Mun on pakko saada purkaa jonnekkin ajatuksiani, mun pää hajoaa muuten.
Musta tuntuu, että mun miestä ei kiinnosta koko lapsi pätkääkään vaikka kyllä se sanoo aina, kun kysyn, että tietty kiinnostaa vaan koskaan ei oma-aloitteisesti voi kokeillä potkuja tai koskea mahaa tai kuunnella kuuluuko sydänääniä tms. Ei kysy vointiani, eikä muutenkaan huomioi meitä tarpeeksi.
Musta on tullut tämän seurauksena inhottava ja kärttyinen akka. Musta tuntuu, että mä en jaksa enää kohta mitään. Mä vaan nalkutan ja nalkutan tuolle mies paralle. Mä vaan tarvitsisin huomiota ja lämpöä ja rakkauden osoituksia kuten ennenkin.
Tätä lasta me yhdessä haluttiin ja miehellä oli jo vauvakuume paljon ennen mua vaan mikä tässä välillä on muuttunut... onko mun hormonit vaan tehneet musta tälläisen hirviön? Vaadinko muka liikoja jos haluaisin, että mieskin osallistuu tähän odotukseen? Ja kyllä, olen puhunut asiasta monta kertaa miehelle vaan ei tehoa.
Jos mä vaan oon niin ällöttävä isomahainen ämmä ettei muhun enää voi koskea sormen päälläkään. Itse, kun tunnen oikeasti olevani kauneimmillani vaan ei mies ole samaa mieltä näköjään.
En tiedä enää mistään mitään... Mä kuulema teen liian ison numeron tästä vaikka mulle tää on iso asia jotenkin.
Mä vaan saan itkeä päivästä toiseen ja miettiä miksi en kelpaa ja miski lapsi ei kiinnostakaan häntä. Ehkä kuvittelen kaiken omassa tyhmässä sekavassa mielessä... En tiedä.
Musta tuntuu, että mun miestä ei kiinnosta koko lapsi pätkääkään vaikka kyllä se sanoo aina, kun kysyn, että tietty kiinnostaa vaan koskaan ei oma-aloitteisesti voi kokeillä potkuja tai koskea mahaa tai kuunnella kuuluuko sydänääniä tms. Ei kysy vointiani, eikä muutenkaan huomioi meitä tarpeeksi.
Musta on tullut tämän seurauksena inhottava ja kärttyinen akka. Musta tuntuu, että mä en jaksa enää kohta mitään. Mä vaan nalkutan ja nalkutan tuolle mies paralle. Mä vaan tarvitsisin huomiota ja lämpöä ja rakkauden osoituksia kuten ennenkin.
Tätä lasta me yhdessä haluttiin ja miehellä oli jo vauvakuume paljon ennen mua vaan mikä tässä välillä on muuttunut... onko mun hormonit vaan tehneet musta tälläisen hirviön? Vaadinko muka liikoja jos haluaisin, että mieskin osallistuu tähän odotukseen? Ja kyllä, olen puhunut asiasta monta kertaa miehelle vaan ei tehoa.
Jos mä vaan oon niin ällöttävä isomahainen ämmä ettei muhun enää voi koskea sormen päälläkään. Itse, kun tunnen oikeasti olevani kauneimmillani vaan ei mies ole samaa mieltä näköjään.
En tiedä enää mistään mitään... Mä kuulema teen liian ison numeron tästä vaikka mulle tää on iso asia jotenkin.
Mä vaan saan itkeä päivästä toiseen ja miettiä miksi en kelpaa ja miski lapsi ei kiinnostakaan häntä. Ehkä kuvittelen kaiken omassa tyhmässä sekavassa mielessä... En tiedä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Voin kertoa, että minulla ainaki tilanne muuttui lapsen synnyttyä. Musta vaan se vauva siellä massussa ei kuulunuy mulle, ennen kuin se syntyi. Joka kerta oon ollut mukana synnytyksessä ja joka kerta on onnen kyyneleet tirautettu. Ja tiedän sanoa, että hormoonitkin tekevät osansa. Tsemppiä :-)
Kyllä sitä täälläkin on välillä miettinyt, että eikö tuota miestä kiinnosta ollenkaan. =) Mutta täytyy meidän vaan koitaa muistaa, että miehille koko raskausaika on niiiiiiin erilainen prosessi kuin meille naisille. Meillä mies on kyllä ollut innoissaan alusta asti, mutta sitten taas toisaalta kuitenkaan ei... nyt on alkanut ihan selvästi innostua tulevasta vauvasta enemmän kun alkaa hänellekin konkretisoitua. Eli toisinsanoen nyt kun mulla on vatsa kasvanut niin, että näyttääkin jo raskausmasulta ja toiseksi kun vauva on alkanut potkia niin, että tuleva isäkin potkut tuntee.
Mutta kyllä se vauva noille isille tosiaan taitaa ihan todeksi tulla vasta siinä vaiheessa kun syntyy. =)
miehellesi aikaa tottua asiaan, kyllä se siitä viimeistään lapsen synnyttyä muuttuu. Mun oma mies on kanssa melko vähän näyttäny kiinnostustaan,mutta on vakuutellu että on myös sen asia,eikä vaan mun. Kyllä meilläki sitten mies kiinnostuu asiasta kun alkaa kunnolla näkymään ja potkut tuntumaan niin kunnolla että mieskin paikalle ehättää.
Ja mies on kertonu tulevasta vauvasta ylpeänä kavereilleen ja tutuilleen,sekin kertoo että kyllä se välittää..:) mutta onnee tsemppiä sinulle
Samaa rähinää on meillä kuultu koko raskauden ajan. vasta viikon 30 jälkeen kun on jo kunnon karatepotkuja näkyny nii isäkin on hieman alkanu kiinnostamaan vai liekö huomannut helpommaksi leikkiä kiinnostunutta... :P
koko raskauden ajan oon vähän väliä vetäny itkuraivarit asiasta ja nyt vasta viikolla 35 sanoi että on alkanu jo innolla odottelemaan ja näkemään unia vauvasta. Tiedän kyllä että hän lasta rakastaa mutta miehille on vaikeampaa ajatella asiaa kun eivät tunne vauvaa koko ajan ja kun se ei välttämättä niin paljon näy päällekään päin... lisäksi mieheni sanoi että kun raivoan koko ajan asiasta niin on entistä vaikeampi lähestyä kun olen tehnyt asiasta niin ison numeron.. eikä miehillä ole niitä hormooneja lisäämässä hoivaviettiä.. :)
Kyllä se isi sinua ja vauvaa rakastaa huomaat sen viimestään sitten kun isä saa ensikertaa vauvansa syliin niin luulisi ilmeen kertovan kaiken.