mitä tapahtuu

Itse olen kertonut lääkärilleni aluksi tunnoistani, eli miten itse koin masennuksen; mikään ei kiinnosta, väsyttää, työssäjaksaminen on heikkoa jne. jne. Itse sain kimmokkeen lähteä lääkärille kun sain Beckin testistä muistaakseni jotain 30 pistettä, kerroin tämän myös lääkärille.

Lääkärit osaavat kyllä työnsä ja sen jälkeen olemme keskustelleet asioista eteenpäin. Eli samalla on kartoitettu sitä kuinka vakavaa masennus on ja millä elämänalueilla se näkyy / vaikuttaa ja mitkä asiat mahdollisesti provosoivat masennusta. Sitten on mietitty keinoja miten hoitaa masennusta.

Ensimmäisen kerran kävin masennuksen vuoksi lääkärillä vuosi sitten. Pelotti ihan hirveästi, mutta jäi hyvät kokemukset, koska sain apua. Sain 3 viikkoa sairaslomaa, mutta kieltäydyin masennuslääkkeistä, enkä hakeutunut jatkohoitoon, joten masennukseni uusi nyt syksyllä. Menin uudelleen lääkäriin, tällä kertaa työterveyslääkärille. Jälleen pelotti mennä. Sain nyt myös lääkkeitä ja olen syönyt sepramia n. kuukauden, sairaslomaa en halunnut. Lääkkeellä on ollut jonkin verran positiivisia vaikutuksia. Olen myös käynyt ns. kontrollikäynneillä pari-kolme kertaa, ensi viikolla menen työpsykologille ja sitä seuraavalla viikolla taas lääkärille. Vaikka mieheni on ollut hyvä henkinen tuki, on ollut kuitenkin hyvä että minulla on ollut ammattiauttaja kenen kanssa purkaa tilannetta. Nyt en kaada kaikkea mieheni niskaan; enkä myöskään "äksyile" hänelle, sillä tilanne alkaa olemaan kutakuinkin hallinnassa.

Mene ehdottomasti lääkärille. Se voi pelottaa, mutta on ehdottomasti sen arvoista. Itsekin sain päätöksen lääkärille menosta tehtyä tänä syksynä vasta, kun mieleeni juolahti että ehkä tilanne ei tästä parane omin keinoin: on parempi mennä nyt lääkärille, kuin se että masennus pahenisi ja pahimmassa tapauksessa ehkä satuttaisin itseäni ja mut vietäisiin sitten ambulanssilla sinne lääkärille...

Rohkeutta!