Siirsin osan viestiketjusta tuolta avioero palstalta. Eli kysymys on omaisuudesta luopumisesta avioerotilanteessa. Onko tässä seuraavassa annetut vastaukset oikeita?
Pakko kommentoida lause kerrallaan ... sen verran asioita kirjoituksessasi:
Tuota noin ... sopimuksissa on kaksi osapuolta (vähintään) ... mutta kysymykseesi, kyllä voi tehdä (omaisuudestaan luopuminen on aivan laillista tässä maassa).
>>Ositussopimus menee ilmeisesti silloin käräjäoikeuden hyväksyttäväksi>>
Ei mene .. miksi ihmeessä mensi ??? Jos sinä tahdot lahjoitaa Volvosi minulle ja minä tahdon sen ottaa, niin ei siinäkään mitään käräjäoikeuksia tarvita.
>>eli voiko asiaan tulla mutkia matkaan?>>
Mitä mutkia ... siiis siitä että sinä annat omaisuutesi toiselle ... Suomi on vapaa maa (tuolta osin ainakin).
No juu ... jos sen Volvosi minulle lahjoittaisit, niin minun pitäsi maksaa lahjavero. Mutta jos avioehdottoman avioeron osituksessa puolisollesi sen (tai talon) luovutat, eikä tarkoitus ole veronkierto ... niin ei mene lahjaveroa, eikä varainsiirtoveroa kunhan pesän ulkopuolisia varoja ei käytetä.
Hyvä syy. Jos niin, voithan lahjoittaa osuutesi lapsillesi. Kyllä, silloin menee lahjavero, mutta menisi se loppupelissä kuitenkin (viim. silloin kun tulee otsikolla "perintövero")
Juu, kaksi todistajaa -- näin on. No ei juristia mikään laki velvoita käyttämään... terve järki kyllä. Vähän sama jos: Minusta tuntuu että kipeän hampaan voi paikata PlastikPaddingilla, mitä sitä hammaslääkäriä vaivaamaan (tai rikastuttamaan) ... ai ei kuulosta viisaalta?
Eli, jos vuokralla asuvat "teinit" avioeroavat, ja jakavat Ikean jakkaroita ja Anttilan astioita, niin ei kannata maksaa lakimiehelle mitään(vrt. uusi hammasharja jos ientulehdus yllätti).
Mutta jos kuvaamaasi tasajaosta poikeavaa ositusta on tekemässä (mikä mahdollista, ja laillista, mutta vaatii hieman ammattitaitoa), niin melkoinen puupää joka ei siitä maksa joitain satasia juristille, vaan tappelee sitten valtiovaltaa vastaan tonneilla kun vääriä veropäätöksiä oijotaan (ja Karpon ohjelmakin lopetettiin).
Pakko kommentoida lause kerrallaan ... sen verran asioita kirjoituksessasi:
Tuota noin ... sopimuksissa on kaksi osapuolta (vähintään) ... mutta kysymykseesi, kyllä voi tehdä (omaisuudestaan luopuminen on aivan laillista tässä maassa).
>>Ositussopimus menee ilmeisesti silloin käräjäoikeuden hyväksyttäväksi>>
Ei mene .. miksi ihmeessä mensi ??? Jos sinä tahdot lahjoitaa Volvosi minulle ja minä tahdon sen ottaa, niin ei siinäkään mitään käräjäoikeuksia tarvita.
>>eli voiko asiaan tulla mutkia matkaan?>>
Mitä mutkia ... siiis siitä että sinä annat omaisuutesi toiselle ... Suomi on vapaa maa (tuolta osin ainakin).
No juu ... jos sen Volvosi minulle lahjoittaisit, niin minun pitäsi maksaa lahjavero. Mutta jos avioehdottoman avioeron osituksessa puolisollesi sen (tai talon) luovutat, eikä tarkoitus ole veronkierto ... niin ei mene lahjaveroa, eikä varainsiirtoveroa kunhan pesän ulkopuolisia varoja ei käytetä.
Hyvä syy. Jos niin, voithan lahjoittaa osuutesi lapsillesi. Kyllä, silloin menee lahjavero, mutta menisi se loppupelissä kuitenkin (viim. silloin kun tulee otsikolla "perintövero")
Juu, kaksi todistajaa -- näin on. No ei juristia mikään laki velvoita käyttämään... terve järki kyllä. Vähän sama jos: Minusta tuntuu että kipeän hampaan voi paikata PlastikPaddingilla, mitä sitä hammaslääkäriä vaivaamaan (tai rikastuttamaan) ... ai ei kuulosta viisaalta?
Eli, jos vuokralla asuvat "teinit" avioeroavat, ja jakavat Ikean jakkaroita ja Anttilan astioita, niin ei kannata maksaa lakimiehelle mitään(vrt. uusi hammasharja jos ientulehdus yllätti).
Mutta jos kuvaamaasi tasajaosta poikeavaa ositusta on tekemässä (mikä mahdollista, ja laillista, mutta vaatii hieman ammattitaitoa), niin melkoinen puupää joka ei siitä maksa joitain satasia juristille, vaan tappelee sitten valtiovaltaa vastaan tonneilla kun vääriä veropäätöksiä oijotaan (ja Karpon ohjelmakin lopetettiin).
Vastaukset 2
Vanhimmat
Peruslähtökohta avioliittolaissa on, että jos puolisoilla on avio-oikeus, se on puoleen avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästöstä. Kuitenkin sopimusvapaus vallitsee, joten puolisot voivat tehdä niin halutessaan kuinka "yksipuolisen" tai toista hyödyttävän sopimuksen kuin haluavat.
//jos puolisoilla on avio-oikeus, se on puoleen avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästöstä//
Ei se nyt ihan näin ole.
//Kuitenkin sopimusvapaus vallitsee, joten puolisot voivat tehdä niin halutessaan kuinka "yksipuolisen" tai toista hyödyttävän sopimuksen kuin haluavat.//
Eikä ihan näinkään. Kyllä puolison velkojilla on mahdollisuus puuttua sopimukseen, jolla on loukattu velkojien etua.
AL 104 § (26.4.1991/765)
"Jos puoliso on osituksessa luovuttanut puolisolleen tai tämän perillisille omaisuuttaan huomattavasti enemmän kuin hän olisi ollut velvollinen luovuttamaan, ositus voidaan peräyttää konkurssipesään siten kuin takaisinsaannista konkurssipesään annetussa laissa säädetään.
Jotta 1 momentissa tarkoitetussa osituksessa omaisuutta saanut puoliso tai tämän perilliset voisivat saada suojaa toisen puolison velkojien takaisinsaantivaatimuksilta konkurssissa ja ulosotossa, osituskirja on jätettävä maistraattiin rekisteröitäväksi siten kuin maistraattien eräistä henkilörekistereistä annetussa laissa säädetään. (4.2.2005/58)"
---
Sitä paitsi lahjaveron uhka tällaisessa tapauksessa on olemassa.