...koska mä en itse tiedä.
Mä olen syyskuusta asti ollut ihastunut yhteen poikaan, jonka kanssa vietän todella paljon aikaa. Miellä on sama harrastus ja olemme samassa koulussa, likkumme samoissa porukoissa. Olemme tavallaan aika läheisiä. Kerran lintsasimme yhdessa tunnilta ja vietimme yli tunnin koulumme läheisessä kahviossa jutellen kaikesta. Siis aivan kaikesta. Oikeastaan silloin vasta huomasin kuinka ihastunut tähän jätkään olin. On monia asioita, joista en ole puhunut monellekaan ja yhtäkkiä huomasin puhuneeni tälle jätkälle lähes kaiken itsestäni ja kuulleeni miltei kaiken hänestä.
Ongelmia mulla on kuitenkin monia. Ensimmäinen niistä on se, että yksi tyttö kaveriporukastamme roikkuu ihastuksessani koko ajan. Tiedän, ettei niillä ole mitään. Se tyttö kyhnää kiinni kaikissa pojissa ja on antanu melkein kaikille. Jotenkin mua silti kirpasee, ku se on aina ihastuksessani kiinni. Kerrankin, ku me vaan istuimme hengailupaikallamme koulussa, vierekkäin, kahestaan, se tuli siihen ja sano mulle: "ai sä oot viemässä mun miestä vai?". Hymähdin siihen vaan jotain, koska tiesin, ettei se sitä tosissaan sano, mut ei se mikään hyvä läppäkään ollu. Se tyttö änkee aina kaikkien jätkin syliin istumaan, halailee niitä ja kulkee käsikädessä, vaik ne olis vaan frendei. Se on oikeestaan meiän porukoissa ihan tavallista ja kaikki jätkätkin on tottunu siihen.
Just sen takia mulla on myös toinen ongelma. Eli siis... mulla ei ole mitään hajua ihastukseni tunteista mua kohtaan. Se kyllä kutittelee mua aina kyljistä ja kiusottelee muutenkin, pyytää syliin ja änkee itekin usein mahd. lähelle, mut en tiedä hakeeko se mun läheisyyttä, koska mä ainakin haen sen koko ajan, ja tekee mieli koskee siihen aina, kun se on lähellä. Mä olin ainoa, joka sai siltä joulukortin, mutta se anto sen varmaan vaan sen takii, koska mäkin annoin sille. Se odotti mua joulukirkon jälkeen ja me halattiin, mut varmaan vaan sen takii, koska mä pyysin sitä odottamaan mua. Ei olla oltu koko loman aikana yhteydessä. Luultavasti siks, koska mä en oo tekstannu tai muuta sille. Me kyl tehään yks esitelmä yhessä, mut ei me olla siitäkään puhuttu mitään lomalla.
Kolmas ongelma on se, etten voi kertoa ihastukselleni tunteistani. Porukkamme on niin tiivis, ettei mikään asia jää salaisuudeksi, vaikka me molemmat olisimme hiljaa emmekä kertoisi kenellekään. Aina on joku joka kuulee ja kertoo jutun eteenpäin. Tunteiden paljastamisessa on liian paljon pelissä, sillä liikumme samoissa porukoissa ympäri kesän, emme pelkästään koulussa. Sitäpaitsi pelkään torjutuksi tulemista enemmän kuin mitään muuta. Mielummin yritän unohtaa kuin kerron ihastukselleni tunteistani, sillä aina on se mahdollisuus, ettei toinen tunne samoin kuin minä. Tiedän kyllä, että aina on myös mahdollisuus, että tunteemme ovat samat. Kuitenkin pelkään niin paljon. Tiedän myös, että minun ei pitäisi vain pelottomasti yrittää ja ottaa pakit, jos ne on tullakseen. Pitäisi rohkaista itseni. Jotenkin musta ei vaan oo siihen... pieni sydänparkani on joutunut kärsimään jo niin monta kertaa, etten halua sen pirstoutuvan enää kertaakaan.
Jos joku edes jaksoi lukea tämän maratonviestin loppuun, olen iloinen siitä. Ja jos joku vielä osaa/viitsii vastata mulle jotain, olen onnellinen. Kiitos jo etukäteen
Mä olen syyskuusta asti ollut ihastunut yhteen poikaan, jonka kanssa vietän todella paljon aikaa. Miellä on sama harrastus ja olemme samassa koulussa, likkumme samoissa porukoissa. Olemme tavallaan aika läheisiä. Kerran lintsasimme yhdessa tunnilta ja vietimme yli tunnin koulumme läheisessä kahviossa jutellen kaikesta. Siis aivan kaikesta. Oikeastaan silloin vasta huomasin kuinka ihastunut tähän jätkään olin. On monia asioita, joista en ole puhunut monellekaan ja yhtäkkiä huomasin puhuneeni tälle jätkälle lähes kaiken itsestäni ja kuulleeni miltei kaiken hänestä.
Ongelmia mulla on kuitenkin monia. Ensimmäinen niistä on se, että yksi tyttö kaveriporukastamme roikkuu ihastuksessani koko ajan. Tiedän, ettei niillä ole mitään. Se tyttö kyhnää kiinni kaikissa pojissa ja on antanu melkein kaikille. Jotenkin mua silti kirpasee, ku se on aina ihastuksessani kiinni. Kerrankin, ku me vaan istuimme hengailupaikallamme koulussa, vierekkäin, kahestaan, se tuli siihen ja sano mulle: "ai sä oot viemässä mun miestä vai?". Hymähdin siihen vaan jotain, koska tiesin, ettei se sitä tosissaan sano, mut ei se mikään hyvä läppäkään ollu. Se tyttö änkee aina kaikkien jätkin syliin istumaan, halailee niitä ja kulkee käsikädessä, vaik ne olis vaan frendei. Se on oikeestaan meiän porukoissa ihan tavallista ja kaikki jätkätkin on tottunu siihen.
Just sen takia mulla on myös toinen ongelma. Eli siis... mulla ei ole mitään hajua ihastukseni tunteista mua kohtaan. Se kyllä kutittelee mua aina kyljistä ja kiusottelee muutenkin, pyytää syliin ja änkee itekin usein mahd. lähelle, mut en tiedä hakeeko se mun läheisyyttä, koska mä ainakin haen sen koko ajan, ja tekee mieli koskee siihen aina, kun se on lähellä. Mä olin ainoa, joka sai siltä joulukortin, mutta se anto sen varmaan vaan sen takii, koska mäkin annoin sille. Se odotti mua joulukirkon jälkeen ja me halattiin, mut varmaan vaan sen takii, koska mä pyysin sitä odottamaan mua. Ei olla oltu koko loman aikana yhteydessä. Luultavasti siks, koska mä en oo tekstannu tai muuta sille. Me kyl tehään yks esitelmä yhessä, mut ei me olla siitäkään puhuttu mitään lomalla.
Kolmas ongelma on se, etten voi kertoa ihastukselleni tunteistani. Porukkamme on niin tiivis, ettei mikään asia jää salaisuudeksi, vaikka me molemmat olisimme hiljaa emmekä kertoisi kenellekään. Aina on joku joka kuulee ja kertoo jutun eteenpäin. Tunteiden paljastamisessa on liian paljon pelissä, sillä liikumme samoissa porukoissa ympäri kesän, emme pelkästään koulussa. Sitäpaitsi pelkään torjutuksi tulemista enemmän kuin mitään muuta. Mielummin yritän unohtaa kuin kerron ihastukselleni tunteistani, sillä aina on se mahdollisuus, ettei toinen tunne samoin kuin minä. Tiedän kyllä, että aina on myös mahdollisuus, että tunteemme ovat samat. Kuitenkin pelkään niin paljon. Tiedän myös, että minun ei pitäisi vain pelottomasti yrittää ja ottaa pakit, jos ne on tullakseen. Pitäisi rohkaista itseni. Jotenkin musta ei vaan oo siihen... pieni sydänparkani on joutunut kärsimään jo niin monta kertaa, etten halua sen pirstoutuvan enää kertaakaan.
Jos joku edes jaksoi lukea tämän maratonviestin loppuun, olen iloinen siitä. Ja jos joku vielä osaa/viitsii vastata mulle jotain, olen onnellinen. Kiitos jo etukäteen
Vastaukset 5
Vanhimmat
Juuri ja juuri jaksoin lukea loppuun ja tajusin jo puolessavälissä,että tietenkin se poika on ihastunu suhun!! Sehän on itsestäänselvää! Jos se on kerta kertonu sulle kaiken itsestään ja hakee sun läheisyyttä ja anto joulukortinkin,niin jos et ite tajua tota niin voi tyttö parkaa. :D
Onnea vaan uudelle suhteelle. ;D
Tosiaankin, onnea vaan uudelle suhteelle ;)
EHDOTTOMASTI! se on ihastunut suhun! mäkin melkein heti tajusin et toi on jo enemmän kun pelkkä ystävyys.... olispa mullakin sen yhen jätkän kans asiat yhtä hyvin....KÄY IHAN KATEEKS! XD onnea ja menestystä!!!!
Mä nyt sanon tän aivan tosissani mutta musta vakavasti tuntuu että se on aivan ihastunu suhun ja sä ite et vaan kertakaikkiaan anna itses ymmärtää sitä. Noi merkit on vaan niin selvät. Pyydä sitä rohkeesti vaik joksikin tunniksi sinne kahvilaan niin voitte kahestaan ilman häiriöitä jutella siellä ja voit kertoo sille tuntees ja sano että jos sen tunteet ei oo samanlaisia kun sulla että se pitää sua vaan kaverina niin sano että haluat edelleen olla sen kaveri ja kyllä luulis hänen niin reilu olevan että jos pyydät että hän ei kertois muille siitä että oot ihastunu niin tuskimpa kertookaan. Ja musta vaan vahvasti tuntuu että se on todella suhun ihastunu :)
Niin ja sen unohdin vielä sanoa että luultavasti se itsekkin on miettinyt samaa että ei sen takia uskalla kertoa tunteistaan jos sun tunteet ei oo samanlaiset ku sillä ja muut teijen jengist sais tietää ton asian!! Rohkeutta! Kyllä se suoraan puhuminen on aina se joka kannattaa... Muuten saatat menettää vaikka koko elämäs rakkauden yms :)