eli tahtoisin kuulla ensisynnyttäjien tarinoita perätilasta itsellä nyt 36 5 perätilassa mutta 38 1 tarkastetaan onko kääntynyt ja kuvataan sitten lantio mahdollista p-tila synnytystä varten,mutta olen yrittänyt miettiä synnytys vai sektio vaihtoehtoja ja netin kautta en ole p-tila synnytyksestäkään kovin negatiivisia juttuja löytänyt..lapsi on nyt n.2600g eli laskettuun aikaan n.3200-3500g
perätilassa
ensisynnyttäjä
205606
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
esikoiseni, kyllä se ennakkoon kovasti pelotti ja olihan se synnyttäminen aika hurjaa puuhaa, mutta on varmaan sitä kuitenkin aina. Kurjinta oli välilihahaavan hidas paraneminen. Mutta siis olosuhteet huomioon ottaen synnytys meni ihan hyvin.
vastailit kysymykseeni jo aiemmin, nyt on viikkoja päälle 36 ja vauva edelleenkin perätilassa. tuota välilihan leikkausta mietin, että paljonko yleensä joudutaan leikkaamaan pt:ssa, ja onko se "paljon" myös verrattuna esim. ensisynnyttäjiin yleensä? mistä syystä haava sinulla parani hitaasti? vauvani on kuitenkin aika pienikokoinen (n.2,5kg nyt), ja sektio ei hirveästi houkuttelisi.
paljonko sitä leikattiin, kyllä siihen aika monta tikkiä laitettiin jälkeen päin. Paraneminen taitaa olla yksilöllistä, minulla meni jotenkin niin muistaakseni, että pariin ensimmäiseen viikkoon ei voinut istua, sen jälkeen varovasti rupesi se sujumaan, vessassa käynti oli aluksi hirveää ja kesti pari-kolme kuukautta ennen kuin rupesi tuntumaan ns. normaalilta. Kovin pitkiä matkoja ei voinut kävellä eikä kovin pitkiä aikoja seisoa ilman kipua. Mutta kyllä se kuitenkin noin 3½ - 4 kuukaudessa palautui niin ennalleen kuin on tullut. Jotkut sanovat, että jo seuraavana päivänä olo on ollut ihan ok. Mutta en osaa verrata sektiohaavan paranemiseen, siitä ei ole kokemusta.
Mä synnytin perätilan sektiolla.
Toivuin hyvin ja kuulemma nopeasti. Pari viikkoa sektion jälkeen alkoi olla jo normaali fiilis ja nyt 3 kk sektiosta tuntuu kun mitään ei olisi koskaan tehtykään.. Tämähän on YKSILÖLLISTÄ. Mulla ei synnytys käynnistynyt normaalisti, tai lapsivesi meni ja supistuksia tuli mutta aina vaan 10 min välein 1,5 vrk... Sitten vasta PT huomattiin. Lääkärikin suositteli minulle sektiota koska synnytys ei käynnistynyt kunnolla.
että leikkaushaavan paraneminen kestää myös ja saattaa olla erittäin kipeä. Saatat siis kuitenkin päästä helpommalla välilihan leikkauksella.
Itse synnytin 1 kuukausi ja 3 viikkoa sitten perätilassa olevan pojan.
Sattui vielä niin hassusti, etten tiennyt raskaudesta, sillä olin syönyt lääkettä, joka mm. vei menkat (olivat olleet yli vuoden poissa) ja lihotti. Vielä supistuksien alkaessa, ajattelin, että menkat alkavat, koska kipu tuntui aivan samalta ja hyvin pieni määrä verta tuli aamulla. (minulla on aina kovat kivut jos vuoto on vähäistä ja vähemmän kipuja jos vuotoa on paljon)
Illalla lähdettiinkin sairaalaan kun kivut pahenivat ja juuri ja juuri kerittiin aluesairaalaan, vaikka periaatteessa olisi pitänyt ajaa noin tunnin matka Tampereelle. Synnytin ensiavussa ja kovasti jouduin vielä pidättelemään, että paikalle saatiin henkilö, joka osasi perätilan hoitaa. Itse synnytys sujui aika nopeasti ja pari tikkiä laitettiin sitten TAYSissa. Pari päivää oli hieman pöllähtänyt olo ja hieman kipeä, mutta nopeasti meni ohitse.
Kaikki on tietysti aivan yksilöllistä, mutta itsellä ei ainakaan ollut mitään negatiivista kuvaa, vaikka en ole missään synnytysvalmennuksessa käynyt ja kerkesin aika lailla säikähtämään niitä "tää onkin perätila, pitää hakea oikea henkilö paikalle" huutoja. :D Nyt onkin kotona oikein valloittava poika meidän ilona. :)
Synnytin esikoiseni perätilassa alateitse ja siitä seurauksena lapseni vammautui loppuiäkseen. Eli...
perätila havaittiin vkolla 39 ja sain ajan kääntöyritykseen. En halunnut kääntöä ja lääkärikään ei sitä suositellut, koska lapsi oli jo niin alhaalla. Minulta kysyttiin mielipidettäni alatiesynnytyksestä, jonka ilmoitin olevan harkittavissa. Seuraavaksi otettiin lantiomitat ja todettiin mittojen perusteella että voisin synnyttää alateitse. Ilmoitin lääkärille että haluan kuitenkin sittenkin sektion, lääkäri sanoi mulle et en saa sektiota ku mulla ei oo mitään lääketieteellistä perustetta sille.
Synnytys käynnistyi viikon päästä ja ei muuta ku hommiin synnytyssaliin. Synnytys oli nopea mutta lapsi jäi päästä jumiin ja kätilön riuskalla vedolla lapsi saatiin irti mutta samalla lapsi vammautui loppuiäksi. Synnytyssalissa oli lääkäriä ja muuta henkilöä tarpeeksi muttta perätilapihdit ja ensisynnyttäjän toive oli kateissa.
Eli opiksi: älä kuuntele lääkärien ns. mielipiteitä ehdottomina totuuksina vaan ota sektio jos oot yhtään viisas.
Sektion riskit vauvalle on pienemmät ku alateitse perätilan synnytykseen liittyvät.
Myös sektion kokeneena voin sanoa että mun kohdalla sektio oli tosi hyvä kokemus. Lähdin kotiin kolmantena päivänä sektiosta ja haava parani tosi hyvin.
Todella ikävää, että lapsesi vammautui synnytyksen seurauksena. Mutta valitettavasti sellaista tapahtuu silloin tällöin oli synnytysmuoto mikä tahansa. Sehän toki ei lohduta silloin, kun sellainen omalle kohdalle osuu.
"Synnytyssalissa oli lääkäriä ja muuta henkilöä tarpeeksi muttta perätilapihdit ja ensisynnyttäjän toive oli kateissa."
Mitkä ovat perätilapihdit?????
Ei perätilan ulosautossa koskaan mitään pihtejä käytetä, vaan se aina tapahtuu käsin auttamalla vauvaa ulostulemisessa. Ja jos väität siellä moisia pihtejä huudetun, olet kyllä kuullut ihan omiasi.
En kuullut omiani vaan kirjallisessa raportissa tapahtuneesta sairaala myönsi että tilanteessa olisi pitänyt olla ko.pihdit. En tiedä minäkään mitkä ne ovat ja en niitä silloin tosiaan nähnyt.
haluaisin vielä kysyä että millä tavalla lapsi on sitten vammautunut? tosiaan hyvin vähän näitä olen kuullut sattuvan ja yhtä suuri riski synnyttipä miten päin vaan...
eli vasemmassa kädessä ns. erbin pareesi. Eli käytännössä kädessä ei toimi ku ranneliikkeet.
Tarkoitin vaan tol aikaisemmalla jutulla et aina ei todellakaan lääkärit ei oo oikeassa ja tiedä juttuja niinkuin pitäisi.
Eli mieti mihin suostut ja suosittelen todella lämpimästi ensisynnyttäjälle perätilatapauksissa sektiota.
Ja riski aina riippuu siitä et jotkut jutut voi estää sillä ku toimitaan ammatillisesti eikä tehdä hoitovirheitä.
Erbin pareesi syntyy perätilassa aina siitä,kun vauvan kädet ovat ojentuneet pään yläpuolelle (yleensä siis ovat koukussa rinnan päällä), oletko mistään saanut tietoa mistä tämä teidän kohdalla mahtoi johtua? Yleensä siihen on poikkeuksetta syynä se, että synnytystä hoitava henkilö tarttuu vauvaan liian aikaisin ja vauva "säikähtää" ja oikaisee refleksinomaisesti kädet ylös.
niin eli papereiden mukaan vedettiin käsistä ulos, itse en ollut tilanteessa niin tasalla et osaisin sanoa.
iselläni kävi niin, että viikoilla 41 menin supistusten vuoksi sairaalaan ja valmiina synnyttämään.Poika olikin perätarjonnassa ( neuvolassa ei oltu huomattu) Pyysin sektion ja juuri ja juuri sen ehdin saamaan. Itselläni kipeitä päiviä oli kaksi ja kipulääkettä tarvin nämä kaksi päivää. Muuten ei mitään. Pystyin liikkumaan normaalisti ja istumaan ja istualtaan imettämään. Maidonnousussa oli ongelmia nousi vasta kuudentena päivänä leikkauksesta ja poika oppikin lisämaitoon.
Olen onnellinen että sain sektion vaikka onkin aikamoinen arpi navasta alaspäin, mutta itsestäni tuntuu , että vauvalle se oli kaikkein paras vaihtoehto tulla maailmaan.
Jos vielä lapsen saan pyydän sektion myös , koska niin positiivinen kuva siitä jäi ja varmaan suunniteluna sektio on turvallinen vaihtoehto.
jännässä paikassa sulla arpi, jos se lähtee navasta alaspäin.. Sektiohaavoja itse hoitaneena en ole vielä urani aikana nähnyt haavaa pituussuunnassa vaan ainakin Tampereen seudulla sektiohaava on tehty aina vasemmalta oikealle, eli poikittain tuohon bikinirajan kohdalle! ;)
Osa lääkäreistä tekee kiireellisissä (ja varsinkin hätäsektioissa) tapauksissa vieläkin haavan perinteisesti, navasta alaspäin. Se on nopeampi toteuttaa ja jos vauva on perätilassa, on ulosauttokin pystyviillosta nopeampaa.
Kylläpä kuulostaa oudolta. Siinä vaiheessa kun perätilavauvan käsistä saa kiinni on jo lapsi syntynyt vähintään vyötäröään myöten ja lapseen tartutaan vartalosta, ei käsistä....On tietysti paha mennä esittämään mitään mielipiteitä, kun ei itse ole tilannetta nähnyt, mutta itselleni ei koskaan ole tullut tilannetta jossa perätilavauva kiskottaisiin käsistä. Kädet voidaan, ja usein autetaankin, ulos niiden ollessa vauvan rinnalla, mutta että niistä vedettäisiin...kuulostaa todella pahalta.
voi tulla raivotarjonnassakin (siis normaalisti pää ensinnä syntyessä). Oma tyttäreni ja entisen naapurin poika ovat "oivallisia" esimerkkejä tästä. Kummallakin on pareesi ja kumpikin on syntynyt normmalin raskauden jälkeen pää edellä.
Tyttäreni pareesi oli niin lievä, että se on lähes korjautunut, vain vähäistä hienomotoorista kömpelyyttä on jäänyt loppuiäkseen.
Naapurin pojan pareesi on huomattavasti vaikeampi ja vammautunut käsi on lyhyempi ja liikkeiltään rajoitetumpi kuin terve. Mutta se ei ole estänyt nuorta miestä musiikin harrastuksesta, soittovälineinä piano ja sello.
Perätilassa alakautta syntyneelle toiselle lapselleni sen sijaan ei Erbin pareesia tullut.
Erbin pareesi on nimenomaan yleisempi päätarjonnoissa (tosin päätarjonnoissa syntyminenkin on yleisempää), mutta perätilavauvalla se voi syntyä oikeastaan ainoastaan mikäli lapsen kädet ovat ojentuneina pään yläpuolelle (tai kuten tällä käsistään ulosvedetyllä)
Kysyin saanko poikittaisviillolla, eli bikinirajaan, mutta poika oli jo sen verran alhaalla, että pystyviilto ainoa vaihtoehto.Sektio oli siis kiireellinen. Suunniteltuna olisi tehty poikittain.