oli talvinen ilta maalikuun,
mikä hymyyn veti pienen pojan suun.
Kun nuoren neidon kohtasi
ja liukas oli tanssi parketti.
Ja se ilta syksyn maas,
kun lepakot lenteli yllämme taas.
Kun tanssilavalta kuljetin,
toisiamme suudeltiin.
Olit nuori neito niin.
Ja me toisistamme haaveiltiin.
Kun joskus olis meillä harmaat hapset,
pois lähteneet jo omat lapset.
kohta pian jälkeen sen,
me kihlat ostettiin.
kun koitti kesä taas,
oli kukat oli maas.
Me häitä vietettiin.
Niin alkoi arki jälleen
ja kaikki kestettiin.
Jos joku meni päälleen
me sen tuhot estettiin.
Vain minä haaveilen vielä
kun sinä olet luona toisen siellä.
Ei rakkautemme kuki enää,
sinä kodillemme teet nyt tenää.
mikä hymyyn veti pienen pojan suun.
Kun nuoren neidon kohtasi
ja liukas oli tanssi parketti.
Ja se ilta syksyn maas,
kun lepakot lenteli yllämme taas.
Kun tanssilavalta kuljetin,
toisiamme suudeltiin.
Olit nuori neito niin.
Ja me toisistamme haaveiltiin.
Kun joskus olis meillä harmaat hapset,
pois lähteneet jo omat lapset.
kohta pian jälkeen sen,
me kihlat ostettiin.
kun koitti kesä taas,
oli kukat oli maas.
Me häitä vietettiin.
Niin alkoi arki jälleen
ja kaikki kestettiin.
Jos joku meni päälleen
me sen tuhot estettiin.
Vain minä haaveilen vielä
kun sinä olet luona toisen siellä.
Ei rakkautemme kuki enää,
sinä kodillemme teet nyt tenää.
Vastaukset 1
Vanhimmat
kirjoitit runon, tälläisiä lukee mielellään, kauniisti muisteltu ajasta ihanasta, mutta miksi ei mikään tunnu kestävän?
Kiitti runostasi!