Olen käynyt AA:ssa parisenkymmentä vuotta.
Nyt on ruvennut tuntumaan, että kokouksissa
happi alkaa loppumaan. Olen jo jättänyt pari kertaa
puheenvuoroni pitämättä. Samat fraasit
vuosikymmenestä toiseen. En jaksa enää "suorittaa"
jokaista askelta sadatta kertaa.
Viinanhimoa en tunne. Minulla pitäisi olla nyt riittävästi
puhtia lopettaa kokoukset. Mutta voi sitä puhetulvaa
joka siitä seuraa. Olen joskus seurannut vieressä vastaavaa.
Nyt on ruvennut tuntumaan, että kokouksissa
happi alkaa loppumaan. Olen jo jättänyt pari kertaa
puheenvuoroni pitämättä. Samat fraasit
vuosikymmenestä toiseen. En jaksa enää "suorittaa"
jokaista askelta sadatta kertaa.
Viinanhimoa en tunne. Minulla pitäisi olla nyt riittävästi
puhtia lopettaa kokoukset. Mutta voi sitä puhetulvaa
joka siitä seuraa. Olen joskus seurannut vieressä vastaavaa.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Onnea matkalle itsenäiseen elämään!
Olen vilpittömän ilahtunut positiivisesta kannastasi.
Itse pelkäsin, että minut kivitetään heti kuoliaaksi.
välillä siltä tuntuakin. Itse en ole käynyt kovinkaan kauan ja välillä alkaa tympimään samat jorinat. Jotkut sanovat, että kannattaisi vierailla eri ryhmissä, niin saa vähän vaihtelua ja eri näkemyksiä muualtakin. vaikea on ketään alkaa neuvomaan ja patistelemaan, että käy kokouksissa, koska nämä on henkilökohtaisia näkemyksiä ja tuntemuksia.
Moni vanha AA-lainen on kasvanut ja saanut uuden elämän AA:n ansiosta ja sanonut, että vieläkin on mahdollista, jos jättää AA- väliin, niin ensimmäisen ryypyn jälkeen livetä, vaikka on vuosikymmenien raittius takana, eli kannattaa harkita ja miettiä pärjääkö ilman AA- kokouksia jatkossa.
T. Mettäläinen
"jos jättää AA- väliin, niin ensimmäisen ryypyn jälkeen livetä, vaikka on vuosikymmenien raittius takana"
Arvaa kuinka monta sataa kertaa olen kuullut tämän kokouksessa jos toisessakin.
kokouksissa käyminen jo vuosia sitten, en jaksanut kuunnella sitä sairastamista & esseiden paasaamista. AA:ssa kyllä mielestäni olen edelleenkin; noudatan ohjelmaa parhaan kykyni mukaan ja saatan sanomaa toipumismahdollisuudesta hengellisen heräämisen tuloksena, kuten 12. askeleessa mainitaan. Olen myös säännöllisesti yhteyksissä kummiini ja AA-ystäviini.
Minun kokemukseni mukaan sanomaa voi saattaa muutenkin kuin "iskemällä p*rsettä penkkiin".
Oliko sinulla vieroitussoireita tai sopeutumisvaikeuksia muuttaessasi elämäntyyliä.
Entä ystävät kerhossa
OMA KOKEMUS:
Viime vuonna kävin AA:n Kahdentoista Askeleen istuntosarjan läpi. Olihan se tietysti aika outo tilanne, kun muutaman kuukauden ohjelmassa ollut kaveri "teetti" minulla 12 Askelta.
Pitkän raittiuden tuoma harha oli päässyt iskostumaan minuun, että en enää tarvitsisi AA:ta, mutta osoittautuikin itselleni hengenpelastukseksi, kun nöyrryin ja lähdin toiminnan tielle.
Upea ohjelma avautui tekemisen ja toiminnan kautta. Olin kuunnellut selityksiä, selittelyä ja juomatarinoita aivan riittämiin, kunnes jostain sain välähdyksen, että kokeillaanpa ohjelmaa.
Se osoittautui parhaaksi oivallukseksi AA:ssa vuosikymmenten jälkeen.
Tänään pystyn saattamaan "tämän yksinkertaisen sanoman" ja asettamaan työkalut uuden tulokkaan ulottuville, joka antaa minulle uskoa ja voimaa tälle päivälle ja tulevaisuuteen.
Vaimoni tietysti olisi paras ihminen kertomaan siitä muutoksesta, mitä kuivalle juopolle tapahtui armon vuonna 2005.
Kiitos kun kuuntelitte.
"Ihmeitä tapahtuu
Kirjoittanut: veter_aani 5.1.2006 klo 20.31
OMA KOKEMUS:
Viime vuonna kävin AA:n Kahdentoista Askeleen istuntosarjan läpi. Olihan se tietysti aika outo tilanne, kun muutaman kuukauden ohjelmassa ollut kaveri "teetti" minulla 12 Askelta.
Pitkän raittiuden tuoma harha oli päässyt iskostumaan minuun, että en enää tarvitsisi AA:ta, mutta osoittautuikin itselleni hengenpelastukseksi, kun nöyrryin ja lähdin toiminnan tielle.........."
Olen kuullut tämän jutun "omana Kokemuksena" kerrottunut oseassa eri yhteydessä.
yst.terv. Suhoi
vieroitusoireita? Toki silloin kun pysäytin juomisen ja aloin toipumaan hengellisten periaatteiden mukaan.
Sen jälkeen elämäntyylini ei ole sanottavammin muuttunut. Ja AA-laisiin ystäviini toki pidän yhteyttä ja tapaan uusiakin (tänäänkin tutustuin ielenkiintoiseen uuteen kaveriin).
Selvennys vielä edelliseen viestiin: En ole mitenkään eronnut AA-sta, lopettanut vain kokouksissa käymisen koska tunsin että voin paremmin ilman niitä.
Elämä on ihanaa kun sen oikein "oivaltaa", lauleli yks viisas mies :)
Minun kokemukseni:
10 Vuotta AA:ssa kompurointia ja viimein tuli vastaan AA:lainen, joka ehdotti askelten TEKEMISTÄ Ison Kirjan (Nimettömät Alkoholistit) ohjeiden mukaan...
Elämäni muuttui muutama vuosi sitten, samoin perheeni elämä...
Olemme vihdoinkin VAPAITA JA YHDESSÄ :)
Olen kiitollinen Hänelle, joka johtaa meitä kaikkia :)
T. Tie toinen
Ps. Työmme jatkuu ja tuottaa jo runsaasti hedelmää :)
Ja kiitos samastumisen kokemuksesta. Nyt taidan mennä kultani viereen. Tuntuu kuin olisi kuherruskuukautta viettämässä.
Tästä olen ajatellut pitää kiinni.
Kiitos raittiista päivästä, kiitos Korkeammalle Voimalleni ja teille kaikille, jotka olette tietoisuuden tilassa.
Hyvää yötä!
että työllämme on siunaus niin kauan kun muistamme
KEITÄ JA MILLAISIA TODELLISUUDESSA OLEMME :)
Kiitos Sinulle ja Hyvää uutta vuotta kaikille ihmisille :)
T. Tie toinen :)
Ehkä tuo samanlainen "oma kokemus" johtuu siitä, että oivallan mistä oikeastaan on kyse.
Itse otin 12 askelta kummini kanssa ja onneksi hänellä oli sitkeyttä ja tarpeeksi suuri nuija, jotta oppi iskostui kovaan kallooni.
Nykyään raitistumiseni tae on toiminta, tehdä työtä kotiryhmäni AA-tovereiden kanssa - raittiutemme eteen. En ole tuntenut yhtään vastenmielisyyttä mennä kokoukseemme, päinvastoin. Pidän siellä puheenvuoron, jos siltä tuntuu.
Pitää muistaa, että se kokous on vain tunti - pari viikosta, muuna aikana täytyy myös pitää raittiutta yllä. AA ja kotiryhmä toimii 24 h / vrk.
Jos ryhmä on hyvä ja se toimii terveellä pohjalla, siellä on ilo käydä!
kokouksissa käymisestä kokemusta kuin reilun kolmen vuoden ajalta, mutta omalla kohdallani olen pitänyt hyvänä käydä palavereissa 1-2 x viikon/parin aikana. Puheenvuoroa en käytä läheskään joka kerta.
Askelten "suorittamista" en itse ole koskaan kokenut tekeväni palavereissa - no, 12. askelta ehkä lukuun ottamatta. Askeleita tarvitsen elävässä elämässä palaverihuoneistojen ulkopuolella, kokouksissa voin halutessani sitten kertoa kuinka ne ovat minua auttaneet.
Olen muutaman kerran itsekin ollut kyllästynyt palavereihin, etenkin jos olen ollut kahden tunnin palavereissa, ja ajatellut pärjääväni ilmankin. Toistaiseksi pidän kuitenkin parempana käyttää sen pari tuntia silloin tällöin toipumiskokemusten kuuntelemiseen ja niistä oppimiseen. Mutta jos joskus päätän jäädä palavereista pois niin en kyllä ole ajatellut siitä erikseen ryhmissä ilmoitella, korkeintaan kummilleni kertoa asiasta. Eiköhän jokaisen tehtävä ole huolehtia vain omasta raittiudestaan ja omista palavereissa käynneistään.
"Puheenvuoroa en käytä läheskään joka kerta."
Käytä aina puheenvuorosi. Jos ajattelet, ettei
sinulla ole mitään puhuttavaa, toinen voi juuri
tarvita puhetta, joka tulisi suustasi.
terv. Suhoi
>Et jaksa istua paria tuntia palavereissa.
en usko "p*settä penkkiin" -menetelmään. Enkä muuten istunut kapakoissakaan; joskus villeinä vuosinani kävin kyllä discoissa tanssimassa ja iskemässä seuraa, mutta sittemmin siirryin juomaan kotona kun se oli niin paljon helpompaa.
Eiköhän jokainen löydä itse oman palaverirytminsä, ja riippuuhan se elämäntilanteestakin. Minulle on sopinut nykyinen rytmi ja nykyiset ryhmät, joten pidän niistä kiinni niin kauan kuin se tuntuu hyvältä. Joku toinen voi tykätä kuunnella pitkiä alustustekstejä ja kiertäviä puheenvuoroja, ja se sallittakoon hänelle.
Kärsivällisyyttäkin pyrin kasvattamaan AA-palaverien ulkopuolella, sielläkin on ihan tarpeeksi paljon palavereita joissa joutuu istumaan pitempään kuin haluaisi. Monista muista tilanteista puhumattakaan.
En huomioinut kokemustasi.! Pieni pyllykinhän siinä leviää jos liian kauan palaverissa istuu.!
huoh..minäkin osaan nämä kaikki jo ulkoa...sen verran on tuullut palavereissa istuttua.
Että miksi pitää kokonaan lopettaa? Jos olet noinkin kauan jaksanut käydä siellä niin sinulla on varmaankin jokin pätevä syy siihen? Etkö voi ajatella että käyt silloin tällöin tai mielialan mukaan? Tai sopia itsesi kanssa että käyt kerran kuussa tai jonkin muun systeemin?
Päätin vain puolustaa AA;ssa käymistä koska meillä (al-anonissa) se on nähty että kun joku päättää lopettaa ryhmissä käymisen niin ei mene kauaa kun alkaa juotattaa...Ja sitähän me läheiset pelätään ihan kohtuuttoman paljon.
Tosin on niitä jotka käyvät harvoin ja pärjäävät, sanomme että he "ovat ohjelmassa" ja "raittiita".
Toivotan sinulle kaikkea hyvää elämääsi!
"Olen jo jättänyt pari kertaa
puheenvuoroni pitämättä. Samat fraasit
vuosikymmenestä toiseen. En jaksa enää "suorittaa"
jokaista askelta sadatta kertaa."/Suhoi
Tuntuu etten kertakaikkiaan jaksa käydä
enää ryhmissä. Siellä ei ole enään mitään
uutta annettavaa.
AA tuntuu toimivan kuin keskiajan katollinen
kirkko opetti: "Joe et käy kirkossa, joudut
helvettiin."
AA:n muunnelma: "Kos et käy kokouksissa,
joudut juomaan."
Olen väsynyt yli 2000 kokoustunnin jälkeen.
Kuitenkin tunnen itseni epävarmaksi vieläkin.
Viinanhimo ei ole tähän syynä. AA:n mukana
katoaisi suuri joukko ystäviä.
Kiitos Lisbeth'ille ymmärtämiseseä:
"Toivotan sinulle kaikkea hyvää elämääsi!"
Suhoi kirjoitti:
>>Olen väsynyt yli 2000 kokoustunnin jälkeen.>>
>>AA:n muunnelma: "Kos et käy kokouksissa,
joudut juomaan.">>
On täysin inhimillistä väsyä kokouksissa istumiseen. Ei AA ehdota edellä kuvaamaasi eikä tee mitään arvioita tai ennusteita jäsentensä "juomaan joutumisesta".
Kerrot ehkä omia kokemuksiasi kotiryhmäsi toiminnasta?
Paras tapa lähteä ottamaan selvää, on tutustua AA:n perusteoksen, Ison Kirjan ehdotuksiin luvussa VII, jossa kerrotaan työskentelystä toisten alkoholistien parissa. Koko luku on omistettu tälle elintärkeälle asialle.
Monet ikävä kyllä luulevat ja uskottelevat, että runsaalla kokouksissa istumisella toivutaan alkoholismista. Toki on alkuvaiheessa hyvä luoda pelastusrengas ja tavata paljon AA:n jäseniä erilaisissa AA-tapaamisissa ja kokouksissa.
Monille on myös iskostunut käsitys, että puhumalla toipuu alkoholismista. Monta kertaa olen ajatellut, että mihin AA:ta sitten oikeastaan tarvitaan, jos kahvia juomalla ja puhumalla pärjää?
- Itselläni on samanlaisia kokemuksia, mutta Luojan kiitos löysin kummin ja uudet "kujeet", johon tietysti kuuluu kotiryhmä (=uusi) ja työskentely uusien alkoholistien ja jäsenehdokkaiden parissa. He pitävät minut raiteilla ja ohjelmassa tänäänkin.
Tämä on totta: On täysin inhimillistä väsyä kokouksissa
istumiseen. Ei AA ehdota edellä kuvaamaasi eikä tee mitään
arvioita tai ennusteita jäsentensä "juomaan joutumisesta".
Turhautuminen saattaa johtua myös eläkkeelle joutumisestani
yli 1 vuosi sitten. Eläke laittaa koko elämän uusiin puihin.
Vaikuttaa myös AA-elämään, mutta ei johda juomiseen.
("Weiareitten",Anonyymein,Bill,W,n ystävät,ry-n")mainos ketju.!Ihmetelen mitä vaaraa on AA riippuvuus itse kellekin tuottanut.Kyllä kaikki muut riippuvuudet ovat turmiollisempia,alkoholisteille.!Tämä minun henkilökohtainen kokemus ja näkemys asiasta.!
Minä en sentään usko ihan kaikkea.!Tarkoitan niitä Alotajain Kokouksia että kaikki alkais sieltä rullaan omalla painollaan.On muuten paljon niitäkin jotka ovat käyneet läpi ne Alottajain Kokoukset ja sen jälkeen tulleet Suomen AA-han aivan ymmällään.!Asioissa on aina kaksi puolta.Esitän tään toisenkin puolen.Mutta mikä vaan auttaa alkoholistia,niinkuin Bill-kin aikoinaan sanoi.!Henkilökohtaisesti käyn kyllä mielelläni AA-ryhmissä.!