Maajaaja tekee taivaanrantaa.
Mosaiikkia, näkee mitä vaan.
Sytyttää usvaan valot,
kirkkaimmat.
Ehkä me olemme maalanneet yhdessä.
Väriaaltoja, aallonpituuksia.
Nähneet samoja illuusioita.
Kuulleet samoja ääniä.
Mutta savu tappaa sinutkin.
Se tukehduttaa unelmasi kauneimmatkin.
Intiaanin kiihkeys.
Sun kaipuus on niin villi.
Siihen uppoaa, se sokaisee.
Jano ei vain koskaan lopu.
Mosaiikkia, näkee mitä vaan.
Sytyttää usvaan valot,
kirkkaimmat.
Ehkä me olemme maalanneet yhdessä.
Väriaaltoja, aallonpituuksia.
Nähneet samoja illuusioita.
Kuulleet samoja ääniä.
Mutta savu tappaa sinutkin.
Se tukehduttaa unelmasi kauneimmatkin.
Intiaanin kiihkeys.
Sun kaipuus on niin villi.
Siihen uppoaa, se sokaisee.
Jano ei vain koskaan lopu.
Vastaukset 1
Vanhimmat
En ehkä sanoisi silloinkaan.
en enää pysähtyisi milloinkaan.
Ohikiitävää kaikki oli.
Ihmisten maanpäällinen tovi.
Hyvästi.
En tiedä, en koskaan tiennyt.
Mikä olin sinulle.
Peilikuvani vedelle.
Sanoi mies katsellessaan lähdettä.
Se toi , se vei elämän vettä.
Ethän pelkää, olet matkalla.
Vain sinne, minne uskot.
Minä ratsastan auringon säteellä.
Pidän kiinni kädestäni.
Minun on hyvä olla.
Sun sävel kaikkialla.
Hän on kaikkeni.
________________________________
Meillä vielä vedet aaltoilevat.
Sen pinnanmodostuksella,
leikkivät kaukaiset tähdet.
Iltaisin katselin niiden hohdetta.
Tulenvire tekee rantaan ristiaallokon,
luodon, muodostaa kivikon.
Kuunvalossa näin,
kun tähti heijastui.
Me menemme valoon päin.