Olen nyt 16 vuotias tyttö. Kaksi vuotta sitten sain koira, jota olin aina haaveillut. Ehtona tosin oli se, että luopuisin kahdesta muusta rakkaasta eläimestä (hevonen & pureva koira). Otin sitten tämän uuden koiran ja edelliset otukset myytiin. Syynä oli myöskin muutto.
Tämän koiran kanssa on käyty kamppailua elämän ja kuoleman välillä. Välillä tyttö oli kuivua, koska sille ei kelvannut ruoka eikä juoma. Sitten se taas alkoi hotkimaan. Pariin otteeseen kirosin koko otuksen alimaan helvettiin, vaikka rakastin (ja rakastan edelleenkin) koiraani hyvin paljon. Koiran hoitaminen on raskasta vielä tänäkin päivänä. Vaikka olisit itse kuinka huono vointinen, aina on juostava koiran ehdoilla. Koirastani en kuitenkaan halua luopua, ja itse menen koko ajan huonompaan kuntoon. Tuntuu, että en edes ollut valmis koiran omistajaksi, ja silti tuo suloinen otus oli aivan pakko saada. Nyt koira on alkanut lihomaan ja vaikuttamaan paljon pirteämmältä, kuin esim. vuosi sitten.
Tavallaan olen iloinen, että minulla on tuo karvapallo, ja toisaalta taas pelottaa menettää se, jos en pystykään huolehtimaan siitä, koiruuden loppu elämän ajan.. :/
Tämän koiran kanssa on käyty kamppailua elämän ja kuoleman välillä. Välillä tyttö oli kuivua, koska sille ei kelvannut ruoka eikä juoma. Sitten se taas alkoi hotkimaan. Pariin otteeseen kirosin koko otuksen alimaan helvettiin, vaikka rakastin (ja rakastan edelleenkin) koiraani hyvin paljon. Koiran hoitaminen on raskasta vielä tänäkin päivänä. Vaikka olisit itse kuinka huono vointinen, aina on juostava koiran ehdoilla. Koirastani en kuitenkaan halua luopua, ja itse menen koko ajan huonompaan kuntoon. Tuntuu, että en edes ollut valmis koiran omistajaksi, ja silti tuo suloinen otus oli aivan pakko saada. Nyt koira on alkanut lihomaan ja vaikuttamaan paljon pirteämmältä, kuin esim. vuosi sitten.
Tavallaan olen iloinen, että minulla on tuo karvapallo, ja toisaalta taas pelottaa menettää se, jos en pystykään huolehtimaan siitä, koiruuden loppu elämän ajan.. :/
Vastaukset 16
Vanhimmat
Sitä ei voi kukaan sanoa että olitko valmis vai et, mutta pääasia on että olet huolehtinut siitä vaikka välillä on ollut vaikeaakin. Se kertoo, että olet hyvä koiranomistaja. Tuskin kukaan on ikinä valmis jos asiaa alkaa "liikaa" miettimään, en siis tarkoita tällä sitä että koira tulisi aina ottaa hetken mielijohteesta. Mutta tsemppiä sinulle ja koirallesi!!
Itse en koiraa ottanut hetken mielijohteesta, sillä minulla on ollut koira niin kauan kuin vain muistan. Ja tiesin, että joudun luopumaan purevasta koirasta, koska vanhemmat eivät enää katsoneet asiaa läpi sormien..
hoitaman koiraasi koko sen elämän ajan? Onhan sinulla varmasti vanhemmat tukenasi. Älä nyt loukkaannu, mutta tuo epäusko tulevaisuuteen kuuluu nuoruuteen. Nuorena eletään tässä ja nyt juuri tätä päivää. Anna huomisen tulla, se tulee kuitenkin. Sinulla on siinä karvaisessa ystävässä valtava voimavara. Se luottaa sinuun ja sinä siihen. Ikinä se ei moiti sinua, ei käännä selkäänsä sinulle, ei puhu rumia takanapäin, ei petä. Saman sinä teet sille.
Emme me aikuisetkaan pysty takaamaan huomista. Emme sitä pystymmekö johonkin pitkään projektiin. Aikuisen vain on pakko ajatella pidemmälle, mutta yhtään paremmin me emme kuitenkaan elämää tiedä kuin sinäkään nyt.
Hymyile ja ole iloinen, itke kun itkettää, suutu kun suututtaa. Ole iloinen jokaisesta auringon noususta ja myös laskusta.
jos itse olisin ollut vanhempasi olisin miettinyt kahdesti , koska suostuit luopumaan lemmikeistäsi ja vielä se että et edes yrittänyt loppuun asti purevan koiran kanssa siis ratkaisemaan ongelmaa.
nimittäin jos itse kohtaisin tällaisen ongelman,
niin itse heti ajattelisin että mitä MINÄ tein väärin.
(ei ongelmista pääse yli vain myymällä ei hyvin koulutettu koira, eihän se siitä mitenkään häviä (sinun olisi pitänyt juuri pohtia tuota ylhäällä olevaa. eli sinuna olisin kyllä miettinyt ennen kuin olisit ottanut uutta koiraa)
->jos on valmis ottamaan koiran tulisi perehtyä koiraan syvemmin ja jos tulee ongelmia niin yrittää selvittää niitä mm. ongelmakouluttajan avulla.
mutta nyt ei kyllä kannata enempää miettiä menneitä!!!
kuulostaa siltä että sinä huolehdit nyt aivan liikaa ja laitat itsellesi liian paljon paineita!
kannattaa ottaa rennommin , ei koiran omistaminen tarkoita että sinun pitää mennä aina juuri koiran ehdoilla ->ei ainakaan minusta.
toetenkin koira vaatii tiettyjä asioita
-> ruokaa ,liikuntaa, seuraa ja tietty vastuuta.
mutta kun otit koiran etkö muka huomioinut/tiennyt näitä asioita...
(ainakin kaikkienhan pitäisi tietää nämä yleiset asiat)
itse nautin viettää aikaa koirani kanssa. eli sinun kannattaisi nyt vain keskittyä asioihin mitä tykkäät tehdä koiran kanssa.
->koirallakaan ei voi olla erityisen kivaa jos teet kaiken tylsistyneenä ja pakon omaisena. (useinhan sanotaankin että älä kouluta koiraasi kun olet huonolla päällä tai väsynyt. )
kuulostaa siltä kun nauttisit kuitenkin viettää koirasi kanssa aikaa: joten periaatteessa mikä loppujen lopuksi on vikana?
joten sinun kannattaisi nyt todellakin ruveta ajattelemaan positiivisemmin elämää ja tulevaisuutta ja myös luottaa enemmän itseesi!!!
kyllä sinä pärjäät!!!
(useinhan monet tuntevat elämänsä raskaiksi jossain vaiheessa elämäänsä esim. työnsä tai juuri tulevaisuutensa vuoksi. nyt vaan vitamiinit peliin ja piristy :) )
että rakastan koiraani yli kaiken. :) Edellisestä koirasta en olisi luopunut, mutta vanhemmat olivat tehneet ratkaisunsa ja lopettivat koiran selkäni takana. Koira puri jo lapsiakin.. :(
niin mutta eikö tuo aika paljon todistanut ettet olut silloin valmis ottamaan koiraa jos koiralle tuli tuollaisia ongelmia -> tuohan vaan todistaa ettette ole opettanut koiraa kunnolla
ja harvoin koirat syntyvät "hulluina" ja terveet koirat eivät pure lapsia.
eli ainut suurin virhe mitä vanhempasi tekivät oli että suostuivat ottamaan nopeasti uuden koiran. (ja vielä houkuttleviat luopumaan edellisestä uuden koiran avulla)
mutta niin kuin sanoin niin ei tässä kannata murehtia menneitä kun niihin ei voi enää vaikuttaa!!!
ainakaan olet oppinut jotain aikaisemmasta kun nykyisellä koirallaasi ei ole mitään suurempia ongelmia!!
koiran kouluttamisella ei ollut mitään tekemistä puremisen kanssa. Koira oli hyvin koulutettu niinkuin muutkin koirani. Se alkoi pelätä, kun sai tällin kerran naapurin ukon lumilapiosta.
kyllähän niitä muitakin koiria olen tavannut jotka ovat saaneet traumoja esim. yhden tuttuni koiraa lapset olivat todella kovasti kiusanneet, kun oli jättänyt kaupan ulkopuolelle.
-> ja alkoi pelätä lapsia miksi se sitten aina rähjäsi ja murisi niille.
mutta he pyysivät apua ongelmaan . (eli mm. ehdotettiin että pikku hiljaa siedättivät koiraa samanlaisissa tilanteissa. ensiksi vaan tehtiin koiralle parempi olo kun lapset olivat kaukana (eli leikkittiin yms.)(koska oli jo lapsien lähellä todella varautunut.)
ja sen sanon että kyllä koira olisi varmasti myöhemmin tulevaisuudessa purrut jotakuta jos ongelmaa ei oltaisi ratkaistu....
siis eihän kaikki aina jaksa ruveta tähän hommaan, koska se voi olla todellakin vaativaa, aikaa vievää ja raskasta.(eikä tähän suoraansanottuna kaikki edes pysty -> vaikka oli miten hyvä kouluttaja...)
ENKÄ PIDÄ mitenkään raakana/pahana asianan että se lopetettiin, kyllä osittain ymmärrän teitä!
Kirjoitan nyt ilman nimimerkkiäni koska en halua teidän asenteen kohtaani muuttuvan.
Minulla on koira, ja otan kans kauheat paineet koiran huolehtimisesta.
Koira on pentu vielä, stressaan sen kouluttamisesta ja siitä että saan siitä kasvamaan kunnon koiran joka pitää muista ihmisistä ja koirista.
Tätä stressaamista pahentaa se että kärsin vakavasta masennuksesta.
Ajattelin ottaa koiran koska minulla on ennenkin ollut ja kaikki meni hyvin, ajattelin että koira auttaa jaksamaan koska siihen voi luottaa ja sen kanssa TÄYTYY nousta aamulla aikaisin ja TÄYTYY lähteä ulos.
Nyt kun olen näitä itselleni jankannut, on minulle tullut valtava ahdistus.
Mutta kyllä tämä tästä.
Koiran kanssa jaksetaan, yhdessä.
ymmärrän ja aistin mielialasi läpi kirjoitusten, itselläni on ollut usein noin. surullista että tänne kirjoitit, toisaalta,että eläin on etusijalla....välität niin paljon ettet tee sitä lopullista mihin vihjaat..tai ainakin olet huolissasi jatkosta.. HEI; YKS NUOLASU NENÄÄN JA ASIAT ON TÄRKEYSJÄRJESTYKSESSÄ!
... et luovuin toisesta purevasta koirasta ja hevosesta jotta saisin koiran??
miksi myydä edelliset että saa uudet? toki ymmärrän että muutto on edessä vaikkapa maalta kaupunkiin ja hevonen täytyy myydä koska ei ole enää tiloja ja purevan koiran koska koira ei saa purra omistaajaansa koskaan missään tilanteessa.mutta tuo edelliset myyntiin ja uusi tilalle?
noin asiaa tarkoittanut.. Minulla olisi vielä se vanha koira, mutta vanhempani olivat lopettaneet sen salaa minulta.. Hevosesta oli pakko luopua muuton takia.. Tosin huolehdin itse siitä että hevoseni pääsi hyvään kotiin, missä on muitakin hevosia..
eli koira oli lopetettu minulta salaa.. itse en olisi omasta karvapallostani luopunut..
Ei nyt millään pahalla, mutta ihmettelen kovasti, että sinulla on koira. Ihan yhtä lailla hevoseen pätee se, että se on sulla koko loppuelämän! Purevasta koirasta sen verran, että miksi siitä tuli pureva? Olisiko kouluttamattomuudella jotain osuutta asiaan?
Olet tainnut saada aina sen, mitä olet halunnut???
Ihmettelen..
Purevasta koirasta sen verran, että miksi siitä tuli pureva?
Niin.. Lue nuo muut viestit niin ehkä asia jossain vaiheessa selviää sinulle. Olen selittänyt asian täällä monta kertaa ja enää en aio sitä selittää.
Olisiko kouluttamattomuudella jotain osuutta asiaan?
Koira oli koulutettu ja totteli erittäin hyvin, joten tästä ei ole kyse. Suosittelen edelleenkin että luet ylempää.
Olet tainnut saada aina sen, mitä olet halunnut?
En todellakaan, meidän perheessä on minun lisäkseni 5 muuta lasta. Ja meitä ei ole lellitty pilalle. Rahat on täytynyt itse säästää ja ostaa itse kaikki mitä on halunnut. Jos se on ns. lellimistä, niin sitten jotkut muut ovat todella lellittyjä. Yrität ilmeisesti haukkua minua jollain tavalla, mutta sama se minulle on.
Ei nyt millään pahalla, mutta ihmettelen kovasti, että sinulla on koira. Ihan yhtä lailla hevoseen pätee se, että se on sulla koko loppuelämän!
Tästä tietääkseni sanoin, että hevonen myytiin muuton takia. Vai miten pidät hevosta kerrostalossa? Tallipaikkaan ei ollut varaa ja opiskelunkin takia myyminen oli paras ratkaisu. Ja hevonen kuitenkin pääsi hyvään kotiin. Eli mikä mättää? Ja tuon koira asiankin olen selittänyt sata ja yksi kertaa. Haluaisimpa mielenkiinnosta kuulla sinun lemmikin/eläimen pitotaidoistasi..