Tuulimuna

Mulla todettiin myös tuulimuna ultrassa viikolla 10 4. Siihen asti olin kuvitellut melkein, että minkänäköinen se vaavi siellä masussa on. Sitten sanotaan (tai näin sen itsekin monitorista), ettei siellä mitään olekaan. Itse sain valita kaavinnan ja lääkkeiden väliltä ja halusin mieluummin ne lääkkeet. Sain heti samana päivänä ensimmäisen ja seuraavan yön olin sairaalassa tarkkailtavana, kun vuoto oli niin runsas.
Aamupäivällä pääsin sitten kotiin, kun lääkäri oli tarkistanut kohdun ultralla ettei mitään olisi jäänyt. Vuoto kesti 6 päivää ja jälkitarkastus oli 3 viikon päästä.

Seuraavia menkkoja ei ehtinyt tulemaan kun tein 6 viikon päästä tuulimunasta seuraavan raskaustestin, joka oli positiivinen. Tosin vuoto alkoi samana iltana. Sitä sitten jatkui parisen viikkoa, ja tein uuden testin ja edelleen raskaana. Pääsin lääkärille ja ultralla ei nähty kuin pieni nesterakkula. Reilun viikon juoksin joka toinen päivä verikokeissa ja ultrassa pari kertaa ja kun hormoonitaso nousi koko ajan (oli lopulta yli 4000 ja olisi silloin viimeistään pitänyt näkyä jotain) eikä raskautta löytynyt arvelivat olevan kohdunulkopuolinen. Jouduin sitten tähystykseen, jossa katsoivat vatsaontelon, munasarjat ja -johtimet sekä tekivät kaavinnan. Mitään ei kuitenkaan löytynyt. Vuoto siis loppui tuohon kaavintaan (yleensähän sen pitäisi siitä alkaa..), eli jotain hyötyä siitäkin. Sen jälkeen taas kävin verikokeissa niin kauan, että HCG oli enää 56 (noin viikko tähystyksestä).

Maanantaina kaavinnasta jne tuli 4 viikkoa ja sen kunniaksi sitten alkoivat menkatkin. Tein kyllä jo lauantaina raskaustestin vähän niinkuin varmuuden vuoksi, mutta nega tietty oli. Ei uskallettu tällä kertaa edes yrittään ennen niitä ensimmäisiä menkkoja, jos vaikka olisi taas ollut keskenmeno. Kaavinnan tulosten mukaan toisella kerralla raskaus olikin ollut ihan normaali kohdunsisäinen, mutta ei jostain syystä kehittynyt ja mun elimistö vain yritti ylläpitää tuota raskautta, jonka olisi pitänyt vuotaa pois...

Mutta, nyt siis menossa kp 4/28 ja uutta yritystä taas. Jos vaikka se kolmas kerta olisi se,joka vihdoin onnistuisi.

Ymmärrän täysin, kuinka pahalta susta tuntuu nyt. Mä itkin sen takia varmasti kuukauden, ja oikeastaan vasta nyt tuntuu, että elämä ehkä sittenkin voittaa. Kaikkein eniten mulle oli apua siitä, että sain puhua asiasta ystävälleni, joka vaan jaksoi ja jaksoi kuunnella.
Voimia sinulle, kyllä se vielä paremmaksi muuttuu!

Kävin ultrassa viime perjantaina (rv 12 1). Mutta sikiö oli kuollut ja maanantaina olin kaavinnassa. Nyt sairaslomalla, itku on herkässä. Kävi samalla lailla kuin ekalla kerralla, toisella kerralla oli tuulimuna. Ei pitänyt paikkansa: kolmas kerta toden sanoo... Tämä kerta oli erilainen sillä ehdin käydä kerran ultrassa näkemässä sydämensykkeen rv:lla 6. Silti vielä sen jälkeen pelko jäi ja kävikin toteen. Olen kovin peloissani ettemme ehdi mieheni kanssa tehdä lapsia jos näin käy jatkuvasti sillä olen jo yli 40v. Kyselit milloin voi alkaa yrittää uudelleen. Minulle sanottiin että kahdet kuukautiset täytyisi odottaa että kohdun limakalvot ehtivät parantua. Muuten seuraavalla kerralla voi käydä samalla lailla. Vuotoa oli maanantaina mutta on sen jälkeen pikkuhiljaa muuttunut tiputteluksi. Viikon verran sitä taisi aikaisemmin kestää. Olen hyvilläni että valitsit kaavinnan sillä itse valitsin tuulimunan jälkeen lääkkeellisen vaihtoehdon. Kaikki ei tullut sairaalassa pois vaan muutaman päivän päästä kotona aloin vuotaa kovasti ja meinasin pyörtyä. Lähtö päivystykseen ja kaavinta kuitenkin. Toivotaan että asiat vielä kääntyvät parhainpäin meillä molemmilla.