Kysymys vl:lle: kuinka monta lasta olisit tehnyt, jos olisit saanut tehdä perhesuunnittelua? (En tarkoita, että kukaan haluaisi syntynyttä lastaan pois antaa.)
Vai oletteko koskaan tällaista asiaa ajatellut? Tarkoitus ei ole ketään loukata. Asiallisia, rehellisiä vastasuksia.
Vai oletteko koskaan tällaista asiaa ajatellut? Tarkoitus ei ole ketään loukata. Asiallisia, rehellisiä vastasuksia.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Vain 16 saimme, byääääääääääähh, byääääääääh....
..saavasi täältä asiallisia vastauksia. Minä olisin halunnu sen määrän mikä minulla on eli muutama. Mutta en olekkaan enää VL. ehkä se muuttaa asiaa. Monikin todellisuudessa olis halunnu vähempi, mutta sen sanominen on liian suuri kynnys VL-uskovaiselle.
Jos niitä lapsia tehtäisiin, olisin nyt suurperheen äiti. Ikävä kyllä, näin ei ole. Koska niitä lapsia saadaan, olen nyt yhden viisivuotiaan äiti. Enempää en ole saanut - suunnitelmista huolimatta!
Oisitko sittenkin halunnut enemmän, jos sinulla olisi jo kuusi lasta? Yhden kanssa on helpompi toivoa lisää?
kun ei ole kuutta lasta. Enpä tiedä. En yhtään osaa veikata. Eräs äiti sanoi, että kolmas oli vaikea pala, mutta sitten oli ihan sama kuin monta lasta olisi tullut.
Tiedäthän, että vl:lle tuollaisten asioiden miettimiset ovat epäilyksiä ja syntiä, joten ne jotka uskaltautuvat ajattelemaan asiaa ja vastaavat sinulle potevat siitä myös huonoa omatuntoa.
olla antamatta yhtään lasta. Eikä lapsia tehdä, Jumala antaa oman tahtonsa jälkeen!
Kysymys on arka ja vaikea.
Olen sitä useasti miettinyt.
Ison perheen isänä monenlaisten asioiden paineessa itse ehkä olisin valinnut toisin.
Haluan kuitenkin ajatella ja uskoa niin, että Jumala tietää, päättää, näkee ja varjelee.
Yhtään lapsistamme en antaisi pois.
Kaikki ovat rakkaita lahjoja.
Omaa kohtaani sen sijaan olen miettinyt. En koe että olen onnistunut isänä, kasvattajana tai ihmisenä. Moni tuntemani ei-vl isä on onnistunut paljon minua paremmin, heistä olisi tullut loistavia suurperheen isiä.
Tulee vain mieleen, että oletkohan ylittänyt omat voimavarasi hengellistämisen varjolla?
No, onneksi Jumala on niin armollinen meitä kaikkia kohtaan... asioissamme.
Olen 30 vuotias 6n lapsen äiti ja väsynyt. Koulut jäi kesken kun nuorena menin naimisiin. Jos olisin voinut valita, en olisi välttämättä halunnut yhtään lasta.
Mutta taivaan isä valitsi toisin ja tässä tilanteessä on oleminen. Mieheni ei halua edes kuulla mielipiteitäni, mutta vuoden olemme olleet selibaatissa, joten ei ihan heti uusia lapsia tule.
Omiani tietenkin rakastan, enkä yhdestäkään luopuisi, mutta jos nuorena olis ollut valinnanmahdollisuus, niin toisin oisin valinnut.
Ja tiedän olevani heikko uskossa.
eikö sinulla ollut nuorena valinnanmahdollisuutta? Siis oli pakko mennä naimisiin? Kuka pakotti? Ei tietääkseni kuulu vl:en tapoihin pakkoavioliitto. Niin sitä moni tuskittelee, kun tuli mentyä naimisiin 18-vuotiaana. Olis kai pitänyt vähän vielä kasvaa?
Sitä mieltä että seurustelisi useamman vuoden ennen naimisiin menoa?
Avioliitohan solmitaan silloin kun kohdalle osuu se todellinen rakkaus. Kaikki kun eivät voi valita, jotkut kohtaavat sen oikean jo hyvin nuorena, ja joku vasta 80 vuotiaana.
Eikös tuo ollut aika kovasti vastattu rehellisestä (?) kirjoituksesta. Minun selkäpiitäni karmii, kun ajattelen mistä tuollainenkin kovuus vähän parahtavaa kohtaan kertoolaajemminkin...
Kyllä voisi olla hyvä vähän miettiä, mikä Jumalan todellinen mielipide ehkäisystä on. Jos ehkäisy olisi ehdottomasti kielletty, voisi se ehkä lukea myös raamatussa. Katsos, kyse ei ole abortista.
Eikö teidän piireissä saa rehellisesti ilmaista tuntemuksiaan ilman välitöntä rangaistusta ja tuomion sanaa =( Siinäkö se Jumalan rakkauden Henki taas nuhtelee... entä jos oikeudet onkin omissa käsissäsi.
Mutta joskus voi VALITETTAVASTI olla niin, että
lapsena aivopesty = aina aivopesty
Olihan minulla mahdollisuus, joko naimisiinmeno rakastamani miehen (pojan) kanssa tai yksin oleminen. Nuorena kun on tyhmä ja luulee, että elämä on auringon paistetta vaan ja rakkaus säilyy.