Yhä uudelleen keskustellessani vl- ihmisten kanssa, saan heidät sulkeutumaan hiljaisuuteen.
Kysymykset jotka mieltäni kaihertavat koskevat uskoa, uskomista, uskon näyttämistä ympäristölle.
Kun tullaan oikeasti vakavien kysymyksien äärelle kuten tuolla alempana olevaan olemmeko kaikki muut pakanoita, vaikka uskomme tavallamme. vl-ihminen vaikenee.
Onko heillä joku ylin päätäntävalta siitä kuka on uskova?
Perheen kesken kysymykset johdatetaan puhujille ja vanhimmille, mutta nämäkään eivät vastaa, antavat vain jakeita raamatusta, jossa asiaa käsitellään.
Mutta kun avaan raamattuni vastaukset eivät minun silmiini ole sitä mitä ne ovat vl-ihmisen silmiin.
Kun palaan kysymyksineni, vl-ihminen hermostuu ja poistuu. Sanoo ettei kysellä saa?
Jos ei voi kysyä suoraan vakavia asioita, mitä usko on? Onko vl-usko tapa toistaa edellisen sukupolven lauseita, kyseenalaistamatta mitään niistä?
Miten te vanhoilliset perustelette itsellenne näitä asioita kun ongelmia tulee eteen?
Tiedän että myös teillä on uskottomuutta, epäuskoa, epärehellisyyttä ja muita hyvin inhimillisiä ongelmia, onko kaiken vastaus aina yhteisönne ulkopuolella? Eivätkö mitkään todelliset ongelmat ole teistä itsestänne lähtöisin.
Ovatko kielletyt ajatuksetkin toisten aivoihinne laittamia, pääseekö niistä muutamalla tunnustuksella? Vai pitääkö asia todella käsitellä, hyväksyä oma vajavaisuutensa ihmisenä, vai voiko aina ja kaikkialla syyttää vain pakanoita, jotka maallisuudellaan pilaavat maailman.
ovatko vl uskovat ajatelleet miksi kummassa koko maailma ei täyty uskovista, jos se olisi hyvä ja oikein?
Miksi niin moni tuohon uskoon syntymätön epäilee kaiken taustoja, kokee enemmän inhoa uskoanne kohtaan kuin kokisi sen vapauttavana jumalan turvaan saattavana tapana elää?
Kysymykset jotka mieltäni kaihertavat koskevat uskoa, uskomista, uskon näyttämistä ympäristölle.
Kun tullaan oikeasti vakavien kysymyksien äärelle kuten tuolla alempana olevaan olemmeko kaikki muut pakanoita, vaikka uskomme tavallamme. vl-ihminen vaikenee.
Onko heillä joku ylin päätäntävalta siitä kuka on uskova?
Perheen kesken kysymykset johdatetaan puhujille ja vanhimmille, mutta nämäkään eivät vastaa, antavat vain jakeita raamatusta, jossa asiaa käsitellään.
Mutta kun avaan raamattuni vastaukset eivät minun silmiini ole sitä mitä ne ovat vl-ihmisen silmiin.
Kun palaan kysymyksineni, vl-ihminen hermostuu ja poistuu. Sanoo ettei kysellä saa?
Jos ei voi kysyä suoraan vakavia asioita, mitä usko on? Onko vl-usko tapa toistaa edellisen sukupolven lauseita, kyseenalaistamatta mitään niistä?
Miten te vanhoilliset perustelette itsellenne näitä asioita kun ongelmia tulee eteen?
Tiedän että myös teillä on uskottomuutta, epäuskoa, epärehellisyyttä ja muita hyvin inhimillisiä ongelmia, onko kaiken vastaus aina yhteisönne ulkopuolella? Eivätkö mitkään todelliset ongelmat ole teistä itsestänne lähtöisin.
Ovatko kielletyt ajatuksetkin toisten aivoihinne laittamia, pääseekö niistä muutamalla tunnustuksella? Vai pitääkö asia todella käsitellä, hyväksyä oma vajavaisuutensa ihmisenä, vai voiko aina ja kaikkialla syyttää vain pakanoita, jotka maallisuudellaan pilaavat maailman.
ovatko vl uskovat ajatelleet miksi kummassa koko maailma ei täyty uskovista, jos se olisi hyvä ja oikein?
Miksi niin moni tuohon uskoon syntymätön epäilee kaiken taustoja, kokee enemmän inhoa uskoanne kohtaan kuin kokisi sen vapauttavana jumalan turvaan saattavana tapana elää?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.