Minulla mies iranin kurdi..Onko ollut paljon riitoja? Miten olette sopeutunut miehen kulttuuriin tai miten mies sopeutunut suomalaiseen yhteiskuntaan? Olis kiva kuulla! Meillä ollut ylä- ja alamäkeä, mutta niin kai joka suhteessa. Mutta tietenkin tälläsis monikulttuuri-suhteissa tulee enemmän eripuraa ja kädenvääntöä, jotka vain selvitettävä puhumalla.
Suomi-Kurdi perheitä?
Löytyykö?
111663
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sinu paka on miehesi louna. Pieksätä seuraa.
Ole nöyra. Alistu islam tahto.
Eikö täältä joskus sais asialliseen kysymykseen asiallista vastausta? Aina joku pipipää paikalla...
Mun mies Turkin kurdi ja tietty arki vaatii opettelua, kuten että miehinen identiteetti loukkaantuu, jos kaupassa sanon, että pakkaapas kassit mää maksan... vaikka luulis toki olevan iloinen, että vaimokin joskus maksaa, mutta vieraiden kuullen ei voi käskeä kuin "koiraa" vaikka kukaan suomalainen ei niin taatusti ajattele. Siis kysymysmuoto voisitko pakata on ollut opettelussa...
Riitaa tietenkin tulee joka suhteessa joskus, mutta ei mun mielestä sen enempää kuin suomalaistenkaan kanssa, päin vastoin. Ihanaa on se, että koskaan meillä ei huudeta, räkytetä tai muuta, mieheni ei esim koskaan ole sanonut mulle että haista paska... Toisin kuin suomalaisperheissä, joissa huudetaan silmät ja suut täyteen.
Pienokaisemme on nyt kuukauden ikäinen ja vaikka mieheni aluksi vannoi, että hänen kulttuuriin ei kuulu, että mies on mukana synnytyksessä, hätä kuitenkin tuli kun vaimolla alkoi poltot ja kiltisti istui synnytyssalissa loppuun asti. En ole saanut tiskata, laittaa ruokaa tai muutakaan, kun miehestä on kuoriutunut oikein ihana koti-isä, joka isyyslomalla huolehti musta, kun vauva vaati 24 tuntia huolenpitoa. Ja vaikka on kellon ympäri duunissa, jaksaa vielä kotona tarttua tuttipulloon. Ei siis valittamista.
Tosin mun mies oli kyllä heti tulos innolla mukaan synnytyksiin (2) ja neuvoloissakin on halunnut aina olla mukana mikäli on vain ehtinyt :) Mies myös vaihdellut vaippoja pyytämättä ja muutenkin hoitaa ja leikkii vielä raskaan työnsä jälkeen. Ei vois sanoa monista suomalaisista. Mut laittaa monesti "päikkäreille" että saan hetken levätä kun hän tulee töistä ja ottaa vastuun lapsista. Vie ulos ym.
Jos haluatte oikeasti todistella onneanne ettekä katkeruuttanne, jättäkää vähemmälle nuo "ei olis suomalaisesta miehestä tähän" -kommentit. Kukaan ei usko niihin ja ne antavat teistä kuvan, että olette lähinnä kurdin kanssa koska ette suomalaiselle miehelle kelvanneet. Katkeruus ei kuulu onnelliseen ihmissuhteeseen.
Eipä muuta!
että on ollut seurustelusuhteita suomalaisten miesten kanssa aikaisemmein ja kaikki jää kyllä kauax viivan taa ku tähän nykyiseen ja parhaaseen vertaa :) Ei sais tietenkään yleistää, myös suomalaisissa tietenkin niitä helmiä joukossa niinkuin ulkolaisissakin.Olen kyllä monesti saanut kuulla suvaitsemattomilta ihmisiltä, "Miten noin kaunis tyttö on retkahtanut johonkin ulkolaiseen kun olisit saanut kenet vaan?!" Itse en rakastunut kansallisuuteen vain tulimme heti alusta asti hyvin toimeen ja tunsin heti että "tää se on", toisin kun noiden muiden kohdalla. Itse olen sen verran kansainvälinen ja tulen toimeen erimaalaisten kanssa todella hyvin, että mulle sopii ehkä paremminkin tällänen etelämaalainen. Kukin tavallaan!
Isän roolista kurdiperheissä vielä pikkuisen. Olen huomannut, että kurdimiesten elämässä lapsilla on huomattavasti suurempi statusarvo, kuin millään muulla asialla koko maailmassa. Vaimokin jää tässä toiseksi ! Tuntuu, että (usein)isoissa perheissä kasvaneet kurdimiehet kasvavat ikäänkuin automaattisesti ja kivuttomasti isyyteen-toisin kuin miehet monissa yksilöllisyyttä korostavissa kulttuureissa. On ollut ihana katsoa, kuinka esim. murrosikäiset kurdipojat hellivät perheen/suvun/naapuruston...vauvoja hämmästyttävällä taidolla ja herkkyydellä. Se, jos miehet muilla elämänalueilla oireilevat johtunee paljolti siitä, että oman paikan/roolin löytäminen vieraan kulttuurin keskellä on todellakin työlästä miehelle,jos hän on kielitaidoton ja vaikkapa työtön. Kurdikulttuurissa miehellä on valtavan suuri vastuu perheensä hyvinvoinnista, ja se jos tätä vastuullista asemaa ei pystykään Suomessa hoitamaan tekee ymmärrettävästi kipeää. Termi ylpeys (negatiivisesti ymmärrettynä), joka liitetään ongelmallisena ominaisuutena kurdimiehiin (esim. kauppaepisodissa) ei tee todellakaan oikeutta sille tosiasialle, että jokainen meistä haluaa tuntea itsensä hyödylliseksi ja rakastetuksi, ja haluaa siksi toimia rooliodotusten mukaan (olivatpa nämä odotukset sitten kurdikulttuurista, tai mistä hyvänsä omaksuttuja). Sekavaa ? Toiv. ymmärrätte.
Oon seukannu mieheni kans vajaat kaks vuotta.
Hyvinä puolina voisin myös mainita ton tietyn kunnioituksen- rumasti ei toiselle sanota, vaan jos on vihanen ni sit pitää puhuu asiaa eikä haukkua toista..Kultanikin on tosin pitänyt tottua siihen, että jos äkkipikaisuudessa ääntäni korotan, siitä ei välttämättä tarvii heti ottaa nokkiinsa.
Ainainen haaste on syvemmän yhteyden löytäminen ja kommunikointi, onhan meillä niin eri taustat ja äidinkielet, et itelle itsestäänselvät asiat pitää joskus vääntää rautalangasta- suomalainen ehkä tajuais puolesta sanasta..(tai sit ei).
Kuvaisin miestäni sanoilla kiltti, huomaavainen, huolehtiva, ahkera, joekus mustasukkainen, suutuksissa jääkimpale, kärkevä& provosoiva mielipiteissään.. Vaikea sanoa, mikä liittyy eri kulttuuriin, mikä vaan persoonaan.
Muslimimiehistäkin on moneksi, ei kaikki oo "naisen paikka on hellan ja nyrkin välissä"- meiningillä, onneksi!
Kuten otsikostanikin ymmärtänette, minua vähän ihmetyttää tämä keskustelun sävy näillä kahdenkulttuurinliittojen keskustelupalstoilla.
Yksittäisten perheiden ongelmista/onnesta on aika koomista vetää johtopäätöksiä esim. siitä, minkälainen on kurdimies, saatika minkälainen on muslimimies. Mitenkä määrittelette suomalaisen miehen, tai kristityn miehen, ja suhteessa MIHIN ? Kurdeissa on hyvin erilaisen taustan (esim. koulutus), ja kokemusmaailman omaavia ihmisiä, joten "standarditapausta" ei ole olemassakaan... ja ihmisissä kautta maailman on enemmän yhtäläisyyksiä, kuin eroavaisuuksia- lisäksi jokainen ihmissuhde kasvattaa ihmisiä niin, että vuosien myötä voidaan olla hyvinkin erilaisessa tilanteessa, kuin suhteen alkutaipaleella.Lasten syntymä on aina iso muutos suhteelle, ja koettelee kahden kulttuurin liittoja varmasti siinä missä yhdenkin kulttuurin liittoja. Onnellisen liiton salaisuus voisi ehkä olla pyrkimys ymmärtää toisen näkökulmaa SYVÄLLISESTI, ja tahto toimia niin, että perheen ja puolison ( itsenkin) hyväolo olisi johtotähtenä kaikissa henk.koht. ratkaisuissa. Jokainen liitto vaatii onnistuakseen TAHTOA ja kumppanin kunnioittamista sellaisena, kuin tämä on -ilman esim.toisen suomalaistamis-/kurdilaistamisfantasioita.Itse olen 15 vuotisen avioliittoni myötä oppinut huomaamaan, että puolisoiden erilaisilla etnisillä taustoilla ei voi useinkaan selittää perheiden ongelmia esim. mieheni sisarukset ovat hyvin erilaisia, ja heidän perheidensä ongelmat ja ilot ovat hyvin perhekohtaisia, ja niihin vaikuttavat mm. ihmisten erilaiset temperamentit enemmän, kuin etninen tausta (mieheni muut sisarukset kurdien kanssa naimisissa).
Tottakai se on noin ettei voi lähteä yleistämään mut ihmismieli kun on sellanen et se pyrkii tyypittelemään ja lokeroimaan asioita..ja ihmisiä..ja siksi sanon esim. oman kokemukseni perusteella että suurin osa kurdeista joita oon tavannu on harvinaisen iloisia ihmisiä kaikista vaikeuksistaan huolimatta. Ja joitain asioita esim. suhteessa lasken kulttuurierojenkin piikkiin,vaikkei ne kaikkea selitä.
Jos jotain yleistää niin ei se sitä tarkota että kattois kaikkia kurdeja vaan yhtenä möykkynä antamatta "oikeutta" yksilöllisyyteen.
Väitän, että toisesta kulttuurista/maasta tulevan/ toista äidinkieltä puhuvan kanssa tota tahdonvoimaa syvään toistensa ymmärtämiseen tarvitaan enemmän kuin sellasen kanssa, joka tietää samantapaisen taustan takia puolesta sanastakin, mihin viittaan.
Onnekseni tuntuu, että kun molemmat siihen pyrkii, syvempi yhteys vahvistuu joka päivä.
Kece finlandii,
Olet varmasti oikeassa tossa, että eri kulttuuripiireissä ihmiset omaksuvat myös joitakin specifejä- juuri omalle kulttuurilleen tyypillisiä käyttäytymismalleja, mutta se, miten esim. nämä suomalaisesta (normi??)käyttäytymisestä poikkeavat tavat näkyvät sitten suomalais-kurdilaisissa liitoissa vaihtelevat varmasti melko paljonkin ihmisten koulutustaustan, elämäntilanteen ja akkulturaatioasteiden mukaan. Meidän suomalaistenkin on hyvä tuntea itsemme, ja oma kulttuuritaustamme (suomalainen-eurooppalainen- länsimainen)SYVÄLLISESTI, koska sitä kautta pystyy näkemään oleellisen ja hyvän "vieraassakin", eli huomaa, että erilaisissa kulttuureissa on hyvin paljon samoja arvoja taustalla, joille on hyvä rakentaa monikulttuurisen perheen elämää.