aamuöisiä
Kirjoittanut: keskusteluja... 3.1.2006 klo 07.39
yrittivät nukkua
mutta ei siitä mitään tullut
joten lopulta kokoontuivat
hätäpalaveriin
kaikki osapuolet
järki yritti pitää jöötä
niin kuin aina
kysyi levottomuuden syitä
sillä järki murehti
unettomuuden seurauksista
"hän on piirtynyt verkkokalvoille
en pysty näkemään edes unia"
valittivat verestävät silmät
"minä kuulen hänen hengityksensä
kilometrienkin päästä"
ihmettelivät korvat
iho hymyili vain itsekseen
salaisessa yhteisymmärryksessä
huulten kanssa
sielu jatkoi telepaattisia
keskustelujaan
mistään häiriintymättä
mutta sydän itkeskeli hiljaa
"minun on niin kova ikävä
että minua pelottaa
enkä ole tottunut sykkimään
samaan tahtiin toisen
sydämen kanssa"
järki puhui nyt:
"ystävät
kaikki päätökset
olemme tehneet aina yhdessä
meille on naurettu
kun olemme pitäneet yhtä
yksinäisyyden uhallakin"
"myönnän että olen suurin syyllinen
siihen kipuun jota sittemmin koimme
mutta halusimmehan olla
lopultakin kaikki tarpeellisia
olemme selvinneet siitäkin
ja viisastuneet"
"kun kohtasimme hänet
olimme kaikki hämmentyneitä
vaan nyt tiedämme jo
että häntä olemme odottaneet
kaikki nämä vuodet"
"opettelemme luottamaan
ja jonain päivänä kenties
olemme löytäneet itsemme hänessä
aivan uudella tavalla
jaksammehan odottaa"
jokainen jäi miettimään asiaa
huokaillen ja haaveillen
se yksi pieni nimeämätön
muiden vierestä
nosti päätään ja kuiskasi:
"minulla on niin
suuri unelma
ettei sitä voi
edes teille kertoa"
ja nukahtivat viimein
Kirjoittanut: keskusteluja... 3.1.2006 klo 07.39
yrittivät nukkua
mutta ei siitä mitään tullut
joten lopulta kokoontuivat
hätäpalaveriin
kaikki osapuolet
järki yritti pitää jöötä
niin kuin aina
kysyi levottomuuden syitä
sillä järki murehti
unettomuuden seurauksista
"hän on piirtynyt verkkokalvoille
en pysty näkemään edes unia"
valittivat verestävät silmät
"minä kuulen hänen hengityksensä
kilometrienkin päästä"
ihmettelivät korvat
iho hymyili vain itsekseen
salaisessa yhteisymmärryksessä
huulten kanssa
sielu jatkoi telepaattisia
keskustelujaan
mistään häiriintymättä
mutta sydän itkeskeli hiljaa
"minun on niin kova ikävä
että minua pelottaa
enkä ole tottunut sykkimään
samaan tahtiin toisen
sydämen kanssa"
järki puhui nyt:
"ystävät
kaikki päätökset
olemme tehneet aina yhdessä
meille on naurettu
kun olemme pitäneet yhtä
yksinäisyyden uhallakin"
"myönnän että olen suurin syyllinen
siihen kipuun jota sittemmin koimme
mutta halusimmehan olla
lopultakin kaikki tarpeellisia
olemme selvinneet siitäkin
ja viisastuneet"
"kun kohtasimme hänet
olimme kaikki hämmentyneitä
vaan nyt tiedämme jo
että häntä olemme odottaneet
kaikki nämä vuodet"
"opettelemme luottamaan
ja jonain päivänä kenties
olemme löytäneet itsemme hänessä
aivan uudella tavalla
jaksammehan odottaa"
jokainen jäi miettimään asiaa
huokaillen ja haaveillen
se yksi pieni nimeämätön
muiden vierestä
nosti päätään ja kuiskasi:
"minulla on niin
suuri unelma
ettei sitä voi
edes teille kertoa"
ja nukahtivat viimein
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tämä on äärettömän kaunis ajatelma.
Ei siihen voi enempää lisätä. Se on siinä kaikki.
...onpas mietityttävää, tämän runon osuminen silmiin täällä. Kunhan vain ymmärtäisin kaiken. Silloin, kun on koko ihminen pikkuvarpaankynsiä myöten täysin lumoutunut, menee niin helposti laittomiksi yritykset. Joutuu myös pelkäämään, että pallo napsahtaa otsaan kun ylimääräisenä törttöilee etukentällä :@
Mahtavaa olisi, jos voisi jakaa ajatuksia vapaasti... Enemmän kuin mahtavaa.
Viittaatko jotenkin siihen. että MÄ olisin lainannut toisen tunon tänne? Kenenkäs cortexista moisen ajatuksen repäisit? Et ainakaan minun. Ja mielestäni mä olen takajoukoissa, enkä eteen ole pyrkinytkään. : b
Buahhhahhhhaaaaa....mmm,kannattaa todellakin varoa etukentällä surffailua - on niiiiin läpinäkyvää että..
sanois: Hmmm...Mitä SINÄ tunnet? Miten SINÄ olet voinut tänään? Ketä SINÄ kaipaat? Isoja kysymyksiä vailla vastaanottajaa.
ruudusta oikein läpi näkyy,
missähän surffailet?
On sulla ainakin hyvin kuvaava nimmmmmmmimmmmmerkki
hyvin mahdollista..
kohtaa jotka ovat erityisesti mieleeni;
järki yritti pitää jöötä
niin kuin aina
kysyi levottomuuden syitä
sillä järki murehti
unettomuuden seurauksista
ja
"minun on niin kova ikävä
että minua pelottaa
enkä ole tottunut sykkimään
samaan tahtiin toisen
sydämen kanssa"
ja
iho hymyili vain itsekseen
salaisessa yhteisymmärryksessä
huulten kanssa
ja
"minulla on niin
suuri unelma
ettei sitä voi
edes teille kertoa"
Mutta ei toisen omaa ihmistä saisi lainata. Minä en jaksa tätä enää!!!!!!!!! Tule ulos unestani!