Hei kaikki! Ihan heti aluksi haluan sanoa, että tämä on totta, ei siis "provo". Toivoisin, että vastaatte asiallisesti. Kiitos.
Asun Pohjoispohjanmaalla, aika pienessä kaupungissa, jossa on paljon lestadiolaisia. (esim, tyttäreni koululuokalla, jossa on 22 oppilasta, on 9 lestadiolaista)
Asiani koskee 12 vuotiasta, urheilullisesti ERITTÄIN lahjakasta poikaa. Poijan perhe on siis vl-perhe, ja perheessä on 7 lasta, ikävälillä 17-0 vuotta.
No tämä poika on tyttäreni luokalla. Hän on kiinnostunut hiihtämisestä, ja päihittää kaikki ikätoverinsa mennen tullen kaupungissamme.
Minun vanhin poikani, (14v.) harrastaa taasen kilpahiihtoa. Kaupungissamme on ollut kädenvääntöä siitä, tuleeko 12 vuotiaan vl-pojan osallistua viestiin, jossa tarvittaisiin alle 14 vuotiaisiin poikiinhiihtäjää.
Pojan vanhemmat ovat vastaan, ja kieltävät pojaltaan kilpailun kokonaan. Poika itse on murheissaan, koska itsekin tietää olevansa lahjakas, ja rakastaa hiihtoa sydämensä pohjasta.
Perhe on erittäin hyvätuloinen, kaksi kertaa niin hyvätuloinen kuin meidän perheemme, joten pojalla on kunnon varusteet kilpahiihtoonkin, eli siitä ei kenkä ainakaan purista.
Näen lähes joka päivä, kun poika ajaa kolmen kilometrin päähän pururadalle sukset kainalossa pyörällä, ihan millä tahansa kelillä.
Äidillä ja isällä ei ole aikaa kuljettaa häntä minnekkään, äiti hoitaa vauvaa kotona, ja isä on töissä tai työmatkalla ( markkinointi päälikkö kauppakeskuksessa)
Mieheni, joka on enemmän hiihtoympyröissä mukana kuin minä, on jutellut perheen isän kanssa, ja sanonut, että poika pääsisi meidän kyydssämme kilpailemaan, samoin hänen 14 ja 17 vuotiaansa, jos haluaisivat. Kuitenkaan vl-perhe ei ajatukselle lämpiä. Sunnuntaina ei saa kilpailla, on vanhempien sana, ja suurin osa kilpailuista sattuu lauantaille tai sunnuntaille.
Minä säälin poikaa, koska tiedän, että hän on urheilussa (muissakin kuin hiihdossa; esim yleisurheilussa) kaupunkimme paras/parhaita ikäisistään, ja näen kuinka hn nauttii, kun saa hiihtää ja urheilla.
Koulujen väliset hiihdot ovat ainoita, joissa saa kilpailla, ja ne ovatkin pojalle vuoden kohokohta.
Muutenkin säälin vl-perheiden lapsia, koska kukaan ei oikein saa omaa aikaa harrastaa mitään.
Vl:iä vastaan minulla ei ole mitään, vain tämä yksi pieni asia; lasten oikeudet harrastaa.
vl:lät ovat kaikin puolin hyviä ihmisiä, eivät sen parempia tai huonompia kuin "muutkaan".
Miksi kilpaileminen kielletään näin jyrkästi, kun esim tv löytyy tästäkin perheestä, ja muuten heiltä löytyy joustoa ja suvaitsevaisuutta moniin tapauksiin.
Asun Pohjoispohjanmaalla, aika pienessä kaupungissa, jossa on paljon lestadiolaisia. (esim, tyttäreni koululuokalla, jossa on 22 oppilasta, on 9 lestadiolaista)
Asiani koskee 12 vuotiasta, urheilullisesti ERITTÄIN lahjakasta poikaa. Poijan perhe on siis vl-perhe, ja perheessä on 7 lasta, ikävälillä 17-0 vuotta.
No tämä poika on tyttäreni luokalla. Hän on kiinnostunut hiihtämisestä, ja päihittää kaikki ikätoverinsa mennen tullen kaupungissamme.
Minun vanhin poikani, (14v.) harrastaa taasen kilpahiihtoa. Kaupungissamme on ollut kädenvääntöä siitä, tuleeko 12 vuotiaan vl-pojan osallistua viestiin, jossa tarvittaisiin alle 14 vuotiaisiin poikiinhiihtäjää.
Pojan vanhemmat ovat vastaan, ja kieltävät pojaltaan kilpailun kokonaan. Poika itse on murheissaan, koska itsekin tietää olevansa lahjakas, ja rakastaa hiihtoa sydämensä pohjasta.
Perhe on erittäin hyvätuloinen, kaksi kertaa niin hyvätuloinen kuin meidän perheemme, joten pojalla on kunnon varusteet kilpahiihtoonkin, eli siitä ei kenkä ainakaan purista.
Näen lähes joka päivä, kun poika ajaa kolmen kilometrin päähän pururadalle sukset kainalossa pyörällä, ihan millä tahansa kelillä.
Äidillä ja isällä ei ole aikaa kuljettaa häntä minnekkään, äiti hoitaa vauvaa kotona, ja isä on töissä tai työmatkalla ( markkinointi päälikkö kauppakeskuksessa)
Mieheni, joka on enemmän hiihtoympyröissä mukana kuin minä, on jutellut perheen isän kanssa, ja sanonut, että poika pääsisi meidän kyydssämme kilpailemaan, samoin hänen 14 ja 17 vuotiaansa, jos haluaisivat. Kuitenkaan vl-perhe ei ajatukselle lämpiä. Sunnuntaina ei saa kilpailla, on vanhempien sana, ja suurin osa kilpailuista sattuu lauantaille tai sunnuntaille.
Minä säälin poikaa, koska tiedän, että hän on urheilussa (muissakin kuin hiihdossa; esim yleisurheilussa) kaupunkimme paras/parhaita ikäisistään, ja näen kuinka hn nauttii, kun saa hiihtää ja urheilla.
Koulujen väliset hiihdot ovat ainoita, joissa saa kilpailla, ja ne ovatkin pojalle vuoden kohokohta.
Muutenkin säälin vl-perheiden lapsia, koska kukaan ei oikein saa omaa aikaa harrastaa mitään.
Vl:iä vastaan minulla ei ole mitään, vain tämä yksi pieni asia; lasten oikeudet harrastaa.
vl:lät ovat kaikin puolin hyviä ihmisiä, eivät sen parempia tai huonompia kuin "muutkaan".
Miksi kilpaileminen kielletään näin jyrkästi, kun esim tv löytyy tästäkin perheestä, ja muuten heiltä löytyy joustoa ja suvaitsevaisuutta moniin tapauksiin.
Vastaukset 11
Vanhimmat
lastaan hiihtohuipulle, jossa on doping-käryinen tuntu?
vl-perheessä kasvaneena, että se ei ole heille ns. sallittua kilpailla menestyäkseen! Koska kaikki sellanen, jossa saisi itselleen menestystä ja ns "maailman kunniaa" on kiellettyä heiltä..Sääliksi tosiaan käy poikariepua..
Se joka toisi suurta nautintoa, esim. tässähänelle hiihto, ei olekkaan sallittua. koska sillä ns. mukamas haetaan jotakin "maailman kunniaa tms".
Itse erosin vl-piireistä 5vuotta sitten, koska mun psyyke ei olisi kestänyt sitä vl-painostusta, tuomitsemista ja ns. mukamas oikein elämistä.
Se ei ole kuin ihmisen psyykeelle hallaa vain!
jos joku sen vuoksi jotakin menettää, että on uskovainen. Hän saa sen sata kertaisesti takasin.
Vanhempani eivät halunneet minun kilpailevan, vaikka itse olisin siitä nauttinutkin. Isompia riitoja ei ollut, mutta kyllähän se vähän kaihersi, ettei kotoa saanut tukea tuohon asiaan, vaikka niin rakastava koti olikin ja hieno lapsuus monine sisaruksineen.
Mutta niin, siitä mainitsemastasi kunniasta puhuen, JUURI sen takia minä (kuten moni muukin nuori) olisin halunnut osallistua. Kilpailuhengen ja kunnian vuoksi. Olin haaveissani paras ja palvottu sankari. Nyt aikuisena näen, että vanhempieni kanta oli hyvä. Mitä hyötyä sielulleni olisi mahdollisesta kunniasta, eikö se olisi vain haitaksi? Imartelu hivelee itsetuntoa vieläkin, mutta onneksi minusta ei tullut urheilusankaria. Ei se ole mielestäni "mukamas" maailman kunniaa, vaan juuri sitä maailman kunniaa ja itsensä palvomista ja ihailun hakemista. Lähellä sen haluaminen on vieläkin, kun sitä alkaa ajatella, mutta olen iloinen, että urheilu on minulle vain hyvä harrastus.
Valvomisen paikka tässä on muuallakin kuin urheilussa. Työelämässä on myös tavallaan halu menestyä ja onhan tuo ihan luonnollistakin ja OK, mutta tietysti on hyvä aina suhteuttaa asioita ja tajuta, ettei niillä maan päälle kerättävillä aarteilla (esim. taloudellinen menestys) ole loppujen lopuksi paljon merkitystä. Yritän muistuttaa itseäni tästä myös työelämässä. En yritä pingottaa liikaa, mutta olen huomannut aiemmin laittaneeni asioita väärään järjestykseen sisimmässäni.
Erik Larsson 1912-1922 voitti 1930-l:lla Ruotsille olympiakultaa, mutta luopui lestadiolaisen uskonsa vuoksi kilpailu-urasta. Katsokaa netistä itse lisää.
Erik Larssonin elinvuodet otsikossa
sen sata kertaisesti takaisin, niin ok, passaa mulle.
Itse näen että kaikista tollasista esim. uskonnollista liikkeistä saa ainakin näennäistä turvallisuuden tunnetta.
Koska onhan turvallisuuden tunne ihmiselle tärkeä ja jos sitä ei löydy omasta itsestään, ihmisen sisältä, silloin sitä pitää hakea jostakin muualta.
Olkoot se sitten vaikka uskonnollisista liikkeistä.
Vl-liikkeessä levitetään ja vaalitaan omituista ja epäjohdonmukaista suhtautumista ihmisen kehittymiseen oman lahjaakkuutensa kukoistukseen. Ihmisen tulisi saada kehittää lahjojaan. Kaikki lahjat joita Luoja on meille suonut on tarkoitettu kehitettäväksi, koska kunkin lahjat parhaimmillaan palvelevat koko ihmisyhteisöä. Lapsen psyyken kehittymisessä on erittäin tärkeää että hän kokee tulevansa tunnistetuksi, omana erityislaatuisena hankilönä, persoonana jossa on jotakin ainutlaatuista. Maissä kaikissa on.
VL-liike ei hyväksy kaikkia lahjakkuuksia. Kuten kuvaamaasi liikunnallista lahjakkuutta, jolla tuntemasi naapurin poika voisi edetä. Myös taiteellista lahjakkuutta ei ole sallittua kehittää, ei kaikilla aloilla. Toisaalta on sallittua olla kirjailija, runoilija, kuvataiteilija tai kuoronjohtaja, mutta ei kapellimestari, viulisti, oopperalaulaja tai balettitanssija. On sallittua myös kehittyä menestyväksi liikemieheksi, toimia huippujohtajana vaikkapa suuryrityksessä. Eikö niissä tehtävissä muka ihmiskunnian tavoittelu ole yhtä lailla kiusauksena kuin taiteellisissa ammateissa?
Suuryrityksen johtajana - ja jo ennen sellaiseen tehtävään pääsyä - voi olla kiusauksena tehdä asioita liian paljon oman kunnian vuoksi. Jos tekee asioita vähemmän itsekkäästi, se on parempi.
Kyllä se minustakin tuntuu tuolta juuri samalta. Minun psyykeeni olis varmasti sairastunut, jos olisin koko ikäni vaan sinnitellyt vl-uskossa.
Tunnen myös että ihmisen mahdollisuuksia, lahjakkuuksia ja ominaisuuksia pyritään rajoittamaan ja kielletään kehittämästä niitä SYNNIN JA KAIKEN KUNNIAN NIMISSÄ!