Muutin pari vuotta sitten toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, ja aina toisinaan mieleen pulpahtaa hirveä koti-ikävä. Vaikka asunkin onnellisesti avopuolisoni kanssa, ikävä kalvaa sisintä toisinaan ahdistavan paljon. Etenkin nyt, kun vietin puolet lomastani kotipaikkakunnalla. Itkin koko paluumatkan. Olemme perheeni kanssa hyvin läheiset ja meillä on tapana puuhailla kaikkea mukavaa yhdessä. Kotona on aina puheensorinaa ja iloista jutustelua. Puolisoni kanssa olemme vain me kaksi. Romanttista (?), mutta niin hiljaista. Vaikka olenkin saanut opiskelupaikastani uusia kavereita, niin mikään ei korvaa sisaruksia kotona. En tiedä voiko tätä verrata "todelliseen" yksinäisyyteen, mutta aika orvolta välillä tuntuu. Ehkä tämä tästä helpottaa, kun aurinko alkaa taas kohta paistamaan..Olenko jotenkin hidas aikuistumaan vai mikä minussa on vikana, kun "pillitän äidin perään"???
kotia on ikävä
ikävöijä
5916
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
...tuo ole ihan normaalia että ikävöi ihmisiä jotka ovat aina olleet tärkeitä, ja olleet aina mukana sinun elämässäsi. Kuitenkin ne ihmiset, jotka ovat tunteneet sinut aina, ymmärtävät sinua paremmin ilman sen kummempia selityksiä.
Minullakin on koti-ikävä. En vain tiedä minne.
Se auttoi ystävääni eteenpäin samanlaisessa tilanteessa. Osta vielä terrieri, niin vauhtia ja vilinää riittää.. ;)
kotisi on siellä missä sydän on.Ainankin sinun ei tarvitse olla yksin, sinulla on mies ja parisuhde.Ajatteleppa asiaa miehesi kannalta.Tunteeko hän kenties itsensä riittämättömäksi?
kaikkea ei voi saada.
kummallista ole. Vie aikansa ennenkuin tottuu olemaan kotoa pois. Minulla vei vuosia irtautua lapsuudenkodistani, usein halusin käydä, silloinkin kun oli jo lapsia. Pikkuhiljaa omasta kodistani muodostui se oikea koti, mutta kas kummaa, nyt vanhetessani huomaan kaipaavani lapsuusaikaa ja kotiani. On se lapsuuskoti edelleenkin jäljellä, siellä iäkkäät vanhemmat, mutta lapsuusaika on usein muistoissa.
Perheellisestä tyttärestäni huomaan kuinka tärkeä
hänelle olen edelleenkin, vaikka hän on asunut muualla vuosia. Aina on kiire tulla lapsuuskotiin, kun vähänkin ehtii.
Miten onnellista kun olette perheesi kanssa läheisiä ja on koti mitä ikävöidä. Kyllä ajan kanssa helpottaa, ei Sinussa mitään vikaa ole.
Onhan ihmisiä, jotka ovat niin kiintyneet kotiinsa ja kotiseutuunsa etteivät halua muuttaa muualle ollakseen lähellä perhettään.