Itse olen kärsinyt kaikenlaisesta jännittämisestä n. 5 vuotta. En tiedä miten se alkoi, mutta rasittavaa se on. Joskus on ollut parempia kausia ja joskus taas todella huonoja ja kamalia. Hetki sitten kärsin taas sellaisesta todella kamalasta kaudesta. Päätin vihdoin hankkia Propralit, vaikka olin aina ajatellut, että mitään lääkkeitä en kyllä ala käyttämään. Nyt en ymmärrä miksi ajattelin niin. Elämäni nimittäin on muuttunut todella paljon paremmaksi näiden parin viikon aikana. Propralia ei tarvitse edes ottaa usein. Riittää, kun saa sen vaikutuksen alaisena myönteisiä kokemuksia asioista, niin itseluottamus jo paranee. Oloni on todella hyvä pitkästä aikaa ja uskon, että voin todellakin luopua Propraleista ajan kanssa, koska luotan itseeni päivä päivältä enemmän ja enemmän. Joten te jännittäjät, jotka itkette ja tuskailette niin ajatelkaa: ei teidän tarvitsisi voida pahoin, kun olemassa on turvallinen lääke, joka tekee teidänkin elämästänne elämisen arvoisen!
Kaikki jännittäjät!
Uusi elämä
104633
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Onhan toi ihan hyvä lääke lievään jännitykseen, täysin toinen juttu sitten on kun henkilö kärsii esim. estyneestä persoonallisuushäiriöstä...
Puhuinkin nyt kuitenkin vain sosiaalisesta jännittämisestä, esiintymispelosta, kahvikuppineuroosista. Tuosta sinun sanomasta "sairaudesta" en tiedä mitään.
joo olen kanssasi täysin samaa mieltä! nykyään mulla on oina "takataskussa" varalta proprista :) mullakin elämänlaatu koheni huomattavasti kun ei enää tarvinut jännittää juhlia tai esiintymistä koska tiedän että propralin avulla voin olla suht normaalin näköinen :) ei kädet tärrää eikä sydän hakkaa, lisäksi turvallinen ja halpa
minusta tosta vaivasta ja lääkityksestä siihen vois puhua enemmänkin noin yleisesti. saisi moni jännäri pelastuksen elämään.
todella rohkaiseva kirjoitus. olen jo jonkin aikaa suunnitellut hankkivani apua jännittämiseen, mutta en ole vielä rohkaistunut varaamaan aikaa lääkärille.. Olen myös, samoin kuin sinä, ajatellut, että kyllä mä nyt ilman lääkkeitä pärjään. Mutta eihän lääkkeidenkäyttö tosiasiassa häpeän asia ole, jos vain niistä on apua.. Sun kirjoitus antoi todella rohkaisua, kiitos siitä:)
Todella mukava kuulla, että viestistäni oli apua, sillä sitä halusinkin. Itsellä alkoi olla tuo jännittäminen elämässä pääasia viime aikoina. Kaikki ongelmat elämässäni johtuivat vain siitä. Ei mennyt hetkeäkään kun en olisi ajatellut jännittämistäni tai stressannut jännittävistä tilanteista.
Ihmisillä on erilaisia sairauksia, joihin he syövät lääkkeitä helpottaakseen oloaan. Jännittäminen on ikään kuin sairaus. Miksemme mekin söisi siihen lääkkeitä voidaksemme paremmin? Propral on sitä paitsi todella turvallinen lääke. Lääkärinikin sanoi, että niitä voi huoletta syödä.
Itse kävin hypnoterapiassa viisi kertaa viime keväänä. Tämä mies sanoi, että lääkkeillä ongelmaa ei poisteta, vaan se vaan "peitetään". Hypnoosin avulla kuulemma ongelma oltaisiin kokonaan saatu poistettua mielestäni. Aluksi tämä toimikin hyvin, mutta ymmärsin, että vahvan mieleni vuoksi, ei tarvittu kuin pari uutta epäonnistumisen kokemusta niin sama noidankehä oli taas valmis. Hypnotisoija oli varmasti siksi niin lääkkeitä vastaan, koska lääkkeet olivat hänelle suuri kilpailija.
Nyt olen onnellisempi kuin koskaan ja en voi kuin ihmetellä, että miksi en aikaisemmin aloittanut käyttämään Proralia. Turhaan olen kärsinyt ja itkenyt asiaa.
Enkä ajattele yhtään sillä lailla, että lääkkeiden avulla en ole oma jännittäjä itseni, vaan ihan joku toinen ihminen. Ajattelen toisin päin: lääkkeet saavat oman persoonani paljon paremmin esille ja olen enemmän oma itseni kuin KOSKAAN!
Menkää jännittäjät lääkärin puheille jo!
Tarvitseeko lääkärille muuta kuin kertoa ongelmasta ja pyytä lääkettä, vai tekeekö lääkäri jotain testejä, kuten joitakin masennuslääkkeitä määrättäessä? Eli uskooko ne kertomalla että jännittäminen on todella ongelma ihmisille vai täytyykö siitä jotain todisteita vielä olla... paljon lääkkeet maksavat noin suurinpiirtein? jos sitä itsekkin uskaltaisi..
???
Kyselee tietysti oireesta millainen on ja niin edespäin, mutta ei tosiaankaan tee mitään testejä. On kyse kuitenkin lääkkeestä, johon ei jää riippuvaiseksi. Itselle määräsi helposti, vaikka oli kyllä iso kynnys käydä juttusilla. Kannattaa varmasti, kyllä helpotti elämä TOSI paljon :)
Käykö ihan yleislääkäri? Vai pitääkö jonneki psykiatrille mennä? Pakko saada sitä lääkettä, en pysty menemään luokan eteen ja välttelen tilanteita....
Yleislääkärille vaan, sieltäpä sitä eteenpäin ohjataan jos tarvetta mutta lääkkeen voivat hekin määrätä :)