Kumppanin lapsi - mitä se merkitsee

Minusta mies vaikutti erittäin fiksulta ja asialliselta.
Sinä sen sijaan keuhkoat kuin puolijauhonen.
On kai se selvä että jos elämään yhtäkkiä ilmestyy kuusivuotias eikä kokemuksia lapsista ja heidän kanssaan olemisesta ole että kyllä se tilanne on hieman väkinäinen.
Totta myös se että lapsi on miehelle vieras,hän on vain lapsi muiden lasten joukossa,ei sen enempää eikä vähempää.
Sehän on herraisä ihan luonnollista!Sehän on miehelle täysin ventovieras lapsi.
Minulla on omat lapset ja miehellä on oma lapsi joka meillä käy.Ei miehen lapsi herätä minussa mitään lämpöisiä tunteita,hoidan hänet ja huolehdin hänestä mutta lapsi on minulle ihan samassa arvossa kuin kenen tahansa ventovieraan lapsi.Tottakai me aikaa myöden tutstumme ja suhteemme ehkä muuttuu läheisemmäksi mutta ei minullakaan mitään tunteita lapseen ole ja varsin usein koen hänet riesaksi.Se on lapsi joka sotkee vapaan viikonlopun suunnitelmani,ilmestymällä tänne eisovitusti.
Tottakai se risoo kun on omat lapset poissa ja suunnitellut tekevänsä jotain kivaa ilman lapsia niin sitten ilmestyykin miehen muksu siihen vahdittavaksi ja viihdytettäväksi.
Se olen aina minä kun joudun omista menoistani tinkimään.Tingin kyllä hammasta kiristellen ja sillä hetkellä inhoan sitä lasta jonka koen helvetinmoisena riesana.En näytä sitä lapselle mutta mielessä kyllä käy ei niin herttaiset ajatukset.
Se on minusta ihan luonnollista,ei sitä omista lapsistaankaan aina pidä.Ero on vaan siinä että omiisi saat vittuuntua ja väsyä mutta kumppanin lapsiin et koskaan.

Vastauksesi *jos vieras lapsi ei sinua kiinnosta ollenkaan niin älä missään tapauksessa tee omaa lasta* on varsin typerä.Ei vierasta lasta voi koskaan verrata omaan lapseen,sehän on aivan eri asia.Omaa lastasi sinäkin taatusti rakastat eri tavalla kuin naapuritalon lasta ja se on täysin verrattavissa uuden puolison lapseen.
Muutenkin tuo sinun analyysisi: vain vihanpurkukohde,rakastat vain seksiä,hyötytarkoitus,mustasukkainen,lapsen sorsiminen voi jeesus mitä paskapuhetta.
Kaveruuteenkin kasvetaan,näin tulee käymään tuon alkuperäisen miehen ja kumppanin lapsen kanssa,he yhdessä lapsen kanssa kasvavat kaveruuteen,opettelevat yhdessä tuntemaan toisensa ja yhdessä menevät eteenpäin.
Ajan kanssa se alkaa tuntua luontevalta.Nyt on sopeutumisvaihe menossa.

uusperheen äiti kirjoitti:

Minusta mies vaikutti erittäin fiksulta ja asialliselta.
Sinä sen sijaan keuhkoat kuin puolijauhonen.
On kai se selvä että jos elämään yhtäkkiä ilmestyy kuusivuotias eikä kokemuksia lapsista ja heidän kanssaan olemisesta ole että kyllä se tilanne on hieman väkinäinen.
Totta myös se että lapsi on miehelle vieras,hän on vain lapsi muiden lasten joukossa,ei sen enempää eikä vähempää.
Sehän on herraisä ihan luonnollista!Sehän on miehelle täysin ventovieras lapsi.
Minulla on omat lapset ja miehellä on oma lapsi joka meillä käy.Ei miehen lapsi herätä minussa mitään lämpöisiä tunteita,hoidan hänet ja huolehdin hänestä mutta lapsi on minulle ihan samassa arvossa kuin kenen tahansa ventovieraan lapsi.Tottakai me aikaa myöden tutstumme ja suhteemme ehkä muuttuu läheisemmäksi mutta ei minullakaan mitään tunteita lapseen ole ja varsin usein koen hänet riesaksi.Se on lapsi joka sotkee vapaan viikonlopun suunnitelmani,ilmestymällä tänne eisovitusti.
Tottakai se risoo kun on omat lapset poissa ja suunnitellut tekevänsä jotain kivaa ilman lapsia niin sitten ilmestyykin miehen muksu siihen vahdittavaksi ja viihdytettäväksi.
Se olen aina minä kun joudun omista menoistani tinkimään.Tingin kyllä hammasta kiristellen ja sillä hetkellä inhoan sitä lasta jonka koen helvetinmoisena riesana.En näytä sitä lapselle mutta mielessä kyllä käy ei niin herttaiset ajatukset.
Se on minusta ihan luonnollista,ei sitä omista lapsistaankaan aina pidä.Ero on vaan siinä että omiisi saat vittuuntua ja väsyä mutta kumppanin lapsiin et koskaan.

Vastauksesi *jos vieras lapsi ei sinua kiinnosta ollenkaan niin älä missään tapauksessa tee omaa lasta* on varsin typerä.Ei vierasta lasta voi koskaan verrata omaan lapseen,sehän on aivan eri asia.Omaa lastasi sinäkin taatusti rakastat eri tavalla kuin naapuritalon lasta ja se on täysin verrattavissa uuden puolison lapseen.
Muutenkin tuo sinun analyysisi: vain vihanpurkukohde,rakastat vain seksiä,hyötytarkoitus,mustasukkainen,lapsen sorsiminen voi jeesus mitä paskapuhetta.
Kaveruuteenkin kasvetaan,näin tulee käymään tuon alkuperäisen miehen ja kumppanin lapsen kanssa,he yhdessä lapsen kanssa kasvavat kaveruuteen,opettelevat yhdessä tuntemaan toisensa ja yhdessä menevät eteenpäin.
Ajan kanssa se alkaa tuntua luontevalta.Nyt on sopeutumisvaihe menossa.

Lue lisää

Ensinnäkin tämä puolison lapsi EI ole kuka tahansa muiden joukossa. Hän on lapsi jonka perheeseen mies on muuttanut. Painotus sanalla "perheeseen"!

Toinen asia on, ettei ole ollenkaan kysymys siitä HYVÄKSYYKÖ mies lapsen vaan päinvastoin, hyväksyykö lapsi miehen.

Jos mies "hyväksyy" lapsen, se on sama kuin sanoisi tälle: no, saat nyt sitten asua täällä omassa kodissasi äitisi kanssa.

Kyllä se hyväksyminen tulee äidin ja lapsen puolelta tai ei ollenkaan.
Sopeutuminen lapseen tulee uuden puolison kautta.

Sinä taas vihaat lasta joka tulee yllättäen pilaamaan teidän suunnitelmat.
Eikö olisi loogisempaa vihata miestä ja tämän exää, siitä, etteivät osaa sopia tapaamisia etukäteen?

Lapsi on erossa se kaikkein syyttömin puoli, mutta näköjään uusioperheessä aina syyllinen, vaikka käytännössä on aikuisten asioista kyse.

Mulla on uusiopehe ollut 9-vuotta ja mies ei kertaakaan hoitanut velvollisuuksiaan omaa lastaan kohtaa. Ei aina tullut edes ryyppyretkiltään kotiin vaikka tiesi, että lapsi oli tullut 300km päästä meille viikonlopuksi.
Minä hoidin lapsen aina. Mielelläni. Mutta isäänsä hän katsomaan tuli ensisijaisesti.

Mies ei tietenkään myöskään välittänyt minun lapsista tuon taivaallista. Olisi pitänyt esim. jättää 6-vuotias kuumeessa oleva lapsi yksin kotiin ja lähteä yhdessä tansseihin. Arvaas lähdinkö..

Jos lähivanhempi joutuu tiukan paikan tullen valitsemaan uuden puolison ja lapsen väliltä, kuinkahan käy?
Minä valitsin lapset.

puhetta! kirjoitti:

Ensinnäkin tämä puolison lapsi EI ole kuka tahansa muiden joukossa. Hän on lapsi jonka perheeseen mies on muuttanut. Painotus sanalla "perheeseen"!

Toinen asia on, ettei ole ollenkaan kysymys siitä HYVÄKSYYKÖ mies lapsen vaan päinvastoin, hyväksyykö lapsi miehen.

Jos mies "hyväksyy" lapsen, se on sama kuin sanoisi tälle: no, saat nyt sitten asua täällä omassa kodissasi äitisi kanssa.

Kyllä se hyväksyminen tulee äidin ja lapsen puolelta tai ei ollenkaan.
Sopeutuminen lapseen tulee uuden puolison kautta.

Sinä taas vihaat lasta joka tulee yllättäen pilaamaan teidän suunnitelmat.
Eikö olisi loogisempaa vihata miestä ja tämän exää, siitä, etteivät osaa sopia tapaamisia etukäteen?

Lapsi on erossa se kaikkein syyttömin puoli, mutta näköjään uusioperheessä aina syyllinen, vaikka käytännössä on aikuisten asioista kyse.

Mulla on uusiopehe ollut 9-vuotta ja mies ei kertaakaan hoitanut velvollisuuksiaan omaa lastaan kohtaa. Ei aina tullut edes ryyppyretkiltään kotiin vaikka tiesi, että lapsi oli tullut 300km päästä meille viikonlopuksi.
Minä hoidin lapsen aina. Mielelläni. Mutta isäänsä hän katsomaan tuli ensisijaisesti.

Mies ei tietenkään myöskään välittänyt minun lapsista tuon taivaallista. Olisi pitänyt esim. jättää 6-vuotias kuumeessa oleva lapsi yksin kotiin ja lähteä yhdessä tansseihin. Arvaas lähdinkö..

Jos lähivanhempi joutuu tiukan paikan tullen valitsemaan uuden puolison ja lapsen väliltä, kuinkahan käy?
Minä valitsin lapset.

Lue lisää

Se puolison lapsi on miehelle vieras lapsi,vai miten määrittelet lapsen jota ei ole koskaan ennen nähnyt eikä tavannut?

Minä en vihaa mieheni lasta,ärsyynnyn siitä että suunnitelmani menevät päin persettä.Se ei ole lapsen vika vaan vanhempiensa,siitäkin huolimatta koen lasta kohtaan ärsyyntymisen tunnetta kun se hiipii aamukuudelta herättämään minut raskaan työviikon jälkeen ja olin olettanut että saan levätä ja nukkua kun omat lapset ovat poissa kotoa.

Se että sinä olet suostunut uusperhekuvioissasi miehen kynnysmatoksi ja ilmaiseksi lapsenpiiaksi on yksinomaan sinun valintasi.
Minä en suostu vaan mies joutuu hoitamaan ja osallistumaan lapsensa viikonloppuihin silloin kun hän meillä on.
Lapsihan tulee tapaamaan isäänsä ja viettämään aikaansa isänsä kanssa.Siitäkin huolimatta joudun olemaan myös lapsen kanssa,kulkeehan se kintereilläni jatkuvasti.
Tosiasiahan on että ei uusperheissä lasten mielipiteitä kukaan kysele.Tulee uudet isäpuolet ja äitipuolet,usein vielä vaihtuvat taajaan tahtiin.Lasten tehtävänä on sopeutua.
Eihän se oikein ole mutta rehellisiä kun ollaan niin aina siinä niin käy.

uusperheen äiti kirjoitti:

Minusta mies vaikutti erittäin fiksulta ja asialliselta.
Sinä sen sijaan keuhkoat kuin puolijauhonen.
On kai se selvä että jos elämään yhtäkkiä ilmestyy kuusivuotias eikä kokemuksia lapsista ja heidän kanssaan olemisesta ole että kyllä se tilanne on hieman väkinäinen.
Totta myös se että lapsi on miehelle vieras,hän on vain lapsi muiden lasten joukossa,ei sen enempää eikä vähempää.
Sehän on herraisä ihan luonnollista!Sehän on miehelle täysin ventovieras lapsi.
Minulla on omat lapset ja miehellä on oma lapsi joka meillä käy.Ei miehen lapsi herätä minussa mitään lämpöisiä tunteita,hoidan hänet ja huolehdin hänestä mutta lapsi on minulle ihan samassa arvossa kuin kenen tahansa ventovieraan lapsi.Tottakai me aikaa myöden tutstumme ja suhteemme ehkä muuttuu läheisemmäksi mutta ei minullakaan mitään tunteita lapseen ole ja varsin usein koen hänet riesaksi.Se on lapsi joka sotkee vapaan viikonlopun suunnitelmani,ilmestymällä tänne eisovitusti.
Tottakai se risoo kun on omat lapset poissa ja suunnitellut tekevänsä jotain kivaa ilman lapsia niin sitten ilmestyykin miehen muksu siihen vahdittavaksi ja viihdytettäväksi.
Se olen aina minä kun joudun omista menoistani tinkimään.Tingin kyllä hammasta kiristellen ja sillä hetkellä inhoan sitä lasta jonka koen helvetinmoisena riesana.En näytä sitä lapselle mutta mielessä kyllä käy ei niin herttaiset ajatukset.
Se on minusta ihan luonnollista,ei sitä omista lapsistaankaan aina pidä.Ero on vaan siinä että omiisi saat vittuuntua ja väsyä mutta kumppanin lapsiin et koskaan.

Vastauksesi *jos vieras lapsi ei sinua kiinnosta ollenkaan niin älä missään tapauksessa tee omaa lasta* on varsin typerä.Ei vierasta lasta voi koskaan verrata omaan lapseen,sehän on aivan eri asia.Omaa lastasi sinäkin taatusti rakastat eri tavalla kuin naapuritalon lasta ja se on täysin verrattavissa uuden puolison lapseen.
Muutenkin tuo sinun analyysisi: vain vihanpurkukohde,rakastat vain seksiä,hyötytarkoitus,mustasukkainen,lapsen sorsiminen voi jeesus mitä paskapuhetta.
Kaveruuteenkin kasvetaan,näin tulee käymään tuon alkuperäisen miehen ja kumppanin lapsen kanssa,he yhdessä lapsen kanssa kasvavat kaveruuteen,opettelevat yhdessä tuntemaan toisensa ja yhdessä menevät eteenpäin.
Ajan kanssa se alkaa tuntua luontevalta.Nyt on sopeutumisvaihe menossa.

Lue lisää

Niinhän se on että uusperheessä elävää voi ymmärtää vain toinen samassa liemessä kiehuva :)

"Totta myös se että lapsi on miehelle vieras,hän on vain lapsi muiden lasten joukossa,ei sen enempää eikä vähempää."

Täsmälleen näin tunnen itse. Myös avovaimoni tietää tunteeni, hyväksyy ne ja pitää aivan luonnollisena että kiintymys tulee ajan kanssa.

Myös minua ärsyttää suunnattomasti jos lapsen isä viimehetkellä peruukin aikeensa ottaa lapsi ja todellakin tiedän että sitä äijää sietäisi silloin kurmuuttaa koska yksin hänen syytä on lapsivapaan peruuntuminen. Mutta kun tunteet ei kulje aina yksissä järjen kanssa meillä miehilläkään. Järki sanoo että lapsihan ei tietenkään ole syyllinen mihinkään mutta se on se lapsi joka konkreettisesti on läsnä vaikka pitäisi olla isällään... tällöin lapsi ärsyttää pelkällä olemassaolollaan mutta vastuuntuntoisena aikuisena en sitä näytä tietenkään vaan kiehun hiljaa itsekseni.

Tota toista vastaajaa rauhoittaakseni voin todeta että yhteistä pikkuista emme ole hankkimassa. Olemme molemmat jo lähemmäs 40 eikä kumppaniani haluta ottaa pikkulapsiajan rumbaa uudestaan ja minua etoo pelkkä ajatuskin :)

Ne joilla ei ole kokemusta uusperheen puolivanhempana olosta mielellään haukkuvat minut lapsivihamieliseksi kusipääksi. Tiedän että tämä on aihe jota EN ota puheeksi työpaikan kahvihuoneessa koska ydinperheellisten reaktiot tietää...

Sopeutumisvaihe on menossa joo... joku jossain on sanonut että se kestää 3-7 vuotta!!

Isäpuoli kirjoitti:

Niinhän se on että uusperheessä elävää voi ymmärtää vain toinen samassa liemessä kiehuva :)

"Totta myös se että lapsi on miehelle vieras,hän on vain lapsi muiden lasten joukossa,ei sen enempää eikä vähempää."

Täsmälleen näin tunnen itse. Myös avovaimoni tietää tunteeni, hyväksyy ne ja pitää aivan luonnollisena että kiintymys tulee ajan kanssa.

Myös minua ärsyttää suunnattomasti jos lapsen isä viimehetkellä peruukin aikeensa ottaa lapsi ja todellakin tiedän että sitä äijää sietäisi silloin kurmuuttaa koska yksin hänen syytä on lapsivapaan peruuntuminen. Mutta kun tunteet ei kulje aina yksissä järjen kanssa meillä miehilläkään. Järki sanoo että lapsihan ei tietenkään ole syyllinen mihinkään mutta se on se lapsi joka konkreettisesti on läsnä vaikka pitäisi olla isällään... tällöin lapsi ärsyttää pelkällä olemassaolollaan mutta vastuuntuntoisena aikuisena en sitä näytä tietenkään vaan kiehun hiljaa itsekseni.

Tota toista vastaajaa rauhoittaakseni voin todeta että yhteistä pikkuista emme ole hankkimassa. Olemme molemmat jo lähemmäs 40 eikä kumppaniani haluta ottaa pikkulapsiajan rumbaa uudestaan ja minua etoo pelkkä ajatuskin :)

Ne joilla ei ole kokemusta uusperheen puolivanhempana olosta mielellään haukkuvat minut lapsivihamieliseksi kusipääksi. Tiedän että tämä on aihe jota EN ota puheeksi työpaikan kahvihuoneessa koska ydinperheellisten reaktiot tietää...

Sopeutumisvaihe on menossa joo... joku jossain on sanonut että se kestää 3-7 vuotta!!

Lue lisää

Sinulla on parempi tilanne kuin minulla,on vain yksi lapsi,meillä on miehellä omansa ja minulla omani.Se tuo paljon enemmän ristiriitoja kuin että olis vain yksi jomman kumman lapsi.
Hyvää jatkoa,olet fiksu mies.

uusperheen äiti kirjoitti:

Sinulla on parempi tilanne kuin minulla,on vain yksi lapsi,meillä on miehellä omansa ja minulla omani.Se tuo paljon enemmän ristiriitoja kuin että olis vain yksi jomman kumman lapsi.
Hyvää jatkoa,olet fiksu mies.

Lue lisää

Kiitos samoin! Tällainen palaute piristää kummasti. Hyvää alkanutta vuotta!

ede.kirjoittaja kirjoitti:

Se puolison lapsi on miehelle vieras lapsi,vai miten määrittelet lapsen jota ei ole koskaan ennen nähnyt eikä tavannut?

Minä en vihaa mieheni lasta,ärsyynnyn siitä että suunnitelmani menevät päin persettä.Se ei ole lapsen vika vaan vanhempiensa,siitäkin huolimatta koen lasta kohtaan ärsyyntymisen tunnetta kun se hiipii aamukuudelta herättämään minut raskaan työviikon jälkeen ja olin olettanut että saan levätä ja nukkua kun omat lapset ovat poissa kotoa.

Se että sinä olet suostunut uusperhekuvioissasi miehen kynnysmatoksi ja ilmaiseksi lapsenpiiaksi on yksinomaan sinun valintasi.
Minä en suostu vaan mies joutuu hoitamaan ja osallistumaan lapsensa viikonloppuihin silloin kun hän meillä on.
Lapsihan tulee tapaamaan isäänsä ja viettämään aikaansa isänsä kanssa.Siitäkin huolimatta joudun olemaan myös lapsen kanssa,kulkeehan se kintereilläni jatkuvasti.
Tosiasiahan on että ei uusperheissä lasten mielipiteitä kukaan kysele.Tulee uudet isäpuolet ja äitipuolet,usein vielä vaihtuvat taajaan tahtiin.Lasten tehtävänä on sopeutua.
Eihän se oikein ole mutta rehellisiä kun ollaan niin aina siinä niin käy.

Lue lisää

"Tosiasiahan on että ei uusperheissä lasten mielipiteitä kukaan kysele. Lasten tehtävänä on sopeutua.
Eihän se oikein ole mutta rehellisiä kun ollaan niin aina siinä niin käy."

Karrikoiden näinhän se on, mutta ei ole lapsen päätettävissä kenen kanssa vanhempi alkaa seurustella vai alkaako kenenkään. Aikuiset päättävät asioista ja lapsen osa on sopeutua näihin päätöksiin.

Jos äiti kysyy "saako markku-setä tulla meidän kotiin asumaan kun mä siitä niin tykkään? Ai ei saa? No ei sitten.." niin silloin lapselle annetaan valta joka ei todellakaan kuulu lapselle.

Tietenkään lapsi ei aluksi välttämättä hyväksy uutta aikuista ja on vastaan ja myöntymällä tähän äiti saisi elää elämänsä ilman aikuista kumppania. Ne jotka tällaisen vallan lapselleen antavat tosin eivät olekaan kykeneviä kahden aikuisen parisuhteeseen jossa aikuisilla on aikuisen paikka ja lapsilla lapsen paikka elämässä.

Isäpuoli kirjoitti:

"Tosiasiahan on että ei uusperheissä lasten mielipiteitä kukaan kysele. Lasten tehtävänä on sopeutua.
Eihän se oikein ole mutta rehellisiä kun ollaan niin aina siinä niin käy."

Karrikoiden näinhän se on, mutta ei ole lapsen päätettävissä kenen kanssa vanhempi alkaa seurustella vai alkaako kenenkään. Aikuiset päättävät asioista ja lapsen osa on sopeutua näihin päätöksiin.

Jos äiti kysyy "saako markku-setä tulla meidän kotiin asumaan kun mä siitä niin tykkään? Ai ei saa? No ei sitten.." niin silloin lapselle annetaan valta joka ei todellakaan kuulu lapselle.

Tietenkään lapsi ei aluksi välttämättä hyväksy uutta aikuista ja on vastaan ja myöntymällä tähän äiti saisi elää elämänsä ilman aikuista kumppania. Ne jotka tällaisen vallan lapselleen antavat tosin eivät olekaan kykeneviä kahden aikuisen parisuhteeseen jossa aikuisilla on aikuisen paikka ja lapsilla lapsen paikka elämässä.

Lue lisää

Näin sen tulee olla, aikuiset tekevät päätökset ja lapset tottelevat!

On monella kirjoittajalla täällä vanhemmuus todella hakusessa.

uusperheen äiti kirjoitti:

Minusta mies vaikutti erittäin fiksulta ja asialliselta.
Sinä sen sijaan keuhkoat kuin puolijauhonen.
On kai se selvä että jos elämään yhtäkkiä ilmestyy kuusivuotias eikä kokemuksia lapsista ja heidän kanssaan olemisesta ole että kyllä se tilanne on hieman väkinäinen.
Totta myös se että lapsi on miehelle vieras,hän on vain lapsi muiden lasten joukossa,ei sen enempää eikä vähempää.
Sehän on herraisä ihan luonnollista!Sehän on miehelle täysin ventovieras lapsi.
Minulla on omat lapset ja miehellä on oma lapsi joka meillä käy.Ei miehen lapsi herätä minussa mitään lämpöisiä tunteita,hoidan hänet ja huolehdin hänestä mutta lapsi on minulle ihan samassa arvossa kuin kenen tahansa ventovieraan lapsi.Tottakai me aikaa myöden tutstumme ja suhteemme ehkä muuttuu läheisemmäksi mutta ei minullakaan mitään tunteita lapseen ole ja varsin usein koen hänet riesaksi.Se on lapsi joka sotkee vapaan viikonlopun suunnitelmani,ilmestymällä tänne eisovitusti.
Tottakai se risoo kun on omat lapset poissa ja suunnitellut tekevänsä jotain kivaa ilman lapsia niin sitten ilmestyykin miehen muksu siihen vahdittavaksi ja viihdytettäväksi.
Se olen aina minä kun joudun omista menoistani tinkimään.Tingin kyllä hammasta kiristellen ja sillä hetkellä inhoan sitä lasta jonka koen helvetinmoisena riesana.En näytä sitä lapselle mutta mielessä kyllä käy ei niin herttaiset ajatukset.
Se on minusta ihan luonnollista,ei sitä omista lapsistaankaan aina pidä.Ero on vaan siinä että omiisi saat vittuuntua ja väsyä mutta kumppanin lapsiin et koskaan.

Vastauksesi *jos vieras lapsi ei sinua kiinnosta ollenkaan niin älä missään tapauksessa tee omaa lasta* on varsin typerä.Ei vierasta lasta voi koskaan verrata omaan lapseen,sehän on aivan eri asia.Omaa lastasi sinäkin taatusti rakastat eri tavalla kuin naapuritalon lasta ja se on täysin verrattavissa uuden puolison lapseen.
Muutenkin tuo sinun analyysisi: vain vihanpurkukohde,rakastat vain seksiä,hyötytarkoitus,mustasukkainen,lapsen sorsiminen voi jeesus mitä paskapuhetta.
Kaveruuteenkin kasvetaan,näin tulee käymään tuon alkuperäisen miehen ja kumppanin lapsen kanssa,he yhdessä lapsen kanssa kasvavat kaveruuteen,opettelevat yhdessä tuntemaan toisensa ja yhdessä menevät eteenpäin.
Ajan kanssa se alkaa tuntua luontevalta.Nyt on sopeutumisvaihe menossa.

Lue lisää

olen seurustellut mieheni kanssa puolitoistavuotta. Miehelläni on pian 4-vuotias poika joka on meillä joka viikko vuorokauden ja loma-aikoina enemmän. Pärjään lapsen kanssa oikein hyvin ja tiedän , että poika on minuun kiintynyt, mutta rakastamaan en tätä lasta pysty. Joka päivä tunnen huonoa omaatuntoa siitä, että näen tuon lapsen riesana, joka pitää joka viikko hakea. Mutta ei auta. Rakastan miestäni ja lapsi on suuri osa häntä. Vaikka en rakastaisikkaan lasta niin yritettävä on hammastapurren joka viikko.Ja ihan totta, minä varmasti yritän. Nyt odotan ensimmäistä yhteistä lasta. On ihan kiva ajatus, että lapsellani on isoveli valmiina. Töitä joudun kuitenkin tekemään sen eteen, että mieheni lapsi ei tuntisi itseään vähemmän rakastetuksi. Oikeasti kun kissakin on tärkeämpi minulle kun tuo lapsi. Mieheni hakee lapsensa huoltajuutta itselleen ja jos se menee läpi, niin lapsi on meillä 7 päivää viikossa. Siinä taas sopeutumisen paikka minulle. Mutta minä sopeudun... Varmasti sillä lapsi on miehelle kaikki kaikessa ja mikäli haluan , että mieheni on onnellinen niin täytyyajatella aina ensimmäisenä hänen lastaan.

"Ihan vaan sule neuvoks..Mun mielestä 6-vuotiaan muksun voi joko hyväksyä elämäänsä tai sitten ei. Jos susta yhtään tuntuu väkinäiseltä ton kuvion pyörittäminen, niin lähde ihmeessä käveleen. Myöhemmässä vaiheessa se sattuu pajon enemmän kaikkiin.. Toi rakkaus..se on yleensä sellaista et se menee olosuhteiden takia ikkunasta ulos."

6-vuotias kuitenkin kasvaa koko ajan ja kuukausi kuukaudelta, pikku hiljaa on aina vähemmän "jaloissa pyörivä takiainen". Jaksan odottaa sitä päivää kun lapsi koulun aloittaneena pitää kavereita tärkeinä eikä vaadi enää niin paljon aikuisten seuraa.

"Noi toisten kakarat on tosi kurja juttu. Otan osaa."

Onhan ne kieltämättä joo... mutta kumppani on muuten "se oikea", joten yritän jaksaa, hankalina aikoina vaikka päivä kerrallaan. Onneksi voin suoraan sanoa hänelle jos tunnen "lapsiperheväsymystä" ja hän suhtautuu siihen todella hienosti ja ymmärtäen ja jo se tuo paremman fiiliksen ja halun jaksaa tätä arkea.

Isäpuoli kirjoitti:

"Ihan vaan sule neuvoks..Mun mielestä 6-vuotiaan muksun voi joko hyväksyä elämäänsä tai sitten ei. Jos susta yhtään tuntuu väkinäiseltä ton kuvion pyörittäminen, niin lähde ihmeessä käveleen. Myöhemmässä vaiheessa se sattuu pajon enemmän kaikkiin.. Toi rakkaus..se on yleensä sellaista et se menee olosuhteiden takia ikkunasta ulos."

6-vuotias kuitenkin kasvaa koko ajan ja kuukausi kuukaudelta, pikku hiljaa on aina vähemmän "jaloissa pyörivä takiainen". Jaksan odottaa sitä päivää kun lapsi koulun aloittaneena pitää kavereita tärkeinä eikä vaadi enää niin paljon aikuisten seuraa.

"Noi toisten kakarat on tosi kurja juttu. Otan osaa."

Onhan ne kieltämättä joo... mutta kumppani on muuten "se oikea", joten yritän jaksaa, hankalina aikoina vaikka päivä kerrallaan. Onneksi voin suoraan sanoa hänelle jos tunnen "lapsiperheväsymystä" ja hän suhtautuu siihen todella hienosti ja ymmärtäen ja jo se tuo paremman fiiliksen ja halun jaksaa tätä arkea.

Lue lisää

Joo, kasvaahan se lapsi. Ja onhan sitä kiva haaveilla, et sillä on joskus muitakin kavereita. Tosiasiassa se on sun riesana loppuelämän, jos siihen jäät. Toi muija ei ole sun suuri rakkaus, koska se pakottaa sut tohon lapsiperhe-juttuun. Nyt olet vaan niin rakkauden sokaisema, ettet sitä tajuu. Vuoden päästä sä näet siinä eukossa vaan yhden yksinhuoltajan. Totuushan on se et yksinhuotajiin seotaan vasta sitten kun ei muita saada!!

Isäpuoli kirjoitti:

"Ihan vaan sule neuvoks..Mun mielestä 6-vuotiaan muksun voi joko hyväksyä elämäänsä tai sitten ei. Jos susta yhtään tuntuu väkinäiseltä ton kuvion pyörittäminen, niin lähde ihmeessä käveleen. Myöhemmässä vaiheessa se sattuu pajon enemmän kaikkiin.. Toi rakkaus..se on yleensä sellaista et se menee olosuhteiden takia ikkunasta ulos."

6-vuotias kuitenkin kasvaa koko ajan ja kuukausi kuukaudelta, pikku hiljaa on aina vähemmän "jaloissa pyörivä takiainen". Jaksan odottaa sitä päivää kun lapsi koulun aloittaneena pitää kavereita tärkeinä eikä vaadi enää niin paljon aikuisten seuraa.

"Noi toisten kakarat on tosi kurja juttu. Otan osaa."

Onhan ne kieltämättä joo... mutta kumppani on muuten "se oikea", joten yritän jaksaa, hankalina aikoina vaikka päivä kerrallaan. Onneksi voin suoraan sanoa hänelle jos tunnen "lapsiperheväsymystä" ja hän suhtautuu siihen todella hienosti ja ymmärtäen ja jo se tuo paremman fiiliksen ja halun jaksaa tätä arkea.

Lue lisää

Nykyisellä miehelläni on lievästi kehitysvammainen lapsi. Mieheni on mieluusti töissä pitkään ja minä sitten hoitelen lyhyttä työpäivää tekevänä lapsen, kuten luonani asuvan omankin tenavan. Ero on vaan siinä, että mun lapsi on kavereilla ja touhuilee kaikkea, mutta tämä lapsi huuhailee kannoillani, vaikka on kohtuu omatoiminen, silti on huippurasittava. Ja asuu pysyvästi meillä, joten vapaasta ei tietoakaan, vaikka omani olisi välillä isänsä luona. Että tämmöinen elämäntehtävä mulla. Ei se ole vapaata, jos kotona on toisen lapsi kaiken aikaa. Äitinsä on hänet hylännyt jo pienenä.

vaativa tenava kirjoitti:

Nykyisellä miehelläni on lievästi kehitysvammainen lapsi. Mieheni on mieluusti töissä pitkään ja minä sitten hoitelen lyhyttä työpäivää tekevänä lapsen, kuten luonani asuvan omankin tenavan. Ero on vaan siinä, että mun lapsi on kavereilla ja touhuilee kaikkea, mutta tämä lapsi huuhailee kannoillani, vaikka on kohtuu omatoiminen, silti on huippurasittava. Ja asuu pysyvästi meillä, joten vapaasta ei tietoakaan, vaikka omani olisi välillä isänsä luona. Että tämmöinen elämäntehtävä mulla. Ei se ole vapaata, jos kotona on toisen lapsi kaiken aikaa. Äitinsä on hänet hylännyt jo pienenä.

Lue lisää

...tukiperheen tai päivähoitopaikan ihan jo lakisääteisenä? Käsittääkseni kunta on velvollinen järkkäämään kouluikäisellekin kehitysvammaiselle hoitopaikan.

...saa vaikka... kirjoitti:

...tukiperheen tai päivähoitopaikan ihan jo lakisääteisenä? Käsittääkseni kunta on velvollinen järkkäämään kouluikäisellekin kehitysvammaiselle hoitopaikan.

Tämän tyttären äiti on hylännyt lapsensa ja tämä lapsen poikkeavuus on katsottu niin vähäiseksi, vaikka käykin erityiskoulua, että selviää kait viranomaisten mukaan itsekseen koulun jälkeen. On kuitenkin osoittautunut, että kun tulen töistä kotiin, tämä lapsi ei ole syönyt välipalaa ja nuohkuu siellä väsyneenä ja ihmettelee, mitä voisi tehdä, kun ei ole tekemistä. Isänsä ei tajua tämän lapsen ongelmia.

"Tiesit muuttaessasi naisen luo, että hänellä lapsi on? Miksi muutit, jos se ottaa näin koville?"

Sinun olisi pitänyt tietää... joo joo liirum laarum! Kulunut fraasi.

Ei sitä VOI tietää mitenkään muuten kuin lähtemällä elämään sitä lapsiperheen arkea. Aika näyttää mitä tulee.

Isäpuoli kirjoitti:

"Tiesit muuttaessasi naisen luo, että hänellä lapsi on? Miksi muutit, jos se ottaa näin koville?"

Sinun olisi pitänyt tietää... joo joo liirum laarum! Kulunut fraasi.

Ei sitä VOI tietää mitenkään muuten kuin lähtemällä elämään sitä lapsiperheen arkea. Aika näyttää mitä tulee.

Lue lisää

Joskus asioista tulee fraaseja, koska ne on todettu oikeiksi ja paikkansa pitäviksi!

Tarkoitukseni ei ollut sinua syyllistää, vaan saada miettimään asioita... ilmeisesti omatuntosi kuitenkin alkoi soimaamaan, kun näin loukkaannuit?

On totta, että kaikkeen ei voi varautua etukäteen, siinä olet oikeassa. Olet oikeassa muös siinä, että tilanne vaatii aikaa, että kaikkeen "lapsiperhehössötykseen" sopeudut.

MUTTA, myös se pieni tyttö yrittää asiaan koko ajan sopeutua. Siksi sinun pitäisi aikuisena tuntea vastuusi asioista ja tehdä sopeutumisesta myös tytölle helpompaa. Voihan olla, että näin teetkin, sitä en tiedä.

Niinkuin aikaisemmin eräässä viestissäsi luki, että lapsi ei voi päättää kuka heille tulee asumaan, vaan päätös on aikuisten. Eli toisin sanoen: sinä olet mennyt perheeseen vapaaehtoisesti, mutta lapsi on tilanteeseen "pakotettu"!

Toivottavasti kaikki alkaa teillä sujumaan kuitenkin hyvin. Ihan oikeasti, toivotan onnea sinulle ja uusioperheellesi! Tiedän, että osasi ei ole helppo, mutta ei se ole sille tytöllekkään. Sinä aikuisena "päätät" miten asiaan jatkossa suhtaudut ja tytön on päätökseesi sopeuduttava. Vastuusi on siis todella SUURI! Niin ja tarkoitukseni ei taaskaan ole sinua luokata, eli pyydän heti anteeksi jos näin on käynyt!

haloo kirjoitti:

Joskus asioista tulee fraaseja, koska ne on todettu oikeiksi ja paikkansa pitäviksi!

Tarkoitukseni ei ollut sinua syyllistää, vaan saada miettimään asioita... ilmeisesti omatuntosi kuitenkin alkoi soimaamaan, kun näin loukkaannuit?

On totta, että kaikkeen ei voi varautua etukäteen, siinä olet oikeassa. Olet oikeassa muös siinä, että tilanne vaatii aikaa, että kaikkeen "lapsiperhehössötykseen" sopeudut.

MUTTA, myös se pieni tyttö yrittää asiaan koko ajan sopeutua. Siksi sinun pitäisi aikuisena tuntea vastuusi asioista ja tehdä sopeutumisesta myös tytölle helpompaa. Voihan olla, että näin teetkin, sitä en tiedä.

Niinkuin aikaisemmin eräässä viestissäsi luki, että lapsi ei voi päättää kuka heille tulee asumaan, vaan päätös on aikuisten. Eli toisin sanoen: sinä olet mennyt perheeseen vapaaehtoisesti, mutta lapsi on tilanteeseen "pakotettu"!

Toivottavasti kaikki alkaa teillä sujumaan kuitenkin hyvin. Ihan oikeasti, toivotan onnea sinulle ja uusioperheellesi! Tiedän, että osasi ei ole helppo, mutta ei se ole sille tytöllekkään. Sinä aikuisena "päätät" miten asiaan jatkossa suhtaudut ja tytön on päätökseesi sopeuduttava. Vastuusi on siis todella SUURI! Niin ja tarkoitukseni ei taaskaan ole sinua luokata, eli pyydän heti anteeksi jos näin on käynyt!

Lue lisää

Et loukannut :)

Olen vaan niin monta kertaa kuullut eri muodoissa tuon klassisen toteamuksen "sinun olisi pitänyt tietää mihin ryhdyt kun aloit suhteeseen lapsen vanhemman kanssa" että se aiheuttaa jo välittömän allergisen reaktion. Siitä suuttumukseni.

Tämä kun on asia jota ei mitenkään voi tietää kuin itse sitä elämällä. Kuten jo toisaalla mainitsin en missään kahvipöytäkeskusteluissa ota esiin kokeamiani ongelmatilanteita. Eihän ongelmista voi eikä saa valittaa koska "minä olen tiennyt mihin ryhdyn...". Raivostuttaa monet ns. ydinperheelliset jotka katsovat voivansa asettua yläpuolelleni ja moittivat minua tuntemuksista joista heillä ei ole itsellään mitään kokemusta.

Ymmärrän että monilla särähtää korvaan jos sanon että lapsi on minulle kuin kuka tahansa lapsi eikä minulla ole mitään tunteita sitä kohtaan. Se otetaan lähes aina negatiivisena kommenttina ja ymmärretään että vihaan lasta. Eihän se sitä ole vaan se on täysin neutraali tunnetila ihmistä kohtaan joka on uusi ja vieras.

Isäpuoli kirjoitti:

Et loukannut :)

Olen vaan niin monta kertaa kuullut eri muodoissa tuon klassisen toteamuksen "sinun olisi pitänyt tietää mihin ryhdyt kun aloit suhteeseen lapsen vanhemman kanssa" että se aiheuttaa jo välittömän allergisen reaktion. Siitä suuttumukseni.

Tämä kun on asia jota ei mitenkään voi tietää kuin itse sitä elämällä. Kuten jo toisaalla mainitsin en missään kahvipöytäkeskusteluissa ota esiin kokeamiani ongelmatilanteita. Eihän ongelmista voi eikä saa valittaa koska "minä olen tiennyt mihin ryhdyn...". Raivostuttaa monet ns. ydinperheelliset jotka katsovat voivansa asettua yläpuolelleni ja moittivat minua tuntemuksista joista heillä ei ole itsellään mitään kokemusta.

Ymmärrän että monilla särähtää korvaan jos sanon että lapsi on minulle kuin kuka tahansa lapsi eikä minulla ole mitään tunteita sitä kohtaan. Se otetaan lähes aina negatiivisena kommenttina ja ymmärretään että vihaan lasta. Eihän se sitä ole vaan se on täysin neutraali tunnetila ihmistä kohtaan joka on uusi ja vieras.

Lue lisää

ongelman...

Isäpuoli kirjoitti:

"Tiesit muuttaessasi naisen luo, että hänellä lapsi on? Miksi muutit, jos se ottaa näin koville?"

Sinun olisi pitänyt tietää... joo joo liirum laarum! Kulunut fraasi.

Ei sitä VOI tietää mitenkään muuten kuin lähtemällä elämään sitä lapsiperheen arkea. Aika näyttää mitä tulee.

Lue lisää

..."Aika näyttää mitä tulee"...

Ja aika näyttää senkin, millaisia ongelmia aiheutat pienelle kaikkeen syyttömälle lapselle hyljeksimällä häntä, kohtelemalla häntä ala-arvoisesti. Herää todellakin kysymys, MILLAINEN NAINEN sietää tuollaista käytöstä uudelta perheeseensä tupsahtaneelta kandilta???

Minä en todellakaan ottaisi tuollaista "miestä" asumaan luokseni!

Te kaksi aiheutatte suunnatonta tuskaa tuolle lapselle. MIETI SITÄ!

Olen kirjoittanut tällä palstalla aiemminkin mutta siitä on jo aikaa. Viime kerralla taisi vielä lehdet olla puissa mutta ne kyllä varis nopeesti, niin hyökkääviä oli saamani kommentit. :D

Lapsen olemassaolo ei sinänsä tuo sinun elämääsi mitään positiivista, muuta kuin että miehesi nauttii lapsensa tapaamisesta. Sinä voisit elää loistavasti vaikka lapsi muuttaisi äitinsä kanssa kauas pois ja mies tapaisi sitä vain kerran vuodessa etkä silloin olisi edes paikalla. Et tuntisi hirvittävää ikävää vaikka et lasta enää koskaan näkisi... :) Itse asiassa siinä tilanteessa voisitkin ymmärtää miltä lottovoittajasta tuntuu :D

Isäpuoli kirjoitti:

Lapsen olemassaolo ei sinänsä tuo sinun elämääsi mitään positiivista, muuta kuin että miehesi nauttii lapsensa tapaamisesta. Sinä voisit elää loistavasti vaikka lapsi muuttaisi äitinsä kanssa kauas pois ja mies tapaisi sitä vain kerran vuodessa etkä silloin olisi edes paikalla. Et tuntisi hirvittävää ikävää vaikka et lasta enää koskaan näkisi... :) Itse asiassa siinä tilanteessa voisitkin ymmärtää miltä lottovoittajasta tuntuu :D

Lue lisää

Olen itse kolmen ala-asteikäisen lapsen äiti ja suunnittelemme yhteenmuuttoa miesystäväni kanssa, jolla on kaksi minun lasteni kanssa samanikäistä lasta.

Kaikenlaisia asioita tässä on puitu jo läpi, mutta suurimman osan yhteenmuuton hyvistä ja huonoista puolista näkee tietysti vasta itse käytännön elämässä.

Lapset eivät ole meillä kummallakaan koko aikaa, mieheni lapset ovat hänellä joka toinen viikonloppu ja mun lapset mulla joka toinen viikko. Jo tässä seurusteluaikana olemme järjestäneet tapaamiset niin, että joka toinen viikko ja viikonloppu meillä on aikaa vaan toisillemme ja joka toinen viikko onkin sitten vähän enemmän elämää..

Kaikki on sujunut tähän asti tosi hyvin, molemmat tulevat toisen lasten kanssa hyvin toimeen ja lapset keskenään oikein odottavat toistensa tapaamista. Tuota tunnepuolta "vieraisiin" lapsiin emme ole edes joutuneet keskenämme juurikaan setvimään. Mun on ainakin tosi vaikea kuvitella, ettei mulla olisi mitään tunnesidettä mieheni lapsiin tai että olisin välinpitämätön. Hehän ovat osa miestäni ja hänelle rakkaimpia ja tärkeimpiä maailmassa. Ja koska mieheni on mulle kovin rakas, en voisi suhtautua välinpitämättömästi hänen lapsiinsa. Tärkeitä he mullekin ovat ja hyvä, että niin on. En ole myöskään huomannut välinpitämättömyyttä mieheni suhteessa mun lapsiini. Saapa nähdä, mitä yhteenmuutto tuo tullessaan..

keskustelu kirjoitti:

Olen itse kolmen ala-asteikäisen lapsen äiti ja suunnittelemme yhteenmuuttoa miesystäväni kanssa, jolla on kaksi minun lasteni kanssa samanikäistä lasta.

Kaikenlaisia asioita tässä on puitu jo läpi, mutta suurimman osan yhteenmuuton hyvistä ja huonoista puolista näkee tietysti vasta itse käytännön elämässä.

Lapset eivät ole meillä kummallakaan koko aikaa, mieheni lapset ovat hänellä joka toinen viikonloppu ja mun lapset mulla joka toinen viikko. Jo tässä seurusteluaikana olemme järjestäneet tapaamiset niin, että joka toinen viikko ja viikonloppu meillä on aikaa vaan toisillemme ja joka toinen viikko onkin sitten vähän enemmän elämää..

Kaikki on sujunut tähän asti tosi hyvin, molemmat tulevat toisen lasten kanssa hyvin toimeen ja lapset keskenään oikein odottavat toistensa tapaamista. Tuota tunnepuolta "vieraisiin" lapsiin emme ole edes joutuneet keskenämme juurikaan setvimään. Mun on ainakin tosi vaikea kuvitella, ettei mulla olisi mitään tunnesidettä mieheni lapsiin tai että olisin välinpitämätön. Hehän ovat osa miestäni ja hänelle rakkaimpia ja tärkeimpiä maailmassa. Ja koska mieheni on mulle kovin rakas, en voisi suhtautua välinpitämättömästi hänen lapsiinsa. Tärkeitä he mullekin ovat ja hyvä, että niin on. En ole myöskään huomannut välinpitämättömyyttä mieheni suhteessa mun lapsiini. Saapa nähdä, mitä yhteenmuutto tuo tullessaan..

Lue lisää

"Hehän ovat osa miestäni ja hänelle rakkaimpia ja tärkeimpiä maailmassa. Ja koska mieheni on mulle kovin rakas, en voisi suhtautua välinpitämättömästi hänen lapsiinsa."

Itse en koe lasta osana kumppaniani vaan täysin itsenäisenä yksilönä. Ehkäpä sen vuoksi tunteeni avoa kohtaan ja tunteeni lasta kohtaan ovat asioita joilla ei mielestäni ole keskenään mitään yhteyttä. Lapsihan ON yksilö, ei äitinsä osa :)

Isäpuoli kirjoitti:

"Hehän ovat osa miestäni ja hänelle rakkaimpia ja tärkeimpiä maailmassa. Ja koska mieheni on mulle kovin rakas, en voisi suhtautua välinpitämättömästi hänen lapsiinsa."

Itse en koe lasta osana kumppaniani vaan täysin itsenäisenä yksilönä. Ehkäpä sen vuoksi tunteeni avoa kohtaan ja tunteeni lasta kohtaan ovat asioita joilla ei mielestäni ole keskenään mitään yhteyttä. Lapsihan ON yksilö, ei äitinsä osa :)

Lue lisää

Tämä me koetaan jotenkin eri lailla. En pysty selittämään sitä, mutta jotenkin he ovat osa miestäni.
Tähän lapsien tärkeyteen varmaan liittyy sekin, että ehdin elää kaksi avoliittoa miehen kanssa, jolla ei ollut omia lapsia ja siitä ei tullut yhtään mitään :) Ajattelin silloin, etten enää vilasekaan lapsettomia miehiä vakavasti.

Mun tapauksessa ilmeisesti kokonaisuus ratkaisee : D Näitä mielipiteitä erottaa varmaan sekin, onko omia lapsia vai ei. Kyllähän se lasten kanssa eläminen on niin kovin erilaista. En usko, että suhtautumiseni mieheni lapsiin olisi tällaista, jos niitä omia ei olisi.

keskustelu kirjoitti:

Tämä me koetaan jotenkin eri lailla. En pysty selittämään sitä, mutta jotenkin he ovat osa miestäni.
Tähän lapsien tärkeyteen varmaan liittyy sekin, että ehdin elää kaksi avoliittoa miehen kanssa, jolla ei ollut omia lapsia ja siitä ei tullut yhtään mitään :) Ajattelin silloin, etten enää vilasekaan lapsettomia miehiä vakavasti.

Mun tapauksessa ilmeisesti kokonaisuus ratkaisee : D Näitä mielipiteitä erottaa varmaan sekin, onko omia lapsia vai ei. Kyllähän se lasten kanssa eläminen on niin kovin erilaista. En usko, että suhtautumiseni mieheni lapsiin olisi tällaista, jos niitä omia ei olisi.

Lue lisää

"ehdin elää kaksi avoliittoa miehen kanssa, jolla ei ollut omia lapsia ja siitä ei tullut yhtään mitään "

Kerro missä meni pieleen? Tämä kiinnostaa erityisesti koska olen samassa tilanteessa itse... lapsettomana lapsellisen naisen kanssa.

Isäpuoli kirjoitti:

"ehdin elää kaksi avoliittoa miehen kanssa, jolla ei ollut omia lapsia ja siitä ei tullut yhtään mitään "

Kerro missä meni pieleen? Tämä kiinnostaa erityisesti koska olen samassa tilanteessa itse... lapsettomana lapsellisen naisen kanssa.

Lue lisää

mutta voin hyvin kuvitella vaikeudet ko tilanteessa. Kuten jo tuolla ylempänä totesin, puolisosi tilanne on vaikea. Äitinä tiedän, että kun lapseni syntyivät, myös minussa syntyi jotain ihan uutta. Olen vanhempi, ja se on osa minua. Näin tapahtuu myös miehille (tai ainakin niille miehille joita minä kykenen arvostamaan) kun he saavat lapsia, tulevat isäksi. Vanhemmuus tulee osaksi koko kyseisen ihmisen muuta pakettia tyyliin olen sen ja sen ikäinen, sen luonteinen, sen näköinen, osaan tätä ja tätä, minulla on tämä elämänkokemus, tällainen huumorintaju, olen jonkun lapsi, sisko, ystävä, ex, tällainen olen sängyssä, olen äiti tai isä, teen tätä työtä, pidän näistä asioista.

Kokisin että jos mieheni ei ymmärtäisi tätä puoltani, häneltä jäisi paljon ymmärtämättä.

Isäpuoli kirjoitti:

"Hehän ovat osa miestäni ja hänelle rakkaimpia ja tärkeimpiä maailmassa. Ja koska mieheni on mulle kovin rakas, en voisi suhtautua välinpitämättömästi hänen lapsiinsa."

Itse en koe lasta osana kumppaniani vaan täysin itsenäisenä yksilönä. Ehkäpä sen vuoksi tunteeni avoa kohtaan ja tunteeni lasta kohtaan ovat asioita joilla ei mielestäni ole keskenään mitään yhteyttä. Lapsihan ON yksilö, ei äitinsä osa :)

Lue lisää

heips vaan isäpuoli,
Taidat olla tavallaan perimmäisten kysymysten äärellä..Lapsi on yksilö, se on totta. Sitä kautta voit vaikka viettää hänen kanssaan kahdenkeskeistä aikaa ja tutustua häneen kunnolla. Jokaisella lapsella on oma persoonansa, voit vaikka yllättyä ja kiintyä hyvinkin paljon tähän lapseen.
Minun mielestäni totta on myöskin tuo että lapsi on osa vanhempiaan. Olen itse huomannut vuosien varrella kuinka mieheni lapset muistuttavat vuosi vuodelta enemmän ja enemmän miestäni :-)

Meidän perheeseemme kuuluvat minä ja poikani ja mies ja hänen kaksi poikaansa joista toinen asuu vakituisesti meillä ja toinen äidillään. Mainitsit tuossa aiemmin että sopeutumisvaihe kestää 3-7 vuotta. Rippuu varmaankin tilanteista ja siitä mitä sopeutumisella tarkoitetaan. Huomaan itsestäni selvästi että mieheni lapsi joka oli meillä koko ajan on nyt miltein kymmen vuoden jälkeen minulle kuin oma lapsi, en voisi rakastaa enempää vaikka olisin itse hänet synnyttänyt. Toinen poika joka on toki viettänyt kanssamme säännöllisesti viikonloppuja ja puolet kesästä eli paljon aikaa, on minulle rakas mutta ero tunteissani on huikea. Meitä lähensi hurjasti eräs vuosi jolloin poika oli meillä melkein koko vuoden äitinsä ongelmien vuoksi. (olivat tilapäisiä ja hänestä riippumattomia, poikien äiti on hyvä ihminen ja meillä on hyvät välit senkin takia kun haluamme poikien parasta)

On aivan luonnollista tuntea olonsa välillä ahdistuneeksi, kun haluaisi viettää aikaa kumppanin kanssa ja siinä on lapsi sähläämässä ympärillä. Luulenpa että luomuperheissä tätä ei ymmärretä ennen kaikkea sen takia että heillä ei ole sellaista mahdollisuutta että lapsi menisi toiselle vanhemmalleen. He eivät käsitä ollenkaan mistä on kysymys.
MINÄ olen tuntenut välillä tuskaa siitä että ex ei ota lastaan, siis meidän lastamme, kun olisin mielelläni viettänyt aikaa uuden puolisoni kanssa. Ja tätä on muuten tunnustaisi ikinä muutakuin nettipalstalla nimettömänä. Sillä eihän äiti saisi ajatella näin...:-/

Nyt kun lapset alkavat olla jo aika isoja ja vanhin mieheni lapsi suunnittelee jo kotoa muuttoa niin pakko sanoa että ikävä tulee. Niin se vain menee. Ja vuosia sitten kun tulin heidän elämäänsä niin no, he olivat vain mieheni lapsia..

Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi!