Käsikirjoituksen pituus

pokkari on noin 220 000 merkkiä, siitä ylöspäin kai luetaan kirja kirjat, luultavasti tuolla 400 000- 600 000 seutuvilla on tuollanen 300-400 sivuinen teos, että se on miten kukakin tiiliskiviä tahtoo rakentaa, on niitä ohuempiakin opuksia maailmaan saatettu.

Käsikirjoituksen pituus ei ole kovin olennainen asia, enkä usko ammattikirjailijoiden juurikaan laskevan merkkejä. Kirja on valmis juuri sen mittaisena kun se on valmis.

Kirjailijan ei kannata ainakaan alkuvaiheessa panostaa tietyn merkkimäärän tavoitteluun. Tärkeämpää on saada aikaan koherentti kokonaisuus, jossa tarina etenee jotakuinkin loogisesti ja asioita kuvataan riittävällä tarkkuudella. Jos kirjoittaminen menee merkkien laskemiseksi, niin on iso vaara lukemisen menemisestä samaan muottiin.
Lopullinen hiominen tehdään kustannustoimittajan kanssa, joka on ammattimainen pilkunnussija. Pääasia on hyvä tarina, jonka ihmiset haluavat lukea.

Tsemppiä kirjoittamiseen!

Jos niitä sivumääriä joutuu laskemaan, esim. jotakin kilpailua varten, jossa sivumääräehto, niin voi käyttää sellaista suurpiirteistä sääntöä, että

2000 - 2300 merkkiä sivulla

Noissa puitteissa voi sitten säädellä tekstinkäsittelyohjelmassa sivun asetuksia; riviväliä, marginaaleja, jopa joskus fontin kokoa, jotta oman tekstin merkkimäärä olisi tuolla välillä. Ja sivumääräehto täyttyy.

Silloin kun sain kustannuspäätöksen, liuskoja oli 146 ja merkkejä 281 000. Nyt, toissapäivänä luovutin lopullisen version ja liuskamäärä oli 196 ja merkkimäärä näemmä 419 000. Hetken aikaa teos oli vajaat kymmenisen liuskaa pidempikin, mutta tiivistyi matkan varrella. Missään vaiheessa kustantamossa ei kukaan ole ollut kiinnostunut sivumäärästä, vaan heille olisi kelvannut tuo alkuperäinen pituuskin. Itse tahdoin hiukan laajentaa.

Minun mielestäni ei siis kannata tuhlata ajatusta merkkien tai sivujen määrään.

Mun kirjassa 100 liuskaa oli painettuna 200 sivua. Kyllä liuskamäärällä on väliä. Mä kirjoitin 400 sivuisen kässärin, se piti tiivistää 200 liuskaan, ei kukaan paina 800 sivuista kirjaa jos ei ole jostain fantasiateoksesta kyse tai Westöstä ja ei aina silloinkaan.

Ammattikirjailijat eivät ihan taatusti laske merkkejä.
Eli isot marginaalit, riviväli 2 ja fontti 12. Kirjapaino tekee sitten siitä sivut. Tällä tavalla 300 sivua on jo ihan kunnon romaani.

Anteeksi, olin ihan hassu edellisessä viestissäni.
Tottakai sinun pitää laskea merkit, jopa useammasta kirjasta. Voit aloittaa vaikka jostain Päätalon kirjasta. Muista laskea myös välilyönnit merkeiksi.

Älä kiinnitä tässä kohti vielä huomiota. Totta kai haluat tiiviin, muttet liian lyhyttä kirjaa. Pituus on lopulta kuitenkin varsin triviaali asia, johon ei suuremmin kustantamossa kiinnitetä huomiota. Jos teksti on hyvä niin sitten he ottavat sen ja kertovat mitä tehdä, pitääkö karsia vai lisätä. Näin minulle kustannustoimittaja Kirjamessuillakin sanoi. Lähes aina (varsinkin esikoiskirjailijan suhteen) tekstiä muutetaan.

(Täytyy vielä sanoa, että kommentti siitä miten pokkareissa on eri pituudet on täysin järjetön. Tänä päivänä suurin osa kirjoista tulee niin pokkarina kuin normaalina kirjana ja silloin ne ovat ihan yhtä pitkiä. Toki sivumäärä voi vaihdella mutta saman verran niissä on merkkejä. Ei kukaan ala karsia lukuja kirjasta koska se on pokkari.)