lämpeneekö yhtään kun tavataan, olishan se kiva tulla toimeen lapsen takia.

Minulle kun lastenvalvoja soitti ja selitti tilanteen, että isä haluaa lapsen tavata..hän heti ehdotti tapaamista 2 viikon kuluttua ja sanoi että tapaamiset pitää olla säännölliset, kerran kuukaudessa. Mut eihän isä ja lapsi mitenkään tutustu toisiinsa jos näkevät vain kerran kuussa!? Pitäis omasta mielestäni ainakin kerran viikossa...näin aluksi ainakin...

Vaikea varmaan tuon ikäiselle selostaa tilannetta..
Luulisin että lapsi ottaa isän tapaamisen samalla tavalla kuin kenen tahansa aikuisen tapaamisen.
Tapaamispaikassa on varmasti leluja ym, ja lapsi menee sinne leikkimään. isä on paikalla ja luultavasti leikkii lapsen kanssa, tai on vain samassa tilassa, että lapsi tottuu häneen.

Tapaamisia saanet järjestellä niin paljon kuin haluat, ja jos isä on halukas tapaamaan lasta usein.
Jos isä asuu suht lähellä, voisit ehdottaa, jos isä tulisi vaikka ulkoilemaan lapsen kanssa, ja näin ollen tutustuvat toisiinsa.
ja siitä pikkuhiljaa isä voisi ottaa lapsen kotiinsa vierailulle ym

alkup. kirjoitti:

"Lapsi voi olla hämillään uudessa tilanteessa, joten oikea lähestymistapa on tärkeää. Ennen tapaamista lapselle esitellään tapaamispaikkaa, kerrotaan mistä on kyse ja miten valvoja on hänen tukenaan tarvittaessa."

Juu no ihan asiaa tuolla sivuilla oli, mut miten asia selitetään 2 vuotiaalle lapselle? Mikä on se oikea lähestymistapa tässä tilanteessa? Ja tämä isä ei ole väkivaltainen, valvottuun tapaamiseen mennään vain siksi kun isä ei ole lasta koskaan nähnyt ja meillä vanhemmilla on aika kireät välit... en tiedä sit lämpeneekö yhtään kun tavataan, olishan se kiva tulla toimeen lapsen takia.

Minulle kun lastenvalvoja soitti ja selitti tilanteen, että isä haluaa lapsen tavata..hän heti ehdotti tapaamista 2 viikon kuluttua ja sanoi että tapaamiset pitää olla säännölliset, kerran kuukaudessa. Mut eihän isä ja lapsi mitenkään tutustu toisiinsa jos näkevät vain kerran kuussa!? Pitäis omasta mielestäni ainakin kerran viikossa...näin aluksi ainakin...

Tietenkin lapsi vierastaa miestä ensin alkuun, mutta se menee ohitse. Pikkuhiljaa lapsi tottuu isäänsä, ihan kuten päivähoidossakin tottuu hoitajiinsa (melkein heti kun äiti selkänsä kääntää).

Voit varautua siihen, että ensin lapsen itku on sydäntä särkevää, jos lähdet tilanteesta hössöttäen ja hyvästellen pois, mutta se loppuu kuin kananlento, kun lapsen mielenkiinto löytää hyvän kohteen. Monet äidit palaavat lähtötilanteeseen takaisin höösöttämään, ja sitten onkin kaaos eikä mikään enää onnistu ja lapsi huomaa että tässä onkin hieno kikka pompotella aikuisia lähes hysterian partaalle :D

Voisitko ajatella, että menisitte yhdessä vaikka hampurilaisbaariin, siellä lapsi olisi puolueettomalla maaperällä, teidän kanssanne, ehkä teille ei tulisi sanaharkkaakaan ja lapsi viihtyisi pallomeressä? Tarvitseeko ensimmäinen tapaamiskerta sen kummempi olla?

Jossu kirjoitti:

Tietenkin lapsi vierastaa miestä ensin alkuun, mutta se menee ohitse. Pikkuhiljaa lapsi tottuu isäänsä, ihan kuten päivähoidossakin tottuu hoitajiinsa (melkein heti kun äiti selkänsä kääntää).

Voit varautua siihen, että ensin lapsen itku on sydäntä särkevää, jos lähdet tilanteesta hössöttäen ja hyvästellen pois, mutta se loppuu kuin kananlento, kun lapsen mielenkiinto löytää hyvän kohteen. Monet äidit palaavat lähtötilanteeseen takaisin höösöttämään, ja sitten onkin kaaos eikä mikään enää onnistu ja lapsi huomaa että tässä onkin hieno kikka pompotella aikuisia lähes hysterian partaalle :D

Voisitko ajatella, että menisitte yhdessä vaikka hampurilaisbaariin, siellä lapsi olisi puolueettomalla maaperällä, teidän kanssanne, ehkä teille ei tulisi sanaharkkaakaan ja lapsi viihtyisi pallomeressä? Tarvitseeko ensimmäinen tapaamiskerta sen kummempi olla?

Ei se taida olla mahdollista että mentäisiin syömään yhdessä jonnekin, välit on sen verran viileät, etten tiedä mitä toisillemme edes puhutaan... mutta ei idea mitenkään huono ole! "Mahdoton" vain meidän tilanteessa.

alkup. kirjoitti:

Ei se taida olla mahdollista että mentäisiin syömään yhdessä jonnekin, välit on sen verran viileät, etten tiedä mitä toisillemme edes puhutaan... mutta ei idea mitenkään huono ole! "Mahdoton" vain meidän tilanteessa.

Kun tapaatte "missä-tahansa", ota valokuvia lapsesta, vauvakirja, neuvolakortti mukaan, niistä riittää puhumista. Aiheen luulisi kiinnostavan molempia. Kyllä se mieskin siitä sulaa, usko pois, ei hän muten haluaisi edes tavata :)