Mä oon lukion toisella.Itse asias jo tää lukio ahdistaa koska a)tästä ei valmistu ammattiin b)olen keskitasoa tai jopa sitä huonompi oppilas. Sen lisäksi väsynyt ja stressaantunut jo kolmen viikon jälkeen keälomasta. Herään puoli seitsemän kouluun puolikahdeksan. Koulu on 35km päässä ja alkaa klo 8.20 ja päättyy 15.30. Kuljetus takasin lähtee klo 16. olen kotona viiden aikaan. olen väsynyt ja saamaton mitä tulee läksyjen, esitelmien, ryhmätöiden jne tekemiseen. Tunnen hirveää syyllisyyttä tekemättömistä tehtävistä mutta kuitenkaan en jaksa niitä tehdä, pelkästä ajatuksesta nousee turhautumisen ja väsymyksen kyyneleet silmiin. Puhumattakaan siitä kun viikonlopun jälkeen pitää palata kouluun. Kaikki tämä on minulle outoa koska ennen lukiota suorastaan rakastin koulua ja menin jopa sairaana kouluun. Nyt mulle vielä asetetaan rimaa korkeammalle kun tulin tänne. Haluaisin opiskella lastenohjaajaksi mutta perheeni painostaa minua korkeakouluun tai yliopistoon. Tiedän etten selviä siellä ja se vain lisää ahdistustani. näennäisesti vanhempani antaa sellaisen kuvan että saan itse päättää mitä teen. He vain kertovat minulle mitkä ammatit eivät ole "hyviä" ja mitkä taas ovat. Luulenpa etten ole ainoa tässä tilanteessa mutta ihmettelen miten ihmiset jaksavat. Miten kaikki täällä muka voisivat olla energisiä ja jaksaa.. Miten on?
Lukio tappaa mut.. ja mitä sen jälkeen?
Ahistaaaaa....
4823
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mulla on melkein samanlainen tilanne kuin sulla. paitsi että olen iltalukiossa. Olen monta kertaa kironnut että tää oli vika tikki mennä lukioon... onhan mulla jo ammatti luettuna niin mitä sit jos olisin vaan duunari, mut olen halunnut ammattikorkeeseen, mutta sinne ei hevin amiksen papereilla pääse.
No mulla on nyt tosi iso stressi... ens keväänä pitäis kirjottaa ruotsi ja jokin muu aine, tuntuu ettei musta oo siihen... haluis jättää kesken, mutta en oo ikinä jättänyt mitään kesken joten tuskin nytkään jätän.
Mulla oli lukion alottaessa noin 50km pituinen koulu matka ja tuskaa lisäsi että koulua käydään noin klo 16.00 - 19.40 ja sit bussin oottelua, joten olin todella hyvällä säkällä 21.30 kotona, mutta onneksi olin siinä onnellisessa asemasa että pääsin silloin tällöin nykyisen avomieheni luokse. nyt vuosi sitten pääsin muuttamaan tänne missä kyseinen kouluni sijaitsee ja se on todellakin hieman helpottanut tilannetta.
olisko sulla kenties jotain sukulaista siellä kyseisellä paikkakunnalla missä käyt koulua? voisitko asua heidän luonaan viikot kun käyt koulua... se voisi hieman helpottaa.
Ja vanhempien kanssa voisit keskustella ihan siitä miltä susta tuntuu ja kertoa kuinka stressaantunut olet. Ja kertoa toiveistas...
Huutaminen, räyhääminen, vänkääminen ei tuo tulosta, sen olen itse monta kertaa todennut. joten puhu vanhemmillesi kuin aikuinen konsanaan. Ehkä he lopulta tajuavat. Mutta yritä sinä myös ymmärtää, että he haluavat vain sinun parastasi.
Tsemiä sulle.... :)
älä missään nimessä tee muitten mieliks ja lähde opiskeleen semmosta mikä ei kiinnosta, sun elämästäshän siinä on kyse eikä vanhempies.
siinä mieles oot hyväs tilantees, että tiedät (ainakin jossain määrin )mitä haluaisit tehdä lukion jälkeen. ite esimerkiks oon neljättä vuotta lukios eikä minkäänlaista ideaa mitä tän jälkeen.
sit viel semmosta että esim. yo-kirjotuksista ei kannata ottaa itelleen stressiä vaikka niistä niin suuri numero tehdään heti eka vuodesta lähtien niin kyllä niistä ihan perustiedoilla saa hyvät arvosanat.
meitsi oli yläasteen aika rento koulun suhteen, mikä oli ongelma ku lukioon menin. eka vuonna vaan oli pakko tajuta mikä on tilanne ja alkaa puurtaa, mult meni melkeen kaikki aika lukion hommien hoitoon. nyt 2. vuosiluokal vast alkaa hommat sujuun, vaik ei vieläkää turhan helppoo ole...
..mut ei missään nimes saa luovuttaa. siit tulee vaan tapa, ei se auta. jos pystyt meneen lukion läpi, oot selvinny ja saat vielä itseluottamusta ja paljon..
mitä teetki ni älä koskaa lopeta yrittämistä.
tiiän tunteen.mä oon kans tosi kova stressaa kaikista asioista.kiire tekee stressin!ja stressi on tosi raskasta!!mä luin koko viime kevään(nyt oon ysillä)ihan hullusti läksyi,hermoilin niistä aina,kokeisiin luin monta päivää ja joka päivä paljon.kulutin itteni ihan loppuun.illalla myöhään menin kerrran keittää ittelleni kahvia,että jaksaisin valvoo yöllä,et pystyisin lukee seuraavan päivän kokeisii,joihi en ollu kerenny viel lukee yhtää,ku koulus oli ollu nii kiireistä.äiti huomas sen ja soitti kouluun!!ja luokanvalvoja jutteli mun kans tästä ja terkkarillekki ne oli kertonu......en tiiä auttoks se hirveesti.mut siinä vaihees tajusin et on pakko osata joskus ottaa rennosti tai muuten oon koht mielisairaalas.illalla monesti itku pääs,ku olin nii väsyny.arkisin jäi monesti yöunetki aika lyhyix,tuntu et ei kerkee nukkuu!!
koulus olin iha tavallinen,ilonen jne.ja koulu on menny mulla aina iha hyvin.on tosi vaikkeeta rentoutuu jos kiire painaa päälle!!nyt oon osannu ysil aatella välil sillai hällävälii tyyliinja ottanu iha lunkisti..........mut aina teen läksyt,mun on vaa jotenki pakko tehä ne.....pärjäile!!:]kyl se siitä.puhu jollekkin asiasta ja ota vaikka väkisin ittelles vapaa aikaaki,mut älä mee hyvä tyttö tappaa ittees tollasee.ja sit viel siit ammatista.eiks semmonen ammatti oo hyvä,jost itte pitää.jos joku ammatti ei kertakaikkiaan kiinnosta,ni sit ei.......joup kiitti vaa jos jaksoit lukee!!!